Koska on ystäviä, jotka potkii eteenpäin, auttaa treeneissä ja vielä katsoo sulle ns kisaturneen valmiiksi, niin eihän siinä auttanut muu kuin ilmoittaa Ruu rallikisaan voittajaluokkaan. Omissa suunnitelmissa olisi ollut treenata hamaan tulevaisuuteen asti, koska oma toiminta ja korvien väli ei meinaa pysyä kasassa. Koen edelleen rallissa suurta epävarmuutta ja tuntuu, että joudun pusertamaan itsestä kaiken keskittymisen selviytyäkseni radalla. Ruu taas on ihan super! Se olisi varmaan ollut rallivalio jo aikaa sitten paremman ohjaajan kanssa.
KUVA: RIIKKA NÄRÄ
KUVA: RIIKKA NÄRÄ
 |
| Tämä kuva sopii aiheeseen, niin laitan sen uudestaan esille. Ruun ilme on kyllä sellainen, että koiran voi helposti kuvitella hyppimään ilmaan ja vasten nakin toivossa. |
Mutta siis, käytiin Saarijärvellä edellisenä sunnuntaina Teho Tassut ry:n järjestämässä rally-kilpailussa. Halli oli pieni ja ahdas, sisään ei mahtunut kuin suorittava koirakko ja pari seuraavaa odottamaan vuoroaan sekä vähän katsojia. Tunnelma ja vastaanotto sen sijaan lämmin, ystävällinen ja avulias. Mukana kulki Neiti Hankala ja aika paljon murehdin, miten handlaan homman sen kanssa. Rimpsessasta kun ei tiedä, viihtyykö vaiko eikö ja vierastaako. Toisinaan, itseasiassa aika usein, napanuora välillämme on hirmuisen lyhyt.
Tutustumisen aikana ehdin käydä radan läpi kokonaan vain kahdesti, koska panikoin koiran hakemisesta autosta, sillä oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa. Neiti Hankala oli napattu tutustumisvaiheessa jo "hoitoon", voi kiitos vielä siitäkin. <3
Olisin kyllä halunnut tutustua ja hinkata rataa läpi niin paljon kuin mahdollista ennen starttia, mutta eipä se nyt onnistunut. Ruu on kyllä kultaa. Muoria ei tarvitse viritellä, houkutella, tyynnytellä tai valmistella sen ihmeemmin mitenkään. Ruulle käy kaikki ja sehän osaa. Enkä jännitä koiraa, jännitän itseäni. Eka suora oli minusta pahin ja sen kylttejä tein pari toistoa ahtaasti hallissa ja sitten menoksi.
Mentiin kehään ja irroitin hihnan. Ruu hyppeli aika riehakkaasti vasten ja oli ihan fiiliksissä. Olihan mulla NAKKIA taskussa. Itseä jännitti ihan kamalasti ja se ilkeä peikko olkapäällä kuiski koko ajan "et pysty, et osaa, mokaat kuitenkin".
Eka kyltti oli spiraali vasemmalle, sitten ohjaajan ympäri myötäpäivään, pyörähdys, stop-seiso-maahan ja sitten yksi inhokki liikkeistä, molemmat oikeaan täyskäännös. Eli onko se nyt sitten J-käännös vai miksi sitä sanotaan. Liike sujui omasta näkökulmasta näin; käskytän minkä ehdin takaa takaa, käännyn ja etsin missä koira, no onhan se siellä oikealla, no nyt me pysähdyttiin tässä, oliko se vino, askelsinko väärin, no ei mahda mitään ihan sama jatketaan eteenpäin. Seuraavalla kyltillä koira eteen istu, vasemmalta oikealle istu ja PAIKKA. Pidin varmaan monien mielestä oudon "tauon" tässä kohtaa, mutta oli ihan pakko puhaltaa, hengittää ja koota ajatukset taas kasaan. Kotona huomasin, että tuomari oli kirjoittanut J-käännöksen kohdalle "kaunis". Huh huh.
Muuten rata oli oikein kiva, vaikka sisälsi hypyn, josta en myöskään erityisesti tykkää. Ruu porskutti vieressä reippaana ja jotenkin niin pätevänä. Ihana, huojentunut olo maaliin tulon jälkeen. Meitä ei hylätty, minä en pyörtynyt ja Neiti Hankala ei huutanut pää punaisena. Kaikki hyvin.
Vaikka itsellä oli radalla sellainen olo, että teen jokaisella kyltillä jotakin väärin, niin totuus oli jotain muuta ja Ruu sai täydet 100p! Vau! Saimme myös ensimmäisen tuomarin palkintomme ja siitä olen kyllä erityisen ilahtunut. Tuomari sanoi, että oli ollut alussa huolissaan koiran riehakkuudesta ja miten se vaikuttaisi suoritukseen. Arvostelussa kuitenkin luki;
"Koira keskittyy upeasti kaikkiin tehtäviin radalla. Varmaa yhteistyötä läpi radan."
Ilman Annan avulla tehtyjä ratatreenejä en todellakaan olisi lähtenyt vielä kisaamaan. En sen takia, ettei koira osaa, vaan itseni takia. Ensinnäkään en saa itse rakennettua rataa valmiiksi, tai saisin, mutta siinä kestäisi ihan järjettömän kauan. Kerran laittelin valmiin ratapohjan kylttejä valmiiksi ja siihenkin meni puoli tuntia. Ja loppujen lopuksi yksi kyltti puuttui. Että näin.
Annalle siis kaikki kiitos ja kunnia allekirjoittaneen saamasta avusta. <3 Ja Ruulle myös paljon kiitosta ja kehuja. En pärjäisi yhdenkään toisen koiran kanssa tässä lajissa. <3
Olisin kyllä halunnut tutustua ja hinkata rataa läpi niin paljon kuin mahdollista ennen starttia, mutta eipä se nyt onnistunut. Ruu on kyllä kultaa. Muoria ei tarvitse viritellä, houkutella, tyynnytellä tai valmistella sen ihmeemmin mitenkään. Ruulle käy kaikki ja sehän osaa. Enkä jännitä koiraa, jännitän itseäni. Eka suora oli minusta pahin ja sen kylttejä tein pari toistoa ahtaasti hallissa ja sitten menoksi.
Mentiin kehään ja irroitin hihnan. Ruu hyppeli aika riehakkaasti vasten ja oli ihan fiiliksissä. Olihan mulla NAKKIA taskussa. Itseä jännitti ihan kamalasti ja se ilkeä peikko olkapäällä kuiski koko ajan "et pysty, et osaa, mokaat kuitenkin".
 |
| Helmikuussa 2020 lumitilanne pellolla oli tämä |
Muuten rata oli oikein kiva, vaikka sisälsi hypyn, josta en myöskään erityisesti tykkää. Ruu porskutti vieressä reippaana ja jotenkin niin pätevänä. Ihana, huojentunut olo maaliin tulon jälkeen. Meitä ei hylätty, minä en pyörtynyt ja Neiti Hankala ei huutanut pää punaisena. Kaikki hyvin.
Vaikka itsellä oli radalla sellainen olo, että teen jokaisella kyltillä jotakin väärin, niin totuus oli jotain muuta ja Ruu sai täydet 100p! Vau! Saimme myös ensimmäisen tuomarin palkintomme ja siitä olen kyllä erityisen ilahtunut. Tuomari sanoi, että oli ollut alussa huolissaan koiran riehakkuudesta ja miten se vaikuttaisi suoritukseen. Arvostelussa kuitenkin luki;
"Koira keskittyy upeasti kaikkiin tehtäviin radalla. Varmaa yhteistyötä läpi radan."
Ilman Annan avulla tehtyjä ratatreenejä en todellakaan olisi lähtenyt vielä kisaamaan. En sen takia, ettei koira osaa, vaan itseni takia. Ensinnäkään en saa itse rakennettua rataa valmiiksi, tai saisin, mutta siinä kestäisi ihan järjettömän kauan. Kerran laittelin valmiin ratapohjan kylttejä valmiiksi ja siihenkin meni puoli tuntia. Ja loppujen lopuksi yksi kyltti puuttui. Että näin.
Annalle siis kaikki kiitos ja kunnia allekirjoittaneen saamasta avusta. <3 Ja Ruulle myös paljon kiitosta ja kehuja. En pärjäisi yhdenkään toisen koiran kanssa tässä lajissa. <3
 |
| Helmikuu 2020. Muori oikeissa töissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti