sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Jokohan se kotiutuminen on valmista?

Kissoissa on tapahtunut taas lyhyessä ajassa selkeä muutos. Ensimmäinen kuva kertoo eniten. Iines nukkuu öitä jo sängyssä. Se on kiva, kun nukut erinäisistä syistä muutenkin huonosti ja jossain kohtaa jaksaa tajuta sen verran, että ei ole enää edes tyynyllä. No ei varmaan, kun siellä tyynyllä nukkuu joku muu.



Minni ei vielä tule heti illasta sänkyyn, mutta usein on tullut sinne jossain vaiheessa yötä. Iines tulee lähes poikkeuksetta aina, kun me tai minä menee nukkumaan.




Toinen selkeä muutos on siinä, että "kuolleet" lelut ovat alkaneet kelvata. Luulin, etteivät nämä leiki niillä ollenkaan, mutta luulin väärin. Sekin on kivaa, kun havahdut aamuyöllä siihen, että joku hyppää hiiren kanssa sänkyyn ja alkaa rapisuttamaan sitä siellä. Tai tuo saaliin näytille syliin sohvalla. Huvittavinta lienee se, että Minni juoksi tässä muutama päivä sitten Poikasten huoneesta hirmuisella vauhdilla minikokoinen kaivinkone suussaan keittiönpöydän alle. Olen nähnyt myös lapastani kannettavan. Mitenkähän nämä varkaudet vielä kehittyvät?




Olen kertonut Iineksen tavasta väistää silityksiä. Kun on silittänyt, selkänahka on nykinyt melko paljon saman aikaisesti. Aloin sitten testailla näitä fascia manipulaation hoitomenetelmiä ja aika isoja reaktioita sain aikaiseksi. Alkuun tuli kynsien tarjoamista ja paikalta pakenemista. Toisella kertaa lopputulos on alla. Voisi jopa luulla, että Iines nauttisi. ;) Ja selän nykiminen on vähentynyt selvästi silitysten aikana.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti