keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Syysloma Puttaalla

Viimein koitti syysloma ja odotettu reissu Pihtiputaalle. Tiedossa oli jälleen metsästystä Muorille ja tavoitteena tehdä pennulle peltojälkeä. Kaikki toteutui ruhtinaallisesti ja siitä suuren suuret kiitokset Super Mummille, Metsästäjälle ja hänen 10v avustajalleen ja Ankku-tädille.

Mentiin lauantaina iltapäivällä pelipaikoille ja ehditiin metsästää Ruun kanssa neljänä aamuna. Lisäksi Muori kävi yhden päiväretken taas metsästäjien kanssa mukana tarpomassa. Kelit oli kyllä tosi suosiolliset. Yhtenäkään aamuna ei satanut, ei tuullut ja muutenkin ihan jeppis kelit.

Ekana aamuna olikin liikennettä! Ruulle tarjoiltiin markkeerauksia, joista yksi oli erityisen hieno, kun sekä minä että Metsästäjä jäimme putoamispaikan eteen. Ruu oli kuitenkin kartalla ja se kiersi meidät painellen suoraan linnulle. Yksi pudotus tuli 2m päähän koirasta ja mikään ei pidätellyt, Muori päätti olla omatoiminen. Kröhöm. En kyllä ehtinyt sanoa tai reagoida mitenkään. Joku taisi olla haavakkokin? Kaikin puolin onnistunut aamu.


Ensimmäisen aamun saaliit.

Loppuina aamuina ei sitten tapahtunutkaan niin paljoa. Ei, vaikka yhtenä aamuna oli NIIN optimi keli kuin olla ja pystyi. Ei tainnut lentää linnun lintua muistaakseni. Toisena aamuna aivan lopussa tuli yksi lintu, joka käytiin porukalla etsimässä.
Viimeisenä aamuna oli myös hiljaista ja meinattiin jo lopetella, kun jostain pölähti kaksi lintua. Minä en nähnyt mitään enkä usko, että Ruukaan näki mitään. Kaksi laukausta, kaksi lintua. Toinen tippui hyvin lähelle meitä ja lähetin Ruun hakemaan sen ensin. Lintu oli haavakko ja tuli nopeasti talteen. Toisen linnun löytyminen otti vähän aikaa. Ruu ei ensin edennyt riittävän syvälle, varmaan kun eka löytyi niin läheltä. Joitakin kertoja pysäytin ja lähetin uudestaan aluetta kohti. Viimein sai käryn niiltä nurkilta, joihin Metsästäjä kertoi linnun pudonneen. Ruu kuitenkin eteni selvästi vasemmalle pudotuspaikasta ja hetken joutui lintua poimimaan kyytiin. En nähnyt kuin koiran takapuolen ja vimmatusti heiluvan hännän. Olisiko lintu sitten juossut hetken ja yrittänyt piiloutua? Linnun poimiminen poikkesi kuitenkin selvästi aiemmista, joten jotain siinä on tapahtunut, mitä emme nähneet. Joka tapauksessa lintu tuli talteen.


Toisen aamun yksinäinen saalis.

Muori tykkäsi kyllä niin kovasti näistä oikeista töistä! Päiväretkeltä ei tullut taaskaan saalista.

Pehmeällä suolla juokseminen otti kyllä vähän koville Muori-koiralle ja jo silmillä havainnoin, että vähän jäykäksi kävi liike. Ei onneksi ontumaa. Pienellä tutkimisella paljastui täällä kotona aika lailla lihasjumeja, jotka hoidetaan heti, kun Neiti Johtaja vain suvaitsee.

Lapsikoira oli tietysti hyvin surullinen ja kateellinen, kun Ruu yksin lähti aamuisin mukaan. Tervettä opettelua jäädä kotiin. Ja meidän mahtava Metsästäjä sai saalista Easyllekin, joita se pääsi kantamaan hetkellisesti. Harakka käytiin etsimässä pudotuspaikalta yhdessä. Easy haisteli harakkaa hetken ja katsoi sitten minuun häntä heiluen. Mun ei tarvinnut kuin kysyä, että mikä siinä on, kun harakka nousi kyytiin. Ja sitä esiteltiin tietysti ylpeästi. Vähän Easy meinasi kiihtyä kantamisesta ja otetta korjatessaan puri vähän voimakkaammin. Kröhöm.

Variksella vedin pennulle hyvin lyhyen jäljen. Haju tarttui nenään heti ja sitä seuraillen löysi linnulle ja poimi sen omatoimisesti ja nopeasti kantoon. Kantoi nätisti ja esitteli sitä taas syliin asti. Sai kantaa vain hetken, ettei kiihdy sen enempää eikä ala puremaan. Riista siis todella kelpaa ja on se JUTTU! Nyt jää raadot muhimaan ja harjoitellaan pehmoleluilla pitämistä ja kantamista.
Ehkä ensi vuonna sitten tositoimissa?


Easyn saaliit ja poseerauskuva aarteiden kanssa.

Metsästysjuttujen lisäksi pääsin tekemään kahdesti Easylle jäljen mummolan ihanille, täydellisille pelloille. Ekan päivän jäljestä on videokoostekin, koska ihana 10v avustaja oli kuvaamassa. Ja Ruu sai ajaa kahdesti tämän samaisen ihanan 10v tekemät täysin namittomat jäljet.

Ruun eka jälki oli jonkun satametriä pitkä suora, jolla kolme esinettä. Ruu ei ole ajanut pitkään pitkään aikaan vieraan tekemiä jälkiä, joten siksi helppo suora. Ja Muori puksutti kuin juna jäljen läpi ja ilmaisi kaikki esineet! Wau! Toinen jälki oli sitten astetta haastellisempi. Ensin lyhyt suora, kulma vasempaan, pidempi suora (2 esinettä), kulma oikealle, lyhyempi suora jossa selkeän ojan ylitys (oja syvä ja kapea, josta ihmisen on harpattava yli) ja viimeinen esine jäljen päässä. Ja Ruu jatkoi puksutustaan! Ensimmäinen kulma oli ihan unelma! Ilmaisi molemmat esineet hyvin. Ajoi jälkeä lähes täydellisesti jäljen päällä hyvällä vauhdilla. Toisella kulmalla teki pienet tarkistelu ympyrät ja jatkoi sitten taas kuin juna oikeaan suuntaan. Niin itsevarmana, ettei auttanut kuin perässä roikkua. Ojan ylitys kuin mitään ojaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken kaikkiaan WAU!!!! Aivan mielettömän hienosti!


Ruu 9v ja Easy 5,5kk

Easy jäljesti myös hyvin, tarkasti ja innokkaasti. Esineisiin reagoi hyvin ja nyt ollaan saatukin vinkiksi vain jatkaa iloisia palkkauksia ja kehuja esineillä. Olen ehkä vähän turhaan jo aloitellut vaatimaan esineillä olemista, mutta sen kuulemma ehtii opettamaan myöhemminkin ja puolivuotiaan pennun kanssa voi iloita reilummin esineisiin reagoimisesta.

Videolla olevalla jäljellä on Easyn ensimmäinen kulma koskaan, joka sujuu hyvin namitettuna aivan täydellisesti. Kokeilin 10 askeleen namittomia pätkiä ja niillä vauhti kiihtyy selvästi. Tähänkin on tullut vinkkiä, ettei ole kiire tehdä namittomuutta, jotta tarkkuus ei kärsi. Auton renkaiden jättämien urien ylitys sujui hyvin ja toisella jäljellä ei enää reagoinut mitenkään. Toisella jäljellä muuten Easy ylitti kahdesti Ruun ensimmäisen jäljen, jota pitkin minäkin siis olin kulkenut. Easy ei reagoinut missään vaiheessa vanhaan jälkeen. Hyvä niin!

Kyllä peltojälki on kivaa!

Tässä Easyn ensimmäisen päivän jälki


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Easy 6kk

Easy täytti muutama päivä sitten 6kk! Päivitykset uhkaavat tulla nyt aika viiveellä, koska Vauhti-Mimmi vie kaikki illat huomiota itsellensä ja estää äitiä istumasta koneella. Rivi tai kaksi kerrallaan onnistuu tai sitten ei edes sitä. Silti on olkapäät, hartiat ja selkä kipeät, jännä juttu. Tämä päivitys on nyt aika lailla ajoissa, koska vietin 6kk päiviä jo kaksi viikkoa sitten ja olen tätä postausta rustaillut pikkuhiljaa. 


Easy 5,5kk

Korkeutta en ole pennusta mitannut, mutta ei vielä ole Ruun mitoissa. Painoa oli 17,5kg. Valokuviakin yritin ottaa vähän niin kuin vasemmalla kädellä, koska Mimmi oli sitä mieltä, että et muuten ota. Ja syksyn tullessa valoa on jos on, ja omat taidot sekä kameran paukut loppuvat selvästi nopeammin. Vähän se aurinko pääsi juuri sopivasti paistamaan, niin on edes jotain. Nämä kuvat ovat siis vähän etuajassa otettuja, koska sekoilin Easyn iän laskemisessa. Toisaalta, silloin oli kauniimmat kelit ja sai varmasti parempia kuvia, koska nyt 6kk kohdalla on ollut niin märkää, pimeää, harmaata ja sateista.


Easy 5,5kk ja Ruu 9v

Puolivuotiaalla lapsikoiralla sujuu entiseen malliin. Mörköjä näkyy vieläkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Eräänä aamuna, kun käytin koirat perinteisesti aamutakissa ja kumppareissa tarpeillaan metsässä, jäin koirista jälkeen, kun ne painelivat takaisin pihaan. Kohta havahdun siihen, että polun päässä minulle puhistaan. Kävelin normaaliin tapaan lähemmäs pihaa ja taloa puhinan sekä haukahdusten saattelemana. Ei ollut huppua päässä ja kasvot näkyivät hyvin. Lopulta olin koirista max viiden metrin päässä ja edelleen Easy on sitä mieltä, että olen Mörkö. Päädyin sitten kysymään, että mikähän juttu tämä on, niin sain pikkukoiran suurin piirtein syliin. Onnellisena ja helpottuneena. Voi höpsöä lapsikoiraa. En muista, että Iitu tai Ruu olisi mörköillyt näin selvästi.


Easy 5,5kk

Kauheasti Easy on kasvattanut jalkojaan. Siihen havahduin kuvia katsomalla. Kova kasvuvaihe menossa. On takakorkea, on jalkaa, on selkää. Toivottavasti kasvattaa vielä etujalkojaankin, koska ei ole kyllä kovin kauniissa vaiheessa tällä hetkellä. Vauhtia on kuin pienessä kylässä ja rämpii mieluiten pahimmissa risukoissa sekä kiipeilee kaikkien mahdollisten kivien päälle. Tai ei kiipeile, vaan pomppaa kuin kenguru. Tässä yksi kaunis päivä en ehtinyt kuin suuni aukaista, kun pentu loikkasi kivelle ja seuraavassa sekunnissa kiven toiselta puolelta alas melkein 2m pudotuksen. En ollut iloinen ollenkaan. Hemmetin wanna be Hopeanuoli.


Tässä vertailuna Easy n. 4,5kk. Sopusuhtainen kroppa tässä vaiheessa.

Easy n. 4-4,5kk

Ja tässä Easy 5,5kk. Kivi antaa anteeksi takakorkeuden, mutta hirveät koivet sillä on tällä hetkellä.



Totuus on tässä. Selvästi ja ei niin kauniisti takakorkea. Pennun asento ei ole ryhdikkäin, koska ota nyt sitten kiireellä kuvaa yhdellä kädellä ja Jäbä Duudsoni "avustajana". Joo´o...
Nurmikkokin syö jaloilta pituutta.




Hauskasti Easy on elävöittänyt Muorin(kin) elämää ja pihalla löhöily tai oikeastaan masentunut hengailu on taakse jäänyttä elämää. Enää ei möllötetä, kun pentu vaatii äksöniä. Eikä Muorilla ole leikkimistä vastaan mitään. Onneksi hammaspaini on kestosuosikki, niin ei tarvitse ihan koko ajan laittaa rallin juoksemiselle stoppia.


Easy 5,5kk. Notkea ja ketterä tämä lapsikoira kyllä on.


Treenattu ollaan eniten tokoa, pellolle on päästy nyt huonommin (koska Vauhti-Mimmi) ja nome pillin käskyjä on opiskeltu pihassa. Lisäksi pitoharjoittelua hyvin pienissä hetkissä ja tässä asiassa täytyy kyllä aktivoitua!

Tässä koostetta 6kk hommista eri lajien saralta.


Pellolle on päästy tosiaan surullisen vähän, mutta tässä pidemmän tauon jälkeen pääsin viikonloppuna kahdesti tekemään molemmille koirille jäljet ja ne jopa vanhenivat 45-60min ajan. Easyn jäljet eivät ole pitkiä, mutta olen pyrkinyt tekemään siellä kiemuraa jos jonkin laista. Namittomia pätkiä ja askeleita vaihdellen. Pisin namiton pätkä oli 10 askelta. Ekalla jäljellä yritti lähteä korkealla nenällä liikkeelle (selvästi taukoa takana), mutta en päästänyt ennen kuin nenä sukelsi alas. Esineitä oli kolme ja ilmaisut ok. Maahanmenot nopeutuivat loppua kohden. Maassa oleminen on vielä malttamatonta. Nyt Easy suostuu jo leikkimään lelulla jäljen loputtua. Easylla on todella tarkka nenä ja se tuntuu rrrrakastavan jäljestämistä. Esineiltä saa aina parempaa herkkua kuin jäljeltä, mutta välillä tuntuu, että sitä harmittaa pysähtyä esineelle...


Tokoa tehdään pienissä hetkissä mahdollisuuksien mukaan, mutta selvästi eniten. Tykkään tästä pikkukoira vaiheesta, kun työstetään palasia kasaan. Muutenkin pitkän toko-hiljaisuuden jälkeen on ihan mahtavaa taas treenata! Mutta treeneissä on selvästi tultu vaiheeseen, jossa onnistut jo tekemään asiat väärin ja seuraavaksi pääsetkin jo korjailemaan virheitä. Täytyy videoida useammin, niin näkee itsekin paremmin mitä tekee ja mistä palkkaa. Ja osaavampien oppiin on pian päästävä katsastamaan tilannetta.


Easy 5,5kk ja ihku ihana sarvikuono. 


Easy keskittyy vallan ihanasti treeneihin ja ollaan päästy treenaamaan myös toisten koirakoiden kanssa. Easy ei välitä muista oikeastaan mitään. Ainakaan tällä hetkellä. Se keskittyy hyvin ja haluaa tehdä vain minun kanssa. Ellei joku muu ota nakkia sen naaman eteen. Leikki on parantunut koko ajan ja kahden lelun leikkiin on tullut voimaa lisää. Vauhtia löytyy ja tässä eräänä treenikertana Easy keilasi minut totaalisen kumoon hypätessään lelun kanssa päälle. Harmi kun se ei tullut videolle.

Tässä videota treeneistä. Easy 5,5kk. Tuumailin, että kun laskin pennun ikää pieleen koko ajan, niin se taitaa olla edellisessä videossa nuorempi kuin ajattelin. 





  • Pito: Edistyy. Kapula ei tipu enää syvälle suuhun. Nyt ongelmana on vielä levottomat jalat ja pää nyökähtää herkästi alas.
  • Nouto: Kokeiltiin videolla ekaa kertaa nouto liikkeenä ja sehän sujui liki täydellisesti. 
  • Ruutu: Osaa juosta kosketusalustalle. Lelulle juokseminen ei toiminut ollenkaan ruutu-käskyllä, vaan alkoi kiertämään jotain ruudun merkeistä. Ei meinannut onnistua ei millään, vaikka yritettiin parin metrin matkalla. Täytyy alkaa opettaa ruutu-käskyä.
  • Seuraaminen: Hyvällä mallilla. Välillä meinaa alkaa edistämään. Perusasentoon tulemista treenattava vielä paljon ja erikseen, nyt ei kyllä osaa sitä vielä täydellisesti ja se näkyy kaikessa muussa. Luoksetulon, noudon ym loppuperusasennossa.
  • Jäävät: Ollaan tehty vielä avustettuna. Kokeiltiin videolla ekaa kertaa miten lähtisi seuraamisessa toimimaan. Jatketaan jäävien perusteita ja pidetään kriteereistä kiinni. Istuminen on vaikeinta itselle. Lähdettiin sitä nyt opettelemaan tarjoamisen kautta, peruuttelen koiran edessä.
  • Luoksetulo: Jää hyvin, vielä mahdollisuus levottomiin tassuihin. Muutaman toiston jälkeen istuma-asento painuu huonompaan ryhtiin. Takapalkkaa olen alkanut opettaa.



Easy 5,5kk

lauantai 19. lokakuuta 2019

FI TVA Waterfowler Bliss

Nyt se on totta. Tuhkimotarina sai kolme viikkoa sitten onnellisen lopun ja Ruu sai viimein ansaitsemansa tittelin. Joku aika sitten en olisi uskonut päivän koittavan, sillä onhan meillä jo kolme T arvosanaa alla ja kovin ahkeraan en ole näytelmissä juossut... 

Easyn kasvattaja vinkkasi tätä kyseistä tuomaria ja alkuun ajattelin, että ei me lähdetä neljättä Tyydyttävää hakemaan. Sitten ilmoittautumisaika uhkasi umpeutua ja päädyin kysymään meidän luotto handlerilta, että pääsisikö tämä mukaan. Yksin vauvan kanssa en lähtisi. No handleri sitten innoistui valtavasti ja oli alusta asti sitä mieltä, että tämä tarina päättyy hyvin. Minä huokasin ja ilmoitin Ruun SNJ:n erkkariin Tuulokseen, tällä kertaa veteraaneihin, kun ikä siihen oikeutti.


Muistelu kuva tokon SM kisoista Kuopiosta, jotka olivat Ruun ensimmäiset kisat koskaan. Ruu voitti alokasluokan hopeaa.

Myönnän, että hieman sitten innostuin itsekin optimistisuuteen ja hyvillä mielin asteltiin näytelmiin mukaan. Siinä kun käyttöluokkaa seurasi ja koira toisensa jälkeen sai H:ta, valtasi epäilys taas mielen. Kuitenkin Ruu olisi se ainoa koira koko näyttelyssä, joka saisi sen T:n. Olihan se nähty jo kolmesti. Jännitys tiivistyi aikamoiseksi, kun tuli veteraanien vuoro.

Ruu näytti niin pieneltä, laihalta ja pörröiseltä muihin verrattuna. Olin unohtanut harjailla siitä irtokarvoja pois ja unohdin antaa ns ylimääräistä sapuskaa. Miksi edes ilmoitin sen veteraaneihin? Käyttöluokka olisi ehkä sittenkin ollut parempi vaihtoehto. 
Itse kehässä kaikki meni niin hyvin kuin voi olla. Ruu seisoi nätisti, antoi tutkia kiltisti, juoksi kauniisti ja tuijotti Nooraa herkeämättä. Kaikki muut veteraanit sai ERIn. Jopa sekin, joka ei kahta raviaskelta enempää kehässä ottanut.


Ensimmäiset EVL:n kisat. Keuruulla ja Ruu voitti piirinmestaruuden.

Kun avustaja sitten kohotti värilapun ylös ja huusi "koira saa EH:n", olisi filmikamera ollut paikallaan kuvaamaan ilmettäni. Olin keskittynyt ja rukoillut niin kovasti sen keltaisen värin puolesta, että kun se ei sitten lopulta noussutkaan ylös, olin hirmu pettynyt ja harmistunut. Kunnes sillä samalla sekunnilla taisin kysyä ääneenkin, että MITÄ?! Mikä se oli? EH???!!! Ja sitten tajusin, että värikin oli sininen. Luoja varjele, Ruu sai EH:n!!!
Ruusta tuli viimein Suomen tottelevaisuusvalio!

Aika uskomaton hyvä fiilis loppujen lopuksi. Vaikkei titteleiden tahkoaminen ole se oma juttu ja tämänkään takia en ole yöuniani menettänyt saati näyttelyissä jatkuvasti ravannut, niin silti tunne on tosi hieno. Ehkä sellainen oikeus on viimein tapahtunut fiilis. Ruu sai tittelin, jonka se olisi ansainnut jo viisi vuotta sitten, jolloin toko-tulokset tuli kasaan. 

Suuren suuret kiitokset Noora sinulle. Ilman sinua en olisi tähän(kään) näyttelyyn lähtenyt.

Ja tässä hän nyt on. Suomen TVA Waterfowler Bliss

Katsokaa nyt miten hieno parivaljakko! Ja vielä EH! OMG! :D
Arvostelussa sanottiin näin:

"Good lenght of muscle. Kind eye. Rather short in upper  arm. Good topline and tailset.
Well musculed behind. Moved quite well."