keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

RÖH RÖH RÖH

Yksitoista vuotta siihen meni ennen kuin ensimmäinen kennelyskä rantautui tähän koiratalouteen. Mielenkiintoinen pöpö, kun saa koiran kuulostamaan siltä röhkö-possulta, joka leluna tunnetaan. Nenä vuotaa vihreää töhryä. Vointi omasta mielestään kai ihan normaali. Tosin tauti on ollut "päällä" vasta kolme päivää, että ehtiihän se tästä vielä muuttua. 

Mistä tämän saimme? Lähdimme reilu viikko sitten vierailulle Nokialle ja tarkoitus viettää mukava "koiravouhotusviikonloppu". Oli suunnitelmissa nomea, tokoa ja tietenkin nukkumista minulle. Kun kerrankin ei tarvitse ylimääräisiä heräillä öisin. Tuli siitä sentään "koiraviikonloppu", ehkä se vouhotus osa vaan jäi pois.




Mentiin jo perjantaina, jotta jäisi enemmän aikaa vouhottaa. Kiva perjantai-ilta olikin, perus puuhastelut ja hurjana tuli valvottua ihan puoleen yöhön (normaalisti jo kympiltä viimeistään peiton alla) ja vähän ylikin. Nukuin hyvin, kunnes herään siihen, että joku oksentaa. Kuulosti sen verran pahalle, että totesin apuani varmaan tarvittavan. Syylliseksi paljastui joukon juniori noutaja. Yskimistä, kakomista, röhimistä ja vähän oksentamistakin. Nice. Tilanteen rauhoituttua ja sotkujen siivouksen jälkeen vilkaisin kelloa, 06.10. Perus. 
Se siitä pitkään nukkumisesta.




En tiennyt kennelyskästä ennen yhtään mitään. Nyt tiedän, että se voi alkaa tuosta noin vaan ilman mitään ennakkovaroitusta. Se saa koiran kuulostamaan röhkö-possulta. Koira kakistelee limaa pihalle, matot vaarassa. Koiran nenästä voi vuotaa räkää. Kuume mahdollinen. Lenkit pidettävä minimissä. Ja se tarttuu herkästi. Olisiko mitään mahkuja sille, että Ruu ei olisi saanut tartuntaa, vaikka juniori koira nuoli Ruun huulet huolellisesti perjantai-iltana? Noup.

Mutta inasen reipas viikko siihen meni. Ei muuta kuin jatketaan eristettyä elämäämme vielä hyvä tovi.