Pääsimme Riitta ja Pekka Korrin
toko-koulutukseen koko päiväksi tutulle kentällä Vihtavuoressa. Samaisessa
koulutuksessa olimme myös about vuosi sitten. Paljon tuli samoja
asioita ja kertausta, mutta silti niin tärkeää kertausta. Sää ei ollut
vieläkään meidän puolellamme, mutta oli todella antoisaa osallistua ja oppia
kuuntelemalla ja katselemalla toisia. Tällä kertaa olimme koko päivän Pekan
oppilaina ja enemmän kuin paljon saimme taas vinkkejä jatkoon. Kirjoitin kynä
sauhuten muistiinpanoja ylös, tänne en kaikkea jaksa raapustaa uudestaan, mutta
pääasia, että voi tarvittaessa tsekata asioita jostain. Meidän ryhmä kävi sen
verran perusteellisesti eri liikkeitä läpi, että Iitun tarvitsi tulla vain
kahdesti areenalle. Hyvä niin, aurinko ei ole meidän ystävä eikä me oltais
saatu niin paljoa irti, kun ei koiralla ole fiilistä.
Valitsin siis rauhallisemmat liikkeet,
koska mitään vauhtia en koirasta saa tällä hetkellä irti. Itseasiassa, näissä
liikkeissä riittää kuitenkin meille haasteita ja neuvoja todellakin kaivattiin.
Ekana
liikkeenä tunnari. Liike sujuu meiltä ihan ok, mutta kerroin Pekalle, että toisinaan Piips
juoksee kapuloille niin, että saattaa tassuillaan osua niihin, jolloin tulee
sitten viskelleeksi kapuloita minne sattuu. Joskus taas ilmenee maistelua ja
palautushan on hyvin usein ravilla. Kerroin vielä, että harvemmin Piips
kuitenkaan väärää kapulaa tuo. Noh. Tänään sitten tuli nämä kaikki mahdolliset
esille, mutta hyvä niin. Eli törmäsi, maisteli todella paljon! kapuloita,
palautti ravilla ja kaiken kukkuraksi toi väärän. Jep jep.
Pekka neuvoi ottamaan myös tunnaria ns.
vauhtinoutona, jolloin palautukseen saa nopeutta ja mahdollisesti tämä
vähentäisi myös kapuloihin törmäystä, koska koiralla on ajatus päästä nopeasti
takaisin ohjaajan luo. Tätä olen miettinyt itsekin, mutten ole tunnariin
uskaltanut tätä tapaa ottaa. Olisi vain pitänyt. Uusinta kokeiluna sujui jo
kauniimmin ja palkkasin sitten vauhdissa. Pekka kehui siitä, että koiran
palauttaessa kapulaa ohjaaja on hiljaa, eikä aleta heti kehumaan, koska
kisoissa hiljaa seisova ohjaaja on koiralle yhtä kuin ”teet nyt täysin oikein,
olet hieno koira”. Koira taas hämääntyy, kun treeneissä ohjaaja on aina
kehunut, mutta onkin nyt hiljaa. Tämän ohjeen otin käyttöön jo vuoden
takaisesta koulutuksesta ja toimii myös muissa noudoissa. Todella hyvä ja
paikkansa pitävä neuvo.
Toinen tapa, jolla hillitä koiran
rynnimistä kapuloille voisi olla sellainen, että ensin vain yksi kapula, itse
siirryn lähelle kapulaa ja käsken koiran ”etsimään”, mutta koiran ollessa aivan
lähellä kapulaa muistutan sitä työskentelemään ”nätisti”. Vähitellen kapuloita
lisää ja minulle etäisyyttä kapuloihin. Tämäkin voisi toimia, mutta kokeillaan
ensin tuota vauhtinoutoa. Vaikkei Piips nyt mikään herkin koira ole, on tunnari
kuitenkin sen verran herkkä liike, että kevytkin painostus koiraa kohtaan voi
viedä monta askelta taaksepäin. Ihan hyvä neuvo tämä on, mutta on vain osattava
oikein ja harkiten tehdä.
Toisena
liikkeenä otin sitten paikkaistumisen, koska ei
Piips iltapäivästä muuta olisi jaksanut esittääkään. Ja tässä olemme vasta
aika alkutekijöissämme, joten hyviä neuvoja otimme mielellämme vastaan. Iitulla
kun on tapana haistella ja tuumailla ympäristöä paikallaolon aikana ja
istumisessa ei kärsisi niitä tassuja liikutella! Piips siis paikkaistumiseen
ihmisrivistössä. Pekka kehotti menemään
piiloon, jota itse vähän vielä aristelen, kun emme häiriössä ole sitä juurikaan
tehneet. Pekka kuitenkin sanoi, että Iitu ryhdistyi, valpastui ja nosti
korviaan heti, kun menin piiloon. Kerroin sitten, että pidemmällä ajalla se
nenä alkaa taas käydä ja pää kääntyillä. Pekka ehdotti ja neuvoi tähän, että
kutsuisin Iitun luokseni piiloon, jolloin saataisiin koiran tarkkaavuus
kestämään ja säilymään minussa ja minun sijainnissani. Kokeiltiin tätä ja Piips
oli ensin ihan että täh? Löysi kuitenkin piilolle. Toisella kokeilulla oli jo
ajatusta mukana, vaikka se nenä ehtikin kertaalleen haistaa naapurin. Hyvä
neuvo ja lähdetään kokeilemaan. Aikaa vaihdellen ja kaveriporukassa niin, että
muut ohjaajat saavat palata ensin omien koiriensa luokse. Luonnollisesti.
Saman idean poimin luoksetuloon, sillä
siinäkin Piips ehtii tsekata sitä ympäristöä moneen otteeseen, ennen kuin kutsu
käy. Eli jätetään koira luoksetuloon, mutta kutsutaankin jo kävellessä pois
päin koira luokse ja voidaan korostaa tätä juoksemalla itse karkuun. Pekka
neuvoi tätä toiselle koirakolle, mutta sopii ehdottomasti myös meille.
Vielä päälimmäisenä jäi mieleen se, että asiat pitäisi harjoitella ja
treenata sitä kokonaisuutta ajatellen.
Esimerkiksi olisi hyvä opettaa koiralle liikkeiden välit kisoissa, kun tuomari
antaa pisteitä ja mahdollisesti höpöttää jotain. Samoin kisoissa joutuu yleensä
odottamaan kentällä omaa vuoroaan, niin myös treeneissä pitäisi tehdä, jolloin
koira oppii, että ensin odotetaan ja sit tehdään töitä. Erittäin tärkeää olisi
myös opettaa
koiralle valmistelevat ja virittävät vihjeet liikkeisiin ja koko tilanteeseen, eli mennäänkö tekemään tokoa vai tottista vai jälkeä vai mitä? Vihjesanat
liikkeissä saavat koiran jo valmiiksi virittäytymään siihen, että seuraavaksi
tulee esim. liikkeestä seisominen jne jne. Pitäisi vain jaksaa olla
johdonmukainen ja treenata näitä pieniä asioita. Pekka kertoi myös panostavansa
koiran leikkimiseen ja käyttävänsä aikaa siihen, että menee kentällä katsomaan
miten ja millä leluilla hänen koiransa tykkää leikkiä ja miten? Juoksemalla
lelu suussa, repimällä, kopittelemalla vai vai?
Todella antoisa koulutus. Ehdottomasti
osallistutaan jatkossakin, jos vain mahdollisuus tarjoutuu.
