lauantai 31. tammikuuta 2015

Onnea Piips!

En olisi vuosi sitten uskonut, että näemme vielä tämänkin päivän, niin huolen täyttämää aikaa se silloin oli. Mutta niin vain selvittiin talven ja kevään yli kesään ja nyt syksystä tähän alkutalveen. Voi Piips, minun ihmekoirani!
 
Aika näyttää miten kevään kanssa käy, niin paljon riippuu siitä, millaista säätä Äiti Luonto päättää pitää. Lunta on ainakin jo ihan liikaa eikä jatkuva lämpötilavaihtelu kyllä meille hyvää tee. Mutta mennään niin pitkälle kuin pärjätään. Päivä kerrallaan, jokaisesta aamusta iloiten.
Aina on hyvä päivä, muistakaa se!
 
Onnea Piips! Olen NIIN iloinen, kun saan toivottaa onnea 8 vuotis päivänäsi! Tuoretta kuvaa en saanut, mutta Tiinan ottama kuva kelpaa paljon paremmin jos vertaisi valottomaan ulkona napattuun tämän päivän kuvaan. Sankarille luvassa illalla broilerkakkua ja lupasin kakkuunkin 8 nakkikynttilää! Niin ansaittua kyllä!
 

Piips pienenä, pallot oli pop jo tuolloin!
 
 
Kuva on viime syksyltä, Piips reilu 7,5v.
 

tiistai 20. tammikuuta 2015

Univelkaa ja saikkua

Otsikko tiivistää Tampereelle tehdyn pidennetyn viikonloppureissun annin. Vierailtiin Marikan luona kera Pikku Herra Hankalaniemen ja Ruun. Vierailun suhteen oli oikein ihana reissu, kiitos Marika! Vaikka univelkaa kertyi osittain lapsenkin takia, niin suurin syy oli kyllä ihan meissä aikuisissa, jotka "opiskelivat ja pohtivat" koiran terveysasioita pitkin yötä. Ja sitä on taas vähän viisaampi, kyllä kannatti!

Reissuun lähdettiin jo perjantaina aamupäivällä ja heti perillä pääsi Ruu eläinlääkäriin, ell Juha Kallion tutkittavaksi. Olen havainnut Ruun liikkeissä ajoittain pientä sanomista vasemman takajalan suhteen ja tutkittaessa on ollut selvä aristus vasemman lonkan suhteen. Ei iso, mutta selkeä. Muuten en sen tarkemmin koiraa alkanut tutkimaan, mutta jo yksin tuo lonkan selkeä aristus oli itselleni syy haluta selvittää, mikä siellä on tai onko mitään. Halusin myös kontrolloida polvien tilanteen, kun niissä on aiemmin ollut vähän väljyyttä.

Noh, inhottaa olla oikeassa sen suhteen, että jotain on pielessä. Myös Kallio löysi vasemman lonkan arkuuden ja lievän liikerajoituksen johtuen niveltä ympäröivien lihasten arkuudesta. Lisäksi Ruu aristeli vasemman takajalan varpaiden taivutuksia. Jos jotain positiivista, niin polvet olivat ok, sillä takajalkoihin on kehittynyt paremmin lihaksia tukemaan polvilumpioita.

Ruu pääsi siis läpivalaistavaksikin. Lonkissa ei erottunut nivelrikkomuutoksia, mutta vasemman lonkan reisiluun kaulassa rustopinnan reunalla erottuu tiivistynyt vyöhyke, joka viittaa nivelen tulehdusärsytykseen. Tämä on todennäköisesti peräisin nivelruston ja/tai nivelsiteiden vauriosta, joka on kipeyttänyt nivelen ja sitä ympäröivät lihakset. Löysyyttä ei lonkissa ollut.

Ikävämpi löydös oli sitten vasemman takatassun varvasnivelissä. Erityisesti uloimmissa varpaissa erottuu lieviä nivelrikkomuutoksia, mutta myös keskimmäisissä varpaissa näkyi hyvin lieviä alkavia muutoksia. Syy tähän jäi toistaiseksi avoimeksi.

Ruu sai cartrophen- kuurin ja parin viikon sairasloman. Annetaan tilanteen vähän rauhoittua ja auotaan lihaskireydet pois. Eipä me olla viime aikoina juuri muuta tehtykään kuin lepposteltu. Ei ole viitsinyt tosissaan treenata tai lenkkeillä, kun ei ole ollut varmuutta koiran tilasta. Eikä syyttä.

Lonkkaongelma tulee tuskin meille murheita aiheuttamaan ihan lähiaikoina, mutta tuo varvasasia on vakavammin otettava huomioon. Huonoimmassa tapauksessa kyse voi olla moniniveltulehduksesta, mutta tässä vaiheessa Kallio oli sitä mieltä, että verikokeista tuskin reaktiota vielä näkyy. Eli seurataan ja pidetään silmällä. Vaiva tulee varmasti kiusaamaan meitä siinä määrin, että harrastusten jatkoa on pohdittava.

En osaa sanoa missä ja milloin Ruu on vasemman lonkan satuttanut, mutta jossain tilanteessa niin on kuitenkin käynyt. Meillä on ollut onnea matkassa eikä lonkkaan ole tullut tämän "isompaa" vaivaa. Asiaa on auttanut varmasti se, että olen huomioinut alku- ja loppulämmittelyt niin treeneissä kuin arjessakin sekä välttänyt tietoisesti sitä, ettei koira pääse syöksymään leluun täysin holtittomasti korkeassa vireessä ja vietissä ollessaan. Kaikelta ei tietenkään voi koiraansa varjella, mutta ennaltaehkäisyllä on vaan suuri merkitys sille käykö pienempi vai isompi paha.

Varpaiden suhteen on vähän p*ska fiilis, en sitä voi kiistää. Mutta toistaiseksi ongelmat ovat kuitenkin niin pieniä verrattuna esim. Iitun tilanteeseen, että en niitä halua jäädä sen ihmeemmin murehtimaan. Nyt voidaan kuitenkin jatkaa harrastuksia lähes "normaalisti" tilannetta silmällä pitäen. Tulevaisuudesta on kuitenkin vähän synkkä ja murheellinen mieli, sillä nivelrikko on etenevä ongelma ja jos sitä sitten kehittyy muihinkin tassuihin ja niveliin, niin tilanne ei tule olemaan kamalan kiva pienelle noutajalle.

ps. Nyt kun terveysasioita ruoditaan, niin otin Iitullekin cartrophen-kuurin kipulääkkeen rinnalle. Iso koira on ollut iloinen, mutta kyllä se talvi näkyy. Ja tämmöinen syvältä ja sieltä oleva +5 - -25 lämpötilavaihtelu voisi olla olematta. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Huotarin toko-koulutus

Viime lauantaina oli Oili Huotarin toko-koulutus ja jälleen kerran ei tarvinnut pettyä koulutuksen antiin! Niin hyvä Oili taas oli, kiitos kouluttajalle ja meidän seuralle (Hennalle) järjestelyistä.

Eka halusin katsoa ruudusta sivulle tuloa, kun edellisessä kokeessa Ruu tuli törkeän väljästi sivulle ja samaa se on esittänyt treeneissäkin. Oilin mielestä koko koira tulee vähän varovaisesti kohti ja hidastaa vauhtia vähän ennen kuin on perillä. Tätähän on ilmennyt aikojen alussakin... Lähdettiin ratkomaan pakkaa sillä, että kun koiralla on hyvä vauhti tulla sivulla, vedän lelun esiin ja annan sen tiiviisti vähän vasemmalta edestäni koiralle. Luodaan mielikuvaa, että kannattaa tulla lujaa ja reippaasti. Lähti toimimaan tosi hyvin! Kaaviota ei aina tarvitse myöskään päättää perusasentoon, vaan voi esim. tehdä täyskäännöksen oikealle.

Muistutuksena myös, että pitää hakea balanssia siihen, ettei koira ala ennakoimaan sivulle tuloa. Liikkuri voi kävellä mukana ja tehdä hämykutsuja yms. Eli kuuntelutreeniä. Ei liikaa, mutta aika ajoin.

Muutenkin poimin tuosta sivulletulosta vinkkinä, että siihen kannattaa panostaa alusta alkaen. Perusasentohan on se mistä kaikki lähtee ja koiran pitää haluta tulla perusasentoon. Vinkkinä Oili mainitsi, että tekevät paljon treeniä, jossa ohjaaja seisoo lähellä seinää ja koira kutsutaan luokse ja se saa sujahtaa vasemmalta sivusta (seinän ja ohjaajan välistä) suoraan palkkaan. Sitten se saa palkan sujahtamalla ohi, mutta pyörähtämällä käteen palkalle. Näin koira tulee lujaa loppuun asti eikä ala touhuta käännöstä liian aikaisin. Periaatteena muutenkin, että ohjaajaa kohti juokseminen on kivaa!

Toisella setillä katsotiin merkille menoa nimen omaan ohjatun noudon yhteydessä. Se on paljon hitaampi, saattaa unohtua kokonaan jne. Oili heitteli kapulat lähelle merkkiä ja Ruu pyrki niitä vuorotellen tuomaan. Ei puhettakaan, että olisi merkille mennyt. Se piti käytännössä viedä sinne merkille, jotenkin ei noutaja ehtinyt hoksata ideaa yhtään. Mutta nyt siis paloittelen tämän liikkeen ja nostan merkin arvoa paljon kapuloita korkeammalle. Merkin taakse kokeilen laittaa lelua ylläripalkaksi tai sitten jättipalkkaa ohjaajalta. Ei hyväksytä hitaita merkkejä, niistä ei palkkaa. Lähetän merkille eri aikoina, esim. kun liikkuri vie ekaa kapulaa, viimeistä kapulaa yms.

Kun homma menee eteenpäin ja merkki alkaa olla hyvä, saa koiran välillä laittaa noutoon. Muuten pidetään suuntia yllä erikseen niitä treenaamalla. Toiselta koirakolta poimin myös sen vinkin, että laitetaan haettava kapula välillä vaikeammin havaittavaksi, esim. laatikon taakse, reunalla olevien tavaroinen taakse yms. ja vahvistetaan sitä uskoa siihen, että siellä ON se kapula. Kun siitä saa varman, ei koira ihan heti luovuta ja valitse keskimmäistä kapulaa.

Seuraamiseen poimin jatkoon sen, että opetan Ruun seuraamaan ohjaajan vasenta jalkaa. Tehdään hämylähtöjä ja kesken seuruun pysähdytään, vasen jalka jää taaemmas kuin oikea ja tsekataan mihin koira pysähtyy. Sama myös juoksusta.

Lopuksi tehtiin porukalla yhtäaikaa häiriötreeniä. Alkuun uusien sääntöjen mukaista paikallaoloa. Oli noutaja aika ihmeissään kun istumisesta olisi pitänyt mennä etäältä käskettynä maahan. Tähän tarvittiin kaksoiskäsky. Luokse lähti tulemaan yhdellä käskyllä, mutta selvästi ihmetellen. Jäävissä Ruu oli hyvin mukana ja se haksahti vain kerran kuuntelemaan kaverin käskyä.

Kiva kiva kiva koulutus!

torstai 1. tammikuuta 2015

Leppoisa uuden vuoden aloitus

Me mitään olla treenattu tai oltu aktiivisia. Pari hassua treenikertaa Haukkuvaarassa Hennan kanssa, mutta eikä sitten juuri muuta. Ja näkyi näissä parissa treenissä, että tälle noutajalle pitäisi tehdä hommia säännöllisesti, jotta se kykenisi säilyttämään edes jonkinlaisen tason liikkeissä. Huoh. Mutta edellisen kokeen jälkeen on inspiraatio hieman laskenut ja kun omaa mieltä kiusaa koiran terveys, ei ole rehellisesti sanottuna kiinnostanut niin paljon edes treenata. Kun pitäisi treenata sitä nopeutta ja säpäkkyyttä, mutta kun se vaatii koiran kropalta niin paljon ja kun en tiedä onko jotain syvällisempää aihetta huoleen, niin en vain halua tehdä sille tuollaisia treenejä.

Joten nyt on sitten vaan chillailtu. Virtaa ja intoa kyllä tuntuisi Pikkumustasta löytyvän ja helposti sitä voisi haksahtaa treenaamaan vaikka sun mitä, mutta nyt on vain tyydytty vähän vähempään. Sinänsä hieman harmittaa tuleva Huotarin toko-koulutus, kun olisin halunnut katsoa ainakin luoksetuloa, mutta täytyy keksiä nyt jotain muuta. Tämä on kuitenkin vain harrastus, koiran terveys etusijalla.

Vuosi vaihtui meillä rauhallisesti, perinteisesti kotosalla, mutta ehti päivän ohjelmaan kuulua pientä jännitystäkin. Lenkille lähdettiin koirien kanssa ajoissa iltapäivällä, vaikka aina niitä innokkaita raketti-ihmisiä löytyy. Parit paukut ei onneksi haittaa eikä aiheuta murheita. Mutta sen sijaan paluumatkalla, melkein jo omalla takapihalla, koirat haistelivat hirmuisen kiinnostuneina metsään ja nenä vain vei kumpaakin. Isoa koiraa huutelin tulemaan pois, koska Iitun nyt ei vaan tarvitse rämpiä metsässä ylimääräisiä kierroksia. Haju oli niin vahva, että sai useamman kerran muistuttaa asiasta ja lopulta näyttikin siltä, että Piips olisi jatkanut polkua pitkin eteenpäin, joten annoin sen mennä. Virhe! Tuli pusikkoisempi kohta polulla, joten en nähnyt kuin metrin eteenpäin. Kun pääsin selkeämmälle kohdalle, juoksi noutaja metsästä lujaa luokse. Isoa koiraa ei näy eikä kuulu missään. WTF!?! Huusin ja kutsuin. Hiljaista. Huusin vähän kovempaa. Hiljaista. Huusin jo aika kuuluvasti, varmasti muutkin kuin lähinaapurit kuuli... Edelleen hiljaista, ellei lasketa omistajan kiroilua.

Alkoi olla jo selvästi hämärä ja kyllä siinä ehti jo miettiä pieniä kauhukuvia uudenvuoden aattona karkuteilla kulkevasta omasta koirasta. Mutta sitten kuului hangessa ja metsässä kulkemisen ääniä. Piips? Ehei, hemmetin porolauma vaelsi aivan vierestä, hyvä kun eivät varpaita talloneet. Hämärässä niitä oli ainakin 4-5, en joutanut laskemaan, kun painelin metsään niiden perään ja aloin karjumaan isolle koiralle luoksetulon käskyä. Vasta tässä vaiheessa porot huomaavat hullun naisen metsässä ja ottavat jalat alle. Painelen pienen matkan niiden perään ja jään kuuntelemaan. Ensin ei mitään, mutta sitten kuuluu vielä yhden perässä hiihtäjän äänet. Ja se on Piips! Onneksi! Epäselväksi jäi missä Piips ehti käydä ja kuinka lujaa se siellä juoksenteli, mutta hirveän hengästynyt se ei kohdatessamme ollut. Seuraamukset huolestutti silti eniten, mutta jaloillaan tuo on onneksi pysynyt.

Mitä opimme tästä? Vastaisuudessa, lähetä metsästysrotuinen koirasi riistan perään, saat sen tuota pikaa oma-aloitteisesti takaisin. Kutsu paimentava koirasi heti ja välittömästi kunnolla luokse, ennen kuin se saa omia ajatuksia päähänsä. Ja joo, ne oli peuroja tai kauriita, sen tarkemmin en ehtinyt katsoa.