Siitä on jo yksi vuosi, en voi uskoa sitä todeksi.
Aika tuntuu paljon pidemmältä, jonka kuulin johtuvan siitä,
että sydämellä on liian ikävä,
jolloin se aikaa muuttaa ja saa sen tuplaantumaan.
Kyllä kai tässä pärjätään, päivä kerrallaan eteenpäin mennään.
Vastaan tulee välillä vaikeita hetkiä, jolloin ikävä meinaa riistäytyä käsistä.
Silloin on hetki hiljaa oltava, sua ja sun luonnetta muisteltava.
"Ei saa luovuttaa, on vain jatkettava matkaa."
<3 Piips <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti