keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Ne oikeat työt

Ihan hirveästi en ole nome treenejä Easyn kanssa tehnyt, vaan pentu on saanut "kasvaa rauhassa".
Se mitä olen yrittänyt opettaa näistä hommista on, että istu rauhassa paikoillasi ja tarkkaile ympärillesi. Näitä treenejä olisi voinut olla kyllä paljon enemmänkin, myönnetään. Odottamista rauhassa on kuitenkin tullut harjoiteltua lähes päivittäin, sillä Easy on ihan pikkuruisesta pupsista asti joutunut katselemaan sivusta, kun treenaan Ruun kanssa rallia. Ja ihan aikojen alusta asti Easy on malttanut hienosti. Se ei ole ikinä vikissyt, itkenyt tai muutenkaan osoittanut mieltään odottaessaan. Se on vain odottanut. Alkuun tietenkin hyvin lyhyitä pätkiä, mutta nykyisin odottaa sen ajan kuin on tarvis.


Easy 10kk. Helmikuu 2020

Jos en ihan väärin muista, niin vasta reilu 8kk iässä Easy on saanut noutaa ensimmäiset "markkeeraukset". Nekin ihan vaan testinä, että miltä ne näyttää ja lähteekö se edes noutamaan heittoja. Testi paljasti, että luontaisen taipumuksen geeni aktivoitui samantien. Easy todella tiesi mitä se oli tekemässä ja todella halusi noutaa. Tämän jälkeen onkin tehty ihan vain lyhyen matkan heittoja, joita katsellaan, mutta eipä oikeastaan noudeta. Pitää istua paikoillaan, katsoa, seurata vierellä ja luopua. Ruu on saanut hakea nämä "mitättömät" heitot tai olen hakenut niitä itse. Easy on saanut hakea ihan vain muutaman kerran. Olen seuruuttanut damien ohi, kävelty niiden päältä, pydähdytty eteen ja jos ei osoita ennakointia vaan malttaa, niin on saanut poimia damin.


Ruu kohta 10v ja Easy 10kk

Linja treeniä ollaan tehty pari kertaa, mutta tähän tarvitsisin avustajan, joten kovin paljon ei tätäkään olla tehty. Ollaanko kahdesti tai peräti kolmesti? Piha on ollut jäässä, pellot jäässä tai niin liejusta liukkaina, ettei vain ole päästy tekemään. Se vähä mitä on tehty, niin tosi hienosti on sujunut. Olen tehnyt targettien avulla.

Alkeellista hakua ollaan tehty nyt "tuoreeltaan" kahdesti, eli vasta 10kk iässä. Tuohon "omaan" metsään ollaan viety yhdessä dameja pienelle alueelle ja lähettänyt sitten koiran niitä hakemaan. Ruu on näyttänyt aina ekaksi mallia, mutta vähän laiskasti Muori on hommiin lähtenyt. Se on selvästi sitä mieltä, että tuo lähimetsä ei ole oikea treenipaikka. Toisaalta se on hyväkin asia, kun vanhempi koira ei meuhkaa tai hötkyile. Ja toisaalta Ruun työskentely on muutenkin verkkaisempaa näin vanhemmalla iällä. Ehkä kokemus jo kertoo, että ihan oikean oikeat työt tapahtuvat pyssyn kanssa. Motivaatio syksyllä metsällä oli kuitenkin hieman toisenlainen...
Easy juoksi näissä hakutreeneissä lujaa. Oli innokas, mutta tuntui olevan enemmän vauhtia kuin nenän käyttöä. Hienosti lähti tuomaan heti löydettyään. Eiköhän tähän saada kokemusta ja ymmärrystä ajan kanssa lisää. Pääasia, että lähti aina etsimään innokkaasti ja löysi.





Pillityksiä ollaan tehty säännöllisesti tavallisten lenkkien yhteydessä. Luokse, stoppia ja lähietsintää. Tosi hienosti on alkanut mennä jakeluun eri käskyt.

Riistaa ei olla nyt talven aikana nähty tai koettu, eli niitä juttuja pitää tsekkailla, kun saadaan kevät kunnolla vauhtiin.

Jossain vaiheessa tunsin pienoista panikointia siitä, että me ei olla treenattu nome-juttuja riittävästi. Mutta kyllä mulla on käsissäni timanttinen koira näihin(kin) hommiin eikä Easy ole todellakaan mennyt pilalle vähäisistä treeneistä. Ehkä jopa päinvastoin. Easy on todella keskittynyt, rauhallinen, tarkkaavainen. Se malttaa todella upeasti odottaa !irrallaan! omaa vuoroaan jos Ruu käy tekemässä linjan tai hakee hakuruudusta damia. Kertaakaan ei ole yrittänyt karata. Vahinkojen ja sattumusten kautta on ilmennyt, että Easylla vaikuttaisi olevan mielettömän hyvä muisti ja paikallistamikyky. Easy erottelee jo nyt eri tehtäviä ja pystyi tekemään linjan toiseen suuntaan kuin hakuruutu ja luopumaan "häiriömarkkeerauksesta". Tämmöisen "treenin" tein siis kerran ja ihan vaan rentona kokeiluna. Järjellä ajatellen treeni olisi voinut olla liian vaikea, mutta jollain tapaa tiesin, että Easy pystyy siihen. Uskomaton pentu.





Easy juoksee lujaa ja tulevaisuuden haasteet lieneekin pillikuuliaisuudessa. PikkuKoira on minun toinen noutajani ja on ollut mielenkiintoista pohtia näitä asioita, kun itsekin tiedän paljon enemmän nome-maailmasta. Ruun kanssa ihan kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pystyn luettelemaan monta asiaa, jotka Ruun kanssa olisi pitänyt tehdä toisin.

En malttaisi millään odottaa, että päästään treenaamaan lisää ja lisää! Oon niin fiiliksissä!


Easy 10kk

torstai 5. maaliskuuta 2020

Muori energiaa

Koska on ystäviä, jotka potkii eteenpäin, auttaa treeneissä ja vielä katsoo sulle ns kisaturneen valmiiksi, niin eihän siinä auttanut muu kuin ilmoittaa Ruu rallikisaan voittajaluokkaan. Omissa suunnitelmissa olisi ollut treenata hamaan tulevaisuuteen asti, koska oma toiminta ja korvien väli ei meinaa pysyä kasassa. Koen edelleen rallissa suurta epävarmuutta ja tuntuu, että joudun pusertamaan itsestä kaiken keskittymisen selviytyäkseni radalla. Ruu taas on ihan super! Se olisi varmaan ollut rallivalio jo aikaa sitten paremman ohjaajan kanssa.

KUVA: RIIKKA NÄRÄ                                                                 
Tämä kuva sopii aiheeseen, niin laitan sen uudestaan esille. Ruun ilme on kyllä sellainen, että koiran voi helposti kuvitella hyppimään ilmaan ja vasten nakin toivossa.

Mutta siis, käytiin Saarijärvellä edellisenä sunnuntaina Teho Tassut ry:n järjestämässä rally-kilpailussa. Halli oli pieni ja ahdas, sisään ei mahtunut kuin suorittava koirakko ja pari seuraavaa odottamaan vuoroaan sekä vähän katsojia. Tunnelma ja vastaanotto sen sijaan lämmin, ystävällinen ja avulias. Mukana kulki Neiti Hankala ja aika paljon murehdin, miten handlaan homman sen kanssa. Rimpsessasta kun ei tiedä, viihtyykö vaiko eikö ja vierastaako. Toisinaan, itseasiassa aika usein, napanuora välillämme on hirmuisen lyhyt. 
Tutustumisen aikana ehdin käydä radan läpi kokonaan vain kahdesti, koska panikoin koiran hakemisesta autosta, sillä oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa. Neiti Hankala oli napattu tutustumisvaiheessa jo "hoitoon", voi kiitos vielä siitäkin. <3
Olisin kyllä halunnut tutustua ja hinkata rataa läpi niin paljon kuin mahdollista ennen starttia, mutta eipä se nyt onnistunut. Ruu on kyllä kultaa. Muoria ei tarvitse viritellä, houkutella, tyynnytellä tai valmistella sen ihmeemmin mitenkään. Ruulle käy kaikki ja sehän osaa. Enkä jännitä koiraa, jännitän itseäni. Eka suora oli minusta pahin ja sen kylttejä tein pari toistoa ahtaasti hallissa ja sitten menoksi.

Mentiin kehään ja irroitin hihnan. Ruu hyppeli aika riehakkaasti vasten ja oli ihan fiiliksissä. Olihan mulla NAKKIA taskussa. Itseä jännitti ihan kamalasti ja se ilkeä peikko olkapäällä kuiski koko ajan "et pysty, et osaa, mokaat kuitenkin".


Helmikuussa 2020 lumitilanne pellolla oli tämä
Eka kyltti oli spiraali vasemmalle, sitten ohjaajan ympäri myötäpäivään, pyörähdys, stop-seiso-maahan ja sitten yksi inhokki liikkeistä, molemmat oikeaan täyskäännös. Eli onko se nyt sitten J-käännös vai miksi sitä sanotaan. Liike sujui omasta näkökulmasta näin; käskytän minkä ehdin takaa takaa, käännyn ja etsin missä koira, no onhan se siellä oikealla, no nyt me pysähdyttiin tässä, oliko se vino, askelsinko väärin, no ei mahda mitään ihan sama jatketaan eteenpäin. Seuraavalla kyltillä koira eteen istu, vasemmalta oikealle istu ja PAIKKA. Pidin varmaan monien mielestä oudon "tauon" tässä kohtaa, mutta oli ihan pakko puhaltaa, hengittää ja koota ajatukset taas kasaan. Kotona huomasin, että tuomari oli kirjoittanut J-käännöksen kohdalle "kaunis". Huh huh.

Muuten rata oli oikein kiva, vaikka sisälsi hypyn, josta en myöskään erityisesti tykkää. Ruu porskutti vieressä reippaana ja jotenkin niin pätevänä. Ihana, huojentunut olo maaliin tulon jälkeen. Meitä ei hylätty, minä en pyörtynyt ja Neiti Hankala ei huutanut pää punaisena. Kaikki hyvin.

Vaikka itsellä oli radalla sellainen olo, että teen jokaisella kyltillä jotakin väärin, niin totuus oli jotain muuta ja Ruu sai täydet 100p! Vau! Saimme myös ensimmäisen tuomarin palkintomme ja siitä olen kyllä erityisen ilahtunut. Tuomari sanoi, että oli ollut alussa huolissaan koiran riehakkuudesta ja miten se vaikuttaisi suoritukseen. Arvostelussa kuitenkin luki;
 "Koira keskittyy upeasti kaikkiin tehtäviin radalla. Varmaa yhteistyötä läpi radan."

Ilman Annan avulla tehtyjä ratatreenejä en todellakaan olisi lähtenyt vielä kisaamaan. En sen takia, ettei koira osaa, vaan itseni takia. Ensinnäkään en saa itse rakennettua rataa valmiiksi, tai saisin, mutta siinä kestäisi ihan järjettömän kauan. Kerran laittelin valmiin ratapohjan kylttejä valmiiksi ja siihenkin meni puoli tuntia. Ja loppujen lopuksi yksi kyltti puuttui. Että näin.

Annalle siis kaikki kiitos ja kunnia allekirjoittaneen saamasta avusta. <3 Ja Ruulle myös paljon kiitosta ja kehuja. En pärjäisi yhdenkään toisen koiran kanssa tässä lajissa. <3


Helmikuu 2020. Muori oikeissa töissä.