Maissin matka maailmalla jatkuu

Lumet on sulaneet, aurinko paistaa ja kevät on täällä. Kevät toi aina ennen tullessaan kevätriehan, jolloin tuli filmailtua auringosta ja "sulasta maasta" nauttivia eläinjäseniä. Kun pitkän talven jälkeen kaikki karvaiset uskaltautuivat ulos, ei riemulla ollut rajaa. Tänä vuona tämä kevätrieha on jäänyt välistä. Ei ole niitä eläinjäseniä enää. Ja se viiltää.

Muutama viikko sitten oli kuitenkin uusi syy kaivaa kamera taas esiin ja vaikkei keli minun kalustolle parhain ollutkaan, niin kyllä jotakin räpsyjä sai otettua. Maissin matka maailmalla sai jatko-osan.

Tsau! Meitsi on täällä taas, vauhtia satalasissa! Ne sanoo, et oon kasvattanu erityisesti korvia ja tassuja, mut emmä sit tiedä mitä seki meinaa. Ainakin mä pääsen nyt kovempaa, hihii!

Mut eiks kuulo ole sitä parempi mitä suuremmat korvat?

Tänne oli kyllä tosi kiva taas tulla. Oli näitä pieniä ihmisiäkin taas ja niitten kanssa mä tykkäsin kyl niin paljon leikkiä! Mahtavia ne pikkuautot, sopi niin täydellisesti suuhunki, mut jostain syystä ne sano, että ei sais niitä kannella. Vai purra? En nyt muista.

Niinpä ne anto sit tämmösen luvallisen lelun ja sitä oli kyl super kiva repiä ton pikkuihmisen kanssa!

Ja sit päiväunillakaan ei tarvinnu yksin olla. Tai silloin ku piti harjoitella rauhottumista, kun mamma väitti aina välillä, että mul menis muka överiksi. Pöh sanon minä. 

Ulkonaki me keksittiin heti yhteistä puuhaa, mut sit noi tylsät isommat ihmiset sano, ettei mun sopis hammastella tota palloo, ettei se menis kovin rikki. 

No ei se mitään, mä lähin sit katteleen mitä mun "sisko" ja täti puuhas. Ne ei kuulemma aina oikein arvostanu mun seuraa...

En vaan ymmärrä et miks? Miks joku ei tykkäis "HyppääPäin"-leikistä?

Tai "KiipeäPäälle"-leikistä? 

Että nätisti pitäis olla...no eiks me nyt ollakin?

Oikeestaan ku saa ton "siskon" kanssa leikkiä nii paljon ni oli aika jännää ja siistii kiusata leikkiä tädin kanssa. Se oli kuulkaa vähä kinkkisempi pala purtavaksi. Mä kokeilin ensi vähä tämmöstä "kilttiä" tyyliä...

Mut ei sille oikein uponnu toi nynny meno...

...joten mä pistin sit vähä kaasua pohjaan! Varo vaan, täältä tullaan!

Hahaa! Sitkeys palkitaan!

Mä löysin muute sit tämmösenki tosi mahtavan suuren lelun! 

Mä vähän kompastuin tän kanssa ja meinasin heittää kuperkeikan. Kuulemma nauratti kaikkia läsnäolleita, mut ei ne sit yhtään tajunnu ees kysyä, et oisko muhu vaik sattunu!? 

Siis tosi ajattelematonta niiltä, mut onneks muhu siis ei sattunu. Iha tiedoks vaan.

Hmm...mitähä sitä sitte tekis...

Tsihih...aattelin vähä härnätä ja lietsoa yleistä sekasortoa...

Ei kuulkaa paljoa tarvittu koko näiltä lähti mopo käsistä...

Ja sekasorto oli valmista!

Isommat joutu kuriin ja nuhteeseen ja mä jouduin kans niinku vähä puhutteluun...

Huokaus. Noi "aikuiset" on välillä sitte nii tylsiä näissä määräyksissään.  

Mä tai siis me kaikki jouduttiin sitte nököttään paikoillaan vuoron perään ja välillä yhtäaikaakin. Söpöstellä piti taas.

Musta tää "söpöstely" ei oo ollenkaan hassumpaa ku siinähä saa niinku karkkia tosi helposti ja koko ajan. Tätsy ja "sisko" ei vaan ollu hirveen innoissaan asiasta...

Ja taustahärdellejäkin uhkasi olla koko ajan. Mua ne ei haitannu sitte yhtään, mä sain vaan enemmän karkkia. Nam!

Ja mä kuulemma oon kehittynytkin tässä söpöstelyssä ja oon siinä puheitten mukaan tosi taitava.

Ai nii! Muistinks mä jo kertoo, et mä oon alottanu opiskelun! Se on tosi tosi kivaa ja siinäkin saa paljon karkkia! Iha helppooki vielä! Ne sanoo, et mulla on rahkeet vaikka mihi!

Mamman kanssa leikkiminen on kyl tosi hauskaa! Mä kuulkaa oikein ärisen näissä hommissa, en mikää nynnerö ole en!

"Siskonki" kanssa on kiva leikkiä leluilla...

...mut se tahtoo aina välillä antaa mun voittaa vähä turhan helposti.

Sit mä kokeilin tädin kanssa ja se oli taas vähä kinkkisempi juttu...

Mä päätin, et kovat piippuun heti eikä mitää armoa! 

Näin se käy! Näin ne lelut ryöstetään, sinnikkyydellä ja kovalla tahdolla!

Oli niin superkivaa kyläillä. Ihania leluja, pikkuihmisiä, hauskaa, jännää....haukotus...kroooh....

Vihdoinkin se sammu, niin mä kuulin niiden sanovan.

Ihanaa kun ei pipo kiristä

Joku aika sitten alkoi toko treeneissä tuntua siltä, että pinna oli koko ajan kireällä ja aloimme pikkuhiljaa kadottaa sitä fiilistä. Niinpä höllättiin tahtia aika merkittävästi. Sitä tosin en arvannut, että en pääsisi ollenkaan treenaamaan viikkoa ennen koetta, kun talonmies reissaa Ameriikassa asti ja Poikaset tuli kipeiksi. Vauhtipojan kuume vain jatkuu ja jatkuu, jolloin oma energia on mennyt siihen, että kuskaan lapsia eri osoitteisiin, riennän töihin ja vielä vauhdikkaammin vapauttamaan lastenvahteja hommista. Juuri ja juuri saanut Ruun ulkoilemaan taloa ympäri pihassa lasten nukkuessa. Ainoa treeni mitä pystyttiin tekemään, oli luoksetulon treenaamista ilta- ja aamuruokakipolla omassa pihassa. Aikaa siihen meni 10 - 40s. Ollaan nyt noudatettu Oilin oppeja ja jumantsuikka kuulkaa, että noutaja pystyy pysähtymään kuin seinään, niin halutessaan. Ei silti ole jumiutunut, vaikka ruokakippo kyseessä.

Mutta siis tänään kisailtiin Pieksämäellä Tommi Variksen tuomaroimassa toko-kokeessa. Meitä taisi olla viisi koirakkoa kisaamassa ja me starttasimme numerolla kolme. Liikkeet kolmessa setissä, paikallaolot viimeisenä.

Seuraaminen: 9 - Tuntui tosi kivalle ja tuomari kehui kyllä paljon Ruun seuraamista, erityisesti peruutusosiosta tykkäsi ja sanoi, että on yksi parhaimpia mitä on uusilla säännöillä tuomaroinneissaan nähnyt. Perusasennot hitaita. Itse laitoin merkille lopussa pienen keskittymisen herpaantumisen ja vähän vastaavanlainen oli, kun seurattiin lähelle tuomaria ja kohti "tosi runsasta yleisöä".

Zeta: 5½ - I - M - S - Ruu seisoi istumisen, ei ollut aikomustakaan istua, maahan ok, seisominen hieno, mutta ei lähtenyt seuruuseen mukaan, eli siihen tuplakäsky. Tässä liikkeessä riittää siis vielä työtä, mutta oma fiilis tuntui ekaa kertaa hyvälle, sellaiselle stressittömälle.

Luoksetulo: 10 - Miettikää!!! Viikko on tehty vain kotipihatreeniä ja huikea parannus on saatu aikaan! Uskomatonta! Voi että toivon, että tää olisi sellainen pysyvä parannus muihinkin kokeisiin. :D Hyvä vauhti läpi liikkeen ja hyvät stopit, ja riitti vielä loppuunkin vauhtia. Ihanaa <3 <3 Kyllä tarkenee <3 <3 En tiedä, ehkä kymppi voi olla hiukan yläkanttiin mutta ainakin ysin arvoinen, ja se on meille iso asia!

Ruutu: 7½ - Merkitöntä merkkiä piti korjata kahdesti, jotenkin huono valmistelu minulta liikkeeseen. Loppuliike ihan jees, tuli hyvää vauhtia sivulle, mutta saisi omaan makuun tulla tiiviimmin vierelle.

Ohjattu: 0 - Tässä näkyi treenaamattomuus, erityisesti ruutu-häiriö. Ruu sortui vanhanaikaiseen ja lähti merkiltä vasemmalle kohti ruutua, jossa juuri oli päässyt käymään. Se oli aivopieru, ei mahda mitään. Korjauksella lukitsi keskimmäisen kapulan, joten korjasin vielä. Hyvin kuunteli ohjeet, mutta liikaa käskyjä luonnollisesti. Tyytyväinen olen merkille menoon, siinä oli kiva vauhti.

Tässä kohtaa oli breikki ja sitten jatkettiin.

Tunnari: 9 - Luovutus hidas, muuten siisti.

Kaukot: 10 - S - I - M - I - S - M. Tuomari sanoi, että on niin täydellinen tekniikka, että on pakko antaa kymppi. Ja olihan se, erittäin pätevää.

Härdelli: 6 - Hiukan huolimaton valmistelu jotenkin, tai tuntui, ettei oltu samalla kartalla. Kiersi kuitenkin tötsän, seisomaan piti pysähtyä, mutta Ruu teki hienon istumisen. (minä annoin käsimerkkiavun väärällä kädellä) Korjasin Ruun seisomaan. Umpiesteen kautta nouto, luovutus hidas. Vinkkinä muillekin, jos koira ottaa väärän asennon, älkää korjatko. Pisteitä saa enemmän kuin jos menet antamaan niitä ylimääräisiä käskyjä. Ja ennen kuin tämä toinen kierros alkoi niin laitoin merkille, että liikkuri merkkasi kapuloiden paikat liian lähelle estettä. Tästä oli pakko käydä sanomassa ja saatiin pari metriä lisää kapuloiden ja esteiden väliin.

Pienen tauon jälkeen paikallaolot.

Istuminen: 9 - Oli teputtanut etutassuilla.

Makuu + luokse: 10 - Pääsee sen pienen pykälän "nopeamminkin" maahan, mutta tällä erää tuomari ei rokottanut pisteitä. Ihan hyvä maihin, mutta tiedän, että voi mennä nopsemminkin. Luoksetulo hyvä. Ruu otti kyllä liikkurista ja koko liikkeestä vähän ressiä, tästä puuttuu se varmuus. Jotenkin näyttää siltä, että Ruun mielestä on vieläkin outoa, että kesken istumisen pitää mennä maahan tai makuusta lähteä sivulle. Ihan outo juttu.

Yhteensä EVL2 ja 242,5pistettä, tällä irtosi myös luokkavoitto. Ei ykkönenkään kaukana ollut, ohjatusta olisi se vitonenkin riittänyt. Ei silti harmita, kun fiilis läpi kokeen oli hyvä, häntä heilui ja meillä oli kivaa olla siellä kehässä. Ruu yritti parhaansa, vauhti säilyi, vaikka siellä niitä virheitäkin tuli. Oli tosi kiva kisata ja koe oli kyllä erityisen rento ja hyvähenkinen. Kiitos tuomarille ja kanssakisaajille. Ilmeisesti näemme vähintäänkin samalla kokoonpanolla seuraavassa Pieksämäen kokeessa. :D Niin, ja kiitos Tuula seurasta!

Vuoden tokokoira koulunpenkillä ja pellolla

On jäänyt mainitsematta, että Ruu valittiin toistamiseen Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2015 toko-koiraksi! Pätevä pieni <3

Ihan jotain treeniäkin ollaan tehty, kun tavoitellaan sitä toista ykköstä SMmiä varten. Yritän kovasti välttää ylitreenaamista ja pitää homman hauskana. Omasta mielestä alkoi olla ilmassa jo vähän ylitreenaamista... Edellisen kokeen jälkeen on pidetty siis vähän huilia osittain kiireiden takiakin ja olen enemmänkin pohdiskellut, että miten saisi niitä vaikeita liikkeitä edes hitusen paremmiksi. Sitten kävi onnenkantamoinen ja päästiin peruutuspaikalle Huotarin Oilin toko-koulutukseen. Me sitten NIIN tykätään!

Ei muutakuin härkää sarvista ja pöydälle liikkeet zeta ja luoksetulo. Zetaan panostettiin enemmän, kun se on ehkä sellainen jolle voisi jopa saada tehdyksi jotain. Kerroin Oilille, että yksittäin tekee tosi hyviä jääviä, mutta homma ei kanna kokeeseen asti. Siellä erityisesti istuminen on super hidas. Näytettiin ensin miten homma menee ja hyvin tuli ongelmat esille, paitsi että jäävät oli tällä erää hyviä?! Mutta Ruu siis pälyilee merkkejä, keskittyminen kärsii ja meitä ahdistaa jne.

Oili oli sitä mieltä, että koira on hyvin rutinoitunut jo zetaan liikkeenä ja osaa sen. Nyt kannattaisi vähän rikkoa kaavaa ja tehdä jotain tosi erilaista, jotta koira lakkaisi odottamasta, ennakoimasta ja olisi kuulolla koko ajan paremmin. Niinpä piti esim. ekalla suoralla olla tekemättä mitään, kiertää eka merkki ympäri ja sitten istuminen normisti, koiran kohdalta juosten matkaan ja juoksusta seisominen. Ruu meni merkin kiertämisen jälkeen ihan hämilleen ja Oili sanoi, että siitä näki, että "voi eiii...tää liike meni nyt ihan pieleen, ei tätä näin pidä tehdä....apua apua...". Kun oli paljon erilaisia "tehtäviä" minun muistettavana, en ehtinyt paineistua itse varsinaisesti tästä liikkeestä, olin rennompi ja koirakin alkoi olemaan rennompi. Lakkasi mm. nuoleskelemasta huuliaan, jota ihan alussa esiintyi. Ja kun treenaan tätä näin, niin jos tulee virhe jäävään, nopea korjaus ja ei siitä sen enempää. Ei paineisteta ja tuoda murheita moitteilla. Oli niin ilahduttavaa, kun Oilin mielestä jäävät onnistuivat ihan kohtuullisen hyvin, jospa lakkaisin murehtimasta niitä nyt hetkeksi edes. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Luoksetuloa ehdittiin katsoa pikaisesti. Oilin mielestä Ruu ei oikein "kunnioita" stoppeja ja suhtaudu niihin vakavasti. Tekee vähän sinnepäin. Oili kertoi käyttävänsä paljon takapalkkaa, lähes aina, mutta sinne pääsee vain hyvistä stopeista ja reippaasta vauhdista. Eli nyt lähden opettamaan takapalkkaa niin, että kun tulee hyvin vierelle, pääsee juoksemaan palkalle. Jos tarvitaan lisäkäskyjä, niin kehutaan kun lopulta tulee, mutta siitä ei vielä palkalle pääse. Stopit korjataan niin, että tehdään se läheltä peruuttaen uudestaan ja kehutaan, mutta palkkaa ei ansaita. Uusinnalla voi avustaa stoppia ihan vartaloavulla, että näin sen kuuluu mennä. Kriteereistä täytyy pitää kiinni. Mähän olen Ruulle aikanaan takapalkkaa käyttänyt, mutta se jumiutui niin totaalisesti, että luovuin siitä. Katsotaan, jos yrittäisi uudestaan.

Porukkatreeneissä oli ihan perus kuuntelemisia, omiin käskyihin vain piti reagoida. Tämä ei ollut ongelma, mutta se, että itse sanoi väärän käskyn, joka muistutti oikeaa, oli Ruulle yllättäen aika vaikea! Ei olla tämmöistä aikoihin tehtykään ja todella halpaan meni kyllä välillä. Pääasia ehkä kuitenkin, että ei reagoinut millään lailla muiden käskyihin.

Oltiin vain oma osuutemme koulutuksessa, koska meillä oli vieraita kotona. Mielellään näitä Oilin oppeja kuuntelisi enemmänkin. Kiitos paljon!

Maissi saapui taas kylään ja saa Ruunkin näyttämään kuvissa nyt paljon enemmän labradorilta...:D Aika suloinen pentu, hyvin sopisi meidänkin sisustukseen...

Sitten on käyty myös pellolla treenaamassa. Ajattelin olla tänä vuonna rohkea, ja ottaa osaa alan kokeisiinkin...hui.

Tässä kuvassa on tehty ensin linja nro:lle 1, tuota hienoa ja suoraa viivaa pitkin. :D Koira meni kyllä suorempaan. Tämän jälkeen tehtiin linja kakkos numerolle. Molemmissa huonosti näkyen targetit. Ekan lähetyksen lähti liikaa vasemmalle, lähti seuraamaan hajujälkeä edellisen linjan lähtöpaikalle. Annoin mennä toteamaan, että väärään suuntaan menit. Toisella lähetyksellä petrasi todella hyvin ja paineli suoraan kakkosnumerolle, aika mahtista.

Sitten ollaan hakkuuaukealla, joka kuului meidän hakuruutuun ja joka tehtiin ensin. Eli Ruu oli käynyt juoksentelemassa alueella. Vaikka etäisyys ei ollut nyt kovin pitkä, en ollut uskoa todeksi, kun heti ekalla lähetyksellä meni viivotin suoraan nuolen osoittamalle kivelle, josta hyppäsi vasemmalle. Tähän stop ja ohjasin jatkamaan suoraan ja heti siellä takana oli metsän reuna ja kanidami. Niin pätevä! Tässä ei ollut targettia.

Sitten oltiin Marikan kanssa pellolla. Tehtiin markkeerauksia ja aika hurjaa, oli tehdä tauon jälkeen näin "vaikeat", kun meille nämä markkeeraukset on toooosi vaikeita. Ensimmäisen (nro1) Marika heitti about nro 2 kohdilta, dami heitettiin tuommoiseen notkoon ja ojaan. Matkalla piti ylittää pieni oja ja maasto laskeutuu selvästi alas, eli koiraa ei meinaa erottaa perillä. Ja tiedättekö, Ruu meni kuin luoti heti oikeaan paikkaan. Olen sanaton. Nuoli näyttää koiran paikan, on jo noussut notkosta ja on palauttamassa ekaa damia. Tokan (nro2) Marika heitti tuon kulman takaa (kirjain H niin kuin heittäjä) eli oli piilossa. Tälle päästäkseen piti ylittää kaksi pientä ojaa. Ja tällekin heitolle Ruu eteni varmasti ja hienosti, jäi ihan hitusen vajaaksi ja ei saanut hajua, ajautui sitten vasemmalle lähelle ekan damin putoamispaikkaa, joten Marika otti damin ylös. Oli niin sääli, että jäi tosi pienestä kiinni. Mutta toisella yrittämällä ei epäröinyt yhtään, eteni varmasti ja dami ylös. Olen edelleen sanaton. Onneksi tajusimme (minä tajusin) jättää heitot tähän, vaikka alunperin olin suunnitellut vielä kakkosmarkkeerauksen samoille kohti. Upea Ruu!

Sitten tehtiin jotain hurjaa. Marikan heitti haasteen ja tehtiin linja tämmöiseen paikkaan. Eli nuoli näyttää määränpään (targetti oli), matkalla kaksi ojaa, pieni ja isompi, laskeutuva rinne ja sokko alue, jossa en näe koiraa, lisäksi vielä piti ylittää markkeerauslinjat ja ohittaa niiden putoamispaikat. Ja matkaa ihan sikana. Vaikein linjamme varmasti ikinä kuivalla maalla. Ekan lähetyksen meni aika lailla vasemmalle, joten uusittiin. Toisella lähti paremmin, pysäytin ennen kuin hävisi näkyvistä ja korjasin enemmän oikealle eteen, jolla eteni molempien ojien yli ja nähtiin taas toisemme, stop ja korjasin hiukan vasemmalle. Aivan huikeaa kuuntelua ja helppoa ohjausta! Tämän jälkeen oli sitten sitä säätöä. Vaikka oli kertaalleen käynyt targetilla, niin alkoi haahuilemaan. Kävi mm oikealla kulman takana niillä markkeerauksilla jne. Muutamia lähetyksiä säädetiin, oltiin ihan että, mikäs nyt?! Sitten otin vierelle ja totesin, että lakkaa hölmöilemästä ja juokse eteenpäin. Ja koira teki työtä käskettyä. Hieno, suora linja perille asti. Mitäs tästä vaativuus asteesta sanotte? Riittäisikö kohta jo voivoi-luokkaan ohjauksen osalta? :)

Tässä vielä toinen kuva lähempää kuvattuna. Näkyy nuo ylitettävät ojat paremmin. Sininen viiva kuvaa sitä, mistä koira on juossut markkeerauksille. Marika kävelee about sitä linjaa, jota Ruu juoksi tälle ohjaus targetille.

Olipas kivaa nomeilla ja kun vielä aika vaikeat tehtävät onnistuikin vielä. Tähän loppuun vielä muutama kuva vieraista.

Kyllä lapsi lapsen tunnisti <3

Ja kyllä lapsi lapsen tarvikkeet tunnistaa. Käyttötarkoitus saattaa vaihdella...