Pikku-Ruu 3v!

Tänään on pienen noutajan synttäripäivä ja mittariin kertyy kokonaiset 3v! Mihin se aika rientää? Vastahan se oli tämmöinen...

Ja nyt siitä on kasvanut jo tämmöinen...

Onnea myös muille WF B-pentulaisille! Lahjaksi Pikku-Ruu sai tokon sm-kisojen tuliaisia, kolme pientä damia, joista yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. =)

En ala, kun en saa pakettia auki...

Pienen avustuksen jälkeen oli onni katossa, kun paketin sisältö viimein paljastui...

Muita dameja ei juuri edes noteerattu...tämä pieni kanidami oli SE juttu ja sitä kanneltiinkin sitten oikein urakalla... Voi ihanuutta!

Sunnuntaisen synttäripäivän kunniaksi käytiin Birgitan ja bortsujen kanssa pidemmällä lenkillä ja illalla oli varattu tietysti kakkutarpeet jälkiruokineen kaikkineen. Jospa pian päästäisiin testaamaan uudet pienet damit käytännössä!

Viikonloppu oli muutenkin oikein mukava, kun saimme pitkästä aikaa vieraaksemme Marikan ja Viuhtin. Siitä on ihan liian pitkä aika, että nuoret neidit on päässeet leikkimään ja nyhjäämään keskenään...ja omistajatkin ehkä vähän juoruamaan...;) Mutta voi onnellisuutta, kun oli leikkikaveri!

Perjantaina kaksijalkaiset kaverukset vietti päivän shoppailemassa, mutta reippaina tyttöinä saatiin vielä treenit aikaiseksi illemmalla. Tehtiin markkeerauksia veteen vähän samaan tyyliin kuin Jämsässäkin ja tällä kertaa sujui myöskin paremmin. Näitä lisää! Vesityöskentelyssä on ne omat haasteensa.

Lauantaina käytiin turistiloimassa tokon SM-kisoissa Pieksämäellä. Ensin ajattelin, että onpa onni kun emme itse ole osallistumassa kisoihin näin kuumalla kelillä, mutta sitten se iski siinä katsellessa se kisaviehätys ja oli melkein surku, kun ei sitten kuitenkaan ollut paikkaa mennä kehään. Toisaalta, SM-kisojen miljöö on super haastava ja vaikka voivoi-luokka muuten kasassa ehkä olisikin, niin ehkä päivän häiriö olisi voinut olla liikaa...mene ja tiedä. Mutta kyllä me vielä ehditään kisaamaan, nyt vain innolla treenaamaan! Berran kimppatilauksemmekin viimeinkin saapui ja nyt pitäisi päästä testaamaan mm. uusia ruutumerkkejä ja metallikapulaa. Kuviakin kisoista tuli otettua, linkitän tänne blogiin sitten osoitteen, josta niitä voipi käydä kurkkimassa.

Kisareissun jälkeen käytiin lyhyemmällä lenkillä ja hengailtiin sitten pihassa hetken aikaa niin, että kaverukset pääsivät vähän leikkimään. Tuli räpsittyä amatöörikuvaajan painajaisesta, kahdesta mustasta koirasta muutamia kuviakin ja tässä siedettävästi onnistuneita otoksia.

Lelun kanssa piehtaroimisen täytyy olla joku noutajien juttu. Ruuppahan sitä tekee paljonkin, mutta näemmä onnistuu myös Viuhtiltakin... Tyylit on tytöillä toki omanlaisensa...=)

Viuhti

Viuhti

Ruu

Ruu

 Iitukin telmusi mukana, kuinkas muutenkaan kuin oman rakkaan pallonsa kanssa.

Viime päivinä on ollut ihan sairaan kuumaa ja tukalaa, ei tarvitsisi kyllä Thaimaaseen matkata nyt lämpöä etsimään. Itse ole sitä mieltä, että onneksi Suomessa ei kuitenkaan näin kuuma ole koko aikaa! Huh hellettä, ei sitä loputtomiin kyllä jaksaisi! Lenkkeilyt on siis näinä hellepäivinä olleet lyhkäisempiä, enimmäkseen pihassa hengailua. Kissatkaan eivät jaksa liikkua juuri mihinkään...muutaman metrin rappusilta ja kaatuvat sitten kuin kivet ensimmäisen varjopaikan suojiin...=D

Piina

Neiti Näpsä

Auton alla on hyvä varjo

Paniikilla on kuuma!

Jos ulkona on kuuma, ei tilanne juuri helpota sisälläkään... Seuraavissa näkyy, miten kovasti vaati ponnisteluja jaksaa siirtyä ulkoa sisälle. Ulkona makoillaan kuin raadot varjossa, mutta sen voi tehdä myös sisällä keittiön pöydän alla...

Paniikki

Paniikki

Mutta! Sadepäivien ja kylmien kelien aikaan Paniikki haluaa antaa vinkin kaikille kissaystäville maailmassa. Kannattaa ensin syödä maha täyteen hyvää ruokaa ja sen jälkeen hakeutua sänkyyn. Ja sängyssä kannattaa ehdottomasti kaivautua peiton alle siinä päädyssä jossa on tyynyjä tällä tapaa, että peitto jää päälle lämmittämään ja tyyny on ihanan pehmeä pään alla! Kelpaa kehrätä!

Tokot ja linjat

Sunnuntaina tokoiltiin molempien tyttöjen kanssa Savion koulun kentällä. Sää oli lämmin, mutta siitä huolimatta Pikkumusta jaksoi työstää hyvin. Mutta hyvästä työstämisestä huolimatta mun pitäisi treenata vähemmän yhdellä kertaa...miksi on vaikea ymmärtää, ettei kaikkea treenattavaa kannata treenata kerralla? Ehkä tällä kertaa pitkää treeniä siivitti se, että tokosta on hetki oltu tauolla ja on paineita treenata niitä ongelma juttuja. Saan siis yksin treenatessa aikaa kulumaan...ihan huolella...;)

Ensiksi ihan minimaalisesti seuraamista ja lähinnä muutama täyskäännös, eikä muuta. Sitten ruutu, joka oikein hyvä! Stoppi ja maihin, siitä vauhtipalkkaus leluun. Erikseen ruudusta sivulletuloja, namipalkkausta ja oikein hyvä meno! Sotkin vielä evllää mukaan ja tehtiin merkin kautta ruutuun menoja, etäisyydet paljon lyhyemmät. Ekalla toistolla oli hieman hämillään, mutta hienosti haki ruudun molempiin suuntiin. Merkitkin oli hyviä, siitä myös erikseen palkkaa.

Luoksarin stoppeja kierron kautta ja stopeissa tosi ihana meininki! Ajattelin, että tauon jälkeen ei stoppaa ollenkaan, mutta hommassa oli selvästi yritystä. Hyvä mieli!

Tunnari x 2, sillä ekalla toistolla näkyi treenaamattomuus. Ruu meni kapuloille, haisteli ne ja merkkasi oman. Poistui kapuloilta minua kohti, tuumasi sitten varmaan, että "niin tosiaan...tässä varmaan piti ottaa yksi niistä kapuloista mukaan", eli kääntyi siis omatoimisesti takaisin ja toi oman. Toinen toisto oikein hyvä, molemmista vauhtipalkkaus.

Kaukoja, pari pitkää sarjaa, joitakin yksittäisiä vaihtoja. Ruulla on niin hyvä tekniikka tässä, ei tartte kuin säännöllistä treeniä ja varmuutta. Muutamia lieviä takajalkojen liikutuksia, joissa ei etene, mutta joista ei kuitenkaan palkkaa heru.

Lopuksi harjoiteltiin ohjattua noutoa, jossa tehtiin edelleen entisin menetelmin. Alkuun laitoin kapulan ihan sivuun ja pikkuhiljaa vein taemmas, molemmat suunnat. Merkille vein koiran itse. Toimii tosi hyvin, ei sotke suuntia lainkaan.

Lisäksi Ruun treeniin sisältyi välillä huilia kentän laidalla, kun Piips teki hommia. Yhdessä kohtaa Ruu teki paikkamakuun, kun Iitu työsti pidempään ja siivoilin vähän tarvikkeita pois kentältä. Piips on kyllä niin hellyttävä siinä, miten helposti se hommat osaa. Piips sai vähän seurata, jonka yhteydessä tuli idarin tyyppisesti stoppeja (ei istumista) ja lopuksi piti seurata, vaikka olin heitellyt nameja maahan. Tunnaria tehtiin, jossa oli vähän hosumista, mutta oma nousee varmasti. Ruutu merkin kautta, peace of cake. Lopuksi Piips teki vielä "kylmiltään" ohjatun, vasen haettiin. Treenit oli siis jo päätetty, mutta Piips sai tällä tavoin auttaa kentän siivouksessa. Kapuloista paikoillaan vasen ja keskimmäinen, täydessä kisamatkassa. Merkki helppo, siitä ihan täydellisesti kaartaen kohti vasenta, mutta heikon näkyvyyden vuoksi sai metriä ennen vasenta silmiinsä keskimmäisen, jolle pyrki. Seis ja uusi käsky vasemmalle ja se vaan toimii. =) Tämän jälkeen Iitu haki vielä keskimmäisenkin kapulan ja luoksetulon merkkikartioita. Oivallinen siivousapu! =D

---

Tänään lähdettiin sitten aamu kasilta pellolle tekemään Ruulle linjatreeniä. Pellolta oli heinät niitetty ja paikalla oli vielä paljon valkoisia pyöröpaaleja oivallisena häiriönä. Tein kolme targettia, ekalle kaksi damia ja kahdelle muulle neljä damia. Lisäksi pari häiriötargettia matkan varrelle.

Eka linja viistosti kohti pellon reunaa, näkyi kohtuullisesti. Ekalla Ruu kuitenkin lähti sen verran vinoon, että otin takaisin. Toisella lähti ihan oikein ja perille saakka. En ottanut kuin tämän yhden. Alkumatkalle jäi yhdet paalit molemmin puolin.

Toinen linja myös viistosti pellon/metsän rajan kulmaan. Targetti näkyi heikosti, matkalle jäi selkeästi näkyvä targetti vasemmalle, lisäksi niitä paaleja ympärillä. Ruu lähti hyvin, mutta ajautui loivasti oikealle ja yhden paalin ns. väärälle puolelle. Stoppasin, mutta Ruu pysähtyi paalin taakse, mietti siellä paalin takana hetken ja tuli sitten esiin se toiselta puolelta, jolloin pillitin pysäytyksen uudestaan, että sain koiran istumaan. Ohjasin vasemmalle ja Ruu hoksasi heti, läheltä näki targetinkin varmasti helpommin. Toinen linja meni suoraan ja hienosti.

Vaihdettiin paikkaa ja lähetin samalle targetille täysin toisesta suunnasta. Häiriötargetti jäi vasemmalle. Hyvä suora linja heti ekalla! Toiselle pidensin matkaa reippaasti.

Viimeiselle targetille halusin lähinnä selvästi pidempää matkaa, joten targetti pellon päädyssä, näkyi kohtuullisesti ja linja noudatti nyt pellon pituussuoraa. Niittojäljet vain meinaavat häiritä jonkin verran, Ruu lähtee helposti seuraamaan niitä. Ja niin nytkin, pyrki heti lähetyksessä loivasti oikealle, mutta otin takaisin. Tämä toistui kahdesti ja otin aina yhden askeleen oikeaan suuntaan, josta uusi lähetys. Kolmas lähti ihan oikein, mutta jostain syystä Ruu sitten pysähtyi n. 15m ennen targettia. Eli epävarmuutta ilmassa. Ei osannut lähteä uudella eteen-käskyllä taaksepäin, ei vaikka menin lähelle ohjaamaan. Joten otettiin uusiksi kokonaan. Ja nyt eteni perille asti, suoraan ja ongelmitta. Haetutin kaikki neljä damia, aina vähän matkaa pidentäen.

Lopuksi treenattiin vielä sivusuuntia, targetit helposti näkyvissä. Neljä damia molemmissa suunnissa ja pidensin aina matkaa, jolloin ohjasin lopulta n. 70m päästä. Haetutin sivusuuntiin kolme damia molemmista suunnista. Meno tosi hienoa! Sitten vaihdoin niin, että lähetinkin Ruun hakemaan viimeiset damit "taakse" lähetyksenä. Tämä oli vaikeaa vaikeaa... Epäröi selvästi ja sain toistaa käskyä, ennen kuin osasi lähteä. Heitin salaa yhden damin ekstraa molempiin suuntiin sillä välin, kun Ruu oli hakemassa toisesta suunnasta damia. Halusin pari toistoa lisää tähän, sillä oli selvästi vähän vaikeaa. Täytyypä muistaa treenata myös sitä taakse-lähetystä, nyt on sivusuunnat saaneet enemmän huomiota.

Piips haki taas hienosti targetit talteen treenin päätteeksi. =) Ja oli muuten lämmin! Aamuajasta huolimatta. Huh hikeä!

Treeniä, vesihäntää ja Juhannuksen viettoa

Ennen Juhannusta tuli treenattua pariinkin otteeseen noutaja juttuja. Ekalla kertaa treenattiin ihan täällä omilla nurkilla ja seuraksi saatiin Tiina ja Piika. Tiina jaksoi heittää meille dameja ja Piika huolehti vähän häiriöhajujen tekemisestä, vaikka ainakin kanidami tuntui kiehtovan pientä bc neitiä ehkä jopa enemmän kuin noutajaa...;) Suunnittelin treenin vähän kuin "kokeenomaisesti", valmiiksi oli tehty hakuruutu ja linja. Paikkana siis metsä.

Ekaksi tultiin "koe paikalle" ja ensimmäisenä tehtävänä ykkösmarkkeeraus heittäjästä oikealle. Tuuli tuli viistosti oikealta takaa. Vaikka metsä oli helppoa kangasmetsää, oli puita kuitenkin sen verran paljon, että markkeerausheitot ei ihan helppoja kuitenkaan olleet. Ruu meni aivan suoraan kohti heittoa, mutta kurvasi sitten liian aikaisin kohti Tiinaa eikä saanut tuulesta hajua. Teki siis mutkan vasemmalle ennen kuin löysi damin, mutta ei onneksi aivan holtittoman kokoista aluetta lähtenyt etsimään.

Sitten jatkettiin hakuruutuun, joka jäi alueena aiottua pienemmäksi, sillä en ollut huomannut alueen läpi kulkevaa leveää polkua. Pienensin aluetta reippaasti, ettei olisi liian vaikea. Dameja ruudussa kuusi, pari laitoin ihan polun toiselle puolelle ja tuuli tuli jälleen oikealta. Ekalla lähetyksellä Ruu pyöri jostain syystä taas kovasti vasemmalla, melkeimpä alueen ulkopuolella, mutta työsti sitten damihajun, joka tuli kiven päältä. 

Seuraavaksi tehtävänä kaksoismarkkeeraus, etäisyyttä suht reippaasti ja puita edelleen paljon näköesteenä. Damit punaiset ja oikealle eka heitto, joka katosi jonnekin puiden taakse, itsekään sitä en kunnolla onnistunut paikantamaan. Mutta Ruu yllätti ja kävi tuosta vain poimimassa damit ylös, hyvin tarkasti ja hienosti. Hyvä!

Jatkettiin hakuruudulla, josta haetutin vielä kolme. Yhden sain polun toiselta puolelta ja se oli kaikista kauimmaisin. Ruu kyllä kävi toisella puolella useamminkin, mutta ei vain mennyt tuulen oikealta puolelta saadakseen dameja sieltä ylös. Enkä jäänyt jankkaamaan, en halunnut yhtään epävarmuutta esiin.

Viimeisenä sitten linja, joka vain n. 50m pitkä, mutta eipä olla metsässä vähään aikaan tehtykään. Piikan häiriöhajuja linjalla ja sen poikki. Targetti näkyi kohtuullisesti, ja Ruu meni hirmuisen hyvin! Toisen lähetyksen tein sitten niin, että pysäytin kesken linjan ja kun Ruu stoppasi nätisti, palkkasin sen damilla. Tämän jälkeen lähetin taas linjalle, stoppasin, kehuin ja lähetin taakse. Ja meni hirmuisen hyvin!

Ihanat ja onnistuneet treenit, kerrankin!!! Kiitos Tiinalle avusta! =)

Keskiviikkona ajeltiin Pikkumustan kanssa Jämsään ja treffattiin Marikaa ja Viuhtia treenien merkeissä. Paikkana  ihana "lampi", jossa saa aikaiseksi vaikka sun mitä treeniä. Tehtiin linja ja hakuruutu valmiiksi etukäteen, hakuruudun alueena oli oikealla reunalla ranta ja jonkin verran kaislikkoa, metsän puoli olikin sitten aika lailla hakattu ja hakkuun jäljiltä paljon risukasaa tms. Lisäksi ruudussa meni pari pienehköä ojaa, kauimmaiset damit toisen ojan toisella puolen. Ruudussa yhteensä yhdeksän damia.

Ekaksi tultiin taas "koe alueelle" ja pysähdyttiin keskelle lahden poukamaa, ranta teki vähän kuin c-kirjaimen. Marika heitti ykkösen vastarannan kielekkeen toiselle puolelle aivan vesirajaan, roiskeet näkyi hyvin. Ruu ui kuitenkin suoraan kohti Marikaa, rantautui ja meni kielekkeen yli kuivaa reittiä. Oli tarkastellut Viuhtin hajujälkiä ja sitten edennyt heitolle. Epäröi rannassa, kun dami oli ihan vesirajassa, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan saanut sitä kastumatta ylös. Itse näin vain rantaheinien heiluvan ja tiesin, että Ruu siellä pohtii kuumeisesti kuinka saada dami ylös. Oli kuulemma käynyt vilkaisemassa minuakin, jonka jälkeen sitten päätti onkia damin ylös. Palautus ok. 

Sitten kierrettiin poukamaa vasemmalle ja laitoin Ruun työskentelemään hakuruutuun. Kaksi ekaa damia palautui niin nopeasti, että haetutin vielä kolmannen. Tämän jälkeen sitten se vaikein, eli linja, joka meni nyt vähän kuin c-kirjaimen päästä päähän, haasteena edetä suoraan, eikä rantautua oikealle. Targetti näkyi suht hyvin, jos osasi katsoa. Oikealla rannassa muutama hassu lumpeen valkoinen kukka, jotka näkyi ärsyttävän kirkkaasti. Veikkasin Ruun menevän sinne, se niitä katsoikin, mutta jatkoi kuitenkin suoraan. Hieman yli puolen välin sen usko loppui ja yllättäen se kaarsikin kohti Marikaa ja paikkaa, josta sen ekan damin haki. Annoin uida sinne, en uskaltanut yrittääkään ohjata. Rantauduttuaan alkoi koira etsiä damia ja kun lähti uhkaavasti etenemään rannan kautta kohti linjapaikkaa kutsuin pois. Uusi yritys ja lähti taas hyvin. Kaarsi sitten tällä kertaa kohti lumpeen kukkia, todettuaan ne vääriksi jatkoi uimista ja saikin sitten pian targetin silmiinsä. Hieman mutkan kautta koira perille. Meinasi palauttaa rannan kautta, se oli niin houkuttelevana ja helppona reittinä, mutta kutsumalla sain Ruun palauttamaan uiden.

Sitten työstettiin taas hakuruutua, josta haetutin kolme damia. Ekalla lähetyksellä sen ajatuksiin tuli katkos, harhaili paljon vasemmalla alueen ulkopuolella ja ihan rannan tuntumassa, ohitti minut ja meni sitten rantaan kaislikkoon ja ihmetteli toiselle puolelle Marikaa ja Viuhtia. Siitä harhaillen eteni sitten hakuruutuun kunnolla ja alkoi tehdä niitä töitäkin taas. Muuten olin Ruun hakutyöskentelyyn hirmu tyytyväinen, sain sekä kaislikosta että metsästä dameja, erityisesti olin tyytyväinen, että tuo ylipäänsä sinne kaislikkoon hakeutui!

Hakuruudun jälkeen sitten vielä sama linja uudelleen. Lähetyksessä ehkä hoppuilin vähän itse, näin kyllä, että Ruu tsiigaili niitä lumpeenkukkia, yritin ottaa asemia uudelleen, mutta silti lähetin, vaikka tiesin sen menevän vinoon. Targetti näkyi jostain syystä todella huonosti, käytännössä ei lainkaan, sillä itsekin jouduin hetken tuumailemaan, missä puskassa se keppi on pystyssä. Eli valkoiset kukat oli selkeämmät, sinnehän se lähti, sanoin ettei ole siellä, jolloin koira kääntyi ja kokeilin lähettää sen "eteen" käskyllä lennosta uudelleen. Ja se toimi! Varmaan siksi, että koira oli vain muutaman metrin päässä minusta, mutta kuitenkin. Ja tällä kertaa linja kesti loppuun saakka suoraan! Hieno oli!

Sitten Ruu sai vähän huilia, kun Viuhti teki hommia. Käytiin etsimässä hakuruudun loput damit yhdessä ja ilman koiraa ainakin yksi dami olisi jäänyt hukkaan tai ainakin sen etsimiseen olisi mennyt tolkuttomasti enemmän aikaa. =) Kun Viuhti oli tehnyt hommia, otettiin Ruulle vielä markkeerauksia, vaikkei olisi pitänyt. Sorruin tekemään liikaa, kun oltiin ajettu varta vasten tuonne saakka, paikka oli hieno ja heittäjäkin apuna.

Mutta mutta. Ruulle kaksoismarkkeerauksia, vaihdettiin puolia. Eka heitto löytyi aina paremmin, hieman oli hapuilua tuulen kanssa, mutta suht ok löydöt. Uintimatkaa ehkä n. 40m, ei pitkä matka, mutta uiden siinä kestää...ja sen toisen heiton muistaminen onkin työläämpää. Eka yritys tästä kakkosesta oli parempi, toinen heitto meinasi löytyä hyvin, mutta sitten tuli epäusko ja Marika avusti paikalle. Toisella yrittämällä koira oli jo todella väsynyt, ekan se löysi ok, toiselle heitolle empi jo lähdössä. Eikä olisi avustamatta löytänyt. Tähän kuitenkin lopetettiin, ihan uuvuksissa oli Pikkumusta.

Illalla kotona alkoi eteisestä kuulua yllättäen ihan kauheaa itkua ja ulinaa. Epäilykset vesihännän kehittymisestä olivat siis toteutuneet. Olin nimittäin jo mökkireissun jälkeen katsellut Ruun hännän asentoa ja pohdin mahtaisiko olla siitä kyse. Alkoi kuitenkin oireilla vasta tämän edellisen vesitreenin jälkeen. Ja kyllä oli Pieni noutaja surkeaa...niin surkea ja hädissään, piti kovaa huutoa/vikinää ja toista piti lohduttaa kuin pientä lasta. Kipulääkettä naamaan, peti sohvan viereen ja kävin vielä itse sinne pedin viereen lohduttamaan surkeaa potilasta. Ihan reppana, mutta aamulla kaikki näytti jo paremmalta. 

Juhannus meni siis monestakin syystä rauhallisissa merkeissä ja ihan kotona ollessa. Pestiin mattoja ja siivottiin. =) Treenit on olleet nyt pienellä tauolla vesihäntä-episodin vuoksi, mutta sen verran hyvin on häntä jo noussut, että jotain hommia voitaisiin alkaa taas tehdä. Tokot on olleet vähän tauolla...pitäisi aktivoitua senkin suhteen!

Tuulen opettelua, vaikeuksia markkeerauksissa ja vesihommia

Viime viikonloppuna oltiin tyttöjen kanssa Puttaalla käymässä. Aloitettiin vierailu reippaasti mattojen pesulla. Onneksi pesupaikalle saapui pian apujoukkoja, kolme Muurasjärven Eemeliä ja heidän mummi-paimenensa. =D Isommat Eemelit auttoivat niin reippaasti mattojen mankeloinnissa ja jopa harjaamisessa/huuhtelussa, että hommat tuli nopeasti valmiiksi. ;) Loppupäiväksi liityin sitten paimentamaan näitä Eemeleitä, ei puhettakaan että ehtisi saatika jaksaisi treenata päivän päätteeksi. =)

Mutta tuli siellä Puttaalla treenattuakin. Alunperin meinasin olla päivittämättä koko treenejä, sen verran huonosti onnistuin ne viemään läpi. Mutta ehkä kirjoittamalla ne ylös tulisi sitten oikeasti otettua niistä opikseen. Toivottavasti.

Tiistaina tein aamupäivän lenkin yhteydessä hakuruudun luvattoman helppoon kangasmetsämaastoon. Tuuli oli kova, tuli oikealta etuviistosta ja ajattelin sen auttavan hurjasti työskentelyä, joten tein ruudusta tosi ison ja damit kaikki enimmäkseen taakse. Hakuruutu päättyi hiekkamontun reunalle ja   viimeisimmät damit ylitti vielä leveän lenkkipolun. Ruudun puolivälissä kulki loiva kumpare, joka kuitenkin esti minua näkemästä peremmälle ruutuun. Kumpareen päälle/toiselle puolelle lähimmät damit.

Pikkumusta oli aika täpinöissä ja tuntuikin alkuun juoksentelevan ihan siitä juoksemisen ilosta. Seilasi edestakaisin kumpareen etupuolella ja kesti hetken, ennen kuin irtosi sen päälle. Hieman ihmettelin, ettei irtoa, sillä siinä nyt ei viimeisimmissä treeneissä ole ollut ongelmaa. Sain siis lähimmät damit ja muutaman niiden takana olleenkin damin käteen ihan hyvällä suorituksella, mutta sitten alkoi vaikeudet. Ruu ei kertakaikkiaan irronnut enää kumpareen taakse. Olin kuulevinani sieltä kimeän haukahduksen, olisiko joku lenkkeillyt sitä polkua pitkin? Ruu jäi siis sahaamaan edestakaisin etualalla ja sitten pyöri totaalisesti vasemmalla kumpareen väärällä puolella. Pohdin vain sitä, että tunkiko tuuli hajut sinne? Lopulta jouduin etenemään ruutuun auttaakseni koiraa ja tosi nihkeää oli Ruun irtoaminen ja työskentely. Alkoi jo selvästi olla tosi väsynyt. Pikkuhiljaa damit löytyi, mutta mitä lähemmäs takapolkua tulimme sen useammin näin Ruun ilmeestä, että tonne nyt en ainakaan mene. Eli kenties siellä oli lenkkeillyt joku? Noh, sitkeästi päätin jatkaa ja oltiin jo ihan lähellä montun reunaa ja polkua, kun Ruu sai vasemmalta kauimmaisesta damista hajun. Näki selvästi, että tuuli kiusasi ja heitti hajun jotenkin vaikeasti metsänpuolelle. Mielenkiinnolla seurasin Pikkumustan otteita ja niin se vain sitten lopulta selvitti hajun omatoimisesti ja löysi damin. Sitten lähetin sen oikealle sille viimeiselle polun toisella puolella olleelle damille. Kesti hetken, ennen kuin Ruu osui tuuleen niin, että sai damista hajun, mutta saatuaan hajun osasi nopeammin työstää sen loppuun.

Eli mitä opimme taas tästä? Iso hiekkamonttu ja reuna vaikuttaa varmasti tuulen käyttäytymiseen. Samoin sellainen pieni mutta ilmeisen oleellinen kumpare. Ja kova tuuli ei välttämättä olekaan niin hyvä kuin selkeä, mutta levollisempi tuuli. Tuntui pyörittelevän aika lailla hajuja. Toivottavasti kuitenkin me molemmat taas opimme jotain. Toivottavasti.

Markkeerauksia tehtiin pariin otteeseen vielä tiistaina iltalenkin yhteydessä ja sitten keskiviikkona mummolareissun aikana. Tiistaina hommat meni tosi hyvin, kunnes tehtiin kaksoismarkkeeraus. Kiitos kovasti mummi-heittäjälle, mutta hyvistä heitoista huolimatta haaste tuli siitä, että damit jäi tosi kapealle toisistaan. Tuuli tuli takaa ja lähetin koiran aukealta, sen piti ponnata pienen hiekkareunan päälle ja leveän kulkuväylän yli metsään, joka kuitenkin helppoa kangasmetsää. Ruu lähti hakemaan oikeaa, ei ihan saanut hajua ja kurvasi vasemmalle löytäen nopeasti sieltä damin. Noh, sitten kävikin niin, ettei se enää oikeaa damia muistanutkaan. Ei siis tajunnut itse sitä, että hakikin oikean sijasta vasemman. Lähetyksessä lähti hakemaan vasenta damia. Eli uusiksi meni homma. Ja tästä päästäänkin sitten siihen, että keskittyminen herpaantui ja moisesta vaihtotouhusta meinasi jäädä tapa, johon sitten puutuin. Ja josta sitten ehkä tuli pienelle noutajalle huolia. Helpotin ja menin lähemmäksi ja saatiin onnistumaan, mutta vähän jäi huonomaku. Tein välissä myös linjan aukealla sivutuuleen ja pieneen sähkötolpan yhteydessä olleeseen puskaan. Ekalla lähetyksellä matkalle osui kirkas valkoinen paperi tms, joka piti tarkistaa. Kutsuin sitten pois ja uusiksi ja nyt eteni perille saakka. Toinen linja samaan, mutta ensin markkeeraus, sitten linja ja sitten markkeerausdami. Hyvin sujui.

Keskiviikkona treenattiin mummolan pelloilla, joilla ei tänä vuona ilmeisesti viljellä mitään. Alusta siis kuivaakin kuivempaa multaa, hyvin harvassa kasvavia ruohonkorsia. Ojat kuitenkin pidemmässä ruohonkorressa/puskassa, eli haastetta niistä. Äiti heitti dameja pellon reunassa ja matkalla sinne siis 2-3 miniojaa ja yksi kunnollinen oja. Etäisyyttäkin reippaasti, joten tietoisesti vaikeaa. Ja Ruu oli niin pätevä. Suoritti ykkösmarkkeeraukset vaivattomasti, olin ihan liekeissä miten hienosti se ylitti ojat.

Lupaavan alun jälkeen ryssin homman ja tein siitä liian vaikean. Tehtiin kaksoismarkkeeraus, ensin oikea, sitten vasen. (tuuli tuli muuten oikealta). Ruu haki ensin vasemman, se oikein hyvä. Sitten käännyin ja otinkin linjan suoraan toiseen suuntaan ja siinäkin matkalla pieni, mutta selkeä oja. Ojaa vaikeammat oli korkeat heinät, jotka kasvoivat ojan reunalla. Sain kuitenkin Ruun helposti niiden yli, hieman se haparoi ja epäröi ojan jälkeen, eteni kuitenkin eteenpäin ja sai pian targetin näkyviin seuraavan ojan reunalta. Sieltä dami, hieno linja! Tämän jälkeen taas käännyin ja lähetin sille toiselle markkeeraukselle. Ruu lähti hyvin, mutta ei muistanutkaan enää damia ja eteni vasemmalle, josta jo oli yhden löytänyt. Jos olisin ollut viisaampi, olisin antanut sen vaikka etsimällä etsiä sen toisen damin tuulen avulla, mutta sen sijaan aloin tavoitella täydellisyyttä ja aloin säätämään. Otatin siis damin ylös ennen koiraa ja tämän jälkeen ei homma meinannut enää onnistuakaan. Ruulla oli selvästi eilisestä muistissa huolia ja ne nousivat nyt pintaan. Kaksoismarkkeeraus niin, että heitto ensin oikealle ja sitten vasemmalle ei onnistunut mitenkään. Ruu ei edes yrittänytkään mennä oikealle, se oli sitä mieltä että siitä ei seuraa kuin lisää huolia. Edes heittäjän avustukset eivät onnistuneet, Ruu piti äitiäni suorastaan mörkönä?! JOS olisin ollut VIISAS, olisin HELPOTTANUT hommaa HETI!!! Mutta kun tyhmästä päästä kärsii kaikki....huoh.

Säätöä ehti tulla, ennen kuin tajusin helpottaa matkaa. Tehtiin heitot ensin vasemmalle ja sitten oikealle, toimi sika hyvin! Sama, mutta heitot toisin päin, Ruu hakee ensin vasemman, mutta ei lähde hakemaan oikeaa?!? Jännä, vaikka juuri äsken sieltä damin hakenut. Tehdään ykkönen oikealle, se ongelmitta. Sitten kakkonen taas niin, että eka heitto oikealle ja toinen vasemmalle. Tämä onnistuu nyt, kun etäisyyttäkin on paljon vähemmän. Ajattelen, että tähän jätetään tämä ja siirryin mielessäni jo seuraavaan tehtävään, jossa otetaan ykkönen pitkältä matkalta, mutta laitankin ensin linjalle. En sitten tullut tätä ajatusta maininneeksi äitille ja hän heittääkin meille kakkosen. JOS olisin ollut viisas, olisin jättänyt molemmat hakematta ja tehnyt vain linjan. Mutta se sijaan sen pidemmälle harkitsematta, lähetän koiran noutoon. Eka nousee vasemmalta niin kuin pitääkin. Toiselle heitolle koira ei lähde. Eli ryssin taas koko homman. Menen taas nöyränä uusimaan kakkosen lähempää, että saan sen onnistumaan.

Viimeisenä teen linjan pellon pitkää sarkaa pitkin, mutta en ojan vieressä. Matkaa n. 100m. Ekalla Ruu meinaa lähteä ihan vikasuuntaan ja otan sen takaisin. Toisella lähetyksellä etenee tosi hyvin, hieman epäröintiä viimeisillä metreillä, mutta etenee kuitenkin suht suoraan. Toinen lähetys viivasuora.

Masentavaa, että niin loistavan alun jälkeen onnistun tekemään harjoituksesta suorastaan ihan karmean. Kauhea morkkis!!! Melkein tekee mieli vaipua suohon ja kuopata sinne koko laji ja sen harrastaminen. Kun on vaan huono ohjaaja niin sitä on huono ohjaaja. Enkö jo viimeksi kirjoittanut yhtenä tarinan opetuksena sen, että helpota harjoitusta tarvittaessa?! Niinpä niin...morkkis sen kuin syvenee....

Palattiin Puttaalta kotiin ja jokunen päivä meni ihan vain huiliessa ja koiraa huoltaessa. Nyt vietettiin viikonloppua sitten mökillä, ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja tottakai piti tehdä vesinoutoja. Olin siis päässyt pahimmasta morkkiksestani yli.

Melkein alkoi heti alkuun naurattaa, kun vuoden ekoille vesinoudoille yritin heti hirmuisen pitkää matkaa. No eihän se toiminut, mutta osasin SENTÄÄN helpottaa tehtävää heti ja tehtiin ihan lyhyellä matkalla. Ja kas kun onnistui heti. Eli tehtiin nyt vain ykkösiä, matkaa vähän kasvattaen. Lisäksi tein vielä yhden ohjauksen, se meni hurjan hyvin! Lopuksi uitin Ruuppaa veneenperässä, kuntoilun merkeissä. Aki souti, Piips toimi perämiehenä ja minä uimarin tsempparina. =)

Tänään sitten uudestaan vesitöitä. Eka pieniä lelun noutoja vedestä, jonka jälkeen kävin soutelemassa yksin koirien kanssa järvellä. Piips taas kyydissä ja Ruun houkuttelin uimaan mukaan. Lenkistä tulikin nyt paljon pidempi, hyvin se siellä perässä uiskenteli ja heitin sitten käännöspaikassa vesilelun noudettavaksi ja palattiin takaisin rantaan. Hetki leikittiin ja ihan minitokoiltiin pihassa, kun uinti tuntui nostavan vähän kierroksia, että jotenkin piti saada niitä purkaa. =)

Eli huilin jälkeen tehtiin vielä markkeerausharjoitukset, Aki heitteli meille taas veneestä dameja. Yksi varman päälle lyhyeltä matkalta, jonka jälkeen pidennettiin aika lailla. Ykköset molemmin puolin venettä, jonka jälkeen kakkonen. Tätä jännitin, mutta onnistui! Tuuli kuitenkin ehti kuljettaa oikeanpuoleista damia jonkin verran kauemmas sivuun, jonka vuoksi Ruu hieman epäröi. Jatkoi kuitenkin uintia ja bongasi onneksi damin ja sai sen palkaksi. Tämän jälkeen vielä pari ykköstä vielä vähän pidemmältä matkalta. Viimeinen heitto oli jo aika törkeän pitkä, dami näkyi todella huonosti ja olin varma, että nyt viimeistään onnistuin taas pilaamaan kaiken. Ruu kuitenkin ui sinnikkäästi, siinä tietyssä kipurajassa alkoi vähän nostamaan päätä ja selvästi miettimään ja epäröimään. Jatkoi kuitenkin uintia eteenpäin ja sai sieltä damin ylös! Hieno oli ja siihen oli hyvä lopettaa.

Kamalan vaikeaa tämä nomeilu ja vähän mietityttää, onko itsestä tähän? Miksi se on niin vaikeaa?

Yksittäisiä pieniä treenihetkiä

Koostellaan vähän muutamia treenejä tänne, aloitetaan NOME-puolelta.


Yksi hakuruutu on tehty selkeään, mutta ei kovin jyrkkään rinteeseen. Keli äärimmäisen hiostava, kuuma ja helteinen. Koira pääsi muun lenkkeilyn loppuvaiheessa vasta hommiin. Tuuli olematon, jonka vuoksi ajattelin tehtävän tosi vaikeaksi... Ruudussa yhteensä 8 damia, yksi pallo.

Ruu työsti hirmuisen hyvin! Dameja palautui tasaiseen tahtiin ja kauimmaisetkin löytyivät hienosti. Pallo oli etualalla ja olen varma, että Ruu ignoorasi sen, vaikka selvästi sai siitä hajun. Mutta muuten hirmu hyvää työskentelyä, haastavista olosuhteista huolimatta.

Treenin opetus:
- Ei tennispalloja treeneihin, ellei treenaa erikseen jotain tarkkuutta ja muuta vaihtoehtoa ei ole. Pallo lietsoo kyllä myös levotonta suuta luovutuksissa...

Tämä yksi lähipeltomme on kasvanut aika korkeaksi jo kasvustoltansa, joka aiheuttaa kyllä haastetta kerrakseen. Aki tuli heittämään meille dameja ja tarkoituksella halusin hommasta vaikean. Heinä ja koiranputket ja ties mitkä muut kasvit jo reilusti noutajaa korkeampia. Markkeerausheitot loivaan rinteeseen, jotta homma olisi mahdollisimman vaikea. Ja alkuun se sitä olikin. Ekat taisi löytyä ihan ok, mutta sitten iski epävarmuus. Heitto vähän epäonnistui ja tippui ihan heittäjän viereen. Siihen piti antaa avustusta, muuten olisi etsintä kestänyt. Seuraavaa heittoa Ruu ei mielestäni edes markkeerannut, ajatteli vain päästä helpolla ja juoksi vanhaa reittiä Akin luokse ja etsi damia siitä. Sitten säädettiin, halusin Akin saavan damin ylös ennen koiraa, mutta luonnollisesti se olikin aika vaikeaa, kun heinää oli niin paljon. Tämä sai aikaan lisää epävarmuutta, joka onneksi kuitenkin selätettiin! Kun Ruu alkoi keskittymään, damit löytyi tosi hienosti. Ihailtavaa se, että yksikään yritys ei Ruulta jäänyt liian lyhyeksi mäkiefektistä huolimatta!

Välillä tein linjan melko lähelle ja toisen tooodella kauas, ylitettäväksi tuli pari minimini ojaa eikä tukea tullut pellon reunasta. Linjat tosi hienot!!!!!!!! Kauas Ruu meni aika suoraan, mutta kohteesta loivasti oikealle. Targetti tuli lopulta näkyviin pellon reunassa, jossa paljon lyhyempi kasvusto. Pysäytin pillillä ja Ruu pysähtyi hienosti etäisyydestä huolimatta. Oli varmasti nähnyt targetin samaan aikaan, ohjasin vasemmalle ja sinne upposi.

Treenin opetukset:
- Tennispalloja ei nyt kannata käyttää, eivät selvästi kelpaa. Olen varma, että lyhyemmällä linjalla Ruu jätti pallon noutamatta ja etsi pikkudamin, joka oli vaikeammassa paikassa korkean kiven päällä.
- Näin pitkässä heinässä, johon muodostuu selvästi "polku" kun on kerran paikasta kulkenut, ei yhden onnistuneen linjan jälkeen kannata laittaa enää toiste. Toisella pitkällä linjalla Ruu lähti hyvin, osui vanhaan jälkeen ja seurasi sitä perille...
- Ei saa hermostua! Jos tiedät treenin vaikeaksi, helpota sopivasti.

Sitten on käyty tekemässä ensimmäisiä vesilinjoja. Matkaa tuli nyt lyhyemmälle n. 60m, pidemmälle ehkä 70m. Targetit näkyi hyvin, olivat ehkä vähän turhan lähellä toisiaan. Lähetyspaikka hankala, hyvin niukasti tilaa lähettää koira. Ensin ohjasin vasemmalle, sille lyhyemmälle linjalle. Taisi mennä hieman vinoon, yritin vähän ohjata, mutta eihän se toiminut. Meinasi tulla rantaan, mutta sain kuin sainkin sen kääntymään ja sitten annoin vaan uida, meni muutaman metrin targetilta vinoon. Toka parempi, kun oli siellä jo kerran käynyt.

Sitten se pidempi, ja paljon paljon vaikeampi. Ruu mielestäni kohdisti hyvin katseensa oikeaan suuntaan ja meni aina ekat 10-15m tosi suoraan, kunnes eteen tuli vähän lumpeita ja siinä ihmetellessä sai helposti katseeseensa sen toisen targetin ja lähti sille. Ohjaukset ei toimi ja pari yritystä meni minulta oppia tämä, sain koiran rantaan. Toistettiin varmaan 5-6 kertaa yhteensä tämä lähetys, aina ensin hienosti suoraan, sitten ennen lumpeita kurssi vasemmalle. Ei vaan meinannut lähteä sujumaan, kun en halunnut jatkaa "kieltämistäkään", kun ei siitä ole muuta hyötyä kuin epävarmuus ja koira palaa rantaan, joten annoin sitten uida sinne väärälle targetille. Toiveena se, että Tineken neuvojen mukaan todetkoon itse, että ei olisi kannattanut sinne mennä. Hetken Ruu etsi, ilmeistyi sitten vesirajaan ihmettelemään. Kutsuin pois. Uusi yritys, jälleen kurssi vasemmalle, ei löytöä, ihmettelyä, takaisin luokse ja uusi lähetys. Vähän pohdiskelin, että montakohan kertaa tätä viitsii jankata ja uittaa koiraa...? Mutta niin vain kahden turhan reissun jälkeen Ruu uskoo ja luottaa, ui hirmuisen hienosti suoraan oikealle targetille ja kas, saa sieltä damin!! =) Uusittiin ja meni entistäkin suorempaan.

Luovutukset vedestä hirmu hyvät! Kiireesti luokse ja malttaa odottaa tosi kiltisti, että otan damin ja sen jälkeen saa ravistaa.  =)

Treenin opetukset:
- Vesiohjaukset ei toimi, treenaa niitä erikseen, aivan turha yrittää näin vaikeassa paikassa niitä käyttää.
- Anna koiran mennä väärälle targetille, opetus varmasti tehokkainta niin eikä tarvitse kieltää/moittia ja lietsoa paineistumista.

---

Sitten toko juttuja

Käytiin tänään Tuijan ja Urpon kanssa Aholaidan jaliskentällä tekemässä pienet treenit.

Ruutuja kaksi, toinen oma, vaikeat ja pienet keltaiset merkit, toinen Tuijan merkeillä ja nauhalla. Kosketusalustat mukana. Maassa hyvänä häiriönä oransseja, jonkinlaisia köyden päitä esillä, niitä jäi ruudun viereen sekä matkalle. Lisäksi myös häiriömerkkejä. Ruu löysi molemmat ruudut hienosti, muutamat lähetykset kumpaankin, muutaman maahanmenon kanssa. Hyvä! Erikseen ruudusta vierelle tuloja, niissä namipalkka kädestä. Ihan hyviä nämäkin! Muutama ruutuun toisto läheltä ilman kosketusalustaa ja paikka aivan priima!

Sitten halusin tehdä ohjattua, olen päättänyt lisätä sen nyt aktiivisesti mukaan treeneihin. Alkeissa ollaan ja lähdettiin tekemään Pulliaisen ohjeiden mukaan. Kapulat ensin merkin kanssa samaan linjaan, siitä pikkuhiljaa taaksepäin. 4-5 toistoa per suunta, kapulat pidettiin vielä tosi lähellä merkkiä. Merkille lähetin Ruun ihan omatoimisesti, se on onneksi kivasti hallussa. Paikka meinasi vaan tulla tosi lähelle merkkiä ja sen seurauksena kerran kaatoi merkin siltä lähtiessään. Eli täytyy erikseen vielä vaatia tarkkuutta paikasta.

Kaukoja tehtiin lähes evl matkasta ja yhtään hutia ei tullut! En tehnyt koko settiä, palkkasin vaihtelevasti.

Huilin jälkeen tehtiin vielä liikkeestä istumista. En ole sitä tehnyt yksin, paitsi iltaruuan kanssa joskus. Siltikään ei silmät oikein riitä katsomaan, koska se pylly on maassa. Tuija siis naksutteli meille, tehtiin alkeita ja pysähdyin itsekin ja annoin käskyn. Toiveena saada liikkeestä nyt vain kiva, varma ja huoleton. Tehtiin vain kolme toistoa, sillä kaikki ne oli Ruun parhaita!! Nopeita, voisi jopa sanoa! =D

Paikallaolotkin tehtiin, hieman lyhyemmillä ajoilla. Istumisessa kröhähdin kerran pään kääntelystä, jonka jälkeen asettui. Makuu koko ajan hyvää.

Pitkästä aikaa hommissa Piips!

Eilen lauantaina oli Laukaan Sararanta puskii tapahtuma, jossa seurammekin edustaa ja jossa itse suoritin yhtä kisatyövelvoitetta. Ja vaikka Ruulla on jo viikon ajan ollut juoksut, tajusin vasta kyseisenä aamuna, että niin tosiaan...sillä on ne juoksut! Mahtaakohan ne haitata muita koirakkoja? Niinpä päädyin vaihtamaan koiraa lennosta ja töihin kanssani lähti Piips.

Piips on aikaisemminkin, kun vielä aktiivisesti harrastettiin, ollut samassa tapahtumassa mukana. Oli itseasiassa oikein hauskaa olla Isonkoiran kanssa liikkeellä. Ja miten tyylikkäästi "eläkeläinen" työnsä hoitikin! Kaikki toko-liikkeet onnistui melkeimpä kuin kokeissa, ylemmistä luokista tehtiin tunnaria, ruutua ja kaukoja ja Piips tuumaili vain, että "lasten leikkiä". Uskomaton otus...en voi kuin hämmästellä ja ihastella. Sen kanssa voisin osallistua varmasti tälläkin hetkellä kokeisiin ja voisin lyödä vetoa, että se vetäisisi evl:stä ykköstuloksen. Iitun mielestä parasta oli varmasti kuitenkin rapsuteltavana oleminen, sai pussailla ja suukottaa niin monia lapsia. Parhautta!

Ainoastaan agilitya juoksevat koirat aiheuttivat pientä itkua, kun olisi tietysti pitänyt päästä itsekin sitä juoksemaan. Se olisikin ollut varmasti Iitun mielestä kaikista kivointa...Piips rakastaa juoksemista ja vauhtia. Vaikka se ei ole ainakaan neljään vuoteen edes nähnyt agilityesteitä, tuntui se muistavan äärimmäisen hyvin lajin. =)

Kokonaisuudessaan tuli kyllä ikävä niitä aktiivisia harrastusvuosia Iitun kanssa. Se on edelleen SE koira...iloinen, vauhdikas ja...siinä jalan vieressä vain ihan mahtava. <3

Voittajaluokka videoituna

Nyt viimein sain koottua voivoi-luokan kokeenomaisen treenin videopätkät nettiin. (kiitos Tiinalle kuvaamisesta!) Tai eipäs huijata, nyt viimeinkin Aki ehti auttaa moisessa urakassa minua onnetonta tietokoneen käyttäjää...=) Kiitos Rakas! Mutta mutta, jos Pikkumusta työstäisi yhtä hyvin oikeassa kokeessa, kyllä sieltä ykkönen olisi tulossa! Nyt vaan on menossa juoksut ja heinäkuun alussa on vissiin vähän muuta projektia, joten ainakin heinäkuun lopulle voidaan seuraavaa koetta ajatella. Siellä kyllä olisi seuran kisat tulossa... Ja syksyllä muutenkin kokeita joihin tekisi mieli ottaa osaa. Pitäisi vaan opettaa evl:n ruutu ja ohjattu sekä idari. Ajatuksena siis käydä yksissä voivottelukisoissa ja siirtyä siitä eteenpäin. Tai sitten käydään useammassa kisassa voivottelemassa sitä ykköstä. =)

Vähän vähemmän on tokoiltu, mutta ei meno ole ainakaan latistunut. Tänään ehdittiin ottaa minitreenit kotipihassa. Tein ruudun aiemmin vaikeiksi osoittautuneista matalista ja keltaisista merkeistä nurtsille. Ruu paineli vauhdilla ruutuun ja stopit oli ihanan napakoita! Kerran maihin saakka ja sekin täpäkkä! Ihanaa! Kaukot sujui ulkosalla ja lisäksi hiottiin vähän seuruuta ja täyskäännöstä. Kivaa oli auringosta ja kuumuudesta huolimatta.

Rukkaset 3 wee! Ja juoksujen aloitus

Tikruille tuli toukokuun lopussa täyteen kolme vuotta! Juhlia ei järjestetty, sillä aikainen "kesä" vie synttärisankareita ulos niin tehokkaasti, että kakku olisi mennyt ihan hukkaan. =) Kuvailin kyllä yhtenä päivänä otuksia, kun sattuivat olemaan pihalla ja pihassa yhtä aikaa. Käytiin siinä vähän metsässäkin pyörähtämässä, mutta aika pian kisut hävisivät omille tutkimusmatkoilleen. Kuvissa Tikrut siis päivää tai kahta vaille 3v!

Allekirjoittanut viiletti Helsingin reissulla viime viikonloppuna/alkuviikkona. Kuumaa ja aurinkoista oli etelässäkin, ihan hyvä huilata treenirintamallakin muutama päivä. Ruu tosin oli aloittanut juoksunsa reissun aikana, eli ilmeisesti hieman vajaa 7kk edellisistä. Liekö helle vai juoksut, Pikkumusta on ollut sellainen ekstra rauhallinen, vaikka siitä huolimatta jaksaa kyllä tehdä hommia, kun töissä ollaan. Meiltä varmaan jää WT kurssi joko kokonaan kesken tai ainakin yksi kerta välistä.

Piips taas puolestaan on ollut edelleenkin hirmu energinen helteestä huolimatta. Kai tästäkin asiasta pitäisi vaan iloita, ilmeisesti ei ainakaan kovin paljon kipuja ole? Herkässä on kovempi vauhti ja mikäs siinä, antaa toisen juosta kunhan ei ihan päättömäksi heittäydy. =) Olen harkinnut, että voisin Iitua aktivoida rallytokon merkeissä, mutta ainakin toistaiseksi isokoira on saanut tehdä tuttuja toko-liikkeitä roikkuessaan treeneissä mukana. Allergia-asiatkin on tällä hetkellä hallinnassa. Tassuihottuma meinasi yhdessä vaiheessa olla aika sitkeässä, sillä Piips oli aktivoinut itseänsä ja keplotellut kaulurista huolimatta itselleen kissan raksukipon kiipeilypuun toiselta hyllyltä, joka ei ihan matalalla ole! On tehnyt sen ainakin kolmesti, samperin ryökäle! Näillä toimilla Piips on ansainnut paikkansa kodinhoitohuoneessa yksinolojen ajan. Ensimmäisellä kerralla ilme oli lievästi sanottuna hieman järkyttynyt. Mutta tiukkalinja pitää, kerran tehdään tuhmia niin sitten rajataan niiden tekoaluetta.

Mutta tässä siis vähän kuvatuksia. Piinassa olisi ainesta oikeaksi kissamalliksi, ihana Rimpsessamme tuntuu rakastavan kameraa ja kamera sitä. Eri ilmeitä ja poseerauksia siis riitti ja siksi valtaosa kuvista on Piina-neidistä. =)

Ensin pihasta parit räpsyt

Sitten mars metsään...

Paniikki

Neiti Näpsä

Pulla-Poika Laiskiainen

Sitten kissamallimme Piina

Piina ja Miuku

Ilmeisesti se mitä haisteltiin ei tuoksunutkaan kovinkaan hyvälle...=)

Sitten arkistoista löytyi unohtunut kuva varmaankin ajalta, kun maassa oli vielä lunta ja ilmassa pakkasta. Miuku teki itselleen pesän sohvalle viltin sisään. =D

Voivoi-luokan tilanne

Kun ei ehditty toukokuun noutajien kokeeseen niin kiire saada liikkeet valmiiksi loppui siihen. Eli ollaan treenattu oikeastaan aika vähän silloin tällöin eikä niissä treeneissä ole tuntunut mitään älytöntä edistymistä tapahtuvan. On ne menneet sinänsä hyvin ja parissa edellisessä treenissä Ruulla on ollut jotenkin tosi kivaa ja hyvää mieltä.

Perjantaina oli Laukan kisaryhmän treenit, jotka teimme kokeenomaisesti. Hyvä mahdollisuus tsekata missä sitä nyt oikein mennään tämän voivottelu luokan kanssa. Liikkeet tuli filmattua ylös, laitan ne myöhemmin näytille.

Ensin oli paikallaolot, tehtiin makuun lisäksi myös istuminen. Istuminen muuten tosi hyvä, mutta alussa nuuski tosi törkeän paljon sivullensa/taakse, josta kröhähdin ja jonka jälkeen asettui. Olin siis piilossa, mutta muutaman kurkkauksen tein esiin. Makuu meni myös hyvin, viereinen koira oli välillä vähän vinkunut ja silloin Ruu oli kuulemma vähän haistellut siihen suuntaan, mutta hyvin pienesti. Pitäisi taas aktivoitua tätäkin treenaamaan...

Sitten oli huilia jonkin aikaa ennen omaa vuoroa. Lämpättiin hyvin ja tein pari ruutua kosketusalustan kanssa lyhyeltä matkalta ja ilman nauhaa. Tosi hyvä. Parit kauko vaihdot lyhyeltä, täyskäännöstä ja kuulolla olemista. Hyvä fiilis ennen kehäänmenoa!

Seuraaminen sujuikin tämän hyvän fiiliksen alla, tuntui TOSI hyvälle ja Ruu tuli niin hyvin mukana, oikealla paikalla ja kontaktissa koko ajan. Yksi parhaista seuruista ikinä!

Istuminen hiiiidas. Mutta sentään istui. Tätä ei olla treenattu kun tarvitsisin ne apusilmät.

Ruutu löytyi hienosti tällä kertaa! Vierailla merkeillä ja ilman alustaa, häiriömerkkejä sivussa! Paikka oli hieman vasemmalla, mutta varmasti ruudussa. Vierelletulo on mennyt hurjasti eteenpäin ihan yhdellä/kahdella treenikerralla. Pikkumusta tuli reippaasti ja vaikka vauhti meinasi viedä tarkkuutta paikasta, täytyy olla super tyytyväinen! Tuli kuitenkin heti sivulle ja lähelle, ei enää kolmen metrin päähän ja pikkuhiljaa vierelle. Tästä kehityksestä olen NIIN tyytyväinen.

Tunnarissa haisteli tarkkaan, hieman sähläsi oman poimimisessa, palautti laukalla!!! Eli vähän kauneusvirheitä, mutta muuten tosi hyvä.

Hyppynouto sikanopea! Wautsi!

Metalli myös nopea ja hyvä! Luovutukset kauttalinjain noudoissa mennyt parempaan, vaikka meinasi ottaa ylikorostuneen perusasennon välillä.

Kaukoista olisi tullut varmaankin se kymppi, mutta havaitsin itse pienen kauneusvirheen. Seiso-maahan vaihdossa liikautti oikeaa takajalkaa sentin sivullepäin. Mitätöntä, mutta silti häiritsi omaa silmää, kun Ruu pystyy tekemään vaihdon ilman tuotakin. Teki kuitenkin tosi kauniisti vaihdot ja hyvin kuulolla!

Luokasarin meinasi liikkurimme unohtaa, joten se jäi vähän kuin vahingossa viimeiseksi. Ehkä stopit olisi voineet olla napakammat, mutta olen itse niihin todella tyytyväinen ja oli ne Ruun parhaimpia! Videoltakin näkee, että reagoi hyvin käskyihin. (edellisessä kokeenomaisessahan piti antaa kaksoiskäsky seisomiseen...) Harkitsin palkkaamista maahanmenon jälkeen, mutta päädyin kutsumaan sitten kuitenkin sivulle ja tein sen vielä väärällä käskyllä. Onneksi ei hämännyt Ruuppaa. =) Tästä oli jo pakko palkata heti.

Läpi "kokeen" fiilis oli hyvä ja ykkönenhän siitä olisi irronnut. Kovaa painostusta tuli kokeisiin menosta, mutta nyt on juoksujen alkaminen niin lähellä, että ei kannata. SM-kisoihinkaan ei oltais muuten juoksujen takia päästy, joten pieneni entisestään sekin harmitus. Yritetään pitää hyvää mieltä yllä ja hiota noita kauneusvirheitä.