Toko puuhastelua

Helmikuun toko-kokeen peruuntumisen jälkeen iski laiskuus ja motivaatiopula. Olisin jäänyt kotiin mököttämään ilman ystävän patistelua eteenpäin ja niinpä ilmoitin minäkin meidät Timo Rannikon ja Mari Leiviskän pitämälle verkkokurssille. Ja tämä kurssi oli hyvä! Lämmin suositus! Ohjeita tuli vaikka ja kuinka paljon. Nyt sitten kaikkien näiden ohjeiden kanssa tuli vähän ehkä toko ähkyä ja kurssin päätyttyä on pitänyt sulatella tilannetta. Tai rehellisesti, laiskuus palasi. Kun elämä on vähän hektistä kotona vauhdikkaiden sankareiden ja yhden vähän vaativamman pikkuisen kanssa, niin on hirveän helppo olla tekemättä mitään. Ilmoitin meidät myös NOMEn verkkokurssille (Kati Tuomisen pitämä) ja suosittelen häntäkin. Tämä on ehkä varastanut sen vähäisenkin treeniajan ja toko on jäänyt vähemmälle.

Easy 1v

Olen myös vähän sellainen treenaaja, että kun epätietoisuus kalvaa, niin se vaikuttaa heti treenaamiseen. Easylle on varattu kesäkuun puolen välin huitteille viralliset luustokuvaukset, koska oma pää ei kertakaikkiaan kestä enää. Heti kun vuosi tuli mittariin, niin yhtäkkiä koira mukamas hajoaa käsiin. Mitään ei ole sattunut, mitään varsinaisia oireita ei ole ollut. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Lihaskireyksiä, niitä on ollut ja niitä saadaan hyvin availtua. Luulen, että kuvausten jälkeen olen taas viisaampi ja jokainen koira opettaa terveydestä jotain uutta. Niin varmasti nytkin. Tuomio saadaan kesäkuussa ja se määritteleekin sitten treenisuunnitelmien jatkon.

Easylle pukkasi muuten heti ekojen juoksujen jälkeen valeraskaus. Jännä, eipä ole näin selkeästi ollut Iitulla eikä Ruulla. Easylla on karvat vähentyneet vatsan alueelta, tisseistä tuli esiin pikkiriikkisiä tippoja puristaessa, Easy on ynähdellyt/vinkunut hyvin hyvin hiljaa normaalista poiketen ja olikohan joku muukin oire vielä? Pimpsa näytti takaapäin siltä, että aloittaako uudet juoksut vai mitä ihmettä. Ruu on myös haistellut Easyä tosi paljon enemmän. Positiivista on ollut se, että Easy on halunnut tehdä hommia yhtä intensiivisesti kuin ennenkin silloin kuin hommia tehdään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että oireet ovat vähenemään päin. Saas nähdä, tuleeko tästä jokaisten juoksujen jälkeinen tapa, vai oliko tämä vaan poikkeus? Mielenkiintoista on ollut pohtia, että kun valeraskaus on kait susilta säilynyt ominaisuus, jossa lauman muut naaraat tulevat valeraskaaksi ja auttavat alfanaarasta pentujen hoidossa, että olenko minä (vielä imettävänä äitinä) haissut jollekin tietylle, mikä on laukaissut Easylle valeraskauden?

Easy 1v

No mutta sitten niihin toko juttuihin. Treenit ovat siis helmikuusta asti olleet hyvin vähässä. Treenattavaakin on niin paljon, että pitäisi saada jotenkin jäsenneltyä se mitä treenaisi ja milloin treenaisi. Tuntuu, että aina treenaa niitä samoja asioita ympäri ja ympäri eikä mikään edisty mihinkään. Huoh. 

Videolla pitkästä aikaa jollain kentällä treenaamassa, äitienpäivänä tietenkin. Siitä sitten ajatus kokeilla miten zeta kävelyt onnistuisi ja Easy oli ihan superrr! Palkkana oli vielä grillimakkaraa, joka "liian hyvänä herkkuna" aiheuttaa yleensä edistämistä ja liikaa intoilua. Ja seuraaminen sujui niin hyvin! Se tuntui niin hyvältä, paikka pysyi ja Easy oli käännöksissä ihan todella hyvin mukana. Vaikka säännöt muuttuukin ja liike poistuu, niin silti oli kiva tätä kokeilla. Muutaman jäävän kokeilin sinne ujuttaa ja positiivisesti ilahduin, että maahanmenon ja seisominen osasi tehdä ihan ok versioina ilman sen ihmeempiä valmisteluja.

Erikseen kokeilin jääviä ja niissäkin sai kyllä ilahtua. Seisominen on muuttunut suoremmaksi eikä Easy kenota niin pahasti vinossa stopin jälkeen. Maahanmenon pystyi tekemään alas yhdellä liikkeellä (ongelmana ollut oikean etujalan ylimääräinen liike) ja ihan ok nopeudella. Istumiseen tarvitsee vielä selkeän avun, mutta mieluummin niin, että liike pysyisi nopeana. Miksi se istuminen on niin hankala opettaa edelleen? Miksi sitä tekee vähemmän kuin muita stoppeja? Mitään en ole siis oppinut kahden koiran jälkeen...

Lisäksi kokeilin tunnaria kentällä. Tätä on tehty harvakseltaan, mutta "säännöllisesti" kotipihassa, sillä pelkään tämän unohtuvan. Yritän saada hiljalleen koiran ja kapuloiden väliin etäisyyttä. Aiemmissa treeneissä on näkynyt, että jos yhtään ahnehdin, niin heti näkyy väärien maistelua. 

Vielä kaukokäskyt. Ikuisuus projekti. Olen opettanut Easylle etujalka tekniikalla ja tuntuu, ettei nämä etene ei mihinkään. Näitä on tehty vain sisällä ja ihan liian harvoin johtuen siitä, että ei jotenkin vaan inspiroi, kun painitaan samojen ongelmien äärellä koko ajan. En edes tiedä, miksi kokeilin ulkona, mutta OMG miten hyvin Easy handlasi etujalat. Istuminen ja seisominen meinasi mennä sekaisin, joka johtuu varmasti vähäisestä treenaamisesta. Täytyy silti pohtia käsimerkkiä seisomiseen, että olisi kai sitten selkeämpi? Lopun istumisessa yritin korostetusti auttaa ja se ei kyllä auttanut Easya yhtään. Sitten kun jätin ylimääräiset avut pois, nousi hyvin istumaan. Voisiko nämä joskus edetä kisavalmiiksi? No tuskin ilman treenaamista...

Ennen treenitaukoa ehdittiin kokeilla ohjattua noutoa. Tästä videoinnista on siis useampi viikko aikaa eikä olla sen jälkeen tehty. Alkuun ollaan tehty kahdesti kotipihassa ja olen näyttänyt keskikapulaa ennen lähetystä ja siihen oli alkuun käsimerkkikin apuna, jotta ymmärsi lähteä. Kun aloin ottaa sivusuuntia niin meni vähän sekaisin käsimerkeistä, joten ajattelin jos menisi keskimmäiselle ilman käsimerkkiä. Nyt videolla muistaa keskimmäisen kapulan hämmentävän hyvin. Olen tosi lähellä ja sivuille isot avut. Easy erottelee hyvin, se on varmasti sisäsyntyistä noutajataitoa. Pohdituttaa, kun noutajamaailmassa tarvitsen kyllä käsiohjausta, että saan koiran lähtemään taaksepäin linjalla, niin että saisinkohan tähänkin rakennettua kolme käsiohjausapua? Aika näyttää. 

Treeneissä oli mukana kosketusalusta, jota olen työstänyt Easylle uudestaan. Siihen olen liittänyt vasemman kautta pyörähdyksen ja sen ideaa Easy on ostanut jo aika hyvin. Siitä voisi tulla hieno, jos ohjaaja nyt kykenisi treenaamaan.