Päivitykset laahaa perässä, syyttäkäämme joulukiireitä. =) Eipä me olla juuri treenattukaan. Kisojen jälkeen on vähän huilattu, sitten satoi lunta ja tuli kylmä, iltaisin ei näe mitään ja se ärsyttää ja masentaa, joten ei ole jaksanut treenata. Tekosyitä kenties? Pitäisi nyt vaan pitää vire ja meininki yllä, suotta sitä heittää hukkaan tehotreenin tuottamia tuloksia.
No mutta me oltiin reippaita ja osallituttiin Oili Huotarin toko-koulutukseen, jonka seuramme järjesti. Ja tykkäsin! Tykkäsin tosi paljon. Paljon oli tuttua asiaa, mutta sitä on vain terveellistä käydä säännöllisesti kuuntelemassa, jos niitä alkaisi oikeastikin toteuttaa treeneissä. Koulutus pidettiin viikko sitten viikonloppuna Saarijärvellä, meille täysin vieras halli. Ihana, lämmin ja valoisa.
Sitten niihin poimittuihin asioihin.
Meillä oli edellisissä kokeissa ongelmana irtoaminen
seuraamisen juoksuosuudessa, joten kaipasin siihen neuvoja. Ensin näytin mikä
ongelma oli ja paitsi että Ruu irtosi juoksuosuudella, se myös edisti ihan
törkeästi liiasta innokkuudesta. Edistäminen ei varsinaisesti ole ongelma,
mutta välillä sitäkin esiintyy. Lähdettiin työstämään asiaa sitten niin, että
teen kesken juoksun nopean pysähdyksen, jolloin koira mitä todennäköisimmin ajautuu
pahasti eteen ja joutuukin sitten työskentelemään tuplasti takaosalla
palatakseen takaisin korrektille paikalle sivulle. Kehutaan ja jatketaan
juoksua. Eli pysähdyksellä ikään kuin kerrotaan koiralle, että se teki väärin
ja joutuu korjaamaan paikkansa sivulla. Jos paikka pysyy niin sitten koira saa
juosta, eli juoksu jatkuu. Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira
alkaa olla tarkempi sivulla ja tarkkaavaisempana koko seuraamisessa, jolloin se
ei ajaudu edistämään tai irtoamaan paikaltaan mihinkään. Pelkän pysähdyksen
lisäksi voi tehdä stopin + pienen askeleen etuviistoon oikealle, käännöksen
vasemmalle + seis tai käännös vasemmalle ja pari askelta taakse. Koiran tulee
korjata perusasentonsa itse! Koira palkitaan, kun se korjaa paikkansa itse,
muuten tulee pelkkä sanallinen kehu. Tämä toimi Ruulle todella hyvin ja se
alkoi jo muutaman toiston jälkeen olla paljon tarkkaavaisempi. Lisäksi Oili
kehotti palkkaamaan Ruuta ulkokautta, jottei se pyri niin kovasti kiertymään
eteeni.
Eli seuraamispaikan miettimistä samalla ohjeella, muutama
askel eteen, käännös ja seis. Koira joutuu keskittymään. Oili korosti myös
sitä, että koiraa kannattaa palkata paljon perusasentoon tulemisesta! Ja se
niin tuttu ja paljon kuultu, sosiaalinen palkka ennen kuin se käsi menee sinne
taskuun!
Kontaktia häiriön alla pitäisi
treenata paljon paljon ja paljon. Ihan tuttu juttu. Eli koira istuu perusasennossa ja
treenikaveri yrittää houkutella koiraa menemään maahan, lähtemään mukaansa tms.
Koira ei saa välittää tästä, vaan sen tulee keskittyä pitämään vain ja
ainoastaan kontakti ohjaajaansa. Jos koira tekee virheen, huomautetaan siitä,
otetaan alusta ja onnistumisesta sitten kehu + palkka. Kun huomautetaan
koiralle rikkeestä, sen tulisi keskeyttää toimintansa ja ottaa kontakti
ohjaajaan. Tästä kehutaan ja annetaan uudelleen käsky olla kontaktissa. Häiriötä
vaikeutetaan pikkuhiljaa ja kun se osaa sen paikalla ollessaan niin samaa voi
treenata myös esim. häiriökujana seuraamisen aikana. Tämä harjoitus treenaa
siis kontaktia ja häiriön sietokykyä, mutta muutaman koiran kanssa päästiin
eroon ääntelystä, kun koiran piti keskittyä tehtäväänsä, eli pitää kontaktia.
Töihinsä keskittyvä koira ei ääntele. Lisäksi harjoitus vahvistaa koiran ns.
yleistä keskittymistä ohjaajaan. Eli harjoituksen avulla koira on opetettu,
ettei lähelle tuleva tyyppi tai joukko ihmisiä aiheuta mitään vaaraa, niistä ei
tarvitse/ei saa välittää ja pelkästään ohjaaja on se johon keskitytään. Näin
kisoissa liikkurit, tuomarit tai yleisö ei merkkaa koiralle mitään, vaan se
keskittyy ohjaajaan ja tehtäviin.
Häiriöteemalla mainitaan tässä vaiheessa Toko-häirikkö
CD:stä, joka on tarkoitettu ns. taustamusiikiksi treeneihin, erityisesti kun
yksin treenaa. Tämä oli itselleni ihan uusi juttu, en ollut aiemmin moisesta
kuullutkaan. CD:n avulla koiraa voi siedättää kaikenlaisiin ääniin/häiriöön. Toko-obe
näitä myy, aion ainakin itse sieltä tuollaisen hankkia!
Vilkkaalle koiralle, joka haluaa tehdä, mutta käydessään
kovilla kierroksilla ei vaan pysty tekemään, Oili neuvoi purkamaan paineita
ennen kehään menoa koiran haluamalla tavalla. Esimerkkinä ollut koira
juoksenteli itse lelun kanssa sillä leikkien ja ohjaaja vain käveli rennosti
mukana. Ohjaaja ei saa heittää lelua tai taistella sen kanssa eikä koira saa
paimentaa/vaania lelua. Omaehtoinen leikkiminen lelulla on ainoastaan
sallittua. Näin koira saa purkaa itseään leluun. Tämän jälkeen koiralle
annetaan kehän laidalla muutamia nameja syötäväksi maasta. Sitten treenataan
sama myös kun liikkuri sanoo ”Liike alkaa, onko valmista?”, silloin tiputetaan
koiralle namia syötäväksi. Namin syönti rauhoittaa. Samaa voi käyttää myös
silloin, jos koira ääntää lähtiessään esim. merkille. Tiputetaan namit
syötäväksi ensin, sitten vasta merkille. Namit suussa on vaikea pitää meteliä.
Yksi hyvä muistutus oli myös siitä, että ole tarkka omista
kriteereistäsi ja pidä niistä kiinni! Älä siis palkkaile vähän mistä sattuu,
koira ei sillä periaatteella opi.
Sitten vielä mielenkiintoinen tapaus oli nuori koira, joka
oli alkuun vähän asenteella että ”ei mua huvita, kunhan piippaan ja ääntelen
tässä”. Jos koiraa sitten yritti komentaa, se meni lyhyen matkan päähän maahan
eikä sitten halunnut tehdä enää mitään. Oili sitten kysyi, onko koiralla syytä
pelätä omistajaa? No ei tietenkään ollut, eli koira vain esittää järkyttynyttä
ja ”pelkäävää”. Oilin ohjeiden mukaan pyydettiin koiraa napakasti tulemaan
perusasentoon. Jos ei onnistunut, niin haettiin koira pannasta sivulle ja
kerrottiin, että nyt tehdään. Tällä tavalla ei anneta koiralle vaihtoehtoa.
Lisäksi koirakolle tehtiin samaa kontaktihäiriötä kuin aikaisemmin ja koko ajan
koiran asenne ja ilme muuttui paremmaksi. Se lakkasi ääntelemästä ja keskittyi
tekemiseen. Eikä se omistajakaan sitten niin kamala ollutkaan…
Oilin mukaan jotkut koirat fuskaavat ja huijaavat ja
yrittävät tehdä oman mielensä mukaan. Oili kertoi hakeneensa omaa ”pelkäävää”
koiraansa auton alta useamman kerran, kunnes koira oli todennut, ettei sen
huijaus onnistunut ja kyllä se omistajan kanssa tekeminen oli sittenkin ollut
oikein kivaa.
Lopuksi vielä muutamia asioita Oilin pitämältä lyhyeltä
luennolta, jossa teemana oli kisaaminen ja kisoihin tähtääminen:
Motivaatio, sekä koiran ja ohjaajan
-
Ohjaaja pitäköön taukoa tarvittaessa tai soittaa
kaverille, siitä ne murheet unohtuu kun joku toinen ymmärtää ja on kokenut
saman.
-
Koiran motivaatioon tuli huomioina, että
opettele tuntemaan koirasi ja mistä se pitää. Leikkiä leikkiä leikkiä pitää
olla paljon!
Asenne, mielentila
-
Koiran tulisi olla sellainen, ettei se halua
tehdä virheitä. Koiran tulisi focusoida huomionsa vain ja ainoastaan sinuun ja
siihen mitä teette.
Itsetunto
-
Itsetunnon pitäisi olla hyvä, jolloin koira
pystyy tekemään kaikkea mitä ohjaaja haluaa.
-
Koiralla saa ja pitää olla lupa tehdä aina
kaikki täysillä! Ohjaa ohjaaja sitten oikein tai väärin, koira saa juosta
namikipolle silloin kun se luulee tekevänsä oikein, vaikkei se niin olisikaan.
Pennun kanssa tämä on todella tärkeää, sillä koira oppii, ettei käy kuinkaan
vaikka menisi väärin. Myöhemmin koiran kasvaessa voi sitten kertoa, mikä meni
pieleen.
Kuuntelutreenit
-
Tee koiralle jekkuja, riko kaavat. Lähetät sen
merkille, mutta noudon tai ruudun sijasta teettekin kaukoja tai kävelet koiran
ohi ja otat sen sitten seuruuseen mukaan ja teette jääviä.
-
Ensin on kuitenkin treenattava kaavat kuntoon
ennen kuin ne voi rikkoa. Varo, ettei mene överiksi. Joillekin koirille tulee
stressiä, kun tehdään niin paljon.
Yliharjoittele
-
Tee sika vaikeita treenejä.
-
Treenaa kokonaisuuksia, pennun kanssa niitä
asioita, joita se osaa. Esim. sivulletulo à
kehu à
kierrä jokin esine àkehu
à pidä pannasta kiinni
ja lähetä noutamaan heittämäsi kapula à
sitten vasta palkka. Tämä korostaa sosiaalista palkkaa!
-
Voit leikittää pentua/koiraasi itselläsi tai
jollain liikkeellä, esim. lähetät koiran ruutuun.
Opeta jäykkyys
-
Ohjaajan jäykkyys, passiivisuus, toko-asento
tarkoittavat koiralle, että se on parasta mitä ne tietävät. Silloin pääsee
töihin ja saa palkkaa!
Testaus
-
Testaa ennen koetta osaako koira tarvittavat
asiat. Esim. kun se juoksee ruutuun, joku muu huutaa maahan tms. Se häiriö CD!
Kokonaisuus
-
Pienet virheet eivät merkkaa mitään. Jos niitä
tulee, ei haittaa, kunhan vire ja tekeminen jatkuu läpi kokeen liikkeestä
liikkeeseen.
-
Treenaa liikkeiden välit! Siirtymät! Opeta
koiralle rutiinit näihin, jolloin voit hallita koiran virettä helpommin ja koira
tietää, mitä tehdään.
Rutiinit
-
Opettele rutiinit kehään menossa.
-
Vilkkaalle koiralle tulisi mielellään näyttää
kehä, koira saa katsella, jolloin sen ei tarvitse katsella enää kehään
mentäessä.
-
Toisille voisi tehdä ennen kehään menoa
kontaktin häiriköintiä, jolloin koira tietää, että nyt pitää olla tarkkana.
Koiran aktiivisuus, ohjaajan passiivisuus
-
Koira ei saa saada palkkaa siitä, että ohjaaja
on yliaktiivinen.
-
Koira ei saa mitään, mitä se ei halua tarpeeksi
paljon. Esim. jos se ei juokse lelulle tarpeeksi lujaa niin juokse kiinni ja
ota lelu pois. Tai jos koira ei kisko hihnassa merkille tarpeeksi kovaa, se ei
pääse sinne. Kun se vetää tarpeeksi, niin sitten se pääsee merkille.
-
Tai koira pääsee esim. ruualle, kun se hyppää
ohjaajaa vasten ja on tarpeeksi aktiivinen.
-
Koira ei saa seisoa ja vinkua saadakseen
huomiota.
Ja viimeisenä hyvä vinkki kisajännittämiseen
-
Oili neuvoi laittamaan asiat
tärkeysjärjestykseen. Ajattele, että olet etuoikeutettu päästessäsi kehään ja
kisaamaan, olet niin onnekas! Mietit koiraa ja pidätte yhdessä hauskaa! Voi
nimittäin käydä niinkin radikaalisti, että koira kuolee ennen koetta tai
jollain todetaan vakava sairaus tms. syy, jolloin ei pääse kisaamaan.
Pysäyttävät esimerkit, pitäisi tosiaan aina muistaa, että mitä vaan voi sattua.
Nauttikaamme kisaamisesta ja harrastamisesta!
En malttanut olla ihan loppuun saakka, sillä kärsin eroahdituksesta pientä poikaani kohtaan. =) Kanssa treenaajat voivat kuitenkin todistaa, että maltoi olla useamman tunnin poissa eikä kädet tärisseet ollenkaan. ;) Mieltä lämmitti erityisesti Oilin kehut Ruusta, on kuulemma hyvin koulutettu ja opetettu. Totesin siihen vähän vähättelevään sävyyn kommentin ja kavereilta tuli sitten pientä noottia taustalta. Ja tottahan se itseasiassa on. Ei pitäisi vähätellä Pikkumustaa, se on kuitenkin tosi kiva koira. Se vaan on niin erilainen kuin Piips, ja Piipshän on ihan Mun Koira. Kotimatkalla ja jälkeenpäin olen pohdiskellut, että meidän välit Ruun kanssa on kypsyneet koko ajan ja tuntuu kuin vasta opettelisin tuntemaan koko koiraa. Vai onko se aikuistunut ja kasvanut nyt kolmevuotiaana yhtäkkiä niin paljon, että huomaan eron? Parempaan suuntaan kuitenkin mennään koko ajan ja tuntuu, että ollaan nyt todellakin löydetty sitä fiilistä tuonne treeneihin. Tästä on niin hyvä jatkaa ja mitä kaikkea vielä ehditäänkään saavuttaa, kuka tietää? Parasta kuitenkin, että meillä on yhdessä tosi hauskaa! =)