maanantai 24. marraskuuta 2014

Treenilöt jatkuu

Voihan pimeys, joka estää harrastamista! Mutta on me yritetty jotain treenata.

Ruutu on pelittänyt tosi hyvin treeneissä kokeen jälkeen, varmat löydöt ja vauhtiakin piisannut. Itselläni on vain hirveän epävarma olo tästä edelleen.

Eilen tein kentälle kaksi ruutua eri päätyihin ja vastakkaisille puolille kenttää, niin ei toinen ruutu (ainakaan periaatteessa) häirinnyt. Keskelle kentää vanhat kunnon oranssit kartiot häiriöksi. Eka tehtiin toiseen ruutuun meno, napakymppi ja hieno. Sitten tehtiin luoksetuloa keskikentän merkeillä ja sen jälkeen sinne toiseen ruutuun. Ja ei niin minkään valtakunnan epävarmuutta ja epäröintiä ollut näkyvillä. Mutta kun en vaan vielä voi luottaa koiraan. Miksen???

Ja jotenkin haluaisin jotain tolkkua koiran merkillä käyttäytymiseen. Tästä ehkä pitää kysyä seuraavassa toko-koulutuksessa vinkkejä, jotta saan itselleni jotkut kriteerit käytäntöön. Nyt se pää meinaa pyöriä aika paljon välillä, välillä ei inahda mihinkään. Eli toisinaan bongaa ruudun, mutta toisinaan ei. Kumpi parempi? Bongailulla niin herkästi bongailee niitä häiriömerkkejä ja jos ei bongaa ruutua niin liike on varma nolla. Mutta bongaillessaan homma näyttää aika levottomalta toisinaan ja sitten tulee se hirveä ennakointi kuvioihin.

Merkillä vaihdoin stoppi-käskyä taas, kun edellinen ei tuntunut pelittävän riittävän hyvin. Toimi heti paremmin. Merkkiä on treenattava erikseen, tahtoo edelleen varsinkin vieraat merkit haistaa nenällä. Siis haistaa ihan kunnolla. Siitä pitäisi päästä eroon. Korkeammat kartiot saattaa kaataa nenällä, niin kuin eilen kävi ja vaikka kuinka kiltisti ja nätisti huomautin niin sitten noutaja oli hetken aikaa sitä mieltä, että siltä kiellettiin kokonaan merkille meno. Vaati muutaman nakin, että lähti toiminaan. On se herkkää.

Luoksetulon stopit toimi yllättävän hyvin. Olen tehnyt niin, että kutsun ja jos stoppi on huono, käyn palauttamassa koiran oletettuun pysähdyspaikkaan. Seuraavalla toistolla on petrannu ihan älyttömästi. Eilen tuntui skarppaavan heti ekalla yrittämällä ja pääsin palkkaamaan. Maahanmenon uusin ja sekin oli toisella kertaa parempi. Maahanmenossa ei muuten ole ollut kokeen jälkeen mitään ongelmia, en tiedä mikä hetkellinen häiriö siinä oli.

Tunnari tehtiin perjantaina kisaryhmän vuorolla. Tehtiin vaikea, aivan maassa makoilevan henkilön viereen ja muutenkin sinne kentän laidalle, missä muut koirat odottelee jne. Ja niin oli paineita matkassa ja palutti hätiköiden väärän. Lähetin uudestaan ja toi oman. Kehut siitä, mutta ei palkkaa. Uusinnalla oli tarkempi ja hienosti löysi oman. Näitä lisää!

Kaukojakin on jumpattu. Ajatelkaa, että tässä vaiheessa voi ongelmaksi muodostua ihan perus m-i vaihto!?! Ruu ajattelee niin vahvasti jostain syystä seisomaan nousua, että tarjoaa sitä herkästi. Ja kun kuuleekin istu-käskyn niin tekee istumisen oudolla tekniikalla ja herkästi liikuttaa jopa takajalkoja. Ei hyvä. Eli yritetään estää, ettei tästä muodostuisi ongelmaa ellei se jo sellainen ole.

Ohjattu on toiminut, enemmän ongelmaa merkille menon kanssa ja siinä yleisilmeessä. Tässä(kin) liikkeessä pitäisi saada se suoritusketju jotenkin opetettua ja tehdä rutiiniksi koiralle alkaen kapuloiden viennin katsomisesta, sen jälkeen kontakti ja lupa lähteä liikkeelle, merkille ja noutoon. Iso työmaa vielä edessä, huh.

Jäävät on olleet vähemmistönä treeneissä, ei saisi niitä unohtaa!

Seuraamistakin olen jopa treenannut, erityinen huomio paikkaan, jonka toivoisin olevan inasen taaempana. Hirveän vaikeaa tuntuu olevan, mutta treenilöt jatkukoot.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Ei kestänyt ohjaajan pää

Ja sen seurauksena Pieksämäen toko-kokeesta tuloksena EVL2 247p, sij. 11/17. Mutta ei harmita, vahva kakkostulos on kaikki seikat huomioiden hieno tulos ja tästä on hyvä jatkaa. Yleisfiilis jäi reippaasti plussan puolelle ja omia virheitä on helpompi työstää kuin koiran tekemiä virheitä. Tuomarina toimi Kaisa Poutanen.

Virhe nro yksi oli varmasti se, että mentiin treenaamaan vielä edellisenä iltana maneesille kisaryhmän vuorolla. Kävi niin, ettei Ruu löytänyt siellä ruutuun vaan teki sen alkuperäisen virheensä ja juoksi kentän poikki luoksetulon lähtömerkille. Edellisen kokeen jälkeenhän ruutu on onnistunut jokaikisessä treenissä, paitsi nyt. Ei ollut todellista ja tästäkös murheet alkoivatkin. Vaikka kuinka yritin nollata tilanteen, soittaa pohdinta puhelun ystävälle ja pitää yllä positiivista mieltä, niin silti harteilla oli synkkä viitta. Eikä sitä auttanut yhtään kun näin Pieksämäen kehäsuunnitelman. Perinteinen liikejärjestys, kirkkaat isot oranssit luoksetulon merkit ja ruudussa tummanpunaiset matalammat merkit. Olimme vielä ensimmäisiä suoritusvuorossa enkä voinut antaa Ruun edes katsella toisten ruutuun juoksemisia. Lisäksi Ruu kehitti paria päivää ennen koetta treenatessa sellaisen, ettei se mene luoksetulossa maahan. Mutta suurin harmitus oli ruutu-liikkeessä enkä päässyt siitä tunteesta eroon. Jos ei oltais treenattu edellisenä iltana ei mulla varmaan olisi ollut yhtä paljon murheita mielessä. Olisin vain ajatellut positiivisesti, että kyllä se sinne löytää, kun on treeneissäkin löytänyt.

Ryhmäliikkeet meni hyvin,

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 8 - Kaksoiskäsky perusasentoon. Mutta sanoin ainakin oikean käskyn tällä kertaa ;)

Sitten eka setti, ohjaajalla siis päälimmäisenä tunteena murhe ruudun epäonnistumisesta. Liikkurina oli Ruulle ekaa kertaa miespuolinen henkilö, tiedä sitten vaikuttiko sekin jotain? Kerran kehän ulkopuolella haukahti liikkuria. Liikkurin tyyli oli myös vauhdikas, mikä oli minulla kyllä tiedossa, mutta ehkä annoin sen lietsoa kiirettä ja hätäilyä. Jotenkin oli niin paineistunut fiilis itsellä ja kyllähän se siirtyi koiraankin.

Seuraaminen: 8 - Joku täyskäännös oli ainakin huono, muuten ihan jees menolta tuntui.
Zeta: 6 - Järjestys oli S - M - I. Istuminen jäi seisomiseksi, niin ne murheet näkyivät jo koirassakin. Kääntyi vielä lisäksi perään. Ei ole treeneissä jäänyt seisomaan niin pitkään aikaan eikä ennen kehään menoakaan ollut mitään ongelmia.
Luoksetulo: 0 - Seisominen tosi huono, mutta pysähtyi. Ei mennyt maahan ja menin typeränä antamaan toisen käskyn, mutta Ruu kakisteli samaan aikaan vanhaa namia kurkusta eikä käsky mennyt läpi. Jäi siis seisomaan. Oltais varmaan saatu se sääli vitonen, jos olisin tajunnut pitää suuni kiinni. Tyhmä minä.
Ruutu: 9 - Ok merkki, bongasi merkiltä ensin luoksarin merkit, mutta kurkkasi onneksi myös ruutuun asti. Ja sinne se meni, hienosti! Niin hyvä mieli ja tähän oli kiva päättää eka setti ja palkita koira.

Tokalle setille meinasin olla vähän apea, mutta Ruu oli tosi hyväntuulinen ja iloinen ja halusi tehdä hommia, joten innostus tarttui sitten ohjaajaankin. Meillä oli kehässä KIVAA ja tehtiin hommat loppuun hienosti.

Ohjattu: 10 - Oikea haettiin ja hienosti meni. Merkki oli minusta vähän hidas.
Metallinouto: 10 - Tämä oli hieno!
Tunnari: 9 - Olisiko pienen hetken haistellut liikaa, perushyvä suoritus.
Kaukot: 9 - Tekniikka ihan kymppi, olisiko piste lähtenyt hitaudesta?

Yhteensä siis 247p ja EVL2 tulos. Jos oltaisiin saatu se säälivitonen luoksarista, olisi pisteet riittäneet kirkkaasti ykköstulokseen. Mutta ei minua harmita. Loppu oli tosi hyvä ja meillä oli se normaali kiva fiilis kehässä. Siihen oli hyvä päättää koe. Virheet johtuivat nyt niin vahvasti ohjaajasta, että ei tulos voi edes harmittaa. Omia virheitä on helpompi työstää jatkoa ajatellen.

Jännä huomio edellisiin kokeisiin verraten on se, etten nyt ehtinyt pohdiskella asioita läpi blogissa. Olen kokenut sen aiemmin hyvänä enkä varmasti kyllä suotta. Nyt piti oikaista ja soittaa ystävälle puhelu treenien jälkeen, mutta en silti aidosti päässyt epäonnistumisen tunteesta eroon. Eli kyllä sillä itsepohdiskelulla on vaikutusta, ainakin minulle.

Ei muuta kuin uutta koetta kohti. Peruspalikat on edelleen kohdillaan, ohjaaja lupaa työstää omaa korvienväliä. =) Harmi kun koe ei tullut videolle, nyt olisi ollut hyvä tuijottaa erityisesti omaa suorittamista.
Onnea vielä tätäkin kautta treenikaveri Riehalle ja Riikalle hienosta ykköstuloksesta ja kelpieiden rotumestaruudesta!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Liikaa epätyyppillisiä piireitä

Ei auennut missinura Pikku-Ruulle ensimmäisellä yrittämällä. Eikä se varmaan aukene toisellakaan tai kolmannellakaan kerralla. Ei puraissut allekirjoittanutta näyttelykärpänen, ei mitään sinne päinkään. Ei ole tuo harrastus kyllä minua varten ja kiitos ihan hirveästi Nooralle, joka viitsit ja jaksat olla aiheesta kiinnostunut ja niin hienosti veit pientä noutajaa kehässä. Kiitos! Ei jäänyt hyväksytty tulos ainakaan esittämisestä kiinni, niin hienosti tällä kaksikolla kehässä meni.

Eli käytiin kokeilemassa onneamme Jyväskylän KV-näyttelyissä eilen Isänpäivän kunniaksi. Onnea kaikille isille! Tuomarina oli brittiläinen herra James Ronald W, jota avusti kaksi tuomariharjoittelijaa. Sekään ei varmaan ollut meille eduksi, kun kerrankin saivat arvosteltavaksi tälläisen hieman omanlaisensa yksilön. Ruu pääsi oikein erikoisen tarkkaan syyniin, sillä ainakin toinen tuomariharjoittelijoista kävi kokeilemassa karvaa ja olematonta rintakehää. En nähnyt heidän kajoavan kenenkään muun koiraan samalla tavalla. Hampaatkin tuomarisetä katsoi ja Ruu ne kiltisti näyttikin. Ruu hoiti Nooran kanssa homman kyllä esiintymisen kannalta ihan nappiin.

Arvosana T ja vihreä nauha. Tässä arvostelu:

"Lacking substance. Too light in bone. Body shape not typical of the breed. Very light in condition. Coat not typical. Head too lean & narrow."

Onhan se ihan Ruun näköinen arvostelu, kaikin puolin. ;) Huvittavaa on vielä se, että Ruu on ollut viimeajat aika hyvällä ruualla ja Marikan ensimmäinen kommentti olikin "hirveä läski". Ei ihan ollut tuomari samaa mieltä. =D Mutta positiivista on se, että Ruu sai kuitenkin arvostelun, sitä ei hylätty eikä se saanut EVA-arvosanaakaan. Eli jäämme toiveikkaana odottamaan, että joku muu tuomari näkisi Ruun sisäisen labradorinnoutajan. =D

Treenaten

Pimeys haittaa treenejä, ei kyllä ehditä valmistautua (taaskaan) niin hyvin kokeeseen kuin olisin toivonut. Mutta on me jotain treenattu.

Ruutua, sitä nyt ainakin. Joka jumalan treeneissä. Sen edellisen kokeen jälkeenhän noutaja on löytänyt tiensä aina sinne ruutuun, sillä ensimmäisellä yrittämällä. Huolimatta häiriömerkeistä tai kapuloista. Koiran koulutus olisi niin paljon helpompaa, kun tietäisi miksei se osaa tai miksi se yhtäkkiä osaakin? Kun ei ole vastausta edes siihen, miksi asia tuntuu edistyneen. Suurempana ongelmana tällä hetkellä on sinne ruutuun karkaaminen ennen käskyä, voitteko kuvitella!? Eli on treenattu malttia merkillä, haksahtaa tosi pieneen pään kääntöön tai käden liikkeeseen.

Viime perjantaina treenattiin ekaa kertaa Taitavien Tassujen hallilla, josta seuramme on hankkinut talviajalle vuoron. Valot ja lämpö, aika luksusta. Mutta yllättävän pieni tila tolppineen, joka lisää isojen liikkeiden vaikeutta. Mutta onpa hyvä päästä sitäkin treenaamaan! Ruutu-liikkeessä näkyi uusi paikka ja ilman pidempää odotusta merkillä, että Ruu ehti kunnolla katsoa ja bongata ruudun, ei se sinne olisi löytänyt. Matkalla meinasi mennä häiriömerkille, mutta korjasikin linjansa viime tipalla. Hieno juttu, mutta nyt näkyy kuitenkin sitä vanhaa ongelmaa, sitä epävarmuutta. Ei se ole siis kokonaan kadonnut sieltä.

Ohjatussa omat nousi hienosti, ekalla meinasi mennä häiriömerkille mutta jotenkin ihmeellisesti pystyi jatkamaan liikkeen loppuun asti. Huvittava kommentti treenikaverilta oli, että Ruu pystyy juoksemaan ja ajattelemaan samaan aikaan! Niin se nyt kyllä itseasiassa tekikin! =D Ohjatussa haluaisin saada koiran paremmin fokusoitumaan tehtäväänsä, vielä on jotenkin nähtävillä sellaista turhaa pään pyöritystä ja arpomista, että mitä sitä ollaankaan tekemässä. Eli treenin alle kapuloiden viennin katsominen ja sen jälkeen katkeamaton luvan kysyminen noutoon minulta.

Luoksetulossa stopit onnistuu välillä ja välillä ei. Olen kokeillut vetoketju-leikkiä paremmalla herkulla ja kyllä se auttoi jonkin verran, mutta parempaa stoppia olen saanut kiertojen kautta kun palkkana on pallo.

Seuraamisessa meinaa edistää varsinkin Z-liikkeessä, jäävät on onneksi osuneet kaikki oikein.

Tunnari on toiminut.

Saas nähdä miten ensi lauantaina käy. Oma fiilis on parempi kuin edellisessä kokeessa, nyt on ilmassa taas sitä oikeaa jännitystä! Johtunee varmasti siitä, että nyt on mahdollisuudet siihen viimeiseen ykköseen, joka tuo oman latauksensa hommaan. Mutta se, että ruutu on myöskin toiminut nyt ihan eri tavalla ja perusluottamus mulla tuohon liikkeeseen alkaa hahmottua. Jännää!