sunnuntai 6. elokuuta 2017

Jälleen B-kokeessa

Viikko sitten sunnuntaina osallistuimme "oman kylän" eli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämään NOME-B kokeeseen, joka pidettiin Hankasalmella. Kerrankin niin täydellisen lyhyt kisamatka! Paikan päällä oltiin siinä hiukkasen ennen aamu kahdeksaa ja meillä oli Ruun kanssa kunnia olla aamupäiväryhmän ensimmäinen koirakko.

Tuomarina toimi Jouni Vimpeli ja koe eteni näin:

Ensin tuli hyvin yksinkertainen kaksoismarkkeeraus veteen. Ensin lensi sorsa, vene siirtyi hyvin lyhyesti oikealle ja toisena lensi lokki. Tuomarin mukaan etäisyydet 45m + 40m. Hyvin simppeli tehtävä. Heitot katseltiin vähän korkeammalta, veteen oli lyhyt ja jyrkähkö laskeutuminen. Ensimmäisen heiton pudotus näkyi vähän heikommin, kun meni hiukan puiden oksien taakse. Toinen heitto tippui suoralle linjalle eteen. Tuomarin luvalla sai lähettää ensimmäiselle noudolle.


Kaksoismarkkeeraus. Nro 1 on sorsa, nro 2 on lokki. Vene näkyy kuvan oikeassa reunassa, jonne se lipui hissuksiin pois tieltä.

Sitä olettaisi, että koira noutaisi ensin sen lokin. Sen heitto näkyi niin selkeästi, vaikka itse lintu ei vedessä "loistanutkaan" valkoisuuttaan. Ruu lähti kuitenkin uimaan näiden kahden heiton väliin ja kyllä sillä taisi olla enemmän ajatus hakea sorsa ensin. Tuuliolosuhteet olivat aika onnettomat, ja se pieni tuulenvire mikä oli, koitui kohtaloksemme. Vähän ennen sorsaa Ruu sai hajun lokista ja nouti sitten sen. Näin ollen kävi se vähän vanhanaikainen ja Ruu meni heitoissa sekaisin. Palautettuaan lokin Ruu oli lähdössä noutamaan sitä uudestaan, koska luuli hakeneensa sorsan. Vaikka lähetin Ruun noutoon vasta kun se katsoi sorsalle päin, ui Ruu tismalleen lokin pudotukselle. Tuomarin luvalla ohjasin Ruun sorsalle. Jouduin muutamaan kertaan ohjaamaan vasemmalle, sillä pieni noutaja ei heti meinannut uskoa, että vieläkö muka vasemmalle...


Seuraavaksi jatkettiin matkaa ja oli ajatus ottaa hakuruudun "kuivan maan puolelta" yksi lintu ylös. Tämä tosin jäi ajatukseksi. Oltiin edelleen tällä korkeammalla törmällä ja koira laskeutui siitä alas märkään ja tiheään heinikkoon. Tätä märkää aluetta oli jotain 10-20m ja siitä piti nousta kuivalle maalle. Ruu pyöri ensin tietenkin siinä heinikossa, mutta eteni kyllä lopulta metsän puolelle ihan reilusti. Mutta ei löytänyt sieltä mitään ja palasi takaisin heinikkoon. En muista, että säädettiinkö tässä jotain koiran ohjaamisen/auttamisen kanssa, että ohjeistiko tuomari ohjaamaan koiraa, mutta joka tapauksessa riista jäi metsään.

Märkä heinikko on tuo selkeä vihreä alue, metsään piti nousta pieni penger ylöspäin.

Sitten katsottiin yksi laukaus törmän päällä sen toiselle puolelle, jonne tuli vesiohjaus. Matkaa oli joko 58m tai 68m, en muista. Koska ykköstulos oli jo menetetty, niin annoin Ruun uida tuon pienen heinikon kohdalta, jotta sain tilaisuuden harjoitella kyseisen esteen ylittämistä ja matkan jatkamista. Olisin varmaan saanut ohjattua siitä ohikin, mutta otettiin kokeesta kaikki mahdollinen irti. Tässä tulikin ohjaukseen pieni kauneusvirhe, mutta sain Ruun jatkamaan matkaa. Se eteni tuonne heinikkoon ja heinikossa sain hienosti ohjattua vasemmalle. Luulin, että meni liikaa vasemmalle ja aloin korjaamaan, mutta samalla Ruu ilmestyikin heinikosta sorsa suussa. Minun käsitys "puskasta vähän oikealle" oli vähän eri kuin mitä todellisuus. Heti puskan oikealla puolella, olisi ollut parempi ohje. Kiva ohjaus tehtävä kuitenkin.

Vesiohjaus. Ruksin edustalla hiukan oikealla oli ohutta heinikkoa, joka ei juuri kuvassa näy. Sen läpi annoin Ruun uida, se eteni lopulta oikealle heinikkoon, josta ohjasin vasemmalle. Ruksin kohdalta jostain löytyi sorsa.

Sitten jatkettiin hakuruudulla, mutta nyt ns vesistön puolella. Eli piti uida pätkä ennen alueen alkamista. Ja alue oli iso. Ja vaikea. Jännitin hirveästi miten Ruu siellä työstää, mutta sehän työsti hyvin. Nopeasti nousi lokki alueen etuosasta keskeltä (nro1). Sitten Ruu eteni pidemmälle ja tiedättekö, se eteni tuohon isoon metsään, joka on aukean oikealla puolella. Tuli esiin lähellä aukean takaosaa ja meni takaisin metsään. Jonkin ajan päästä tupsahti sieltä esiin jokin sorsalintu suussa. Tämä herätti pientä supatusta, oli joko tyyliin kauimmaisin lintu tai jäänyt edellisen päivän voittajaluokan kokeesta. En tiedä, mutta hyväksyttiin mukaan.


Hakualueen "vesiosuus". Alue kulki about punaisten raitojen sisällä, silmän kantamattomiin niinkuin tuomari sanoi. Kun Ruu oli nämä kaksi lintua palauttanut tehtiin toinen "kuivan alueen" haku, jonka jälkeen jatkettiin vielä tässä. Ruu eteni tuon metsikön oikealle puolelle pitkälle, todella pitkälle tuota vastapuolen rantaa, oli pitkään näkymättömissä alueella, joten on todella murhe, ettei se saanut lintua sieltä ylös. Hyvää työtä kuitenkin <3

Tämän jälkeen vaihdettiin taas toiselle puolelle ja piti jälleen ottaa yksi lintu "kuivalta haku-alueelta". Lähetyspaikalta näki selvän "polun", joka oli muodostunut heinikkoon edellisen päivän kokeen seurauksena, ja joka johti suoraan metsään, mutta Ruu päätti silti etsiä heinikosta. Puuh. Ja nyt meni vähän jopa riitelyksi. Tuomarin luvalla ja ohjeistuksella avustin Ruun kuivalle maalle, ja kun se sinne meni, osui samantien linnulle ja fasaani palautui käteen. Tämä oli kyllä enemmän ohjaus kuin haku-tehtävä...

Toinen kuivan maan haku. Ruu lähti tuota "polkua" pitkin, mutta kurvasi sitten heinikkoon etsimään. Pyöri ikuisuuden tuolla vasemmalla nurkassa ja kun ei jaksettu odottaa, kutsuin ja aloin ohjaamaan metsään. 

No mutta jatkettiin vielä hakuruudun märälle puolelle. Ruu eteni sinne hyvin, eteni metsän läpi sen toiselle puolelle pitkälle ja laajalle alueelle. Upeasti minun mielestäni, en olisi arvannut, että se niin pitkälle etenisi. Oli suoranaisesti sääli, ettei Ruu saanut sieltä lintua ylös ja suorituksemme päättyi tähän.

Tuomari kehui Ruun "vesialueen" hakua ja halusi kaikesta huolimatta palkita suorituksemme. Tulosta en tiedä, mutta ei se kolmos-tulosta suurempi voi missään nimessä olla.

Oikein miellyttävä ja opettavainen koe. Oli mukavaa, kun tuomarilta sai ohjeistusta suoritukseen ja ajatukset on koiran kehittymisen/oppimisen tukemisessa. Markkeeraus ja ohjaustehtävät olivat yksinkertaisia ja helpohkoja, kun taas haku toi kokeeseen isosti haastetta. Tämä meidän näkökulmasta katsottuna. En vaan ikinä itse olisi osannut/uskaltanut näin haastavaa hakuruutua rakentaa, mutta jatkossa on uskallettava. Ja niitä alustan vaihdoksia. Niitä on nyt pystyttävä harjoittelemaan jatkoa ajatellen.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Noviisin noutajaihmisen suuria pohdintoja

Olen ollut noutajan omistaja seitsemän vuotta. Sen myötä minulle on avautunut koiraharrastus kulttuurissa täysin omanlainen maailma. En tiedä, että tiesinkö koskaan mitä tämä laji oikeasti on ja mihin olin ryhtymässä, enkä ole varma tiedänkö vieläkään. Ainakaan se ei ole helppoa, yksinkertaista ja tuosta vain tekemistä. Se on paljon vaikeampi ja monimutkaisempi kokonaisuus, jossa pitää hallita niin montaa eri asiaa. Vaikeaa ja silti niin kiehtovaa.

Joillekin noutajan kouluttaminen voi olla hyvinkin helppoa, mutta ei minulle. Alkuhan vaikutti ihmeellisen helpolta ja sujui jopa hyvin. Muistan ihmetelleeni JA ennen kaikkea ihailleeni sitä, miten niin pieni koiranpentu pystyy osaamaan niin paljon asioita niin pienenä? Ihailtavaa vaistoa, jonka se oli saanut emoltaan "maidon mukana". Nyt tiedän ja ymmärrän, että jalostuksella on iso rooli siellä taustalla, mutta yhtä suuri merkitys on sillä, että se henkilö hihnan toisessa päässä osaa ruokkia ja rohkaista tuota vaistoa oikealla tavalla eteenpäin. Ja yhtä lailla rauhoittaa sitä pursuavaa intoa. Tasapainoilu näiden välillä ei ole helppoa. Ja kun tähän soppaan sotket vielä muita lajeja, niin vaikeaa on.




Nuo koiralla olevat vaistot ovat niin vahvat, että jopa minunkaltainen aloittelija pystyy viemään pentua jollain tavalla eteenpäin. Tai ollaanpas ihan rehellisiä. Ei pystyisi. MUTTA minulla on ollut suuri onni ja etuoikeus saada osallistua uramme alkuvaiheessa hollantilaisen Tineke Antonisse-Zidjan pitämään koulutukseen sekä myöhemmin Tineken sekä Anke Bogaerts (Saksa/Hollannista) yhteiseen koulutukseen. Erityisen lämmöllä muistelen tuota Tineken ensimmäistä koulutusta, jossa olin pelkästään kuunteluoppilaana. Ja silti opin niin paljon. Nyt tuoreeltaan minulla on ollut kunnia olla osallisena englantilaisen Philippa Williamsin koulutuksessa. Kaikkien kouluttajien tyyli on kouluttaa koiraa positiivisin keinoin. Olen nähnyt toisenlaisiakin koulutustapoja ja niistä ei ole jäänyt taskuun oikein mitään eväitä.


Treenikuvia nuoruus ajoilta

Muistakaa nuo nimet! Jos teille tarjoutuu mahdollisuus osallistua, niin osallistukaa! Itse toivon, että meillekin tarjoutuisi mahdollisuus osallistua vielä uudestaan heidän koulutuksiinsa. Heidän taitonsa kouluttaa eivät rajoitu ainoastaan noutajiin. Aikaisemmat koulutukset ovat onneksi kirjoitettu ylös ja löytyvät blogista ja soveltuvat käytettäväksi varmasti myös muille metsästysroduille. 

Hyvä kasvattaja, jalostus, pentu täynnä intoa ja taitoa sekä hyvät koulutusopit. Ihan simppeliä. NOT! Sen sijaan, että veisin koiraa fiksusti eteenpäin, taisin olla enemmän perässä raahattava vankipallo. Hidaste ja este kaikelle. Olen viime aikoina pohtinut paljon omien lajieni kautta sitä, että miten paljon tokon virettä nostattava treenaaminen vaikuttaa nome puolella häiritsevästi? Ja miten paljon taas nomea varten koiran rauhoittaminen, repismisleikkien kieltäminen ym vaikuttavat toko-puolella? Voiko näitä lajeja yhdistää ja menestyä molemmissa? Kaikista tuoreimpien tilastojen mukaan en sellaista labradoria löytänyt...




Kertasin meidän nome-uraa. Alku sujui siis hämmentävän hyvin. Ruu on syntynyt v. 2010, taipparit meni läpi helposti ja pari vuotiaana v. 2012 saatiin ehkä puolivahingossa heti ensimmäisestä nome B-kokeesta ALO1. Toisesta kokeesta tuli ALO2 ja WT-kokeesta myös ALO2. Eli jotain osattiin, mutta joissain asioissa oltiin vielä keskeneräisiä taidoiltamme, mutta tuo vahinko ykkönen pakotti vaihtamaan luokkaa. Avoimen luokan kisat, joita muutaman kävin seuraamassa, vaikuttivat ihan järkyttävän vaikeilta. Meinasin pyörtyä tehtävien vaikeudesta. Ja tässä vaiheessa me jämähdettiin paikoillemme. En saanut Ruuta vietyä eteenpäin. Melkein tuntui, että välillä ainoastaan taaksepäin.



Alokasluokkaa riistakokeessa

Kuluikin sitten pari vuotta ennen seuraavaa koetta, joka oli v.2014 käyty epävirallinen joukkue WT, jossa edustimme avoimen luokan koirakkoa. Tuossa kokeessa saatiin niin kylmää kyytiä, että minä en ole toipunut siitä vieläkään. Kyllä söi naista, ja kyllä se söi koiraakin. Tiedättekö, kun rasti rastin perään et saa damia/riistaa ylös, niin lannistut henkisesti ja lopulta myös fyysisesti. Vettä satoi, oli kylmä ja odottelua riitti. Viimeisellä rastilla tuli onneksi onnistuminen, mutta Ruusta näki, ettei sillä ollut kivaa. Eikä ollut minullakaan.

Vaikka tuo joukkue WT oli meille harjoittelua ja opetusreissu, niin on se silti jäänyt vaivaamaan mieltä. Fiilis on ollut koko ajan sellainen, että ei me osata. Eikä vain fiilis, vaan ihan treeneissäkin sen näki. Ei me osata. Itsetunto on tässä lajissa isossa roolissa, varsinkin koiran, mutta varmasti myös ohjaajan. Ei liian itsevarma, ettei yhteys ohjaajaan katoa. Ei liian varovainen, koska ei selviä mistään ilman ohjaajaa. Tuo noutajapennun innokkuus sisältää valtavan moottorin tekemiseen ja kun osaat tuota moottoria käsitellä, olet pitkällä. Koulutuksella saat puhtaasti sitä mitä haluat ja jos olet epäonnistunut, voit katsoa peiliin. Jos yrität oikaista niin voin kertoa, että oikotie ei ole koskaan lyhyempi reitti tavoitteeseen.


Raato treeneissä viime kesänä

Myös noutajamaailma koki erinäisiä sääntömuutoksia tuossa hiljattain ja sen seurauksena meille tarjoutui mahdollisuus osallistua wt-kokeessa alokasluokkaan. Niinpä kuuden vuoden iästä huolimatta, jolloin kaikkien muiden koirat ovat varmaan valioita jne, me osallistuimme alokasluokkaan, josta tienattiin ykköstulos. Oli ihan järisyttävän hienoa saada paljon onnistumisia, eli paljon dameja talteen. Huomasimme, että taidot ylittävät alokasluokan ja seuraavaksi on pakko vaihtaa luokkaa. Hyvän ystävän tukemana osallistuimme samana vuona avoimeen luokkaan ensin wt-kokeessa, ja vaikka sieltä ei tulosta saatu (kun Ruu oli hyvinhyvinhyvin tuhma ja karkasi paukusta), niin huomattiin, että me osataan! Myöhemmin tienasimme 2 x AVO1 tulokset. Me osattiin avoimen-luokan tehtäviä! Herranen aika! Tämän rohkaisemana käytiin myös nomeB-kokeessa ja sielläkin me osattiin! Osattiin niin paljon, vaikka ykköseen ei ylletty. Ja B-kokeet on saaneet jatkoa tältä vuodelta kahdella onnistuneella kokeella, vaikka kakkostuloksiin on jääty. Mutta mikä fiilis! Paljon, paljon onnistuneita tehtäviä.


Avoimen luokan wt-kokeessa

Neljä vuotta meillä meni jossain alokkaan ja avoimen välimaastossa. Se on aika pitkä aika olla "omissa oloissa" ja harrastella. Nyt ollaan selvästi avoimen tasoisia. Sitä olen kovasti miettinyt, että mitä on tapahtunut? En koe, että treeneissä olisi mitään isoa muutosta ollut. Voisiko olla, että Ruu olisi vain tuossa välissä kasvanut koirana? Myöhään kypsynyt, vai miten sitä sanotaan? Vai onko ohjaaja kypsynyt? En osaa sanoa. Jokin muutos on tapahtunut ja se muutos on positiiviseen suuntaan.

Mitäs tästä eteenpäin nyt sitten? Sivusta on tullut kysymystä, että mikä siellä kokeessa on mennyt pieleen, ettei ykköstulosta B-kokeista ole irronnut. Pienestä se on ollut kiinni, mutta salaa olen ollut myös jotenkin helpottunut. Saamme jatkaa kisaamista, löytää riistoja ja onnistua. Samalla kerrytämme kokemusta ja ennen kaikkea ohjaajan taitoja. Nautimme yhteisestä tekemisestä. Tuon surkuhupaisan joukkue WT:n jälkeen on vain niin siistiä onnistua tehtävissä ja saada "pudotukset" talteen.

Tuo niin kovin himoittu ja tavoiteltu valiotitteli tämän lajin maailmasta on kai jonkinlaisena tähtäimenä/tavoitteena, että tässä harrastuksessa pysyy mielekkyys ja kehittymisen halu yllä. Minä henkilökohtaisesti olen niitä harrastajia, jotka tarvitsevat sen jonkin tavoitteen/kokeen, jotta tulee harrastettua/treenattua. Kokeet otan opiskelureissuina, joissa hyvin näkee sen mitä me osataan ja missä on vielä opittavaa. Pakkomielle se ei ole, mutta tällä hetkellä ainakin on fiilis, että meillä on vielä kehittymisen mahdollisuuksia ja treenaaminen/kisaaminen tuntuu hyvältä. Ikää Ruulla kuitenkin jo on, että koiran ehdoilla mennään.

Paljon olen oppinut, liekö yhtä paljon vielä opittavaa. Ainakin paljon pohdittavaa.



sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

SNJ:n tokomestaruuskoe

Muutama päivä takaperin osallistuimme Suomen Noutajakoirajärjestön tokomestaruuskokeeseen, joka pidettiin Ähtärissä. SM-kisojen jälkeen "huilattiin" tokosta ihan hyvä tovi, mutta se tovi sitten vähän venähti. Aika ennen kesälomaa oli töiden osalta aikasta hirmuisen kiireistä ja ei vaan jaksettu/kyetty/saatu aikaiseksi lähteä treenaamaan. Sitten alkoi se loma ja keli senkuin lämpesi. Ruu vaikutti niin nuutuneelta, uneliaalta ja laiskalta, että se fiilis vähän lässähti. Ei jaksettu treenata ja kun ne pari hassua kertaa treenattiin, niin eihän ne kovin hyvin sujuneet. Ja sitten menin vielä käsittelemään Ruun Puttaan reissulla ja eipä sitten sen takia treenattu sielläkään. Kokonaisvaltainen fiilis oli vähän niin kuin plääh.

Sitten, kuin taivaan lahjana, sää viileni selkeästi koepäiväksi. Kevyitä sadekuuroja tuli pitkin koepäivää. Ihana viileys! Unelias noutajani tuntui heräävän horroksestaan ja oli koepaikalla melkein täydessä iskussa. Arvoitukseksi jäi, miten treenaamattomuus vaikuttaisi kehässä. Ennen suoritusta tein merkinkierron ja eteenmenoa (sen onnettoman mitä pystyi, ei ollut kovin hyvät ympärykset koepaikalla). Herran haltuun loput.

Osallistujia yhteensä kahdeksan koirakkoa, kaikki noutajia! Kaksi labbista, yksi tolleri ja loput kultaisia. Tuomarina Kaarina Pesonen. Kisasimme Labradorikerhon joukkueessa ja suoritusvuoromme oli numero yksi. Koe alkoi vasta joskus kuuden pintaan illalla.

Ensin paikallaolot

Istuminen: 10 - Ansaittu! Wuhuu!!!
Maahan + luokse: 10 - Ruu joutui menemään ensin maahan ja meni SILTI reippaasti, wuhuu! Luokse tuli sitten viimeisenä ja tuli reippaasti. Jes jes!!!

Pikku tauko toisen ryhmän ajan ja sitten melko pian kehään, tehtiin hässäkkä yksittäisenä liikkeenä.

Hässäkkä: 10 - Stoppina istuminen. Reipas ja suora kierto, hyvä istuminen. Hyvä nouto ja avoimen esteen hyppy, luovutus ok. Jes jes!!!

Jonkin aikaa meni seuraavan kehän valmisteluihin aikaa. En ymmärrä, miksi ruudun paikkaa piti siirtää jokaisessa kolmessa luokassa?

Luoksetulo: 8 - Ok vauhti läpi liikkeen , annoin ekan käskyn myöhässä. Molemmat stopit sinänsä ihan ok.

Ruutu: 7½ - Lähti hyvin eteen, mutta pysähtyi ennen ympyrän merkkejä ja ilme oli "Äiti, täällä on jotain outoa täällä maassa." Sain yhdellä korjauksella ympyrään, jossa Ruu oli "Äiti, nyt ne oudot jutut on mun ympärillä...". Ruutuun lähti hyvin, mutta teki taas pikku mutkan, korjasi itse ruutuun ja etureunasta sisään. Stoppi ja maihin hyvät. Vierelle ihan kivasti. Parempaan emme tällä kertaa pystyneet.

Zeta: 9 - Järjestys S - M - I. Kaikki stopit onnistui tosi tosi hyvin! Parhainta mitä kokeessa on esitetty. Istuminen oli kyllä vino, mutta seuraamiset sujui hyvin eikä ennakoinut lähtöihin. Fiilis tästä tosi <3

Tunnari: 10 - Ansaittu! Wau! Reipas kapuloille, kaunis nuuskinta, oma nousi heti ja reipas vauhti takaisin. Wau! <3<3<3

Kaukot: 10 - Järjestys S - I - M - I - S - M. Sekoilin liikkurin näyttöjen kanssa, kun en tajunnut, että hän näytti ensin sen maahan-asennon, josta lähdetään liikkeelle. Hoh hoijaa, pitäisi meikäläisen tietää paremmin. Muistin kuitenkin järjestyksen ja käskytin sen mukaan, vaikka ne eivät nyt natsanneet liikkurin kanssa. Tekniikka oli ihan kymppi.

Sitten odottelua ennen loppuja liikkeitä.

Ohjattu: 9 - Ihan ok merkki. Kapuloille lähti ihmetellen ja sinkosi vauhtiin vasta, kun bongasi kapulan. Reipas poiminta ja luovutus.

Seuraaminen: 9 - Vähän perusasentoja, mutta ne vähätkin eivät olleet sitä mitä on treenattu. Hitaita olivat. Muuten Ruu veti tosi hyvin ja tuntui hyvältä. Peruutus taattua laatua.

Tällä rivillä tienattiin EVL1 293p, KP ja sij. 3/8! Ruu palkittiin myös kokeen parhaana labradorina ja joukkueemme sijoittui joukkuekisassa pronssille.

Kaikkemme annoimme ja yhtään parempaan emme olisi pystyneet. Tiukka oli kisa ja kärkikolmikkona olimme kaikki 290 pisteen lukemilla. Nyt meidän suorituksemme riitti pronssille ja siitäkin täytyy olla oikein tyytyväinen kaikki asiahaarat huomioiden. On meillä (Ruulla) vahva kisarutiini taustalla ja liikkeet hyvin hallinnassa, kun se pystyy tällä treenimäärällä vastaavaan suoritukseen. Noutajan etuja ehkä, kun ei ole säätäjä tyyppiä eikä keksi kehässä omiaan. Tekee niin kuin on opetettu. Sillä pärjää. Treenimäärän pohjanoteeraus tuli nyt kyllä koettua.

Fiiliksen puolesta hävittiin pikkuisen SM-kisojen menoon, mutta tosi ihanasti ja ihanalla vauhdilla Ruu tässäkin kisassa teki hommia. Ihku työmyyrä <3

Seuraava koe korkeintaan syksyllä. Jollei mitään ihmeellistä tule, niin ajatus olisi piirinmestaruuteen ottaa osaa. Sen jälkeen kuviot onkin ihan auki. Ensimmäistä kertaa ikinä koen tokon suhteen vähän "kyllästymisen" merkkejä. Uusi ja outo fiilis.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Synttäreitä

Seitsemän vuotta sitten...



...ja seitsemän vuotta myöhemmin.




Mihin tämä aika on mennyt? 




Paljon paljon onnea Pikku-Ruu ja koko B-pentue!

Synttäreitä vietettiin Puttaalla ja sankari sai oman toiveensa mukaisesti paljon halauksia ja silityksiä. Mummi oli hankkinut uuden lelunkin, lintuaiheisella teemalla tietenkin. Kävimme leikkimässä uimarannalla, jossa sankari nautti äärimmäisen paljon hiekan kaivamisesta, rannassa läträämisestä ja hepuloinneista. Puuhastelujen jälkeen halaukset ja silittelyt yltyivät sitten ihan kunnon hemmotteluhoidoksi ja käytiin paikat läpi hieroen ja hoitaen. Päivä kruunattiin ihanalla herkkuillallisella jälkiruokineen kaikkineen. Kyllä sankari tuntui nauttivan. Ansaitusti <3


Ihan virallisen päivän poseeraus. Taattua kännykkälaatua.


Ruun lisäksi myös Hänen Pöyhkeytensä on tullut merkittävään ikään ja ikä mitataan jatkossa vuosina. Tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, mutta varmasti ensimmäinen vuosi on pulkassa.
Onnea Spooky 1v!

Ihme Kisusta ei ole tuoretta kuvaa, mutta eipä se ulkonäkö ole tästä muuttunut.



torstai 15. kesäkuuta 2017

NOME-B AVO2

Tokon SM-kisojen jälkeen ollaan keskitytty lähinnä kuntoilemaan. Kokeisiin ei pitänyt vielä osallistua, kun siihen pukkasi tulemaan päällekäin vähän ulkomaan lomareissua. Mutta sitten jotenkin ihmeellisesti sain kai kieroiltua järjestettyä niin, että tuli mahdollista yrittää saada koepaikkaa taas riistojen etsintään. Ilmoittauduin viimeisenä mahdollisena päivänä varmana siitä, että koepaikkaa ei saada. Ja sitten kuitenkin saimme. Niin super hienoa! Treenattu ei oikein ehditty, reissussa olin juuri ennen koetta neljä päivää, kotona la-su yönä puolen yön jälkeen ja reippaana taas koepaikalla sunnuntaiaamuna ennen klo 8. Paikan päällä sai todeta, että lomareissun aikana esiin ovat ilmestyneet itikat. Nice.

Siis saimme paikan Pieksämäelle NOME-B kokeeseen, Savon Nuuskujen toimiessa järjestäjinä. Olimme aamupäiväryhmän neljäs koirakko. Tuomarina Tuija Hukkanen ja koe kulki näin;

Ensin aloitettiin passityöskentelyllä, eli ilman hihnaa paikoillaan sillä aikaa, kun edellinen koirakko suoritti maaohjauksen. Tämän jälkeen tuomari antoi edelliselle koirakolle vielä palautteen, jonka jälkeen lähdimme metsästä rantaan. Matkalla tuli rannassa vesiohjaus-tehtävän laukaus. 

Vesiohjaus oli pituudelta ehkä jotain 60m? Vasemmalla oleva maa-alue oli hakualuetta, jonne koiraa ei saanut eikä todellakaan kannattanut laskea. Oikealla näkyy pieni kivi, jonka oikealla puolella oli houkutuslintuja häiriönä (eivät näy kuvassa). Kohteena kuvassa näkyvä yksinäinen pieni puu (ruksi) vedessä, sen juurella lokki.


Ruu lähti tosi hyvin uimaan. Otti suuntaa hieman kiveä kohti ja sitten huomasi houkutus linnut. Ohjasin pari kertaa vaihtamaan suuntaa ja se onnistui tosi hienosti. Sain ohjattua Ruun melko helposti puun luokse, se oli tällä erää niin ihanan kuuliainen ohjattava, niin kuin se yleensä onkin. Tuomari kehui palautteessaan, että oli tosi hienoa katsoa vesiohjaustamme.


Sitten siirryttiin tekemään hakua. Minä seisoin kuvassa näkyvän kiven päällä, josta lähettelin koiraa etsimään. Maasto oli isolta alalta tosi raskaskulkuinen, erittäin märkä ja upottava. Ruu toi ensin tuolta metsän (joka oli oikeasti kuulemma saari) vasemman nurkan takaa lokin (nro1). Sitten helppo kaislikko löytö vasemmalta (nro2). Sitten etsi toooosi pitkään kolmatta, pyöri pitkään aivan kuvan vasemmassa ylänurkassa tuon ruskeana näkyvän korkean kaislikon luona, jossa olisi ollut lokki, mutta jostain syystä se ei sieltä noussut. No, löysi sitten vähän yllättäen tuosta hötteiköstä variksen (nro3), joka oli kuulemma vähän jossain pienessä kuopassa. En ollut saanut Ruuta etenemään kunnolla tuonne metsään/saareen, vaikka se siellä rajalla oli käynytkin ja jopa vähän metsän puolella, ilman tulosta. Seuraavalla lähetyksellä se sinne onneksi eteni ja jopa riittävän pitkälle, että löysi variksen. 

Hakualuetta
Jälkiviisaus on paras viisaus. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ehkä paras ratkaisu katkaista haku tähän onnistuneeseen löytöön metsästä/saaresta. Selvästi nimittäin näki, että työskentely oli vähän tahmeaa ja ei niin tehokasta. Mutta sitä ajatteli, että jospa se lamppu olisi syttynyt ja koira edennyt metsään uudestaan. Lähetin samalla tavalla, samoilla vihjeillä. Ruu kurvasi heti oikealle kaislikkoon rämpimään. Siellä se porskutti ja kömpi menemään, selvästi mietti jos olisi ohjaustehtävän luota löytänyt lisää riistaa. Turhauttavaa, sillä se oli kyllä käynyt tuolla alueella jo aikaisemminkin, nyt olisi pitänyt etsiä muualta. Riistaakin oli vielä vaikka kuinka tarjolla. Lopulta päätin kutsua koiran sieltä pois ja tuomari oli tässä vaiheessa kanssani samaa mieltä. 
Jos itse jättää haun "kesken", niin saako silti koetta jatkaa seuraavaan tehtävään? Täytyy selvittää jatkon varalta.


Seuraavaksi käännyttiin hakuruudun kiven päällä ympäri ja suoritettiin kaksoismarkkeeraus. Heitot eivät olleet ihan linjassa, mutta hyvin kapealla kulmalla. Linnut lensi veneestä (V-kirjain), ampuja oli maalla. Ensin lensi lokki (nro1) selkeämmin veden puolelle, mutta kaislikkoon ja toisena lensi sorsa (nro2) ja selvästi taas lähemmäs metsää ja maata, aivan vesirajassa. Matkalla koiran piti ylittää vesiohjauksen lähtöpaikka, kuvassa nuoli osoittaa vesiohjauksen suuntaa.

Ruu nouti ensin sorsan suoraviivaisesti aika lailla ranta viivaa pitkin. Lokille lähti tosi hyvin, veden kautta uimalla, mutta vähän pää nousi vedestä ja kuikuili, jotain se mietti. Piti kuitenkin suunnan ja oli sillä selvä ajatus. Varalta kysyin tuomarilta, että jos koira nyt eksyy, niin saanko auttaa sen perille opetusmielessä. Ohjaajalla oli siis epävarmuutta ilmassa, mutta Ruu hoiti homman hienosti ja lokki tuli talteen.


Kaksoismarkkeeraus

Tämän jälkeen odoteltiin ihan hetki ja sitten suoritimme vielä maaohjauksen, jonka aikana seuraava koirakko suoritti oman passi vuoronsa. Maaohjaus oli tosi helppo, noin 20m matka ja...no tosi tosi helppo. Ruu eteni suoraan ja pulu (ruksi kuvassa) tuli talteen.


Maaohjaus

Näillä suorituksilla tienasimme jälleen AVO2 tuloksen. Olen ihan huisin iloinen, onnellinen ja tyytyväinen meidän suoritukseen. Tuntuu edelleen uskomattomalta, että me oikeasti ollaan kisattu avoimessa luokassa ja onnistuttu niin hyvin. Monta raatoa tallessa. Kaiken Ruu kantaa perille varmasti raskaasta ja vaikeasta maastosta huolimatta. Suoraan käteen maalta ja vedestä. On hassua, että ykköstulokset on kaikissa kokeissa jäänyt kiinni haku-tehtävästä. Luulin aina, että me ei osata markkeerauksia. Hassua.


Työmyyräni <3

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toko SM-kisat Vantaalla

Niin on jälleen tottelevaisuuden SM-kisat takanapäin. Koskaan aikaisemmin ei olla osallistuttu näihin kisoihin (tai ehkä mihinkään kisoihin?) näin vähäisellä treenaamisella. Aiemminkin jo totesin, että koko kevät ja erityisesti toukokuu ovat olleet super kiireisiä. Mutta hei, ainakaan ei pipo kiristynyt missään vaiheessa ennen koetta. Treenaamattomuudella oli paljon enemmän hyvää kuin huonoa vaikutusta.


Reissuun lähdettiin jo perjantai-iltapäivänä. Yövyttiin jälleen Korsossa, jonne iso iso kiitos. <3 Kisapaikalla oltiin hirmu ajoissa, jo heti kahdeksan jälkeen aamulla. Siitä toimitettiin ensin kisakirjaa oikeaan paikkaan ja käytiin läpi ilmoittautuminen ja ell tarkistus. Sitten ängettiin tunkeilijoina vieraaseen telttaan, jossa oli varsin ystävällinen ja lämmin vastaanotto. Kiitos siitäkin! Ruulle en ollut varannut mitään häkkiä, vain oma peti makuupaikkana. Koko päivän se hengasi mukana kehien vierellä, välillä huilattiin porukalla teltassa ja pari kertaa se huilasi siellä yksinänsä. EVL:ssä kisaajia oli 58 ja me startattiin suoritusvuorolla 48. Odottelua, odottelua, odottelua.

Kaikesta odottelusta huolimatta Ruu oli hirmuisen iloisella ja hyvällä mielellä. Oikein erityisen iloisella mielellä. Liikkeet suoritettiin neljässä eri kehässä.

Ensimmäisessä kehässä ruutu, tunnari, zeta ja tuomarina Ralf Björklund.

Ruutu: 8 - Eteenmeno onnistui upeasti. Niin upeasti <3. Ruutuun lähtiessä harhautui kohti zetan merkkejä, tajusi onneksi itse virheensä ja korjasi ruutuun, jonne meni vasemmasta sivusta. Hyvä stoppi, maahan ok. Vierelle tuli kivasti, mutta loppu pa taisi olla vähän hidas.


Eteenmenoon lähdössä. Ruu odottaa kovasti lupaa jo lähteä, onneksi se malttoi odottaa...

Upeasti ympyrässä <3

Ja ruudusta vierellä. 

Tunnari: 8 - Reippaasti kapuloille, poimi oman heti sille osuttuaan, reipas vauhti takaisin. Luovutus voisi olla reippaampi.

Tarkkana tunnistusnoudossa

Löytyi! Kiireesti takaisin.

Zeta: 7 - Järjestys M - S - I. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampi, seisominen ja istuminen onnistui nyt hyvin, mutta istumisen asento oli kyllä tosi vino.




Siitä jatkettiin suorillaan seuraavaan kehään, jossa luoksetulo, kaukot, ohjattu. Tuomarina Aino Juhantalo.

Luoksetulo: 6½ - Vauhti oli super hyvä, mutta stopit super huonot. Ruu vain iloisena valui ja valui...


Ja tästä sen näette. Pienen noutajan iloa. Ruu ei ole kuvasta päätellen koskaan kuullutkaan luoksetulon stopeista. :D

Kaukot: 9 - Järjestys I - S - I - M - S - M. Vähän haparointia kuuntelemisessa, vilkuili yleisöön ja melkein missasi S-I käskytyksen... I-M vaihdossa oli tekniikka haparointia, mutta ei edennyt.

Ohjattu nouto: 8½ - Reipas merkki, ok stoppi. Vauhdikas nouto <3 <3 Luovutuksessa jäi super taakse ja sitä kautta tosi vinoon. Mutta ihana vauhti <3




Ja seuraavaksi viimeiseen yksilöliike kehään, jossa hässäkkä ja seuraaminen. Tuomarina Pirkko Bellaoui.

Hässäkkä: 0 - Aivan super mahtava kierto!!! Törppö oli kohti yleisöä ja treeneissä Ruu ei uskaltanut kiertää, vaikka oli tuttuja taustalla. Nyt meni lujaa ja niin suoraan. Upea! Stoppina maahan ja sekin sujui hyvin. Sitten tapahtui se perinteinen. Lähti tosi lujaa kapulalle, ei saanut sitä kyytiin ja kompuroi ja ajautui ohi esteen. 


Ehdottomasti Ruun paras kierto tähän asti! <3




Seuraaminen: 8½ - Tuomari kehui seuraamista ja peruutusta, mutta harmitteli vinoja perusasentoja. Seuraaminen tuntui itsestä ihan kivalle, mutta videolla perusasennot ei minusta toimineet niin hyvin kuin treeneissä on onnistunut.



Viimeisenä oli paikallaolo-hässäkät. Tuomarina Timo Pussinen.

Istuminen: 9½ - Avustaja tiesi kertoa, että 10s ennen ajan päättymistä oli inasen liikauttanut tassuja kohti piiloa. 

Maahanmeno + luokse: 9 - Ruu oli viimeinen maahan menijä ja ensimmäinen luokse tulija. Maahanmeno onnistui! (meidän tasolle hyvin, muiden mielestä on vielä hidas) Ja luoksetulon laukkasi melkein loppuun asti! Eli sekin onnistui meille tosi kivasti, koska Ruun on niin vaikea olla ensimmäinen rivistä lähtijä.  

Yhteensä tienattiin EVL2 tulos 227p. Sijoitus 42/48.
Me edustimme tällä kertaa Labradorinnoutaja kerhoa, joka sijoittui joukkuekisassa upeasti sijalle 11/42!!! Upeita labradoreja toko-maailmassa, paljon paljon onnea!

Ilman hässäkän nollaa olisi saatu ykköstulos, mutta finaaliin asti se ei silti olisi riittänyt, sillä tänä vuona oli tosi kova tasoinen koe. Kakkostuloksesta huolimatta tämä koe oli ehdottomasti fiilikseltä ja tekemiseltä tämän vuoden paras! Vaikka odottelua oli tosi paljon, niin Ruu jaksoi tehdä ihan törkeän hienosti töitä! Oli ihan superihanaa kehissä ja moni vaikea asia onnistui.

Viime vuodesta opin, että häkissä odottelu ei sopinut Ruulle. Tällä kertaa se sai odotella minun kanssa kehän reunalla tai teltassa ja se tuntui sopivan sille paremmin kuin hyvin. Tämän vuoden suurin opetus tuli hässäkässä. Jatkossa ehkä kuitenkin kannattaa antaa koiran tulla lähelle kapuloita ennen stoppaamista, niin koira ei ehdi kerätä vauhtia kapulan poimintaan. Ainakin, jos koordinaatio on alentunut ja riski ryssiä kapulan nosto suuri. Tätä voi jatkoon miettiä.

Seuraavaksi hengähdetään tokosta ja keskitytään noutaja juttuihin. Seuraava raatokoe on jo tulossa. Heinäkuussa on noutajien mestaruustoko ja syksyllä piirinmestaruus toko, joihin olisi alustava ajatus osallistua. Viimeistään loppusyksystä käydään Juha-sedän luona ja mietitään sen jälkeen jatkoja. Olen vähän miettinyt, että jos me tämä toko hiljalleen jätettäisiin enemmän taka-alalle. Paitsi jos meno ja fiilis on jatkossa tämän tasoista, niin harkitaan uudelleen. Mietitään.

Kiitos tutuille, joita nähtiin kisoissa! Oli ihana nähdä! Onnea vielä tutuille ja hienoille tuloksille ja upeille onnistumisille. Kiitos Tiinalle ja Jennille kuvista <3 <3 <3. Kiitos Marika seurasta, kuvauksesta ja kaikesta. <3 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Raatoja hukassa

Kamalan kiireinen kevät ja erityisesti toukokuu. Työt ja töihin liittyvä isompi koulutus (alkanut jo viime syksynä) ovat vaatineet tiukasti huomiota ja panostusta, joten aika on ollut tosi rajallista. Tästä huolimatta bongasin facesta ilmoituksen vapaista avoimen luokan paikoista NOME B-kokeeseen ja laitoin ekstempore viestin menemään. Eihän me sinne kuitenkaan päästä mukaan, kyllä paikat on menneet jo muille. Sitten tulikin viesti, että paikka olisi tarjolla. No mennään sitten, ei noihin turhan usein tule päästyä osallistumaan. Sitten muistin, että olin alunperin hylännyt kaikki vaihtoehdot nome kokeista ennen tokon SM-kisoja, ettei mikään pilaisi osallistumista niihin. Ja nyt kuitenkin menossa lintuja etsimään. Siis käytännössä tässä ei ole mennyt mikään niin kuin olin suunnitellut tai ajatellut. Perus meininki.

Siis viikko sitten lauantaina suunnattiin Hauholle NOME-B kokeeseen ja avoimeen luokkaan. Me startattiin iltapäiväryhmässä ja koko kokeen viimeisenä koirakkona. Tuomarina Pasi Majuri.

Koepaikka oli järven rannassa, kuivaa kaislikkoa ja heinää. Tuuli onneksi järveltä, että ihan tyynessä säässä ei tarvinnut tehdä hommia.

Aloitettiin haku-ruudulla, joka oli isolta alalta kuivalla maalla, korkeaa kaislikkoa enimmäkseen, mutta myös ranta- ja vesialue mukana. Ruulla kesti aika kauan saada ensimmäinen riista ylös...enteili sitä, että vaikea tulisi olemaan. Mutta palauti sieltä sitten se eka riista.


Ensimmäinen riista tallessa. Kuvassa näkyy hyvin haku-ruutua. Tuommoista korkeaa kaislikkoa.


Sitten jatkettiin rantaan, jossa tehtiin haku-aluetta vastapäätä linjamarkkeeraus. Markkeeraukset tehtiin lokeilla, isot selkeät heitot, jotka näkyi hyvin. Ruu vähän nyki vierellä, intoa mennä kröhöm, mutta pysyi paikoillaan ja malttoi odottaa. Ensimmäisen linnun nouti ihan viivasuoraan ja tarkasti. Toisen linnun muisti hyvin ja eteni hienosti alueelle. Ruun tyyliin hakeutui reilusti tuulen alapuolelle tuonne pienille takapuskille asti (ruksin oikealta puolelta, kun tuuli tuli vasemmalta järveltä) ja paikansi sieltä riistan. Tehtävää varmasti vaikeutti kaikkien muiden heittojen hajujäljet. Mutta upeaa Ruulta! Selvitti linjamarkkeerauksen <3


Linjamarkkeeraus. Sininen nuoli on heittäjä, valkoinen nuoli näyttää lokin lentoa ja ruksin kohdalle suunnilleen heitot tulivat, toinen lähemmäs ja toinen kauemmas.

Tämän jälkeen palattiin hiukan vielä enemmän rantaan, jossa tehtävänä ohjaus viistosti rantaviivaa seuraten. Kun Ruu palautti viimeistä lokkia markkeerauksesta tuli ohjauksen laukaus. Ruu lähti siis älyttömän hyvin linjalle. Ruu pysähtyy suunnilleen tuossa, missä on menossa kuvassa. Sitten se ohjauksesta huolimatta hakeutui rantaan kuivalle maalle markkeerauksia kohti. Jouduin kutsumaan takaisinpäin ja ohjaamaan rantaan uudestaan. Tämä tehtävä oli todella monelle koiralle vaikea, kun periaatteessa markkeeraus ja linja jäivät melko tiukkaan kulmaan toisiinsa nähden. Mutta minusta ihan sopiva vaikeus ja meidän olisi pitänyt handlata tämä kyllä paremmin. Me osataan tämä paremmin kuin miten se meni. Kun sain Ruun vähän pidemmälle eteenpäin ja ohjasin vielä eteen, niin Ruu kääntää ensin päätä ja katselee, että niin minne tässä pitäisi muka mennä. Sitten se paikantaa kohteen (on jo niin lähellä) ja etenee lopun matkaa riistalle. Tämä saattoi tietysti naurattaa yleisöä ja tuomaria...

Siis vesiohjauksia rannassa tarvitaan enemmän. Vaikeutta lisäsi ehkä se, että vesi oli koko ajan kahlattavaa, melko syvää, mutta ei ihan uitavaa kuitenkaan. Uskoisin, että jos olisi joutunut uimaan, olisi ollut kuuliaisempi. Nyt se karkasi "helpommalle" reitille rantaan. Tuomari sanoi ennen suoritusta, että näytä hänelle, että koira on hallinnassa ja tottelee ohjausta. Tämä johtui siitä, että moni koira oli aika tottelematon ja lopulta ajautui riistalle tuulen avulla. No Ruu ainakin meni riistalle ohjattuna ja kuulemma tuomari oli kovasti tykännyt Ruun ohjattavuudesta, mutta itse olen vähän ankarampi ja oltaisiin kyllä pystytty niin paljon parempaankin suoritukseen. Jos me ollaan vaan vähän ruosteessa....


Ohjaus, olisikohan matkaa jotain 60m? Markkeeraukset jää siis oikealle puolelle maalle. Ruksi näyttää linjaa mitä olisi pitänyt edetä koko matka. Ruu lähti niiiiin hyvin ja suoraan, miksi päästin sen rannalle? Olisi pitänyt olla tiukempi ja vaatia pysymään vedessä. 


No sieltä tuli tavi talteen pyykkipoikineen päivineen. Ei tarvinnut järjestäjien enää käydä sitä hakemassa. Seuraava tehtävä oli yksinkertainen ykkösmarkkeeraus avoveteen. Tämäkin tehtiin lokilla, jotta näkyi varmasti. Tehtävässä haluttiin katsoa, että koira oikeasti ui. Noudolle tuli matkaa kuulemma 75-85m, eli aikasta pitkä matka. Mutta puolet siitä koirat joutuivat kahlaamaan ennen kuin vesi syveni uitavaksi. Hiukan jännitin, että riittääkö Ruulla usko. Pelkäsin, että se kahlattuaan puoleen väliin alkaa kysellä, että vielä jatketaan eteenpäin. Pöh ja pah, Ruu eteni suoraan ja haki lokin talteen. <3

Ykkösmarkkeerausta hakemaan. 

Sitten vain jatkettiin haku-ruutua. Kuvassa näkyy haku-alueen rantaosa. Ruun tyyli työskennellä haussa on sellainen, että jos maasto on kovin peittävä, se tulee käymään näkösällä, että näkee minun olevan tallessa. Se jatkaa tästä itsenäisesti työskentelyä. Mutta nyt sen työskentely oli vähän tehotonta, ainakin kun vertasi muihin. Todennäköisesti loppui kunto kesken ja haju-työskentely kärsi siinä sitten vielä lisää. Oli siellä hyvääkin, mm. levitti itse etsintää tuonne veteen, sai rannan tuntumasta hajun, jota seurasi tuonne kaislikon kärkeen asti (ruksi). Palkkautui sieltä saamalla riistan talteen. Kompastukseksi jäi kuivan maan haku, josta Ruu ei löytänyt tarpeeksi riistaa. Olisikohan ollut niin, että kaislikko ei houkuttanut? En tiedä. Ei olla aiemmin tuommoisessa kaislikossa mitään etsitty.


Haku-alueen rantaosaa. Ruu palauttaa lokkia, jonka löysi vedestä kaislikon päästä (ruksi).

Viimeiseen haku-tehtävään asti oltiin kenties kiinni ykköstuloksessa, mutta tällä erää työskentely jäi taas puutteelliseksi. Työskentelyaikaa oli kyllä riittävästi, ei vaan jaksettu enää. Jatkossa harjoitellaan vaikeampaa etsintää.

Lopputuloksena siis AVO2 tulos. Olen meihin hurjan tyytyväinen, sillä kunto ei ole missään nimessä kohdillaan ja viimeaikoina se mitä on ehditty treenata, on treenattu tokoa. Ehdittiin me sentään ennen koetta tehdä yksi treeni riistoilla, mutta taso oli alokasta, ajatuksena vain mukavaa hyvän mielen tekemistä. Koe oli kokonaisuutena ihan hurjan kiva, kaikki tehtävät suoritettavissa ja mukavia. Saatiin paljon onnistumisia, joista vaan jaksan olla aina niin onnellinen. Sitäpaitsi, jos tässä heti ykköset kerättäisiin niin en tiedä päättyisikö nomeura sitten siihen? Voittajaluokka pelottaa niin paljon vielä, että ihan mielellään harrastetaan avoimessa luokassa, jossa saadaan onnistumisia ja hyvää mieltä. Me ei hikipäässä tuloksia tahkota, me harrastetaan leppoisin mielin niin, että molemmilla on kivaa.

Loppuun vielä tuomarin kommentit pöytäkirjasta:

Haku: Ensimmäinen osa: aloittaa vauhdikkaasti löytäen varsin nopeasti ranta-alueen riistan. Toinen osa: Kattaa hyvin aluetta, mutta varsinkin kuivan maanosuus jää hieman tehottomaksi.

Ohjattavuus: Lähtee hyvin osoitettuun suuntaan, harhautuu matkalla ranta-alueelle. On kuitenkin hyvin ohjaajansa hallinnassa koko tehtävän ajan ja saadaan ohjattua riistalle.

Paikallistamiskyky: Maalla: Havaitsee molemmat pudotukset, jotka noutaa varsin suoraviivaisesti. Vesi: Suoraviivainen suoritus.

Riistan käsittely: Moitteetonta, hyvät luovutukset.

Passityöskentely: Hyvin ohjaajan hallinnassa siirtymätilanteissa.

Muut ominaisuudet: Laukausvarma.

Yleisvaikutelma: Miellyttävällä tyylillä työskennellyt koira, joka suorittaa erittäin hyvät paikallistamis- ja ohjaustehtävät. Lievä tehon puute hakutyössä vaikuttaa tänään palkintosijaan alentavasti.