Junnu-koira

Easy 7kk ja jättiläiskorvat

Multa on kadonnut ihana pikkukoira jonnekin ja tilalle on tullut teinikoira, jonka kanssa joutuu jo pohtimaan asiaa jos toistakin. Mitään sen ihmeellisempiä pulmia ei ole, mutta pari tarkkailun alla olevaa asiaa, joista se oleellisin lienee vahtivietti. Easy on ensimmäinen mun koirista, joka saattaa juosta tielle haukkumaan ohikulkijoille. Tai siis yrittää juosta tielle, mutta vielä se on totellut ja tullut takaisin. Ajatella, ettei edes Iitu tehnyt sitä aikanaan. Ruussa on aina asunut sellainen pieni vahtija, mutta se on jäänyt vain yksittäisiin haukahduksiin, puhinoihin ja örinöihin, jotka loppuu melkein heti. Nyt Muori-koira tuntuu höperehtivän ja lähtee Easyn puhinoihin mukaan niin päheänä että. 

Vahtivat noutajat. Muori 9v ja Easy 6,5kk

Tiedä sitten liittyykö tämä Easyn vahtiminen sen mörköilyihin ja taantuisiko ajan kanssa? Tässä muutama päivä sitten treenihallilla nostettiin pieni peili esille, josta näkisi koiran asentoa sivulla. No itse treeni ei peilin surkeuden vuoksi onnistunut, mutta Easy päätti sitten puhahtaa peilikuvalleen ja hetken päästä hiipi kohti ja kurkisti varovaisesti peilin/pylvään taakse, että kuka siellä oli.
No ei ollu ketään. Kappas. 

Ja sisälläkin jos vaan jotain kuvitteellista ääntä kuuluu (koska aina ei ihminen ymmärrä, että olisi kuulunut mitään), niin Easy alkaa puhkua ja menee ovelle odottamaan. Ja varsinaisille tulijoille puhkutaan ja haukahdellaan aina. Treenihallillakin jos joku tulee ovesta, niin se on varmasti paha paha mörkö. Vaikka tämä sama henkilö olisi juuri äsken ollut hallissa yhtä aikaa kanssamme. Eniten Easy on ehkä puhissut vieraille lapsille. Ilmeisesti epäilyttäviä teletappeja...

Easy 7kk

Easylle tuli taas ikäkuukausia lisää ja nyt on mittarissa 7kk. Painoa oli viikkoa ennen 19,2kg. Unohdin punnita 7kk kohdalla. Kasvanut on edelleen, mutta ei vieläkään Ruun mitoissa. Takakorkeuttakin vielä on, mutta se on jo selvästi tasoittunut.

Kuvakulma vähän hämää, mutta kyllä Easy vielä vähän joka suhteessa on Ruuta pienempi, vaikka jalan mitta näyttääkin jo liki samalta.

Ihan jäätävän ketterä, nopea ja täpäkkä Easy on. Sellainen pieni bambi. Erittäin hyvä luontainen kropan hallinta ja sopisi siksi erinomaisen hyvin agilityynkin. Hirrrrmuisen ahne ruualle.

Siis A-H-N-E

Ei kaikkein tarkin kuva, mutta kertoo erittäin hyvin mikä Bambi tämä koira on. Easy 6kk

Nyt on treenattu oikeastaan vain tokoa. Lumet tuli ja suli, mutta silti ei olla nyt jälkipellolle menty. On kuitenkin kylmää ja märkää niin en halua (en uskalla) tässä vaiheessa vaatia ilmaisuja maahan. Ja toisinaan pellot on jäässä. Jatketaan keväällä, hyvälle mallille kaikki kuitenkin jäi.

Peikkometsässä <3

Tokossa samat treenit toistuu ja jatkuu. Nyt pitäisi taas päästä osaavampien silmien alle katsastamaan tilannetta.

Eräänlaisen ahaa-elämyksen koin muutama päivä takaperin. Päätin rohkeasti kokeilla, miltä juniorin tunnari mahtaisi näyttää. Kun sellainen yleispätevä fiilis oli, että sehän voisi vaikka sujua tuosta noin vaan. Taustalla oli kerran kokeiltu, että tuo luonnonkepeistä hienosti sen mikä on mun kädessä ollut.

No, itse tunnari oli katastrofi. Easy toi toi toi kiireesti mulle ensimmäisen kapulan, joka vastaan tuli. Toi jopa kahta kerrallaan. Sitten laitoin nameja, että rauhoittuisi ja haistelisi. Easy rohmusi hirveällä raivolla nameja (ei haistellut niitäkään) eikä edes syönyt kaikkia, vaan sitten kiireesti ja äkkiä eka kohdalle osunut kapula suuhun ja mutsille. Että silleen. Tajusin, että Easy on nouto - JA namihullu koira. Ja tästä pääsin ajatukseen, että osaako pentu oikeasti yhtään mitään? Vai juokseeko se hallissa pelkästään "nakkinakkinakki" tai "karkkikarkkikarkki" asenteella eikä mieti mitä tekee?

Easy 7kk

Kaukokäskyissä Easylla olisi kropanhallintaa sekä etujalkakaukoihin että takajalkakaukoihin, MUTTA kun se ei tunnu ajattelevan pätkän vertaa mitä on tekemässä. Ihan kuin sen silmissä olisi vaan nakin kuvat ja yrittää kauheasti kaikkea salaman nopeasti ja lopulta ehkä yhdestä kymmenestä yrityksestä saa palkan. Ja ohjaajalla ei meinaa hermo kestää. Kaiken lisäksi päädyin jostain syystä vielä hakemaan etujalkakaukoja, vaikka ne ovat itselleni kovin vieraan tuntuiset opettaa. Kai ajattelin, että sen piirun verran voisi olla helpompi takoa päähän, että tassut paikoillaan. Yritin käsiavuilla, yritin ohjata lähellä seisten ja yritin ties miten päin. Vaikka Easy kuinka luopuisi karkista tai odotan ettei se tarjoa mitään, niin homma ei alkuun tuntunut edistyvän yhtään. Epätoivo meinasi vallata, mutta sitten yllättäen, kun taas kokeili, niin selvästi oli pikkukoira ajatellut asioita. Uskomatonta. Oppimista näköjään tapahtuu, vaikka sitä ei aina huomaisikaan.

Nyt tiedän, miksi niin moni ei tykkää yhtään tunnarista tai kaukokäskyistä. Ne on olleet tähän asti kivat liikkeet ja onnistuneet loogisen opettamisen kautta. Vähän sellaiset bravuuri liikkeet. Ensimmäistä kertaa mulla on koira, jonka kanssa joudun painimaan opetuksen kanssa. Täytyy ottaa tämä ohjaajaa opettavana haasteena. Ehkä olen viisaampi sitten, kun näistä joskus kisavalmiit liikkeet saa.

Pois tieltä risut ja männynkävyt! Easy 7kk

Mutta kyllä moni asia jo hyvältäkin näyttää ja on erittäin ihanaa tokoilla Easyn kanssa. Mä oon niin tokoihminen! En voi olla hehkuttamatta! On sääli, että mulla ei ole Ruun pentuajoista yhtään filmiä tallella, vaikka niitä varmasti edes joitakin tuli otettua. Siksi olen yrittänyt säännöllisesti filmata Easyn treenejä  ja ladata niitä nettiin, jotta ne eivät katoaisi eräänä kauniina päivänä kotikoneelta. Sitten joskus on kiva palata niiden äärelle.

Tässä tämän hetkistä menoa.

Easy 7kk

Kotona Easy kantaa lähes jatkuvasti jotain suussaan. Ja tuo minulle, onneksi. Se on pelastanut monet tavarat tuholta. Easy oikein tarkoituksella lähtee etsimään jotain sen ulottuvilla olevaa ei koirakamaa. Lista kannetuista esineistä, tavaroista, roskista yms on jo aika pitkä. Easy toi jopa avonaisen kakkavaipan minulle. Ja kyllä, vaippa oli roskiksessa, mutta pennun ulottuvilla.

Taas on löytynyt jotain kannettavaa

Kotona hakeutuu lähes aina Muorin viereen, tai päälle. Jännä, että Ruu ei hakeudu koskaan Easyn viereen.

Ruun kanssa Easy haluaisi temuta vähän jatkuvasti, lähinnä ulkona. Sisällä ei riehuta kaikkien turvallisuuden takia. Joskus harvoin on hammaspaineja, mutta nekin tahtoo niin äkkiä lähteä lapasesta. Ulkona touhu vaan on alkanut käydä välillä vähän rajuksi ja yhtään en uskalla jättää valvomatta, ettei päättömät ryntäilyt pääse valloilleen. Ja Ruu on alkanut taas vähän osoittamaan, että meno on välillä liian rajua ja saattaa juosta luokseni "turvaan".

Mutta harjoitellaan me pihassa olemista myös niin, että osataan leikkiä niillä omilla leluilla. Aina ei tartte painia kaverin kanssa.

Easy 7kk

Pihapainia, Muori 9v, Easy 7kk

Syysloma Puttaalla

Viimein koitti syysloma ja odotettu reissu Pihtiputaalle. Tiedossa oli jälleen metsästystä Muorille ja tavoitteena tehdä pennulle peltojälkeä. Kaikki toteutui ruhtinaallisesti ja siitä suuren suuret kiitokset Super Mummille, Metsästäjälle ja hänen 10v avustajalleen ja Ankku-tädille.

Mentiin lauantaina iltapäivällä pelipaikoille ja ehditiin metsästää Ruun kanssa neljänä aamuna. Lisäksi Muori kävi yhden päiväretken taas metsästäjien kanssa mukana tarpomassa. Kelit oli kyllä tosi suosiolliset. Yhtenäkään aamuna ei satanut, ei tuullut ja muutenkin ihan jeppis kelit.

Ekana aamuna olikin liikennettä! Ruulle tarjoiltiin markkeerauksia, joista yksi oli erityisen hieno, kun sekä minä että Metsästäjä jäimme putoamispaikan eteen. Ruu oli kuitenkin kartalla ja se kiersi meidät painellen suoraan linnulle. Yksi pudotus tuli 2m päähän koirasta ja mikään ei pidätellyt, Muori päätti olla omatoiminen. Kröhöm. En kyllä ehtinyt sanoa tai reagoida mitenkään. Joku taisi olla haavakkokin? Kaikin puolin onnistunut aamu.

Ensimmäisen aamun saaliit.

Loppuina aamuina ei sitten tapahtunutkaan niin paljoa. Ei, vaikka yhtenä aamuna oli NIIN optimi keli kuin olla ja pystyi. Ei tainnut lentää linnun lintua muistaakseni. Toisena aamuna aivan lopussa tuli yksi lintu, joka käytiin porukalla etsimässä.
Viimeisenä aamuna oli myös hiljaista ja meinattiin jo lopetella, kun jostain pölähti kaksi lintua. Minä en nähnyt mitään enkä usko, että Ruukaan näki mitään. Kaksi laukausta, kaksi lintua. Toinen tippui hyvin lähelle meitä ja lähetin Ruun hakemaan sen ensin. Lintu oli haavakko ja tuli nopeasti talteen. Toisen linnun löytyminen otti vähän aikaa. Ruu ei ensin edennyt riittävän syvälle, varmaan kun eka löytyi niin läheltä. Joitakin kertoja pysäytin ja lähetin uudestaan aluetta kohti. Viimein sai käryn niiltä nurkilta, joihin Metsästäjä kertoi linnun pudonneen. Ruu kuitenkin eteni selvästi vasemmalle pudotuspaikasta ja hetken joutui lintua poimimaan kyytiin. En nähnyt kuin koiran takapuolen ja vimmatusti heiluvan hännän. Olisiko lintu sitten juossut hetken ja yrittänyt piiloutua? Linnun poimiminen poikkesi kuitenkin selvästi aiemmista, joten jotain siinä on tapahtunut, mitä emme nähneet. Joka tapauksessa lintu tuli talteen.

Toisen aamun yksinäinen saalis.

Muori tykkäsi kyllä niin kovasti näistä oikeista töistä! Päiväretkeltä ei tullut taaskaan saalista.

Pehmeällä suolla juokseminen otti kyllä vähän koville Muori-koiralle ja jo silmillä havainnoin, että vähän jäykäksi kävi liike. Ei onneksi ontumaa. Pienellä tutkimisella paljastui täällä kotona aika lailla lihasjumeja, jotka hoidetaan heti, kun Neiti Johtaja vain suvaitsee.

Lapsikoira oli tietysti hyvin surullinen ja kateellinen, kun Ruu yksin lähti aamuisin mukaan. Tervettä opettelua jäädä kotiin. Ja meidän mahtava Metsästäjä sai saalista Easyllekin, joita se pääsi kantamaan hetkellisesti. Harakka käytiin etsimässä pudotuspaikalta yhdessä. Easy haisteli harakkaa hetken ja katsoi sitten minuun häntä heiluen. Mun ei tarvinnut kuin kysyä, että mikä siinä on, kun harakka nousi kyytiin. Ja sitä esiteltiin tietysti ylpeästi. Vähän Easy meinasi kiihtyä kantamisesta ja otetta korjatessaan puri vähän voimakkaammin. Kröhöm.

Variksella vedin pennulle hyvin lyhyen jäljen. Haju tarttui nenään heti ja sitä seuraillen löysi linnulle ja poimi sen omatoimisesti ja nopeasti kantoon. Kantoi nätisti ja esitteli sitä taas syliin asti. Sai kantaa vain hetken, ettei kiihdy sen enempää eikä ala puremaan. Riista siis todella kelpaa ja on se JUTTU! Nyt jää raadot muhimaan ja harjoitellaan pehmoleluilla pitämistä ja kantamista.
Ehkä ensi vuonna sitten tositoimissa?

Easyn saaliit ja poseerauskuva aarteiden kanssa.

Metsästysjuttujen lisäksi pääsin tekemään kahdesti Easylle jäljen mummolan ihanille, täydellisille pelloille. Ekan päivän jäljestä on videokoostekin, koska ihana 10v avustaja oli kuvaamassa. Ja Ruu sai ajaa kahdesti tämän samaisen ihanan 10v tekemät täysin namittomat jäljet.

Ruun eka jälki oli jonkun satametriä pitkä suora, jolla kolme esinettä. Ruu ei ole ajanut pitkään pitkään aikaan vieraan tekemiä jälkiä, joten siksi helppo suora. Ja Muori puksutti kuin juna jäljen läpi ja ilmaisi kaikki esineet! Wau! Toinen jälki oli sitten astetta haastellisempi. Ensin lyhyt suora, kulma vasempaan, pidempi suora (2 esinettä), kulma oikealle, lyhyempi suora jossa selkeän ojan ylitys (oja syvä ja kapea, josta ihmisen on harpattava yli) ja viimeinen esine jäljen päässä. Ja Ruu jatkoi puksutustaan! Ensimmäinen kulma oli ihan unelma! Ilmaisi molemmat esineet hyvin. Ajoi jälkeä lähes täydellisesti jäljen päällä hyvällä vauhdilla. Toisella kulmalla teki pienet tarkistelu ympyrät ja jatkoi sitten taas kuin juna oikeaan suuntaan. Niin itsevarmana, ettei auttanut kuin perässä roikkua. Ojan ylitys kuin mitään ojaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken kaikkiaan WAU!!!! Aivan mielettömän hienosti!

Ruu 9v ja Easy 5,5kk

Easy jäljesti myös hyvin, tarkasti ja innokkaasti. Esineisiin reagoi hyvin ja nyt ollaan saatukin vinkiksi vain jatkaa iloisia palkkauksia ja kehuja esineillä. Olen ehkä vähän turhaan jo aloitellut vaatimaan esineillä olemista, mutta sen kuulemma ehtii opettamaan myöhemminkin ja puolivuotiaan pennun kanssa voi iloita reilummin esineisiin reagoimisesta.

Videolla olevalla jäljellä on Easyn ensimmäinen kulma koskaan, joka sujuu hyvin namitettuna aivan täydellisesti. Kokeilin 10 askeleen namittomia pätkiä ja niillä vauhti kiihtyy selvästi. Tähänkin on tullut vinkkiä, ettei ole kiire tehdä namittomuutta, jotta tarkkuus ei kärsi. Auton renkaiden jättämien urien ylitys sujui hyvin ja toisella jäljellä ei enää reagoinut mitenkään. Toisella jäljellä muuten Easy ylitti kahdesti Ruun ensimmäisen jäljen, jota pitkin minäkin siis olin kulkenut. Easy ei reagoinut missään vaiheessa vanhaan jälkeen. Hyvä niin!

Kyllä peltojälki on kivaa!

Tässä Easyn ensimmäisen päivän jälki

Easy 6kk

Easy täytti muutama päivä sitten 6kk! Päivitykset uhkaavat tulla nyt aika viiveellä, koska Vauhti-Mimmi vie kaikki illat huomiota itsellensä ja estää äitiä istumasta koneella. Rivi tai kaksi kerrallaan onnistuu tai sitten ei edes sitä. Silti on olkapäät, hartiat ja selkä kipeät, jännä juttu. Tämä päivitys on nyt aika lailla ajoissa, koska vietin 6kk päiviä jo kaksi viikkoa sitten ja olen tätä postausta rustaillut pikkuhiljaa. 

Easy 5,5kk

Korkeutta en ole pennusta mitannut, mutta ei vielä ole Ruun mitoissa. Painoa oli 17,5kg. Valokuviakin yritin ottaa vähän niin kuin vasemmalla kädellä, koska Mimmi oli sitä mieltä, että et muuten ota. Ja syksyn tullessa valoa on jos on, ja omat taidot sekä kameran paukut loppuvat selvästi nopeammin. Vähän se aurinko pääsi juuri sopivasti paistamaan, niin on edes jotain. Nämä kuvat ovat siis vähän etuajassa otettuja, koska sekoilin Easyn iän laskemisessa. Toisaalta, silloin oli kauniimmat kelit ja sai varmasti parempia kuvia, koska nyt 6kk kohdalla on ollut niin märkää, pimeää, harmaata ja sateista.

Easy 5,5kk ja Ruu 9v

Puolivuotiaalla lapsikoiralla sujuu entiseen malliin. Mörköjä näkyy vieläkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Eräänä aamuna, kun käytin koirat perinteisesti aamutakissa ja kumppareissa tarpeillaan metsässä, jäin koirista jälkeen, kun ne painelivat takaisin pihaan. Kohta havahdun siihen, että polun päässä minulle puhistaan. Kävelin normaaliin tapaan lähemmäs pihaa ja taloa puhinan sekä haukahdusten saattelemana. Ei ollut huppua päässä ja kasvot näkyivät hyvin. Lopulta olin koirista max viiden metrin päässä ja edelleen Easy on sitä mieltä, että olen Mörkö. Päädyin sitten kysymään, että mikähän juttu tämä on, niin sain pikkukoiran suurin piirtein syliin. Onnellisena ja helpottuneena. Voi höpsöä lapsikoiraa. En muista, että Iitu tai Ruu olisi mörköillyt näin selvästi.

Easy 5,5kk

Kauheasti Easy on kasvattanut jalkojaan. Siihen havahduin kuvia katsomalla. Kova kasvuvaihe menossa. On takakorkea, on jalkaa, on selkää. Toivottavasti kasvattaa vielä etujalkojaankin, koska ei ole kyllä kovin kauniissa vaiheessa tällä hetkellä. Vauhtia on kuin pienessä kylässä ja rämpii mieluiten pahimmissa risukoissa sekä kiipeilee kaikkien mahdollisten kivien päälle. Tai ei kiipeile, vaan pomppaa kuin kenguru. Tässä yksi kaunis päivä en ehtinyt kuin suuni aukaista, kun pentu loikkasi kivelle ja seuraavassa sekunnissa kiven toiselta puolelta alas melkein 2m pudotuksen. En ollut iloinen ollenkaan. Hemmetin wanna be Hopeanuoli.

Tässä vertailuna Easy n. 4,5kk. Sopusuhtainen kroppa tässä vaiheessa.

Easy n. 4-4,5kk

Ja tässä Easy 5,5kk. Kivi antaa anteeksi takakorkeuden, mutta hirveät koivet sillä on tällä hetkellä.

Totuus on tässä. Selvästi ja ei niin kauniisti takakorkea. Pennun asento ei ole ryhdikkäin, koska ota nyt sitten kiireellä kuvaa yhdellä kädellä ja Jäbä Duudsoni "avustajana". Joo´o...

Nurmikkokin syö jaloilta pituutta.

Hauskasti Easy on elävöittänyt Muorin(kin) elämää ja pihalla löhöily tai oikeastaan masentunut hengailu on taakse jäänyttä elämää. Enää ei möllötetä, kun pentu vaatii äksöniä. Eikä Muorilla ole leikkimistä vastaan mitään. Onneksi hammaspaini on kestosuosikki, niin ei tarvitse ihan koko ajan laittaa rallin juoksemiselle stoppia.

Easy 5,5kk. Notkea ja ketterä tämä lapsikoira kyllä on.

Treenattu ollaan eniten tokoa, pellolle on päästy nyt huonommin (koska Vauhti-Mimmi) ja nome pillin käskyjä on opiskeltu pihassa. Lisäksi pitoharjoittelua hyvin pienissä hetkissä ja tässä asiassa täytyy kyllä aktivoitua!

Tässä koostetta 6kk hommista eri lajien saralta.

Pellolle on päästy tosiaan surullisen vähän, mutta tässä pidemmän tauon jälkeen pääsin viikonloppuna kahdesti tekemään molemmille koirille jäljet ja ne jopa vanhenivat 45-60min ajan. Easyn jäljet eivät ole pitkiä, mutta olen pyrkinyt tekemään siellä kiemuraa jos jonkin laista. Namittomia pätkiä ja askeleita vaihdellen. Pisin namiton pätkä oli 10 askelta. Ekalla jäljellä yritti lähteä korkealla nenällä liikkeelle (selvästi taukoa takana), mutta en päästänyt ennen kuin nenä sukelsi alas. Esineitä oli kolme ja ilmaisut ok. Maahanmenot nopeutuivat loppua kohden. Maassa oleminen on vielä malttamatonta. Nyt Easy suostuu jo leikkimään lelulla jäljen loputtua. Easylla on todella tarkka nenä ja se tuntuu rrrrakastavan jäljestämistä. Esineiltä saa aina parempaa herkkua kuin jäljeltä, mutta välillä tuntuu, että sitä harmittaa pysähtyä esineelle...

Tokoa tehdään pienissä hetkissä mahdollisuuksien mukaan, mutta selvästi eniten. Tykkään tästä pikkukoira vaiheesta, kun työstetään palasia kasaan. Muutenkin pitkän toko-hiljaisuuden jälkeen on ihan mahtavaa taas treenata! Mutta treeneissä on selvästi tultu vaiheeseen, jossa onnistut jo tekemään asiat väärin ja seuraavaksi pääsetkin jo korjailemaan virheitä. Täytyy videoida useammin, niin näkee itsekin paremmin mitä tekee ja mistä palkkaa. Ja osaavampien oppiin on pian päästävä katsastamaan tilannetta.

Easy 5,5kk ja ihku ihana sarvikuono. 

Easy keskittyy vallan ihanasti treeneihin ja ollaan päästy treenaamaan myös toisten koirakoiden kanssa. Easy ei välitä muista oikeastaan mitään. Ainakaan tällä hetkellä. Se keskittyy hyvin ja haluaa tehdä vain minun kanssa. Ellei joku muu ota nakkia sen naaman eteen. Leikki on parantunut koko ajan ja kahden lelun leikkiin on tullut voimaa lisää. Vauhtia löytyy ja tässä eräänä treenikertana Easy keilasi minut totaalisen kumoon hypätessään lelun kanssa päälle. Harmi kun se ei tullut videolle.

Tässä videota treeneistä. Easy 5,5kk. Tuumailin, että kun laskin pennun ikää pieleen koko ajan, niin se taitaa olla edellisessä videossa nuorempi kuin ajattelin. 

• Pito: Edistyy. Kapula ei tipu enää syvälle suuhun. Nyt ongelmana on vielä levottomat jalat ja pää nyökähtää herkästi alas.
• Nouto: Kokeiltiin videolla ekaa kertaa nouto liikkeenä ja sehän sujui liki täydellisesti. 
• Ruutu: Osaa juosta kosketusalustalle. Lelulle juokseminen ei toiminut ollenkaan ruutu-käskyllä, vaan alkoi kiertämään jotain ruudun merkeistä. Ei meinannut onnistua ei millään, vaikka yritettiin parin metrin matkalla. Täytyy alkaa opettaa ruutu-käskyä.
• Seuraaminen: Hyvällä mallilla. Välillä meinaa alkaa edistämään. Perusasentoon tulemista treenattava vielä paljon ja erikseen, nyt ei kyllä osaa sitä vielä täydellisesti ja se näkyy kaikessa muussa. Luoksetulon, noudon ym loppuperusasennossa.
• Jäävät: Ollaan tehty vielä avustettuna. Kokeiltiin videolla ekaa kertaa miten lähtisi seuraamisessa toimimaan. Jatketaan jäävien perusteita ja pidetään kriteereistä kiinni. Istuminen on vaikeinta itselle. Lähdettiin sitä nyt opettelemaan tarjoamisen kautta, peruuttelen koiran edessä.
• Luoksetulo: Jää hyvin, vielä mahdollisuus levottomiin tassuihin. Muutaman toiston jälkeen istuma-asento painuu huonompaan ryhtiin. Takapalkkaa olen alkanut opettaa.

Easy 5,5kk

FI TVA Waterfowler Bliss

Nyt se on totta. Tuhkimotarina sai kolme viikkoa sitten onnellisen lopun ja Ruu sai viimein ansaitsemansa tittelin. Joku aika sitten en olisi uskonut päivän koittavan, sillä onhan meillä jo kolme T arvosanaa alla ja kovin ahkeraan en ole näytelmissä juossut... 

Easyn kasvattaja vinkkasi tätä kyseistä tuomaria ja alkuun ajattelin, että ei me lähdetä neljättä Tyydyttävää hakemaan. Sitten ilmoittautumisaika uhkasi umpeutua ja päädyin kysymään meidän luotto handlerilta, että pääsisikö tämä mukaan. Yksin vauvan kanssa en lähtisi. No handleri sitten innoistui valtavasti ja oli alusta asti sitä mieltä, että tämä tarina päättyy hyvin. Minä huokasin ja ilmoitin Ruun SNJ:n erkkariin Tuulokseen, tällä kertaa veteraaneihin, kun ikä siihen oikeutti.

Muistelu kuva tokon SM kisoista Kuopiosta, jotka olivat Ruun ensimmäiset kisat koskaan. Ruu voitti alokasluokan hopeaa.

Myönnän, että hieman sitten innostuin itsekin optimistisuuteen ja hyvillä mielin asteltiin näytelmiin mukaan. Siinä kun käyttöluokkaa seurasi ja koira toisensa jälkeen sai H:ta, valtasi epäilys taas mielen. Kuitenkin Ruu olisi se ainoa koira koko näyttelyssä, joka saisi sen T:n. Olihan se nähty jo kolmesti. Jännitys tiivistyi aikamoiseksi, kun tuli veteraanien vuoro.

Ruu näytti niin pieneltä, laihalta ja pörröiseltä muihin verrattuna. Olin unohtanut harjailla siitä irtokarvoja pois ja unohdin antaa ns ylimääräistä sapuskaa. Miksi edes ilmoitin sen veteraaneihin? Käyttöluokka olisi ehkä sittenkin ollut parempi vaihtoehto. 

Itse kehässä kaikki meni niin hyvin kuin voi olla. Ruu seisoi nätisti, antoi tutkia kiltisti, juoksi kauniisti ja tuijotti Nooraa herkeämättä. Kaikki muut veteraanit sai ERIn. Jopa sekin, joka ei kahta raviaskelta enempää kehässä ottanut.

Ensimmäiset EVL:n kisat. Keuruulla ja Ruu voitti piirinmestaruuden.

Kun avustaja sitten kohotti värilapun ylös ja huusi "koira saa EH:n", olisi filmikamera ollut paikallaan kuvaamaan ilmettäni. Olin keskittynyt ja rukoillut niin kovasti sen keltaisen värin puolesta, että kun se ei sitten lopulta noussutkaan ylös, olin hirmu pettynyt ja harmistunut. Kunnes sillä samalla sekunnilla taisin kysyä ääneenkin, että MITÄ?! Mikä se oli? EH???!!! Ja sitten tajusin, että värikin oli sininen. Luoja varjele, Ruu sai EH:n!!!

Ruusta tuli viimein Suomen tottelevaisuusvalio!

Aika uskomaton hyvä fiilis loppujen lopuksi. Vaikkei titteleiden tahkoaminen ole se oma juttu ja tämänkään takia en ole yöuniani menettänyt saati näyttelyissä jatkuvasti ravannut, niin silti tunne on tosi hieno. Ehkä sellainen oikeus on viimein tapahtunut fiilis. Ruu sai tittelin, jonka se olisi ansainnut jo viisi vuotta sitten, jolloin toko-tulokset tuli kasaan. 

Suuren suuret kiitokset Noora sinulle. Ilman sinua en olisi tähän(kään) näyttelyyn lähtenyt.

Ja tässä hän nyt on. Suomen TVA Waterfowler Bliss

Katsokaa nyt miten hieno parivaljakko! Ja vielä EH! OMG! :D

Arvostelussa sanottiin näin:

"Good lenght of muscle. Kind eye. Rather short in upper  arm. Good topline and tailset.
Well musculed behind. Moved quite well."

Miten Muorilla menee

Ruu on ehkä jäänyt vähän paitsioon pennun ja vauvan tulon jälkeen. Varsinkin nyt, kun jälkipellolle ei olla oikein päästy ja ne mitä on käyty, eivät varmasti vie Muoria jäljellä eteenpäin. Turhauttavaa. Oli niin suuri toive päästä tälle syksyä FH kokeeseen, mutta kun ei olla valmiita niin ei olla valmiita. Namittomat jäljet ovat vielä haastavia ja herkästi ilmenee epävarmuutta. Esineiden ilmaisut ovat kohtuu ok tällä tuntumalla, mutta namittomat kulmat eivät ole tarkkoja. Niistä paineellaan yli, ohi ja ympäri. Lisää treeniä vaan, kunhan sinne pellolle pääsisi.

Aamupassin väriloistoa huonossa kännykkä kuvassa.

Myöskään rallia ei olla oikein tehty ja se menee kyllä ohjaajan piikkiin. Laji kun ei vieläkään sytytä intohimoa treenata, niin siitä on vähän sitten laistettu. Kyllä me jotain pientä on treenattu Muorin mielenvirkeydeksi, mutta en ole varma ovatko nekään treenit kehittäneet meitä yhtään. Möllikisoja oli nyt kovasti tarjolla, mutta vauvan takia niitä jäi käymättä ja toisaalta, kun yritin jotain rata treeniä kokeilla, niin meno oli ohjaajan puolesta ala-arvoista eiku...eiku...kyltti meni jo- tekemistä. Päädyin sitten siihen, että treenataan tätäkin enemmän, ennen kuin lähdetään millekään kisaradalle. Suotta haetaan epäonnistuneita kokemuksia. Joulukuussa olisi noutajien mestaruus ralli-kisat tyrkyllä, mutta katsotaan. Elämä on nyt sellaista, ettei sitä niin vain käydä missään.

MUTTA saimme hiljattain viettää Muorin kanssa laatuaikaa niissä oikeissa töissä Puttaalla. Luotto Metsästäjämme tuli taas kanalintujahtiin ja istuimme neljänä aamuna passissa. Lisäksi Ruu kävi yhden päiväreissun Metsästäjän kanssa kaksistaan ja hyvin oli mennyt, vaikka saalista ei tullut. Hieman jännitin, ettei Ruu höpertele ja eksy metsässä tai ala siellä yks kaks etsiä minua, mutta ei kuulemma mitään sellaista meinannut edes olla. Hyvin oli Ruu toiminut.

Yhdessä passissa <3

Toiminta aamun saalista.

Kahtena passiaamuna ei tapahtunut mitään. Jokunen lintu kyllä nähtiin, mutta ei muuta. Yksi aamu oli taas hirmuisen ruuhkainen ja paukkuihin nähden lintuja saatiin "vähän". Ja yhtenä aamuna saaliina vain yksi lintu. Ruu oli passissa enimmäkseen rauhallinen, mutta paukut ilman noutoja sai sen ynähtelemään vaimeasti muutaman kerran pettymyksestä. Ja tuskaisen jännittävä odottaminen sai kierrokset kattoon, josta seurasi jännitysvapinaa ja läähätystä. Kuitenkin Muori pääsi pätemään, sillä se bongasi selvästi puuhun lentäneen linnun, joka tuli meidän ihmisten selän taakse. Koiran ilme sai minut tajuamaan, että kuulin siipien äänen ja näin ollen ilmoittamaan Metsästäjälle linnusta, joka saatiinkin alas. Eniten kuitenkin mieltä lämmitti, kun oltiin lähdössä jo pois ja Ruu haravoi tuttuun tapaan maastoa. Yllättäen se kävi maassa olleeseen akka teereen kiinni, joka jäänyt haavakoksi, mutta jota me ihmiset emme tienneet edes etsiä. Lintu olisi joko pyrähtänyt lentoon (pakoon se yritti koiraltakin) tai jäänyt huomaamatta kokonaan, mutta nyt se saatiin pois kärvistelemästä. Kyllä oli Muori kehunsa ansainnut ja vaikutti itseensä ansaitusti tyytyväiseltä.

Ruun oma löytö. Pätevä!

Ruu on tänä syksynä fyysisesti paremmassa kunnossa kuin kolmena edellisenä syksynä. Viime vuonna se oli vielä toipilas ja kahtena edellisenä ei voinut osallistua ollenkaan oikean takajalan vuoksi. Me on vahvistettu lihaksia fysioterapiaharjoitteilla, huollettu lihaksia käsittelyillä ja kohotettu kuntoa harkiten ja ajatuksella. Työ on tuottanut tulosta ja nyt Ruu pystyi ja jaksoi juoksentelut metsässä sekä suolla, jossa oli erittäin haastava ja vähän vaarallinenkin alusta. Pehmeä suopohja oli paikoin niin jäinen, että kantoi jopa minun painoani, mutta upotti enimmäkseen. Paremmasta kunnosta huolimatta en kuitenkaan antanut Ruuta kuin yhdelle päiväretkelle mukaan, sillä oli aamun juoksetelusta + päiväretkestä selvästi kankea illalla. Ei ontunut, mutta selvästi jäykkä ja kankea. Pelkistä aamujuoksenteluista ei tullut edes kankeutta. Tarkoitus on vielä parin viikon päästä käydä uudestaan metsällä, niin ei oteta nyt turhia riskejä ylirasittamalla koiraa. 

Yhden saaliin aamu.

Easy oli tietysti reissussa mukana, mutta metsälle se ei vielä päässyt. Tapasi kuitenkin Metsästäjän, joka Easyn mielestä oli aluksi hyvin pelottava mörkö. Niitä mörköjä nimittäin näkyy vieläkin säännöllisesti. Uskalsi käydä itse haistamassa, mutta silti puhisi ja haukkui karvat pystyssä. Muutamalla karkilla tilanne laukesi heti ja möröstä paljastui ihana ihminen, jonka sylissä oli lopulta aika siistiä olla.

Ihana reissu Pihtiputaalla ja mummolan tiluksilla. Kiitos super Mummille, joka mahdollisti, että äiti sai harrastaa ja silti vauvakin oli oikein tyytyväinen.

Lapsuuden lenkkimaisemissa

Mummolan tilukset <3<3<3
Easy sai tehdä yhden jäljen näillä mahtavilla pelloilla, jotka lapsuuden kesissä olivat täynnä heinäseipäitä.

Alvajärvi <3

Mörköjä! Easy 5kk

Easy täytti 5kk hiljattain ja samalla alkoi mörkö-ikä. Ensimmäinen mörkö kohdattiin tavanomaisella lenkillä läheisellä pellolla. Vauhtipoika oli mukana pyörän kanssa ja jätti sen pellon alkuosaan odottamaan paluutamme. No paluureissulla pyörä oli Easyn mielestä erittäin pelottava ja sille piti murista, puhkua ja haukkua. Huvittavinta tässä lienee se, että pentu sai höynäytettyä Muorinkin uskomaan, että jossain on vaara! Ruu oli lievästi tuohtunut ja haukahti isosti yhden kerran, mutta ei selvästikään oikein ymmärtänyt missä se Easyn ilmoittava "vaara" oikein oli. Lopulta pentu uskalti itse käydä toteamassa pyörän pyöräksi ja jatkettiin matkaa.

Toisen kerran mörköjä näkyi kastajais-juhlassa kotona, kun sukulaislapsia tuli kylään. Nimenomaan nämä lapset, toinen kouluikäinen ja toinen 3v, olivat pelottavia. Tästäkin selvittiin ja lopulta talossa oli enemmän ja vähemmän vieraita lapsia ja eivät ne enää sitten olleet mörköjä. Mutta selvästi niitä näkyy vähän siellä ja täällä.

Mutta tässä 5kk (olisiko ollut 14,5kg) pikkukoiran tokotreenejä videolla. Pupsi on kyllä niin ihana treenikaveri! Ja voi vitsit kun on ihana viilata pilkkua ja pähkäillä taas tokojuttuja!

Tämän hetkistä muistilistaa:

• Perusasento: todella hyvällä mallilla. Easy hahmottaa hyvin paikkaa ja tarjoaa oikeaa paikkaa omatoimisesti/korjaa omatoimisesti. Ketterä otus luonnostaan! Jatkohuomio ehkä siinä, että saataisiin kerrasta oikeaan paikkaan tuloja, eikä menisi sählätessä/paikkaa hakiessa. Etutassut paikallaan ennen palkkaa, ne ovat vähän tepsuttavaa mallia...

• Seuraaminen: tällä hetkellä 2-3 askeleen pätkiä. Ei kiirehditä asian kanssa. Peruuttaa 2-3 askelta myös ja luonnostaan hyvällä tekniikalla <3

• Nouto: vauhtinouto on hyvä ja kiihdyttää takaisin makkaran kuvat silmissä :D Irrottaa jes-sanalla ja vaihtaa namiin. Leluun ei oikein vaihda enkä ole nyt pitkään hetkeen sitä edes yrittänyt. Kapula on Easylle todella mieluinen ja jos se unohtuu hollille, niin on herkästi jo poiminut sen kantoon. Poiminta on toistaiseksi ihan ok siisti, sitä on tarkkailtava. Pitäisikö siihen opettamalla opettaa nostaminen?

• Kapulan pito: poimii kapulan maasta ja pitää siististi, irrottaa vasta käskystä. MUTTA, pitkän tauon jälkeen kokeiltuna uusia huomioita. Kehuista meni sekaisin ja kapula putosi syvemmälle suuhun ja sen seurauksena mälläystä. Eli huomio jatkoon, että kehu ei tarkoita sitä, että saa irroittaa. Kokeilin ekaa kertaa myös kapulan antamista ja sepä ei vielä oikein toiminut, vaan otti kapulan liian syvälle suuhun. Nopeasti sain ottamaan kapulan etuhampaiden taakse, mutta kehuista taas hämääntyi. Hyvällä mallilla kuitenkin ja pian voisi kokeilla jo luovutukseen tuloa.

• Ruutu: Ihan ok alulla. Kosketusalustaa on tehtävä erikseen, sillä sen kriteerit on luistaneet. Easy pyrkii herkästi kääntymään jo liian aikaisin. 

• Eteenmeno: Ei olla tehty varsinaista eteenmenoa. Kuolleelle lelulle juoksuja on tehty kahdesti ja tajusi/innostui heti lelulle kilpaa juoksemisesta.

• Merkin kierto: Myös hyvällä mallilla. Kapulat on niin ihania, että ne on jo mukana, jotta opitaan ohittamaan ja luopumaan niistä. Videolla ekaa kertaa merkin bongausta ja lähtöä ilman apuja. Bongausta enemmän jatkossa.

• Kaukot: Pohdinnassa, rakentaako etu- vai takajalkakaukot. Easy pystyisi varmasti molempiin, se on niin ketterä. Itselle takajalka-versio tutumpi ja aivan orastavaa jumppaa vasta tehty. Tai oikeastaan ei ole tehty, kun vielä pohdituttaa tekniikka. Easyn takajalat leviää herkästi ja paikallaan ei tahdo pysyä. Voi olla haasteellisinta opettaa tätä koiraa kuin kahta edellistä. Nakit ei sovellu tähän vielä, ne on LIIAN hyviä.

• Sivulla maahanmenot: Hyvällä alulla. Huomio, että en opeta vinoon yhtään. Ennakoi super herkästi ja opetettava, että kärsii kehua ja puhua ilman, että pomppaa ylös. Malttia malttia. Ja tarkkana, ettei takajalat liiku, kun niiden ei tartte liikkua yhtään.

• Jäävät: Tarkkana, että ei lipsu kriteereistä. Nytkin videolta näki, että osa maahanmenoista on nopeampia kuin osa. Ja istumisessa jäin pohtimaan, että istuuko se, vai palkkaanko jo liian aikaisin?? 

Easyn kuulumisia ja treenejä

Kuva: Tiina Karvonen

Pentu kasvaa päivä päivältä ja koko ajan tykkään siitä enemmän ja enemmän. Nyt ikää on sen 19 viikkoa ja painoa 13,8kg. Ollaan päästy siitä tietynlaisesta pikku pentu vaiheesta eteenpäin ja ollaan nyt ihanassa pikku koira vaiheessa. 

Kuva: Tiina Karvonen

Easy on arjessa käsittämättömän helppo ja ihmisten ilmoilla ottaa rennosti. Hihnassakin kulkee luonnostaan nätisti. Se ei ole läheskään niin pehmeä kuin Ruu ja se edelleen saattaa toisinaan hetken miettiä, tottelisiko vaiko eikö. Easy kyllä fanittaa edelleen Muori-koiraa, mutta ei ehkä yhtä paljon. Seuraa minua aiempaa enemmän ja tarjoaa leluja tuon tuostakin leikittäviksi. Uusimpana hauskuutena tuntuisi olevan erinäisten tavaroiden tai roskien tuominen näytille. Olisiko kerran poiminut lattialla lojuneen tutin suuhunsa ja kiikutti sen näytille. Palkkasin ottaessani tutin parempaan talteen ja tämän jälkeen on varastanut tuttia sitteristä, että saa tuoda sen uudelleen. Jos ei löydy tuttia niin tavaraksi on kelvannut mm. lahjapaperipussi, lasten sukkia, lasten leluja ja kissan valjaat. Kerran toi ulkoa sisälle lahon puun palasen ja luovutti sen minulle innoissaan.
Kaikkiaan alan todella tykätä tästä lapsikoirasta!

Kuva: Tiina Karvonen

Kuva: Tiina Karvonen

 Easyn kanssa pyrin treenaamaan päivittäin edes jotain ruuan yhteydessä, mutta toisinaan harjoitellaan sitä ettei tehdä mitään. Tokoa on tehty alusta asti ja tiedätteö, että on IHANAA treenata taas tokoa!! Treeneissä alkaa olla jo sellaista ajatusta mukana ja jotain olen jopa osannut opettaa hyvälle alulle. Ainakin omasta mielestä. Pari kertaa ollaan päästy osaavampien silmien alle tokon suhteen ja nekin avasi omia silmiä vielä lisää. On Easyssa potentiaalia vaikka mihin!

Pikkuhiljaa alkaa vauhtia tulla ja leikkiminenkin onnistua sekaisin namipalkan kanssa. Ruoka on kuitenkin ehdottomasti suurin motivaation lähde tällä hetkellä. 

Tähän olen lopultakin saanut muutamia videopätkiä yhdistettyä ja latailtua. 

Easy pikkuruisena 10viikon ikäisenä

Ja sitten vähän isompana 4kk

 Puttaan reissulla hoksasin kokeilla toisenlaista perusasentotreeniä ja yllätyin kyllä isosti siitä, miten hyvin Easy hahmotti paikan sivulla. Treenasin siis puhtaasti tarjoamisen kautta paikkaa ja kyllä oli pätevä pikku koira!

 Nyt meidän pitäisi päästä kimppatreeneihin tottumaan toisiin koirakoihin. Tälle on vähän jarruna perheemme tuore vaunuikäinen Ylijohtajamme, jonka kanssa ei uskalla oikein vielä kauas kotoa liikkua, kun ei tiedä nukkuuko hän vai eikö nuku. Ehkä me ehditään vielä.

Kuva: Tiina Karvonen

 Jälkeä olen tallonut aina kun se on ollut mahdollista. Joskus ja usein on käynyt niin, että kun päästään pellon reunaan niin Pikku Johtajamme vaunuista toteaakin, että otappas kurssi takaisin kohti kotia ja harvoin tästä asiasta onnistuu tällä hetkellä neuvotella.

Easy tykkää todella paljon jäljestämisestä ja motivaatio jälkeen on suuri. Jäljen pituus ei ole vielä järin suuri, mutta varmasti voisi jo pidentää. Namittomia askelia on siellä täällä vaihdellen ja tuoreeltaan kokeilin kuuden askeleen namittoman päktän. Ei hämmentynyt yhtään, hyvin nuuskutteli eteenpäin. Ehkä hitusen turhan kiire tuntuisi jäljellä välillä olevan, josta en ole han varma. Nameja ei välttämättä joka askeleelta kaiva, vaikka siinä nami olisikin. Esineisiin Easylla on tosi hyvä ajatus jo, sillä niiltä saa herkkua ja ne on kannattavia ilmaista. Esineellä Easy pyrkii nopeasti maahan, mutta ehtii monta kertaa tarjota istumista/maahanmenoa uudestaan ennen kuin saan annettua palkkaa. Hyvällä mallilla minusta siis jälki on, mutta silti on ajatus päästä tässäkin lajissa osaavien silmien alle, että edettäisiin oikealla tavalla eteenpäin.

Tässä pieni pätkä jäljeltä. Lopussa on esine.

Nome-jutuista on treenattu ainoastaan pillikäskyjä. Istumista, lähihakua ja luoksetuloa. Intoa on! Muutamia eteenmenoja on ruuan kanssa tehty ajanjakson alussa, mutta ei hetkeen. Dameja ei ole juurikaan nähnyt eikä niistä vielä ymmärrä mitään. Yhden damin on saanut nostaa maasta ja luovuttaa. Pehmoleluilla olen vahvistanut kantamista ja kaunista pitämistä edessäni. Riistaa on saanut nähdä silloin 12 viikkoisena ja kerran myös myöhemmin, kun poimin tienreunasta meille priimakuntoisen lokin. Riista tuntuisi olevan tärkeää. Sitä pidettiin kauniisti ja tiiviisti, kun oikea ote lopulta löytyi. Luovutus oli vähän vielä nihkeä, koska olisi niin mielellään pitänyt riistaa suussaan.

Kuva: Tiina Karvonen

 Ihana pikku koira! En malta odottaa että kasvaa vielä lisää.

Kuva: Tiina Karvonen

Muorin versio Easysta

Meille kotiutui toi koiranpentu 1,5kk sitten, niinku mamma on jo teille kertonutkin. Mä en aluks ehkä tajunnu oliks se koira vai kissa, kun se oli niinku noita meidän kissojakin pienempi otus, mutta kyllä se hais vahvasti koiralle. Ihme rääpäle ja mä en sen suuremmin välittänyt koko tapauksesta.

Se kyl sitkeesti vaan tunki iholle ja eihän siinä sit auttanu ku antaa sen tulla viereen. Mitäpä se haittaskaan, kun mäkin tykkään kuiteski seurasta, läheisyydestä ja lämmöstä, ni sehän kävi oikeestaan paremmin kuin hyvin sit pötkötellä vierekkäin.

No sit se tunkeminen alko olla jo parin päivän kuluttua aika tiivistä ja samalla se alko roikkua turvassakin kiinni joka ikinen hetki. Ja jos mä satuin kantaa jotain lelua, ni se tarttu siihenki sit heti kiinni ja alko kiskomaan sitä itselleen. No sekään ei sinänsä haitannu, ku sehän oli aikas kivaa pikku leikkiä ja kyllä mä tykkään leikkiä.

No sit se pieni ja viaton vetoleikki alko äityä vähän isommaksi, kun toi penska siis alko hyppiä silmille ihan koko ajan. Ja vaatimalla vaati juoksemista, hippaa ja painia. No sekään ei sinänsä haitannu, ku tykkään mä hippaa juosta. Se on ihan kivaa puuhaa ja ei siihen niin kovin montaa sopivaa kaveriakaan mulla taida olla.

Näin lähtee hippa ja hepulit käyntiin! Näistä mä tykkään!

 

Ja painistakin tykkään...

Mut sit en oikein tiiä missä kohtaa tapahtu ja mitä, mut toi pentu alko oikeesti hyppimään koko ajan kovemmin ja kovemmin silmille ja päälle. Ja vaatii käytännössä koko ajan kauheeta vouhotusta ja painimista ja juoksemista. Mä yritän sanoa, että vähän rauhallisemmin ja silleen, mut ei se kuuntele. 

Se käy vaan kahta kauheammin päälle...

Ja huutaa mulle takaisin, että painitaan kovempaa!!!

Ja vieläkin kovempaa! Ja kovempaa!

No sit mun ei auta oikein muuta kuin lähteä karkuun. Ja sithän se on sitä mieltä, että jes, hippaa!!!

Ette tiiä miten terävät naskalitkin tuolla on! Vaikka mä ulahtaisin selvästi, että nyt meni vähän överiksi ja muhun sattu, ni se tulee vaan päälle. Mä en pääse sitä karkuun, kun se vaan tulee ja tulee ja tulee päälle!

No sit mä yritin karaistua ja sanoa jo vähän takaisinkin, että nyt riittää!

Huusinkin sille, että NYT HILJEMPAA!

Ja murisin ja näytin hampaitakin pahasti!

Ja saatoin jopa tönäistäkin vähän, että viesti menis paremmin perille.

Mut ei... Mikään ei tuntunu auttavan. Se vaan tulee ja hyökkää päälle!

Hyppii silmille ja kuonolle ihan jatkuvasti ja koko ajan kovemmin.

Törmäilee holtittomasti päälle...

Eikä jätä rauhaan, ei millään...

Mä en ehkä kestä tota enää kauaa!

Onneks mamma laittaa ton hulluudelle stopin aika nopeesti, kun ei se vaan usko mua. Sit hetken aikaa me voidaan taas painia sovussa ja sopivasti. Mut aika nopeesti tolla pennulla menee överit ja sama tarina toistuu uudestaan ja uudestaan.

Sillon kun toi ei pure naskaleillaan liian lujaa eikä hypi silmille, se on aikas hauska otus ja kaveri. Kyllä mä siitä kaikesta huolimatta tykkään.