tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kuulumisia



Aloitetaan Neiti Näpsästä. Pomo-Potilas on viety Akin mummon luokse hoitoon, ns. pakkolepoon. Miuku voi siis hyvin, vähän turhankin hyvin, sillä vauhti meinasi kotona yltyä liian suureksi, joten päätimme viedä potilaan rauhallisempaan ympäristöön. Tässä vaiheessa haluan vielä, että jalka saisi rauhallista menoa, eikä holtitonta rallijuoksua. Neiti Näpsällä meinaa olla vähän patoutunutta energiaa ja potilas hyökkäili ihan sumeilematta Kaksosten niskaan. Ilmeisesti näyttääkseen kaapin paikan. Eli villiä menoa, johon vihellettiin aikalisä.

Muita ihmeitä ei ole tapahtunut. Kevät tulee kovaa vauhtia ja kohta on pihamaa ihanalla mullospellolla, sillä nurmikkoa emme ehtineet viime vuonna vielä istuttaa. Se projekti onkin heti miten edessä, jahka tuo paksu lumivaippa tuosta pihasta lähtee.
Tikrut voivat hyvin, Rotta on entisellään, Pullis paisuu kuin pullataikina.  Kaksoset ovat kuin paita ja peppu, saas nähdä jaksavatko aina liimautua toisiinsa näin tiiviisti vai uskaltavatko lähteä omille reissuilleen.

Ruupsakin vain kasvaa. Kohta tulee 9kk mittariin. Mihin se aika kuluu? Saas nähdä, milloin ensimmäiset juoksut alkavat. Ruu on ollut vähän omituinen, hirmu hellyydenkipeä. Mahakin on ollut tosi löysällä ja nyt on laitettava totaalipaastolle, että saadaan tilanne haltuun. Muuten voidaan hyvin. Treenit ovat taas vähän tauolla, ohjaajan on pakollisista syistä hiljennettävä vähän tahtia. Eipä meillä ole kiirus mihinkään. Perusasiat on jo niin hyvällä mallilla.

Ja Piips. Piipusta leivotiin ns. tottelevaisuusvalio. On se vain hieno koira! Nyt kun kelit ovat lämmenneet ei lonkka ole oireillut läheskään niin paljon. Alkaa olla Iitulle turhan lämpimät kelit tosi treenaamiseen, joten jäädään sopivasti osa-aikaeläkkeelle. Terveyden sallimissa rajoissa jatketaan tokoa ja tavoitellaan vaikka 300 pisteen rajaa. Siinä riittääkin tavoitetta varmaan loppuiäksi.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

"TVA" Piips



Piips teki eilen Pieksämäen toko-kisoissa elämänsä suorituksen, joka palkittiin EVL1 tuloksella, 286,5 pisteellä, kunniapalkinnolla, luokkavoitolla sekä TK4 koulutustunnuksella. Fiilis on vieläkin vähän ihmeellinen. Ollaan saavuttu päämäärään, joka joskus on tuntunut melko kaukaiselta. 
Tuomarina toimi Kaisa Poutanen, joka tuntui tiukalta, mutta reilulta tuomarilta. Pisteet väheni aiheesta, mutta myös ansaittuja kymppejä jaettiin. Kisojen alkuun tuli ylimääräistä jännitystä ja hässäkkää, sillä jostain syystä liikkuri ja tuomari eivät hoksanneet poistaa ylimääräisiä merkkejä liikkeiden tieltä. Tuntui melko kohtuuttomalta, että koiran pitäisi tietää, kummalle merkille sen on mentävä, kun valittavana on kaksi hyvin vierekkäin olevaa merkkiä. Muitakin pahoja ansoja oli ja ensimmäisille koirakoille ehtikin sattua ikäviä virheitä ennen kuin häiriömerkit poistettiin. Me olimme toiseksi viimeisenä suoritusvuorossa. Tässä suoritusrivi ja selitykset: 


1.   Paikkaistuminen: 9 – Oli tepsutellut etutassuilla.
2.   Paikkamakuu: 10 – Röhnötti minusta todella rumasti niin etu- kuin takapäälläkin, ei ollut kuitenkaan touhunnut muuta.
3.   Seuraaminen: 8½ - Paras seuraaminen kisoissa ikinä! Tuntui niin pirun hyvälle, ei puskenut, ei edistänytkään (ainakaan pahasti), oli kontaktissa ja hyvin mukana. Aivan ihana! Oli varmaan joitakin vinoja perusasentoja.
4.   Idari: 6 – Istuminen jäi seisomiseksi. Pistän tämän omaan piikkiin, sillä annoin käskyn huolimattomasti. Piips ei ole tehnyt hutia pitkään pitkään aikaan, ja siksi annoinkin löyhän käskyn, kun oletin sen istuvan ilman muuta. Ei pitäisi olettaa asioita…
5.   Luoksetulo: 8 – Minusta seisominen oli laiska, maihin meni ihan hyvin. Tätä ei ollakaan treenattu, paitsi kerran eilen.
6.   Ruutu: 10 – Muuten todella hieno ja vauhdikas, mutta vähän turhan vauhdikas vierelle tulo.
7.   Ohjattu nouto: 10 – Ansaittu!
8.   Metallinouto: 9 – Mietti pari sekuntia miten ottaisi kapulan suuhun, aivan pieni kalina alussa.
9.   Tunnari: 9 – Haisteli pitkään, näin kyllä, että merkkasi alussa oikean, mutta mietti ja varmisti tarkkaan vielä muut kapulat. Piips piti vähän jännitystä yllä…hitsiläinen.  Tuli se oikea sieltä sitten.
10. Kaukot: 10 – Niin ansaittu!  Tässä on kärsinyt tekniikka toisen lonkan takia ja olen joutunut antamaan siinä treeneissäkin Iitulle anteeksi. En odottanut puhdasta suoritusta, mutta tyttö teki hienosti töitä, kun kuiskaamalla pyysin vielä viimeistä rutistusta.


Yhteensä siis 286,5 pistettä, EVL1- tulos, kunniapalkinto, luokkavoitto ja TK4 koulutustunnus!


En voi kuin hämmästellä ja ihailla Iitua, joka aina vain jaksaa olla iki-iloinen ja onnellinen koira. Piips piti kehässä hauskaa ja teki oikeasti elämänsä suorituksen. Suorituksen arvoa nostaa vielä se, että treenit meillä on oikeasti jääneet hyvin vähälle. En voi kuin ihmetellä, miten Piips pystyy suorittamaan liikkeet noin varmasti ja tarkasti, vaikken treenien perusteella voisi todellakaan tuollaista suorittamista odottaa tai vaatia. Piips olet paras! 

Katsoin kilpailukirjasta, että ensimmäiset toko-kisat olemme käyneet maaliskuussa 2008. Aika tarkalleen kolmessa vuodessa saavuimme päämäärään, josta tuolloin en uskaltanut edes haaveilla. Muistan hyvin, kun aloitimme tokon, jota en rehellisesti sanoen tiennyt olemassa olevankaan. Perustottelevaisuuskurssilla ohjaaja puhui jostain kisoista, että näitä harjoituksia voisi tehdä myös kisamielessä. En ymmärtänyt, mutta päätin sitten kaiken varalta harjoitella liikkeitä kisoja silmällä pitäen. Olemme Iitun kanssa opetelleen yhdessä koko lajin, yhtä matkaa, liike kerrallaan. 

Kiitän koko sydämestäni meitä kouluttaneita ihmisiä, erityisesti Marjoa ihan ensimmäiseltä kurssilta sekä Birgittaa läpi koko meidän ”uran”. Kiitos kaikille treenikavereille, myös teillä on isomerkitys onnistumisellemme. Niin ja kiitos Piips, olet mahtava harrastuskaveri, olet jotain aivan ainutlaatuista.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Takapakkia



Viime viikko oli suoraan sanottuna sellainen, että olisi voinut olla olematta kokonaan. Meillä mentiin takapakkia monessakin asiassa.

Miukun rautatuki lähti irti tiistai-iltana irti. Ylempi pinna, joka meni siis reisiluuhun kiinni, oli lähtenyt kokonaan irti. Syy tuntematon. Olen melko varma, että pinna on saattanut irrota jo aivan alussa, kun Miuku oli todella hankala potilas. Mietinkin silloin, että kestääkö kehikko moista raivoamista. Hoitotoimenpiteiden aikana olen ollut katsovinani, että pinna olisi tullut ulospäin, mutta ajatellut sitten, että kuvittelen vain. No en kuvitellut.
Miuku oli onneksi rauhallinen, vaikka varoi ja ontui jalkaa enemmän. Tilannetta hankaloitti vielä se, että jouduin itse olemaan paljon poissa kotoa. Alkuun päätimme mennä seuranta linjalla, mutta kun pääsin käymään kotona ja näkemään tilanteen, halusin viedä Miukun kontrolliin. Alempi pinna tuntui vaivaavan yksinään paikoillaan ja Miukun kävely oli paljon huonompaa. Murtumakohta vaikutti ihan hyvälle, mutta polven kohdalla ei kaikki mielestäni ollut hyvin. Soitin eläinlääkärille ja hän sai meille ajan seuraavalle päivälle eli torstaille. Onneksi Aki pääsi käymään Tampereella. Miuku laitettiin Ruun isoon häkkiin, jonka pehmustimme/suojasimme kattoa lukuun ottamatta. Siellä kissa makaili ihan tyytyväisen oloisena. Kunhan muu palvelu pelasi.
Eläinlääkäri totesi Miukun murtuman pysyneen ehjänä ja uudisluutakin oli ehtinyt muodostua hyvin. Tilanne oli jopa niin hyvä, että jalkaan ei asennettu enää minkäänlaisia ylimääräisiä tukia. Kunhan emme päästäisi Miukua ponnistamaan tai hyppäämään, sitä murtuma ei välttämättä vielä kestäisi. Murtumaa huolestuttavampaa on Miukun polvet. Olen tiennyt, että ne ovat hyvin löysät ja se näkyy nyt. Murtuneen jalan lihaksisto on heikentynyt, jonka vuoksi polvi pääsee luksoitumaan pois paikoiltaan hankaloittaen kävelyä. Aika näyttää mitä tälle tilanteelle tapahtuu. Toivotaan, että lihakset vahvistuisivat ja polven käyttö normalisoituisi. Toivotaan todella. Kiitän jälleen tutuksi tullutta Tampereen eläinklinikkaa akuutissa tilanteessa. Kiitos!

Tällä hetkellä tilanne on ihan hyvä. Kävelyssä näkee, ettei polvi ole kunnossa, mutta muuten tilanne on ns. hallinnassa. Tänään tulee kolme viikkoa täyteen leikkauksesta. Murtuma paranee varmasti, polven tilanne on vielä arvoitus. Miuku on oma ihana itsensä, kertoilee mitä kuuluu ja kuka käskee. Pihalle neiti eniten haluaisi.


Tikrut ja koirat voi hyvin. Viime viikko oli tosiaan sen verran raskas, ettei olla treenattu tai tehty mitään. Ei olisi ollut mahdollistakaan. Ruukin täytti jossain kohtaa 8kk, mutta nyt jäi strategiset mitat saamatta. Piips on oireillut lonkkaansa, jonka vuoksi ollaan totaalisesti rauhoitettu ja rajoitettu menoa. Tuntuisi auttaneen. Jospa se elo tästä asettuisi ja asiat järjestyisi. Toivotaan näin!