Pahin ahdistus alkaa helpottaa ja olemme jatkaneet elämistä eteenpäin, Iitun näyttämän esimerkin mukaisesti. Ulospäin kaikki on siis näennäisesti hyvin, mutta pinnan alla kuohuu. Pelottaa, mutta ei auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään nauttia niistä jokaisesta. Olen salaa toivonut, että tämä outo ja kummallinen talvi olisi tullut Iitua varten. Lunta on niin vähän, ettei meidän tarvitse kärsiä upottavasta ja kovasta hangesta ja lumet todennäköisesti sulavat tosi nopeasti, jolloin myös liukkaus jää lyhytaikaiseksi.
Sitten sitä treenirintamalla tapahtunutta. Koska lunta on niin älyttömän vähän, käytännössä ei ollenkaan, olemme päässeet nomeilemaan. Kovin ilahduttavaa, sillä samalla saan aktivoitua Pikkumustaa kunnolla sekä kohotettua lihapullan kuntoakin oikein urakalla. Treenit on koostuneet käytännössä hakuruuduista, mutta olen tehnyt myös ohjausharjoituksia. Markkeerauksia ei olla tehty, paitsi eilen ja aiemmin viikolla yhden kerran.
Haku on tehostunut ja Ruun itseluottamus noussut roimasti. Alkuun oli nähtävissä huonoa kuntoa ja epävarmuutta, mutta pikkuhiljaa Ruu on muuttunut varmemmaksi. Se jaksaa etsiä ja luottaa siihen, että siellä niitä on. Ruuduista olen pyrkinyt tekemään erilaisia ja eri paikkoihin/maastoihin.
Nyt viimeksi hakuruutu oli ns. tutussa paikassa ja helpossa maastossa, mutta ruudulla pituutta varmaan ainakin sen 200m ja leveyttä ainoastaan 60-80m. Dameja oli yhdeksän. Ruudusta tuli vahingossa näin haastava, sillä menin alueelle ruudun sivusta enkä tajunnut miten kaukana olin suunnitellusta lähetyspaikasta. Ennen ruutua alla oli vielä työskentelyä pellolla, 4 x ohjaus ja 4 x markkeeraus harjoitukset. Markkeeraukset, vihaan niitä! Meni muuten ihan kohtuullisesti, mutta yhden Ruu unohti ohjauksen jälkeen. Se lähti täysin oikeaan suuntaan, mutta kohtasi matkalla aiemmat jälkensä ekalle markkeeraukselle ja vaihtoi kurssin sinne. Uusinnalla käännyin vain heiton jälkeen hetkeksi toisin päin ja nyt muisti heiton hyvin. Ohjaukset menivät SAIRAAN HYVIN! Pisin oli viistosti pellon kulmaan, hieman alta 100m ja koira eteni kuin juna suoraan. Tein kaikkiaan siis neljä ohjausta ja jokainen meni tosi hienosti! Linjat olivat suorat, mutta Ruu ajautui aina muutaman metrin sivuun. Koira oli tosi kuuliainen pillille, pysähtyi aina ja ohjautui upeasti sinne minne näytin. Ainoa mikä tökki on kaukana istuutuminen pysäytyspillin jälkeen. Linjat meni niin upeasti, ettei edes se haitannut. =) Pellolla oli tiivis ja pieni lumikerros, joka kuitenkin oli yllättävän raskas juosta. Hyvin Ruu jaksoi työstää vielä hakuruudussa ja se toi mulle jopa kauimmaisen damin sieltä! Haetutin neljä, jätin homman siihen, kun sain niin hyvin dameja takaisin ja koiralla oli vielä puhtia.
Muutaman kerran ollaan harjoiteltu lähihakuakin. Edellisen treenin tein matalakasvuiseen tiheikköön, joka on kesällä täynnä horsmaa ja heinää. Hajustin puiden juuret ja sulat kohdat damien hajuilla, kaikkiaan yhdeksän damia. Ruu löyti kaikki todella helposti hajuista huolimatta, vähän yllätyin tehtävän helppoutta. Ainoastaan viimeistä se etsi pienen tovin. Treenien päätteeksi tajusin pudottaneeni ruutuun puhelimen ja itkuhälyttimen toisen osan. Ihan SUPER ihanaa etsiä tuosta ryteiköstä pientä kännykkää ja hälyttimen osaa. Kännykän löysin ihan tsäkällä risukasasta, hälytin oli siististi lumen päällä. Harkitsen vakavasti opettavani Ruun esineillekin...
Semmoista nome-rintamalla. Nyt pitäisi vain saada treenattua niitä markkeerauksiakin niin voisin ehkä jopa harkita WT-koetta tälle vuodelle...
Tokoiltu ollaan selvästi vähemmän, ahdistaa liukkaus ja lumi. Mutta on me tätäkin yritetty treenata, mutta SM-tavoitteet on kuopattu. Uudet säännöt muuttivat suunnitelmia. En aio hosua ja hoppuilla vain sen takia, että ehtisin jostain raapia ykkösiä kasaan, jos edes saisi ykkösiä. Mulla on periaatteena kuitenkin viedä koira kokeeseen silloin, kun sillä on edes jonkinlainen mahdollisuus onnistua. Ja tällä hetkellä hommat on muutaman liikkeen osalta pahasti kesken. Aika loppuu ja SM-kokeet on kuitenkin SM-kokeet, ei mitkään pikkuskabat.
Tilanne liikkeiden osalta on seuraava:
Paikkaistuminen: Ei olla treenattu. Osaa kyllä istua, mutta häiriö tuo varmasti levottomuutta, joten treenin alle tämä. Paikkamakuu: Sama, haistelu pois!
Seuraaminen: On tehty häiriötä ja Ruu aika hyvin jo sietää kavereiden häiriöyritykset. Vaikeinta tähän mennessä on ollut, kun kaveri on käskyttänyt ihan vieressä Ruuppaa menemään maahan. Siihen Pikkumusta lankesi kerta toisensa jälkeen. Lisäksi olen tehnyt Oilin ohjeiden mukaan kuulolla olon harjoituksia.
Zeta: Aika hyvin Ruu jo erottelee asennot, mutta liikkurointi toi tähän selvästi ekstra huolia, jolloin istuminen jäi seisomiseksi. Liikkuritreeniä jatkoon!
Ruutu: Edelleen se vaikein liike. Pieni koira meni sekaisin, kun pitikin mennä sivusuuntaan, eikä suoraan. Häiriömerkit myös vaikeat ollessaan lähellä. Vaatii paljon paljon treeniä!
Luoksari: Tauko näkyy stopeissa, typerä liike! =) Kokeilussa uusi palkkausmenetelmä apurin kanssa, josko stoppeihin tulisi vähän enemmän tarkkuutta.
Hyppynouto: Ei olla treenattu, en usko isoja ongelmia olevan. Ohjattu: Merkkiä vahvistettava, Ruu on tähän asti erottanut suunnat hyvin. Raakaversiohan tämä liike vielä on. Tunnari: Pidetään yllä. Haetaan kuitenkin vähän haasteita ja varmuutta liikkeeseen, viimeksi kapulat oli tosi tiiviillä ympyrällä ja siinä tuli väärän maistelua... Eli rikotaan tässä vähän kaavoja.
Kaukot: Hyvällä mallilla, mutta onhan näitä jatkuvasti treenattava. Häiriötä näihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti