Pätevät linja-treenit

Murehtimisien ja kiireiden keskellä koirat on jäänyt vähän vähälle tekemiselle viime viikolla ja niissä alkoi jo näkyä viitteitä siitä, että tarttis tehdä jotain. Niinpä uhrauduin ja päätin pakata koirat, parit damit ja pienimmän kepon vankkureineen autoon ja raahauduttiin pellolle. Ajattelin, että jos ei muuta kyetä tekemään niin ainakin voidaan lenkkeillä suht autottomalla tiellä ja nauttia ulkoilmasta. Ja sitä me ensin kyllä tehtiinkin, käytiin rauhassa lämmittely- ja ulkoilulenkillä. Koirat nautti ja niin tein muuten minäkin. 

Sitten askartelemaan erilaisia linjaharjoituksia noutajalle.

Eka tehtiin tämmöinen:

Targetti (ei näkyny hyvin lähetyspaikkaan ja oli tässä harjoituksessa tyhjä, eli siellä ei ollut damia siltä varalta, että koira sinne menisi ilman lupaa) on merkattu ruksilla, jota kohti lähetin koiran. R lähti hienosti todella suoraan ja pysäytin sen ison saarekkeen kohdalla. Ohjasin vasemmalle ja tarkoitus oli, että koira etsisi saarekkeen keskivaiheilta pienen kanidamin (D). En ollut hajustanut aluetta mitenkään eikä sinne mennyt jälkiä avuksi. Oli vaikea, Ruu ei meinannut uskaltaa millään hakeutua saarekkeen sisään kunnolla. Ohjailin useamman kerran ja välillä annoin koiran vähän miettiä, koko ajan se pysyi about alueella. Jonkun aikaa meni, mutta kyllä se sitten lopulta sinne uskaltautui etsimään ja löysikin ihkun aarteensa. 

Olen hiukan kiihtynyt, kun en meinannut löytää tätä niin ihkua ja ihanaa kanidamia! Onneks mä jaksoin mamman ohjeita kuunnella ja olla tarpeeksi rohkea siirtymään tonne saarekkeen keskelle. Miksei nää damit vois olla helpommissa piiloissa?

Sitten vaihdettiin peltoa ja tehtiin eka tämmöinen:

Taustalla näkyy reunassa iso kivi (targetti ruksilla merkitty), jonka molemmin puolin pusikossa damit. Pari ekaa lähetystä Ruu hetken edettyään kurvasi vasemmalle viistoon harhaan (kuvassa H) ihmettelemään. Siellä ei siis ollut häiriö targettia, koira noin muuten vaan juoksi ensin vinoon. Annoin sen mennä, tuli joko itse pois tai istuutui lisäohjeiden toivossa, johon totean että höpö höpö. En pyytänyt juoksemaan sinne. Kolmannella tai neljännellä lähetyksellä oli jo funtsinut jutun ja eteni tällä kertaa hienosti suoraan.

Sitten käännyttiin 90 astetta vasempaan ja lähetin toiselle, hiukan pidemmälle linjalle. Pelto nousi viistosti ylöspäin ja targettia (ruksi) ei näkynyt vasta kuin tasanteen päälle noustessa. Kuvassa tämä asetelma ei oikein näy, koiraa ei siis oma silmä meinannut erottaa kumpareen päältä, niin paljon pelto nousi ylemmäs ja jatkui tasanteena. Tämä tuntui itsestä vaikealta ja olin varma, että koira sinkoilee ties minne, mutta se paineli heti niin varmasti ja niin lujaa ja niin suoraan loppuun asti! Wau!

Tämän jälkeen siirryttiin kauemmaksi lenkin kautta, jotta ei tulisi hajuapuja alkumatkalle. Lähetin siis kohti suoraa targettia (nro 2), mutta pysäytin puolessa välissä ja ohjasin oikealle (target nro 1). Ruu ohjautui todella upeasti! Tämän jälkeen lähetys nro 2 targetille ja tämäkin linja upea esitys. <3

Ruu palauttamassa viimeistä damia kakkos targetilta.

Tämän pellon jälkeen kengät näytti tältä:

Onneksi koira ja vankkurin renkaat ei näyttäny näin pahoilta...

Lopuksi palattiin vihreälle pellolle, jotta kengät edes vähän puhdistuisivat. Nyt oli ideana juosta suoraan targetille (ruksi) saarekkeiden välistä, lähetyspaikka oli selvästi taaempana kuin ekalla kerralla. Kaksi ekaa lähetystä Ruu juoksi tuohon isoon saarekkeeseen ja pyöri sen reunoilla. Höpö höpö näille. Seuraavalla kahdella lähetyksellä se juoksi ensin saarekkeelle ja jatkoi sen oikealta puolelta taakse harha targetille (kuvassa H), jonka olin tehtäväpaikalle tultaessa siihen laittanut. Harha on melko pitkällä saarekkeen takana, ei vaan näy ja hahmotu kuvaan oikein. Siellä annoin sen ihmetellä ja taas höpö höpö. Viidennellä lähetyksellä noutaja oli lopulta taas viisastunut ja se juoksi LUJAA ja SUORAAN sinne minne pitikin. Targetilla kaksi mini damia, toinen heinikossa pellolla, toinen tiukassa pienessä ojassa. Kummankaan löytyminen ei tuottanut mitään vaikeuksia. 

Voihan jukra miten kivat treenit! Vauhtipoikakin oli niin pätevä ja jaksoi uinua koko treenin ajan <3 Olisikohan meidän valeraskaus vähän helpottamassa? Ainakin koiralla oli virtaa ja vauhtia, tekemisessä paistoi taas se iloisuus. Niin ihana ulkoilu ja treeni meille kaikille.