Viikonloppu ja viikon aloitus

Viikonloppuna käytiin Ruun kanssa Puttaalla kaksistaan, Piips jäi Akin kanssa kotimieheksi. Hiukan oli outoa olla reissussa ilman Iitua, se on kuitenkin kulkenut niin tiivisti ja aina mukana siellä missä minäkin. Ja kyllä sen huomasi, että se varjo perästä puuttui. =) Iituhan pitää itsestään "äänetöntä" meteliä olemalla aina siellä missä mekin ja on vain niinkuin läsnä. Ruu on paljon huomaamattomampi eikä pidä sitä vähääkään "meteliä" läheskään niin paljon. Neiti Näpsän olisin ottanut reissuun myös, mutta katti kuuli aikeeni ja sitä ei lähtöhetkellä näkynyt puussa eikä maassa. =)

Viikonloppu oli oikein rauhallinen, niinkuin oli ollut tarkoituskin. Vierailut mummon luona ja Muurasjärvellä, siinä pakolliset ohjelmat. Loppuajan ehti lenkkeillä ja vain olla. Muurasjärvellä tuli huomattua, miten surkea olen pelaamaan Afrikantähteä. ;)

Treenattu on aika vähän. Putaalla tein pihassa jotain pientä, mutta koska venyttelyissä ilmeni vähän kireyksiä, niin jätettiin treenivouhotukset kokonaan pois. Kun ei kuitenkaan ole mikään pakko. Hangessa meno rasittaa selvästi, vaikkei siellä tarvitse käydä kuin pakollisilla tarpeilla. Muuten lenkit tehdään aina tiellä/polulla. Sulaisi jo pois kaikki lumet!

Tänään treenailtiin Liepeellä ja seuraksi saatiin Hansu ja Pirre täältä Saviolta. Ruu teki alkuun ruutua, jossa intoa ja vauhtia aikas lailla. Kerran tarjosi istumista seisomisen sijasta, muuten tosi hyvä meno! Haki myös aika vinosta kulmasta ruutuun, etäisyyttä tässä hyvin vähän.

Liikkeestä istumista namin kanssa, kävelyvauhdin pidin aika hitaana ja annoin pientä käsiapua. Täytyy vähän tuumailla ja kokeilla, miten tämä lähtisi parhaiten sujumaan. Tuntuu niin kovin vaikealta, vaikka nyt tulikin aika hyviä istumisia. Peruuttaen en halua tätä tehdä, sillä luoksetulossa on aika herkässä sen istumisen tarjoaminen. Sitä paitsi, erotteluleikissä Ruu tekee vaihdot nopeasti ja helposti, eli se vaikeus tuleekin siinä kun kävelee eteenpäin koira vierellä. Treeniä treeniä.

Hansu liikkuroi meille tunnarin. Koiran vire ja mielentila oli aika korkea, tästä huolimatta ihan kivat suoritukset. Eka oli hätäisempi, vaikka malttoikin haistella ja poimi nätisti oman. Perusasentoon tullessaan korjasi kapulasta otetta, en puuttunut siihen. Namipalkkaus. Ekalla kerralla Ruu otti myös liikkuroinnista häiriötä, tuijotteli pitkään Hansua. Kiva, että malttoi myös keskittyä. Toinen suoritus oli parempi, siitä vauhtipalkkaus.

Lopuksi vielä luoksarinstoppeja kiertojen avulla. Maahanmenossa olen aika lähellä ja ihan kivasti Ruu jarruttaa ja menee maihin. Peppu laskeutuu vähän hitaammin, mutta jospa sekin alkaisi nopeutua.

Voivottelun alkeita

Eilen kokeiltiin kotipihassa lenkin jälkeen vähän voivotteluluokan liikkeitä.

Ruutu oli yllättävän "hyvällä" mallilla. Sen treenaaminen on ollut yyber vähäistä, mutta olenhan siihen aikanaan alkeita ottanut kosketusalustan kanssa. Ruu muisti älyttömän hyvin idean ja meni ihan innoissaan alustalle, johon mainoita stoppeja ja siitä palkkaa. Tehtiin eri suunnista ruutuun ja ei haitannut yhtään. Muutama ihan 10-15m päästäkin. Hetkellisesti homma meinasi mennä kosketusalustan saalistamiseksi tassuilla, johon sitten puutuin. Muuten olisi koira ja alusta ulkona ruudusta ja homman idea menisi vähän ohi. Mutta, ei tähän paljoa ehkä hommia tarvita, että on liike kasassa....

Hyppynouto ihan iisi. Poimii kapulan hienosti ja hommassa tarvitsee treenata enää liikkurointi ja se kapulan luovutus. Miksi se pitää luovuttaa niin "korostuneessa" perusasennossa, peppu seläntakana?

Tunnarihan on ollut hallinnassa jo pitkään, nyt tauon jälkeen näkyi taas vähän hosumista. Ekalla siis maistoi väärää, mutta poimi heti oman vierestä. Tästä sai vain kehut. Kahdella seuraavalla toistolla hyvät haistelut ja oma poimitaan heti. Vauhtipalkkaukset.

Parit merkillemenot ja hyvin oli tämäkin muistissa!

Seuraamista pari pätkää hurjilla kehuilla ja viivellisellä palkalla. Hyväntuntuista menoa! Nyt pitää kiinnittää huomiota käännöksiin, erityisesti treenattava oikealle käännöstä ja täyskäännöstä. Ja tottakai juoksuosuus käännöksineen ja siirtymät. Edelliseltä kisavideolta bongasin, että kun pysähdytään, Ruu herkästi tiputti kontaktin. Eli pysähdyksistä huolimatta kontakti pysyy ja sitä kautta keskittyminen pysyy!

Liikkeestä istumista ei tehty nyt, mutta se on varmasti toinen haasteellinen liike heti kaukojen jälkeen. Istumista on tehty leikin yhteydessä ja ihan hyvin se siinä sujuu. Liikkeen yhteydessä paaaaljon vaikeampaa. Kaukoja on treenattu jonkin aikaa jo sisällä eteisessä, jotta näen peilistä mitä tapahtuu. Niiden osalta näkyy valoa tunnelin päässä, niistä saattaa jopa tulla ihan hyvät kaukot. Piips on tehnyt niin vahvalla tekniikalla aikanaan, että eihän sitä vähempään pysty tyytymään. Vaikeampaa se vaan on opettaa tälle noutajalle.

Huoltopäivä

Sunnuntain ajanvietteeksi päätin huoltaa perusteellisemmin molemmat tytöt ja samalla päivitellä niiden terveystilanteesta asioita ylös.

Ruu pääsi ensin käsittelyyn. Päivittäinen venyttely, aktiivinen jumppaaminen ja säännöllinen pienempi ja nopeampi huoltaminen venytysten yhteydessä on tehnyt sen, että nyt ei mitään isompia ollutkaan. Ranka ei aristanut mistään ja jousto oli kaikkialla hyvä. Th-rangan alussa ehkä "tiukimmat" paikat. Oikea etunen lievästi reagoi lihaksistolta, mutta nopeasti jumit sieltä helpotti. Vasemman takajalan kireydet on helpottaneet huomattavasti, lieviä sielläkin enää jäljellä. Ruu makasi silmät nurinpäin koko käsittelyn ajan ja mitä ilmeisimminkin nautiskeli ihan antaumuksella. =) Olen niin tyytyväinen nyky tilanteeseen, nyt täytyy vaan jatkaa jumppaa ja venyttelyjä sekä vaikeuttaa harjoituksia. Takapää tarvitsee vahvistusta vielä.

Ruun rankempi kuntoilu on ollut haastavaa erinäisistä syistä, en ole ollut siihen täysin tyytyväinen. Talvella on vaikea saada riittävän reipasta vauhtia niin, että koira kuormittuisi tarpeeksi. Potkurilla eikä pyörälläkään pääse tarpeeksi kovaa, ainakaan oma kunto ei siihen riitä. Ollaan sitten käyty vesijuoksumatolla nyt useamman viikon ajan kerran viikossa. Ja odotan innolla lumien sulamista, sitten pääsee fillarillakin lujempaa ja ennen kaikkea, päästään niihin "oikeisiin töihin", jossa saadaan kuntoa ylöspäin. Lenkeillä käytän Ruulla "ohjureita", sellaista viritelmää, jolla saan suoristettua sen asentoa ravissa. Ruu edelleen poikittaa takapäätä vasemmalle, se on tiukkaan juurtunut tapa, jota se on tehnyt koko ikänsä. Poikittaminen on vähentynyt, rauhallisessa ravissa menee suorassa ilman apujakin, mutta reippaammassa vauhdissa poikittaa. Mutta ohjureiden kanssa tulee hyvää treeniä lihaksille ja koiralle fiilistä, miten siinä oikeasti pitäisi mennä.

Sitten Piips ja siellä sitten olikin vähän kaikenlaista. Iituhan pärjäilee tällä hetkellä oikein hyvin. Lenkkien vauhtia on vähän himmattu näin talvella, mutta Piips jaksaa tulla samat lenkit meidän muiden kanssa, vaikka lenkkien pituus kyllä tehdäänkin aina Iitua ajatellen. Eli vauhti ja pituus pysyvät "normaaleina", vaikka noutajaa voisi ja pitäisikin viedä reippaammin. Piips ei onnu, ravi on nättiä ja hyvin jaksaa jumppaharjoituksissakin tehdä hommia. Levonjälkeiset liikkeelle lähdöt vain ajoittain kankeita. Piips venyttelee aktiivisesti joka päivä.

Mutta, onhan se selvää, että se keventää painoa pois sieltä oikealta takajalalta. Eli puoliero niin lihasvoiman, liikkuvuuksien ja jalan käytön suhteen on hurja. Ja tämä tuo sitten kaikenlaisia seurauksia muuhun kroppaan.

Etupäässä on paljon lihaskuormituksia. Lapojen liikkuvuudet on alentuneet ja haukkarit kiristää. Vasemmalla etujalassa myös neuraalikudos on välillä selvästi kireä. Th-rangan jousto yllättävän hyvä, mutta lanneranka siitäkin edestä sitten jäykistynyt. Erityisen kipeä oli th-lannerangan ylimenoalue, mutta se vastasi hyvin käsittelyyn ja saatiin paikkoja avattua. Selkälihaksisto ja syvät vatsalihakset kireät ja arat. Takana on tutut liikerajoitukset, mutta oikean polven liikerajoitus on lisääntynyt. Fleksio on Iitusta aika epämiellyttävää ja tekee kipeää. Vasemman lonkan ympärys tuntui aristavan, tämä toispuoleisen kuormituksen seurausta. Uskon, että nivelrikko on edennyt niin lonkissa kuin oikeassa polvessakin.

Eli paljon kaikkea ikävää. =( Sanoisin, että äärimmäisen sitkeä koira, joka omaa vahvan kipukynnyksen. Hoidetaan jatkossakin ja yritetään pitää tyttö mahdollisimman hyvässä kunnossa.

TK2 Waterfowler Bliss (video lisätty)

Jukra minkä Pentu teki! Varkauden tokokokeessa tänään, tuomarina Markku Mäntynen. Tiia lähti matkaseuraksi ja filmasi suorituksen. Video siis tulossa, mikäli sen mitenkään saan tänne saakka. Luokan piti alkaa 13.45, kisapaikalla oltiin n. tasalta, paikkamakuun piilossa oltiin jo klo 13.30. Eli nopeaa toimintaa ja tosi vähän jäi aikaa loppujen lopuksi koiran valmisteluun. Ruulla oli vieraasta paikasta ja hallista huolimatta tosi hyvä mieli ja oli hyvin kuulolla. Ensimmäinen koirakko oli perunut tulonsa, joten me starttasimme ensimmäisinä. Paljoa ei siis ennen yksilöliikkeitä virielty, mutta toisaalta se sopi ehkä ihan hyvin? Tuntuu, että vielä pitää opetella ja hakea sitä tapaa mennä kisoihin Ruun kanssa. Tänään hain pelkästään hyvää mieltä ja korkeaa fiilistä ja sen sainkin vietyä kehään ja se piti läpi kokeen! Mutta opetellaan opetellaan säätöjä...puolin ja toisin. =)

Tässä video

Alla tulosrivi kommentteineen.

1. Paikkamakuu: 10 - Tuomari säikäytti näyttämällä meille ensin nollaa. Olin ihan WTF? Ajattelin, että hitto...onko Ruu istunut välillä tms. Kysyin sitten syytä nollaan ja tuomari totesi "ooops", lisätään siihen vielä ykkönen eteen. =) Tiia sanoi, että Ruu oli maannut koko ajan ihan skarppina ja liikkumatta, ei ollut haistellut mihinkään suuntaan.
2. Seuraaminen: 8 - Edisti aika ajoin, mutta se fiilis oli ihan kymppi!!!!
3. Liikkeestä maahan: 10 - Ruu pääsee nopeamminkin maihin, mutta ihan kelvollinen suoritus.
4. Luoksetulo: 10 - Se osasi seisoa! Ja hienosti seisoikin! Mieletön edistyminen tässä liikkeessä, WAU!
5. Liikkeestä seisominen: 10 - Häröilin snadisti itse, onneksi ei vaikuttanut koiraan. Omaan silmään näytti, että valuu perässä ja siksi kurkkasin perään (joka näkyy myös videolla). Sitten luulin, että tippui maihin ja ajattelin hemmetti! Oli kiva nähdä jaloillaan seisova koira, kun käännyin ympäri. =) Mutta stoppi olisi voinut olla tässäkin skarpimpi.
6. Nouto: 7 - Tässä sattui työtapaturma. Vaati kaksoiskäskyn lähettämiseen, annoin ekan käskyn varmaankin liian huolimattomasti. Vauhtia oli, lattia liukas ja Ruulla oli vaikeuksia poimia kapulaa vauhdissa kyytiin. Ei kuitenkaan tassuapuja, sentäs. Luovutusasento niin vinossa taakse kuin voi olla.
7. Kaukot: 10 - Lähellä oli, että peppu olisi heilunut. Sen verran napakat vaihdot.
8. Hyppy: 10 - Ruun lemppari, se helppo ja hieno!
9. Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä siis 190p, AVO1 tulos ja sillä irtosi myös luokkavoitto! (sij. 1/7). Ja näin ollen saimme viimeisen ykkösen avoimesta ja koulutustunnuksen TK2! Tuomari kehui palkintojen jaossa Ruuppaa ihan aidon oloisesti, sanoi suorituksen olleen kerrassaan upea. =)

Onnellisin olen kuitenkin siitä fiiliksestä, joka meillä oli kehässä! Pikku-Ruu työsti hyvin ja tuntui vierellä iloiselta ja reippaalta. Siitä olen niin tyytyväinen ja iloinen! Samoin siitä, että tämän kisan pisteet tuntui itsestäkin oikeasti ansaituilta ja silti vähennyksiä lähti jos niihin oli syytä. Vitsit, että tuommoinen suoritus tuntuu hyvälle, taitava Ruu! Nyt mars mars voivottelemaan. =)

TK2 Waterfowler Bliss

Vastaus haasteeseen!

Noora heitti haasteen, joten pakkohan siihen on sitten vastata. =)

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Miten sinusta tuli koiraihminen? Oliko lapsuudenkodissa koiria tms?
Rehellisesti täytyy varmaan tunnustaa, että olen varmaan enemmänkin "eläinihminen" tai miehen sanoja lainaten "eläinhullu". Meillähän asuu kahden koiran lisäksi kolme kissaa ja lisäksi minulla on vahva hevostausta eli nekin ovat myös sydäntä lähellä olevia eläimiä. Jos saisin, ottaisin varmasti jotain jyrsijöitä, aaseja, ponin, hevosen, kilejä, kilpikonnan jne... Mutta meillä joku vastustaa hieman tätä ajatusta. Ihailen villieläimiä, erityisesti isot kissaeläimet ovat todella kauniita ja vaikuttavia eläimiä. Mutta jos saisin valita, olisin itse varmaankin susi. Niissä eläimissä on vain sitä jotain...
En tiedä, mistä tämä eläinhulluus tulee, mutta se on ollut minulla varmasti aina. Mummolan koiraa lenkitin paljon ja haaveilin silloin luonnollisesti myös omasta koirasta. Ja koska sutta ei ehkä lemmikiksi asti saa, on koira sitä kaikkein lähinnä, joten ehkä se lähti sitten siitä. Ja kun sai ensimmäisen koiran, jonka kanssa tutustua koiraharrastusten maailmaan, niin sille tielle on toistaiseksi tullut jäätyä.


2. Mikä on koiraharrastuksen lempilajisi?
Hmm... Taidan mennä vähän sen mukaan, että mikä laji koirasta on kaikkein kivointa. Iitun kanssa olisi varmaan aikanaan ollut hauskinta harrastaa hakua, sillä Piips rrrrrakastaa ihmisiä niin paljon. Sen nenä aukesi hommaan yhdestä kerrasta ja sen jälkeen sitä sai pidätellä, ettei etsinyt kaiken maailman marjastajia metsistä. Terveys syistä laji jäi kuitenkin muutaman kokeilun jälkeen pois listoilta, mutta luulen, että se olisi ollut meidän lempilaji. Ruuppahan taas on syntynyt NOME:en, jota pidän kyllä edelleen vaikeimpana lajina ikinä. Minulle äärimmäisen haastavaa, mutta toisaalta on niin palkitsevaa katsoa koiraa töissä, josta se nauttii täysillä.


3. Usein kuulee omistajien muistuttavan koiriaan. Onko sinulla ja koirallasi/koirillasi jotain yhteistä?
Piips on kyllä ihan kuin peilikuva minusta. Se on iloinen, vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastava, rohkea, itsepäinen ja sellainen yksinkertainen koira. Aina tulee moitittua sen hölmöyksiä ja tapoja, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että koira on ottanut mallia minulta.

4. Miten hemmottelet koiraasi/koiriasi?
Herkuilla, hellyydellä, pitkillä lenkeillä ja tietenkin kehon huoltamisella. 

5. Jos ajatellaan, että teille kotiutuisi pentu, minkä rotuinen se olisi?
Jaa´a...ehkä metsästyslinjainen labradori on tällä hetkellä ykkössijalla. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. =)

6. Mitkä ovat mielestäsi koiraharrastuksen parhaat puolet?
Juurikin se, että saa olla osallisena ja katsella koiraa hommissa, joista se nauttii täydestä sydämestä. Koiraharrastus on tuonut myös paljon uusia tuttavuuksia ja kavereita.

7. Oletteko kilpailleet koirasi/koiriesi kanssa harrastuskentillä? Jos, millaisia kokemuksia kilpailut ovat olleet?
Olen kilpaillut tokossa, agilityssä ja nomessa. Kilpailut on kaikki olleen positiivisia kokemuksia ja aina niistä oppii jotain. Yleensä fiilis kisoissa on mukava, kilpakumppanit on ystävällisiä ja toisiaan kannustavia. Harvoin onneksi näkee "tosikkoja" kisoissa, jotka ottavat ehkä harrastamisen liian vakavasti. Tietysti pitkät kisamatkat ja pitkään venyvät päivät ovat raskaitakin, kuitenkin positiivisella tavalla.

8. Millaiseksi koet oman rotusi/rotujesi terveystilanteen?
Molempien koirieni terveystilanne on mielestäni ehkä vähän huolestuttava, sillä jalostamalla ei terveitä yksilöitä saadaan aikaan ei terveitä koiria. Nivelongelmat on suurena huolena ja sakemanneilla monia muitakin ongelmia, mm. allergia, jonka senkin Piips on perinyt. Lisäksi molemmat rodut on aika suosittuja, mikä tietysti lisää koirien tarjontaa ei kennel ympäristöstä ja sitä kautta on sitten vielä vähemmän mietitty pentueen terveystilannetta. 

9. Mitä erikoisia piirteitä tai tapoja koirallasi/koirillasi on?
Erikoisempia piirteitä ei pysty kuvaamaan tänne, ne on sellaisia hienovaraisia tapoja, eleitä ja ilmeitä, joita arkielämässä esiintyy. Sanotaan nyt kuitenkin, että Ruu on sellainen outo söpöilijä, nössö lapanen, jonka pitää kiehnätä ja paljastaa mahaa ihan kaikille. Suussa luonnollisesti aina jotain kannettavaa. Piips taas on tarkka kellon kanssa, ruoka-ajat on sille pyhä asia. Jos ruuan antaa Iitulle sillai...nopeasti ja "väärään aikaan", se ei välttämättä rekisteröi asiaa ollenkaan. Ei ole kauaa kun nauroin tätä asiaa äitini kanssa. Piips oli kyllä saanut ruuan, mutta se tuijotti minua pediltään sen näköisenä, että olen unohtanut antaa sille sen. Se ei pystynyt aloittamaan herkkuluun syöntiä ilman useampaa kehotusta, sillä "nappulat" oli saamatta. Nappulat on Iitulle muuten todella tärkeitä. Ne syödään aina ensin, vaikka seassa olisi siankorvia.

10. Mikä oli mieleenpainuvin hetki koirasi/koiriesi pentuajoilta?
Se kun sai hakea pennun vihdoinkin kotiin. Erityisesti Iitun kohdalla se oli "The Moment", jota oli odotettu koko siihen astisen elämän ajan. 

11. Pelkäsitkö ensimmäistä koiraa ottaessasi, miten tulisit pärjäämään pennun kanssa? Mikä arvelutti eniten?
Jostain syystä en koe pelänneeni, etten pärjäisi. En edes tajunnut, miten haastavat rodut Iitussakin yhdistyi (beauceron-sakemanni). Olin varmaan niin kauan toivonut omaa koiraa, niin kauan ajatellut miten sen kanssa eläisin ja olisin, miten kouluttaisin sitä, että hommat sitten vaan meni kuin itsestään. Ehkä eksyminen harrastusten pariin on auttanut myös koiran opettamisessa.

Näin oli omat vastaukset. Sitten kysymykset seuraaville. Muutaman otin Nooralta, näitä on niin vaikea keksiä itse. =)

1. Montako koiraa on maksimi määrä talossa?
2. Koetko aikapulaa harrastamisen ja kodin välillä?
3. Miksi harrastat juuri kyseisiä lajeja koirasi kanssa? (ne lajit, joissa kisaat)
4. Mieleenpainuvin harrastus/kisahetki?
5. Jos olisit koira, mikä rotu olisit?
6. Mitä lajia haluaisit kokeilla/harrastaa, mutta et ole vielä kokeillut?
7. Tuleeko mieleesi koskaan viikonloppuna, esim. sunnuntaina klo 04.30, kun heräät ja teet lähtöä johonkin kisoihin, että onko tässä mitään järkeä?
8. Onko sinulla tavoitteita koirien suhteen? Jos, niin mitä?
9. Oletko kiinnostunut kasvatustoiminnasta? Miksi/miksi et? 
10. Mitkä ovat koiriesi haastavimmat ominaisuudet kouluttamisessa?
11. Mikä saa aina vaan jatkamaan koiraharrastamista?

Haasteeseen pääsevät vastaamaan Henna ja cairnit sekä Salla ja Riemu-sisko. =)

Kohti koetta mars

Huomenna on kokeet, viikon treenit jäi vähälle mutta ei mahda mitään. Tiistaina oli tarkoitus treenata Tiinan kanssa, mutta koska auton molemmat ajovalot päättivät sammua maanantai-iltana ja herra H oli työkeikalla koko tiistai päivän, ei pimeällä autolla voinut lähteä illalla minnekään. Siispä päätin, että ei ressiä aiheesta.

Eilen treenattiin 15min Liepeen torilla ja Birgitta pääsi liikkuroimaan meitä. Treeni oli tarkoituksella lyhyt, sellainen hyvän mielen treeni. Paljon kehuja, palkkaa vasta vähän viiveellä. Lyhyitä seuruu pätkiä, jäävät ja kaukot. Ihan hyvää menoa. 2min paikkamakuu lopuksi, kerran kröhähdin sivusuuntaan haistelusta, jonka jälkeen makasi nätisti. Jatkossa piilopaikka niin, että asiasta pääsee oikeasti aina huomauttamaan. Kotipihassa parit luoksarinstopit ja hyppy kerrattiin. Ei moitteita kummassakaan.

Tänään pienet kotipihatreenit lenkin päätteeksi. Luoksarin stoppeja kiertojen kautta, oikein hyvä, mutta tarjosi yllärinä jälleen istumista!!!! O´ou!! Ei ole tarjonnut sitä pitkään aikaan, kun käskysanaa muutin. Voi kökkö! Pakko se oli ottaa vielä parit ja päättää onnistumiseen, mutta tuli kyllä epävarma fiilis tämän suhteen. Vaan eipä mahdeta asialle enää mitään.

Seuruu pätkää, joka tosi tosi hyvän tuntuista. Palkatta jäävät perään ja hirmuisesti kehuja. Maahanmeno oli hidas, mutta en alkanut jankkaamaan sitäkään. Pääasia, että meni maihin.

Saas nähdä. Ykköstulos on ihan realistinen tavoite, mutta kaikkea voi aina sattua. Mutta päätavoitteena olisi nyt saada hyvällä mielellä kisattua ja pidettyä hauskaa kehässä. Sellaista rentoa menoa, jolloin olemme parhaimmillamme. Mieluummin iloinen kakkostulos kuin nuivea ykkönen. Iloista mieltä!

Sunnuntain treenit ja huoltoilta

Viikko kisoihin ja paineet kasvaa. Liikkuritreeni on valitettavasti jäänyt liian vähälle, mutta eilen sunnuntaina saimme seuraksi Tiinan ja Birgitan, treenattiin Liepeen S-marketin parkkipaikalla. Birgitta koulutti aikoinaan minua ja Iitua, vaativa ja hyvä kouluttaja, ihan tuli koemaista fiilistä esiin. =D Hui kun oli jännää. Niin myös Pikkumustan mielestä.

Kolmessa eri setissä tehtiin, kun tuntui, että koira tarvitsee vähän huilia välissä. Vuoroin liikkuroi Tiina, vuoroin Birgitta. Liikkuri tekee tilanteen heti meille paljon tukalammaksi. Olen varma, että Ruu ottaa siitä häiriötä, mutta voihan olla, että se häiriö tuleekin minun kautta kun itse jännitän? Jännitän ja olen vaivautunut, jonka seurauksena Ruu tulee vähän rauhallisemmalla ilmeellä ja varmaan yrittää rauhoitella outoa ohjaajaa. Miksi sitä tulee vältettyä liikkuroituja treenejä? Huoh.

Mutta, ajatuksena oli nyt tehdä hyvällä mielellä ja päästä palkkaamaan yllättävissä kohdissa. Seuraaminen oli pääosin tosi hyvää. Välillä inasen meinasi edistää ja käännöksissä oikealle tuli välillä irtoamista. Täyskäännökset onnistuu paremminkin kuin tänään, niitä treenattiin ihan viimeiseksi erikseen ja jälleen hyvät muistutukset Birgitalta omasta kävelystä. Koira korjasi hyvin peppua, kun maltoin sitä vähän odottaa. Seuraamista kärsi tehdä hyvin ihmisten lähellä, kontakti pysyi. Ekassa setissä näkyi Ruun omaa jännitystä hyvin, kun Birgitta meitä liikkuroidessaan kulki vasemmalla puolella vieressä mukana, niin Ruun paikka sivulla oli tosi ihana, tiivis ja suora, kun se korjasi lähemmäs minua turvaa hakien. Kaikki liikkuroinnit pitäisi tehdä näin. =)

Jäävissä ilmeni maahanmenossa tekniikka hitautta. Ruu painui etuosalla nopeasti alas, mutta peppu tuli hitaasti perässä. Ekalla palkkasin vielä suorillaan ja tuli palkattua nimen omaan tästä vajaasta maahanmenosta. Ehkä suorapalkkaus ei olekaan tehnyt hyvää, kun ei itse tule oikeastaan edes nähtyä onko koko koira maassa. Paitsi kyllä se edellisessä treenissä Prisman edessä tippui kuin kivi maihin. Olisiko mukana nyt ollut sitä liikkurijännitystä? Ei jääty hinkkaamaan tätä liikaa, sillä se ei varmaan olisi Ruulle toiminut. Uskon, että se osaa mennä nopsaan maihin, kun ei sorru tekemään asiasta ongelmaa.

Nouto kertaalleen liikkuroituna ja se meni tsäkällä nätisti. Tein alussa yksikseni muutamia nostoja, joissa kyllä oli tassu apuna, että herkässä se oikeastikin on. Tunnari myös kertaalleen ja se oli oikein priimaa! Kapuloille meno on vähän turhan reipas, nyt potkaisi vahingossa yhtä kapulaa rivistä. Pitäisikö tai onnistuisikohan opettaa oikeasti Ruulle, että kiertäisi niin noutokapulalle kuin tunnarikapuloillekin?

Kaukoissa ei tänään mitään ongelmaa, isosta häiriöstä huolimatta. =)

Paikkamakuu kahden bc:n välissä, n. 1min ja meni ihan ok. Kerran käväisi nenä maassa, niin nopeasti ettei siitä ehtinyt huomauttaa. Puolessa välissä nenä alkoi haistella toiselle sivulle vähän turhan paljon ja tästä huomautin, jonka jälkeen makasi nätisti.

Nyt vain muutama treeni ennen kisaa ja liikkurin kera. Hyvää mieltä ja palkkaa.

Koska päätin jättää tämän maanantaiaamun treenihetken kotipihassa välistä, huolsin noutajaa sunnuntaina päivän päätteeksi. Päivittäin me venytellään, mutta nyt katsastettiin nopeasti vähän tarkemmin. Ruu poikittaa vielä ravissa lievästi vasemmalle, uskon tämän olevan osittain myös vahvasti opittu tapa, kun on ikänsä mennyt niin. Kuitenkin kulkee sen myötä vinossa ja lannerangasta löytyi muutama pieni jumi sen seurauksena, jotka aukesi helposti. Rintakehän puutteellisuudesta th-ranka oli alkuosasta vähän kuormittunut ja jousto alentunut, mutta melko helposti vastasi käsittelyyn ja saatiin aukastua liikeratoja. Ruu on helppo hoidettava, aika rento mustamakkara lattialla. Kunhan kisat on ohi, täytyy huoltaa vielä paremmin ja tarkemmin molemmat tytöt ja päivittää terveyskuulumiset muutenkin tänne ylös.

Hyyper häiriössä

Lauantaipäivä alkoi varhain hieman työnmerkeissä. Ruu lähti maskotiksi oottelemaan päivän kulkua klinikalle, jonne Leena Piira tuli pitämään vastaanottoa. Seurailin useamman potilaan käyntiä, varsin mielenkiintoista ja opettavaistakin, kuitenkin aika tuttua hommaa, kun samalla alalla ollaan. Kun pääsin irtautumaan tuolta, ajeltiin Ruun kanssa Palokan Prisman luokse pienelle treenille. Kun ei liikkurihäiriötä tai treeniseuraa oikein löytynyt, hakeuduttiin sitten tuonne, että vähän ympärillä edes tapahtuisi jotain. Ja tapahtuihan sitä. Oli muuten ihan sikana ihmisiä kaupassa, kuin joulukaupoilla olisi ollut.

Tehtiin kaikkea pientä, mutta todellakin häiriössä. Yksi nainen kärräsi jatkuvasti ison pinon ostoskärryjä paikasta A paikkaan B ja kulki siis kaupan edustaa pitkin, missä mekin oltiin. Tämän lisäksi lukuisat ihmiset, lapset yksittäiset kärryt ym ym.

Alkuun pientä seuraamista, palkka kontaktista. Välillä ihan paikallaan, välillä liikkeessä. Hirmu hyvin piti kontakti, ekan kerran, kun kärryjono rätisi ohi, Ruun piti sitä saada vilkaista, mutta toistettuna pystyi jo ohittamaan noin hurjan häiriön. Ihmisten ohitus tuntui olevan lasten leikkiä, tosi tosi hyvä meno. Alkuun edisti ehkä vähän, siksi täyskäännöksiä ja peruuttelua, jonka avulla paikka parani tosi hyvin ja se piti tämän jälkeen. Niin kiva!

Paikalla makuuta pari kertaa, aikaa meni 1-1,5min. Eli lyhyitä, mutta häiriö oli mieletön. Tämä kyseinen kärryjono meni molemmissa seteissä metrin päästä, ihmiset metrin säteellä edes takaisin, lapsia siinä samalla. Vähän kyllä itseäkin hirvitti, olin kuitenkin täysin piilossa, vaikka näinkin koiran. Hienosti oli! Tokalla setillä laski heti kun pääsin piiloon nenän alas, josta huomautin kyllä ankaralla äänellä. Sen jälkeen oli oikein skarppina, oli hyvä päästä tähän puuttumaan. Mutta erinomaista makaamista kaiken tapahtuman keskellä.

Jäävät otin kerran molemmat ja sen tein niin, että kuljin kohti kaupan seinustaa, josta näin meidät ja koiran stopit. Seuraamisen asento oli muuten tosi nätti! Ei poikittanut! Liekö auttanut sekin, että katsoin eteen meidän kuvaamme, enkä sivusilmällä alas koiraan? Ekalla kerralla palkkasin nopeasti, stopit oikein mallikkaat. Tokalla kerralla palkka tuli inasen viiveemmällä, mutta siitä huolimatta molemmat stopit nopeammat ja terävämmät. Kymppi plus niistä! =) Niin, ja toimi häiriön alla!

Kaukoja, ja hyvää häiriötä melkein hännän päältä kulkevista ihmisistä. Ruu oli hyvin kuulolla, oikein hyvät vaihdot. Istumisista palkkasin, kerran palkkasin vasta toisesta istumisesta.

Maahanmenoja perusasennosta, palkka hyvistä asennoista. Tämä on petraantunut, mutta voisin sisällyttää tämän treeniä jatkossa vaikka aina, sillä toistoja tämä kuitenkin vaatii ja paljon.

Oikein hyvä meno tänään, paljon leikkiä, paljon palkkaa. Kerran sain koiralta turpaan, sillä Pikkumusta osaa pompata oikeasti todella korkealle ilmaan innoissaan...onneksi ei ole herkässä veri nenästä...=)

Treenien päivityspläjäys

Ei ehdi kirjata ylös treenejä niin ei ehdi. Kirjataan kaikki kerralla nyt kun ehtii.

Viikko sitten sunnuntaina treenailtiin maneesilla Hennan kanssa. Ruulle koemainen ja sen jälkeen tarvittava korjaussetti. Seuruu ok. Jäävät ok, ehkä snadisti hitaat tai ”varovaiset” stopit. Luoksetulo muuten priimaa, mutta Ruu teki hirmuisen hienon istumisen. Jee jee. Nouto ok, mutta olisi voinut olla nopeampi. Kaukoissa ekassa istumisessa siirtyi inasen eteen liiallisesta vauhdista, tokaan istumiseen tarvittiin tuplakäsky. Hyppy erinomainen, se on Ruun lemppari.

Korjaussarjassa kiertojen avulla luoksarin stoppia. On niin ihanaa kun seisomiseen on tullut nopeutta, mutta tuli siellä muutama istuminenkin mukaan. Hitsi!! Että pitikin sotkea sitä nome-pilliä tähän mukaan. Nome-puolellahan jos haluan koiran pysäyttää tilanteessa kuin tilanteessa, on sen istuttava. Pillillä kun kutsuin luokse niin varmaan Ruun ajatukset kääntyivät nomeen ja olenhan kuitenkin aikaisemmin tehnyt harjoituksen vuoksi niitä pysäytyksiä, joissa sen tulee istua. Eli tilannehan meni niin, että kutsuin pillillä ja käskin seisahtumaan. Hieno oli pysähdys ja kun kaivoin pallon taskusta ja laitoin sen lentoon, oli Ruu ehtinyt laskea pyllyn alas. Ja se oli siinä. Sekaisin mentiin. Huoh. Mutta nyt lopetettiin pariin hyvään seisomiseen. Kaukot sujui hyvin uusinnassa häiriköinnistä huolimatta. Paikkamakuussa tyttö oli pienen hetken samalla kun Henna ja Tiia roudasivat agiesteitä sen ympärillä. Tarkkaavainen ja skarppi!

Yleisfiilis jäi ehkä valjuksi ja se näkyi läpi koko suorituksen. Väsymys vai liikkurijännitys? Ei parasta menoa, mutta kyllä se mallikkaasti kaikki teki.

---

Kotipihassa kaikki onkin toisin. Ollaan aika monena iltana lenkin jälkeen tehty pientä settiä tai jos olen mennyt töihin myöhemmin niin aamulla. Pikkumustalla on aina hirveä draivi päällä ja se hyppii suoraan sanottuna silmille. Saa varoa, ettei kuono napsahda nenään, kun noutaja pomppii silmien alla ilmaan. Eli ehkä näkyy myös sen turvallisen ja tutun treeniympäristön vaikutus. Siis miksi olen niin laiska hakeutumaan muualle?

Mutta, on saatu erinomaisia luoksarinstoppeja kiertojen avulla. Stopit on hyviä lumesta ja pienestä liukkaudesta huolimatta!!! Uskomatonta, että niihin on löytynyt kunnon yritystä. Tästä olen aikas liekeissä! =) Mutta, edelleen on näkynyt niitä istumisia. Niinpä kokeilin lyhentää käskysanaa ja jätin ”seis” sanasta kokonaan is-lopun pois, jotta se ei painottuisi yhtään käskyssä. Kotipihassa ainakin toimi ja jätin muutamaan onnistumiseen ennen kuin ehti tarjota istumista.

Noutoon on haettu vauhtia suoralla palkkauksella ja samalla tarkkailtu kapulan poimimista. Herkästi ottaa siitä tassulla tukea. Välillä sujuu erinomaisesti ja välillä taas tukeutuu kapulaan. Luovutuksia erikseen, pyrkii aika paljon liian taakse ja sitä kautta vinoon.

Seuruussa paikkaa ja täyskäännöstä. Jukra muuten miten pylly on pyörinyt ja pentu ollut skarppina! Näistä paljon iloista palkkaa!

Maahanmenoa treenattu sivulla, Ruu menee hyvin maihin, mutta hakeutuu vinosti eteen ja on sitten kierossa koko koira. Tätä pitäisi tehdä paljon paljon enemmänkin, että saisi vakioitua tekniikan.

Tunnaria otettu myös, ettei pääse unohtumaan. Sitä pitääkin muistaa treenata koko ajan, muuten epävarmuus pääsee kasvamaan.

Jääviä muutaman kerran, että tiedän niiden pelittävän. Mukana vähän suoraa palkkausta asennoista, jotta niiden nopeus säilyisi.

---

Tänään taas kisaryhmän kanssa maneesilla. Ruulle halusin liikkuroituna avoimen liikkeitä ja niistä erivaiheissa annettua palkkaa, jotta liikkurijännitystä ei tarvitsisi pelätä. Ruulla oli kova vire ennen maneesiin menoa, hyppi taas silmille ja sillä oli hauskaa. Hanna oli Noomin kanssa häiriökoirakkona touhuilemassa taustalla, se ei haitannut yhtään.

Seuraamisella aloitettiin ja siinä näkyi aika lailla hirmuinen edistäminen ja sitä kautta poikittaminen. Ei hyvän tuntuista ollenkaan. Olisi pitänyt rauhoittaa tilanne ja tehdä ehkä jotain muuta ensin. Nyt ei toiminut.

Maihinmenossa seuruu osuus parempi, palkkasin suorillaan maahanmenosta.

Luoksetulo oli NIIIIIIN HIENO!!!! WAU! Ensin pari suoraa palkkausta siitä, että Ruu oli maassa hyvin ja kutsuin sen leluun kiinni. Sitten liikkuroituna ja stoppi oli upea! Palkkasin siitä suoraan. Toinen samanlainen, mutta palkkasin vasta kun Ruu seisoi liikkurin toisen "käsky" sanan jälkeen. Hirmuisen hieno!!!

Nouto perus ok, mutta hidas, vaikka meni ja tuli laukalla. Kapulan poiminta hyvä, mutta vauhtikin oli hitaampi ja maneesin alusta pitää paremmin kuin ihan suora ja tasainen alusta, jolloin se tassujen käyttö korostuu.

Kaukot priimaa. Liikkuri tai häiriö takana ei haitannut yhtään. Palkkasin erikseen jokaisesta istumisesta.

Hyppy on Ruun lemppari, se ihan kymppi! Palkkasin malttamisesta, Ruu kun tahtoo ennakoida sitä paluuhyppyä.

Tunnari vielä loppuun ja se meni hirmu hyvin! Malttoi haistella kauniisti, vaikka nenä ei heti omalle löytynytkään. Ei sortunut maisteluun, haisteli ja kun lopulta nenä osui siihen omalle, poimi sen heti ja varmana kyytiin. Vauhtipalkkaus.

Yksiksemme tehtiin korjaussarjaa seuraamiseen. Edelleen meinasi edistää. Siispä paljon täyskäännöksiä ja muutama peruutusaskel mukana. Maneesin pehmeä alusta vaikeampi, on koiralle työläämpi ja teki kyllä täyskäännökset normaalia hitaimmiksi. Maneesin reunalla onnistui paremmin, jossa alusta vähän kovempi.

Paikallaolot loppuun kahden muun koirakon kanssa, Ruu toisessa reunassa. Ensin istuminen, ihan lyhyt ja olin näkyvillä. Haastetta tuli siitä, että piilo olisi ollut jyrkästi vasemmalla koiran rintamasuuntaan. Kävelin piilon suuaukolle, mutta jäin näkyviin. Aika hyvin hyvin lyhyt, 20-30s. Hyvin istui. Makuun aika myös lyhyt. Liikkuri kulki edestä evl-tyyliin, ei aiheuttanut häiriötä. Hienosti meni maihin, hyvään asentoon, joka pysyi koko ajan huolimatta piiloon kävelystä. Ilme oli tarkkaavainen ja ryhti skarppi. Aika lyhyt, max 1min. Viimeiseksi vielä jumppasetti evl alusta ja lopusta, eli eriaikaan maihin ja ylös. Liikkurin käskytys tai toisten käskyt ei häirinneet tippaakaan, keskittyminen oikein priimaa. Hyvä!

Treeniä keskellä kiirettä

On ollut niin kiirettä, ettei mitään mahkuja ehtiä päivittämään niitä tänne. Käytiinhän me muuten viikko sitten viikonloppuna Putaallakin tyttöjen kanssa. Sielläkin tuli tehtyä vähän tokoa. Eli ei me isosti kyllä olla treenattu, kotipihassa työviikolla ja enimmäkseen ollaan keskitytty luoksarin stoppiin. Olen sitä yrittänyt ahkerasti tehdä, että pikkumusta alkaisi oppia suulliseen käskyyn käsimerkin sijaan. Ei helppoa, inhoan luoksarin stoppeja! Välillä sujuu paremmin ja välillä teputtelee. Sen olen huomannut, että vähän täytyy jo vaatiakin eikä palkata huonoista. Maahanmenoa en ole vielä uskaltanut sotkea kunnolla mukaan, sillä avoin luokka on vielä kesken ja Ruu on muutaman kerran tarjonnut mulle nopeaa istumista!!! Tämä kumpuaa varmasti nome puolelta, toivottavasti ei tule isoksi ongelmaksi. =) Noutoa on tehty myös aika paljon. Erikseen luovutusta ja kapulan hakua, jossa huomio siihen, että sen kapulan voisi varmasti poimia kyytiin ilman tassujen apuakin. Vauhtipalkkaus nopeista noudoista, on sujunut aika hyvin. Tunnari on ollut myös pihatreeneissä mukana ja vääriä ei ainakaan ole tullut. Muutamia kertoja meno on ollut levotonta, eli sitten esiintyy sitä maistelua. Treeniä vaan lisää.

Tänään päästiin taas Jattilan halliin treenaamaan, seuraksi saatiin Henna koirineen. Erityisen iloinen olen luoksarin stoppeihin, seisomiset sujui aikas kivasti! Kiertojen kautta tehtiin ja Ruulla oli hyvä draivi päällä. Loppuun tarjosi sitä istumistakin, olisi muuten ollut erinomainen istuminen vauhdista, mutta se ei kuitenkaan nyt ollut tarkoitus.

Tässä välissä tehtiin paikkaistuminen ja makuu, kaveriksi tuli vieraampi koirakko meille ja Henna liikkuroi. Nyt olin Ruulle vähän epäreilu. Halusin sille häiriötä, mutta olisi pitänyt miettiä pidemmälle asiaa. Halli kun on jaettu kolmeen loossiin ja viereisellä kentällä tehtiin agia. Eli ensin istuminen. Häiriö oli meille liian iso, varsinkin kun tarkoituksella halusin sen koiran taakse. Tyhmä minä! Kyllä Ruu pysyi paikallaan, mutta pää kääntyi taaksepäin ja sitä selvästi vähän jänskätti, että mitä siellä oikein tehdään. Ja minä sitten vähän komennan pään kääntämisestäkin. Eli liian paljon vaatimuksia...ei hyvä. Olinkin aika lähellä koiraa ja pysyttelin näkyvillä. Makuu meni paremmin, Ruu makasi tooooodella terävänä, eli koiran mielentilaan en ollut tyytyväinen. Itseaiheutettua, miksi pitää olla niin hölmö? Pysyi hyvin ja olin piilossa, josta kurkin aika paljon tarkoituksella. Eipähän ainakaan ollut laiskana maassa ja haistellut mitään. Ensi kerralla viisaampana.

Henna liikkuroi meille jäävät, joista palkkasin erikseen. Molemmat stopit meni ok, ilmeisesti olisi saanut olla napakkuutta pysähdyksissä. Pohdittiin olisiko paikallaolojen jännitys jäänyt vähän päälle? Plus, että mukana oli liikkurointi, jota treenaamme aivan liian vähän ja joka sen vuoksi aiheuttaa myös pientä jännitystä.

Hyppy tehtiin kertaalleen liikkuroituna, se oli ihan kymppi! Ruu tykkää tästä liikkeestä paljon!

Sitten seuruu - maahan meno - nouto - kaukot liikkuroituna ja ilman välipalkkauksia. Seuruu oikein hyvä, ehkä vähän edistämistä välillä, mutta kontakti pysyi ja Ruu tuli hyvin käännöksissä mukana. Maihin ok. Nouto muuten loistava, mutta pyöritti kyllä aika rumasti kapulaa (joka oli muuten Hennan, eli vieras meille). En jäänyt korjaamaan asiaa, täytyy treenata sitä vaan lisää. Nyt oli aika lailla kierroksia ja vauhtia mukana. Kaukot tehtiin kahdesti, sillä ekassa setissä liikkui ekassa istumisessa. Oli liian kovassa vireessä ja pomppasi niin vauhdilla ylös, että toinen takajalka tuli liikkeeseen mukaan. Toinen setti parempi ja sen jälkeen palkkaus.

Ihan jees, mutta olisiko ollut vähän väsymystä vai jännitystä vai molempia mukana setin aikana? Tuli sinänsä hyvin mukana, mutta tuntui kuitenkin, että se paras meininki puuttui. Eihän siinä auta kuin treenata lisää. =)

Paljon onnea Piips!

Piips pieni vietti eilen 6v synttäreitä. Onnea paljon Piips! Synttäreiden kunniaksi ulkoiltiin ekstraa ja tottakai kakkuaineet tuli hankittua kynttilöineen kaikkineen. Ja pienen lahjankin sankari sai. Tuo onneton ankka ei vaan koskaan nähnyt seuraavaa päivää...eikä oikeastaan sitäkään, miten synttäri-ilta olisi tullut päätökseen. =) Vartin verran Piips sai siitä iloa, kunnes allekirjoittaneen täytyi korjata jäljelle jääneet osat roskiin ennen kuin ne päätyivät jonkun vatsaan. Kakku oli Iitusta sairaan herkullista, sen takia piti laittaa ruokalappu ettei kaikki kuola olisi tullut matolle. =)

Toivotaan nyt, että näemme vielä seuraavatkin synttärit. Lähellä oli, että nämä olisi jäänyt näkemättä, sen verran huonossa kunnossa oli koira yhdessä vaiheessa. Tilanne elää koko ajan, mutta nyt meillä menee ihan hyvin. =) 

Onnea vielä Piips! Olet rakas!