Ilmoittautuminen taippareihin on laitettu menemään ja nyt toivotaan, että mahdutaan mukaan. Kokeet on olleet aika ylibuukattuja ja aina ei edes oman seuran jäsenet ole mahtuneet mukaan. Koe olisi heinäkuussa eli nyt on vähän reilu kuukausi aikaa treenailla.
Niinpä tyhjensin pakastimen, jotta pääsi samalla myös kärryille sen sisällöstä. Paremmat linnut (tavit, fasaani ja teeri) jäivät vielä pakasteeseen ja nyt treenattiin variksilla, harakoilla, lokeilla ja yhdellä naakalla. Kanin virkaa toimitti metsäjänis.
Tehtiin pieni hakuruutu, vedestä noutoja sekä vähän jotain "treeniä". Haku sujui vauhdikkaasti, täytyy treenata vähän isompaa aluetta vielä ennen koetta. Markkeeraus hakuruudun alueelle sujui myös hyvin eikä Easy jäänyt heittopaikkaan kiinni lähtiessään etsimään muita riistoja.
Vedestä ei ole tähän mennessä noutanut vielä mitään, mutta uimista on harjoitellut omaehtoisesti. Viime kesänä olin vähän huolissani, kun Easy istui mieluummin rannalla kuin tuli veteen. Onneksi en hoputtanut ja painostanut ja nyt Easy tykkää vedestä ja on ensimmäinen koiristani, joka rymyää lenkeillä ojia pitkin. Rannalta heitettiin lokki veteen ja sinne kauhottiin hirveällä raivolla. Otteet osuivat alkuun vähän huonosti ja rannalla Easy laski riistan alas korjatakseen otetta ennen luovutusta. Tämän sallin kerran, mutta kun toistamiseen tätä yritti, niin päätin kertoa, että sillä otteella tuodaan perille asti minkä on vedessä valinnut. Tämän jälkeen ei tarvinnut tästä huomauttaa näiden treenien yhteydessä, saa nähdä miten seuraavissa.
Riista on vähän kuumentava tekijä ja toi lisävauhtia jo ennestään nopeaan koiraan. Silti Easy oli koko ajan hyvin hallinnassa, kuulolla ja kertaakaan se ei karannut mihinkään ilman lupaa. Easyn otteet riistoista oli pääsääntöisesti syvät ja rauhalliset. Luovutuksia hiottiin rauhallisemmiksi, sillä Easy helposti juoksi minusta ohi, tuuppasi linnut syliin tai piti lintua levottomasti lähelläni.
Tuula otti meistä muutaman luovutuskuvan. Easy piteli lokkia tosi rauhallisesti ja sain ihan rauhassa ottaa linnusta kiinni. Irroitti otteen vasta kun pyysin.
Tehtiin lisäksi vähän markkeerauksia ja linjaa. Lopputulemana on se, että täytyy näissä palata perusopintojen äärelle. Linjaa Easy ei todellakaan vielä osaa ja kaksoismarkkeeraus tuntuisi olevan heittäjän kanssa vaikeampia, kuin itse tehdyt muistimarkkeeraukset.
Videolla muistimarkkeeraus. Tehtiin suoraan kaksi heittoa, jotka Easy katsoi eri kohdasta kuin lähetyspaikka. Hyvin sillä oli ajatus mukana, vaikka jalat meinasi viedä kamalan lujaa. Variksen sijainti oli selvästi hankalampi hahmottaa metsämaastosta. Palautuksiin saatiin tämän jälkeen sitä rauhallisuutta, sillä nyt ne olivat vähän turhan voimakkaasti syliin tuupattuja.
Lopuksi tehtiin ns kanijälki. Easy on aiemmin kantanut samaa pupua ja silloin kantoi hienosti. Nyt lähti kuin ohjus luvan saatuaan, ei jäljestänyt metriäkään, vaan törmäsi ihan vahingossa jänöön. Haisteli sitä jonkun tovin, annoin miettiä. Sitten otti pupun kantoon ja kehuin sitä siitä. Kesken palautuksen pudotti, oli huono ote, joten annoin taas miettiä. Sitten näin, että meinasi lähteä leikkimään ja tähän annoin aika napakan palautteen, jonka jälkeen kantoi jänön käteen. Seuraavaksi pitää tehdä oikeasti kanilla ja katsoa, lähteekö leikkimään, vai muistaako tuoda minulle.
Vedestä ei ole tähän mennessä noutanut vielä mitään, mutta uimista on harjoitellut omaehtoisesti. Viime kesänä olin vähän huolissani, kun Easy istui mieluummin rannalla kuin tuli veteen. Onneksi en hoputtanut ja painostanut ja nyt Easy tykkää vedestä ja on ensimmäinen koiristani, joka rymyää lenkeillä ojia pitkin. Rannalta heitettiin lokki veteen ja sinne kauhottiin hirveällä raivolla. Otteet osuivat alkuun vähän huonosti ja rannalla Easy laski riistan alas korjatakseen otetta ennen luovutusta. Tämän sallin kerran, mutta kun toistamiseen tätä yritti, niin päätin kertoa, että sillä otteella tuodaan perille asti minkä on vedessä valinnut. Tämän jälkeen ei tarvinnut tästä huomauttaa näiden treenien yhteydessä, saa nähdä miten seuraavissa.
Tuula otti meistä muutaman luovutuskuvan. Easy piteli lokkia tosi rauhallisesti ja sain ihan rauhassa ottaa linnusta kiinni. Irroitti otteen vasta kun pyysin.
Kaikki riistat nousivat nopeasti ja Ruuhun verrattuna ehkä turhankin hanakasti kantoon...? Jokunen aika sitten kävi niin, että Easy äkkäsi fasaanin pesän melkein meidän takapihalta ja oli poimimassa emoa kyytiin, kun se otti siivet ja jalat alleen ja pakeni. Easylle jäi höyhenet suuhun ja minä ehdin keskeyttää jahdin tässä vaiheessa. Mutta tuli mieleen, että onko Easylle tullut ajatus, että lintu karkaa juuri kun on sitä poimimassa ja käy siksi hanakasti kiinni saaliiseen? En tiedä. Otteet oli kuitenkin rauhalliset, joten en tästä huolissani ole.
Tätä lokkia palauttaa vedestä ja muutama kymmenen metriä on palautusmatkaa vielä rannalla. Ote on parempi kuin alussa (toki on pienempi lokki) ja ravisteli vasta luovutuksen jälkeen. |
Tehtiin lisäksi vähän markkeerauksia ja linjaa. Lopputulemana on se, että täytyy näissä palata perusopintojen äärelle. Linjaa Easy ei todellakaan vielä osaa ja kaksoismarkkeeraus tuntuisi olevan heittäjän kanssa vaikeampia, kuin itse tehdyt muistimarkkeeraukset.
Videolla muistimarkkeeraus. Tehtiin suoraan kaksi heittoa, jotka Easy katsoi eri kohdasta kuin lähetyspaikka. Hyvin sillä oli ajatus mukana, vaikka jalat meinasi viedä kamalan lujaa. Variksen sijainti oli selvästi hankalampi hahmottaa metsämaastosta. Palautuksiin saatiin tämän jälkeen sitä rauhallisuutta, sillä nyt ne olivat vähän turhan voimakkaasti syliin tuupattuja.
Lopuksi tehtiin ns kanijälki. Easy on aiemmin kantanut samaa pupua ja silloin kantoi hienosti. Nyt lähti kuin ohjus luvan saatuaan, ei jäljestänyt metriäkään, vaan törmäsi ihan vahingossa jänöön. Haisteli sitä jonkun tovin, annoin miettiä. Sitten otti pupun kantoon ja kehuin sitä siitä. Kesken palautuksen pudotti, oli huono ote, joten annoin taas miettiä. Sitten näin, että meinasi lähteä leikkimään ja tähän annoin aika napakan palautteen, jonka jälkeen kantoi jänön käteen. Seuraavaksi pitää tehdä oikeasti kanilla ja katsoa, lähteekö leikkimään, vai muistaako tuoda minulle.
Kyllä nämä oikeat työt on ihanan vaikeita ja samalla kuitenkin kiehtovia. On niin mahtava nähdä ja aistia koirasta sen luontainen rakkaus tähän hommaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti