Ja sen seurauksena Pieksämäen toko-kokeesta tuloksena EVL2 247p, sij. 11/17. Mutta ei harmita, vahva kakkostulos on kaikki seikat huomioiden hieno tulos ja tästä on hyvä jatkaa. Yleisfiilis jäi reippaasti plussan puolelle ja omia virheitä on helpompi työstää kuin koiran tekemiä virheitä. Tuomarina toimi Kaisa Poutanen.
Virhe nro yksi oli varmasti se, että mentiin treenaamaan vielä edellisenä iltana maneesille kisaryhmän vuorolla. Kävi niin, ettei Ruu löytänyt siellä ruutuun vaan teki sen alkuperäisen virheensä ja juoksi kentän poikki luoksetulon lähtömerkille. Edellisen kokeen jälkeenhän ruutu on onnistunut jokaikisessä treenissä, paitsi nyt. Ei ollut todellista ja tästäkös murheet alkoivatkin. Vaikka kuinka yritin nollata tilanteen, soittaa pohdinta puhelun ystävälle ja pitää yllä positiivista mieltä, niin silti harteilla oli synkkä viitta. Eikä sitä auttanut yhtään kun näin Pieksämäen kehäsuunnitelman. Perinteinen liikejärjestys, kirkkaat isot oranssit luoksetulon merkit ja ruudussa tummanpunaiset matalammat merkit. Olimme vielä ensimmäisiä suoritusvuorossa enkä voinut antaa Ruun edes katsella toisten ruutuun juoksemisia. Lisäksi Ruu kehitti paria päivää ennen koetta treenatessa sellaisen, ettei se mene luoksetulossa maahan. Mutta suurin harmitus oli ruutu-liikkeessä enkä päässyt siitä tunteesta eroon. Jos ei oltais treenattu edellisenä iltana ei mulla varmaan olisi ollut yhtä paljon murheita mielessä. Olisin vain ajatellut positiivisesti, että kyllä se sinne löytää, kun on treeneissäkin löytänyt.
Ryhmäliikkeet meni hyvin,
Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 8 - Kaksoiskäsky perusasentoon. Mutta sanoin ainakin oikean käskyn tällä kertaa ;)
Sitten eka setti, ohjaajalla siis päälimmäisenä tunteena murhe ruudun epäonnistumisesta. Liikkurina oli Ruulle ekaa kertaa miespuolinen henkilö, tiedä sitten vaikuttiko sekin jotain? Kerran kehän ulkopuolella haukahti liikkuria. Liikkurin tyyli oli myös vauhdikas, mikä oli minulla kyllä tiedossa, mutta ehkä annoin sen lietsoa kiirettä ja hätäilyä. Jotenkin oli niin paineistunut fiilis itsellä ja kyllähän se siirtyi koiraankin.
Seuraaminen: 8 - Joku täyskäännös oli ainakin huono, muuten ihan jees menolta tuntui.
Zeta: 6 - Järjestys oli S - M - I. Istuminen jäi seisomiseksi, niin ne murheet näkyivät jo koirassakin. Kääntyi vielä lisäksi perään. Ei ole treeneissä jäänyt seisomaan niin pitkään aikaan eikä ennen kehään menoakaan ollut mitään ongelmia.
Luoksetulo: 0 - Seisominen tosi huono, mutta pysähtyi. Ei mennyt maahan ja menin typeränä antamaan toisen käskyn, mutta Ruu kakisteli samaan aikaan vanhaa namia kurkusta eikä käsky mennyt läpi. Jäi siis seisomaan. Oltais varmaan saatu se sääli vitonen, jos olisin tajunnut pitää suuni kiinni. Tyhmä minä.
Ruutu: 9 - Ok merkki, bongasi merkiltä ensin luoksarin merkit, mutta kurkkasi onneksi myös ruutuun asti. Ja sinne se meni, hienosti! Niin hyvä mieli ja tähän oli kiva päättää eka setti ja palkita koira.
Tokalle setille meinasin olla vähän apea, mutta Ruu oli tosi hyväntuulinen ja iloinen ja halusi tehdä hommia, joten innostus tarttui sitten ohjaajaankin. Meillä oli kehässä KIVAA ja tehtiin hommat loppuun hienosti.
Ohjattu: 10 - Oikea haettiin ja hienosti meni. Merkki oli minusta vähän hidas.
Metallinouto: 10 - Tämä oli hieno!
Tunnari: 9 - Olisiko pienen hetken haistellut liikaa, perushyvä suoritus.
Kaukot: 9 - Tekniikka ihan kymppi, olisiko piste lähtenyt hitaudesta?
Yhteensä siis 247p ja EVL2 tulos. Jos oltaisiin saatu se säälivitonen luoksarista, olisi pisteet riittäneet kirkkaasti ykköstulokseen. Mutta ei minua harmita. Loppu oli tosi hyvä ja meillä oli se normaali kiva fiilis kehässä. Siihen oli hyvä päättää koe. Virheet johtuivat nyt niin vahvasti ohjaajasta, että ei tulos voi edes harmittaa. Omia virheitä on helpompi työstää jatkoa ajatellen.
Jännä huomio edellisiin kokeisiin verraten on se, etten nyt ehtinyt pohdiskella asioita läpi blogissa. Olen kokenut sen aiemmin hyvänä enkä varmasti kyllä suotta. Nyt piti oikaista ja soittaa ystävälle puhelu treenien jälkeen, mutta en silti aidosti päässyt epäonnistumisen tunteesta eroon. Eli kyllä sillä itsepohdiskelulla on vaikutusta, ainakin minulle.
Ei muuta kuin uutta koetta kohti. Peruspalikat on edelleen kohdillaan, ohjaaja lupaa työstää omaa korvienväliä. =) Harmi kun koe ei tullut videolle, nyt olisi ollut hyvä tuijottaa erityisesti omaa suorittamista.
Onnea vielä tätäkin kautta treenikaveri Riehalle ja Riikalle hienosta ykköstuloksesta ja kelpieiden rotumestaruudesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti