sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Rauhallista Joulua ja onnea vuodelle 2014!

Me hiljennymme Joulun ja Uuden Vuoden viettoon. Tultiin tyttöjen ja Pikku E:n kanssa Puttaalle jo torstaina, iskä tulee tänään. Olemme aaton täällä ja Joulupäivänä takaisin Laukaa/Jkl akselille. Ihanaa kun iskällä on pitkät joululomat ja vuoden alusta lähdemme nauttimaan Kanarian auringosta. Jännittää, miten pikku E:n kanssa sujuu lennot. Onneksi vähän orjatyövoimaakin lähtee mukaan...;)

Joulukorttiin pääsi tänä vuona Neiti Näpsä.
Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille! Iloista ja onnellista Uutta Vuotta 2014!


perjantai 20. joulukuuta 2013

Vuosi alkaa olla pulkassa

On aika kerrata vuosi ja pohtia menikö kaikki niin kuin oli suunniteltu.

Iitulle oli tälle vuodelle tavoitteena:

”Vuoden 2013 tavoitteena on edelleen terveenä ja iloisena pysyminen. En muuta toivo, kuin että iso koirani jaksaisi ja pystyisi sitä kotikoiran virkaa toimittamaan.”

Vähän oli tavoitteita, mutta sitäkin tärkeämmät sellaiset. Piips oli koko vuoden tosi hyvässä kunnossa. Jumpattiin paljon, se varmasti auttoi. Piips jaksoi lenkkeillä meidän kanssa pidempiä lenkkejä, juoksenteli ja leikki minkä kerkesi ja oli todellakin oma iloinen itsensä. Piips oli niin hyvässä kunnossa, että aloin jo miettiä sille rally-toko juttuja. Kunnes tuli nämä liukkaat tähän loppu vuoteen. Nyt tilanne onkin paljon huonompi ja sen vuoksi olen vähän surumielinen. Miten olin niin typerä, että annoin itseni unohtaa Iitun todellisen tilanteen? Että kaikki voi muuttua yhdessä yössä aivan toisenlaiseksi. Ehkä se oli sitä ihanaa kuvitelmaa, että mulla olisi terve, elinvoimainen ja vahva "susikoira" vierelläni. Tuntuu niin pahalta, kun toinen on kipeänä. Täytyy vaan toivoa, että nämä oireet helpottavat kipulääkekuurin jälkeen ja kun pahin liukkaus menee ohitse.

Toivotaan yhtä hyvää 2014 vuotta kuin tämäkin vuosi on suurimmalta osin ollut! Pidetään ”mummo” koirasta mahdollisimman hyvää huolta.



Sitten Pikku-Ruu

”Vuodelle 2013 toivotaan ykkösasiana terveyttä. Ei haavereita, eikä muita takapakkeja. Ollaan siis ahkeria huoltotoimissa! Tokossa TK2 ja VOI1 tulos, tavoitellaan sitä TK3 koularia. Onnistuisikohan ohjaajan treenailla sitä EVL-luokkaakin edes sinnepäin? NOMEn puolella ei ole mitään asiaa vielä kisaamaan avoimeen luokkaan, joten keskitytään treenaamaan fysiikkaa ja tottakai on taitoja kasvatettava ja paljon. Käydään terveystarkissa tsekkaamassa, että paikat on ok (lähinnä polvien tilanne) ja jatketaan sen jälkeen treenaamista hyvillä mielin. Ensi talvena lisää fysiikkaa ja ehkä 2014 sitten kisaamaan.”

Saimme TK2-koularin ja VOI1 tuloksen, EVL-luokka ei ole kaukana. Muuta ei aikaiseksi sitten saatukaan, mutta annetaan itsellemme anteeksi. Kaikkea en maha-aikana pystynyt tekemään ja vauva-arki on vaatinut omat veronsa. Enkä ole millään raaskinut jättää Iitua kotiin, joten olemme Ruun kanssa joutuneet tyytymään Iitulle sopiviin lenkkeihin, jotka eivät kyllä kasvata kenenkään kuntoa. Noutajajuttuja on treenattu, mutta hitto kun se laji ei siitä sen helpommaksi muutu. Huoh. Olen itseeni vähän pettynyt, kun en osaa viedä koiraa eteenpäin. Ensin näyttää hyvältä, sitten tullaan taas kolisten alaspäin.

Ensi vuodelle otetaan tokossa tavoitteeksi TK4, SM-kisat päätähtäimenä. Sieltä haetaan isojen kisojen kokemusta ja pidetään hauskaa! Pohdin, pitäisikö käydä yhdet näytelmät katsomassa, nauraako ne meidät sieltä pihalle? Varovaisen optimistisesti toivomme saavamme H:n aikaiseksi. ;) Tänä talvena voisi olla paremmin mahdollista saada Pikkumustan kuntoa kohotettua, otetaan se yhdeksi oleelliseksi tavoitteeksi. Nomen treenaamista jatketaan, kisoihin ei vielä havitella. Kesällä lisää kuntoilua ja syksyllä nyt uutena tavoitteena se terveystarkki. Nyt sille ei ollut tarvetta, kun ei me mitään rankkaa olla tehty. Huolletaan Pikkumustaakin ja huolehditaan terveydestä, pyritään sitä kautta välttämäät sairastauot.




Siinäpä sitä on tavoitteita. Hyvillä mielin kohti ensi vuotta!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kuulumisia, pientä terveyshuolta

Päivitelläänpäs vähän muitakin kuulumisia.

Talvi on tullut ja Joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Poika kasvaa ja aika menee siivillä. Mutta miksi täällä Suomessa, kerran se talvi joka tapauksessa tulee, ei voi tulla lumet ja pakkaset kerralla ja kunnolla? Miksi tulee ensin lunta ja pakkasta, sitten yhtäkkiä taas aivan plussaa ja kaikki menee kirkkaalle peilijäälle? Oi miksi miksi?!? Ja tuntuu, että kaikki tapahtuu yhdessä yössä. Ja kuka siitä kärsii eniten, no Piips. =(

Huomasin ensin jumpan aikana, että kaikki ei ole kunnossa. Piips ei selvästi pystynyt työskentelemään oikealla takajalalla niin hyvin kuin se on tässä aiemmin pystynyt. Sehän on siis huono jalka noin muutenkin, lihakseton tms., mutta Piips on pystynyt sen kanssa jumppaamaan ja olen kaikille sanonutkin, että olosuhteet huomioiden Piips on ollut todella hyvässä kunnossa. No ei ole enää. Jumpan jälkeen tilanteen alkoi nähdä liikkeessä ravissa ulkona ja nyt sen näkee jo ihan sisälläkin ja käynnissä. =( Kaiken lisäksi Iitua kiusaa allergiat, sitkeä sellainen. On varmaan pakko vaihtaa ruokamerkkiä, vaikka se tähän asti on sopinut aika hyvin. Olen antanut nyt iltaisin kipulääkkeen, carthrophen kuuri täytyy ottaa pikimmiten.

Ja Piipshän rrrrakastaa lunta ja pakkasta. Se uhkuu energiaa ja vauhtia pihalla. Tuo koira on kyllä niin iloinen, aina. No, hyvä niin. Mutta vauhtia joudun kontrolloimaan ja nyt en ole uskaltautunut lenkille mihinkään, leikitään ja hengaillaan kotipihassa lumella ettei olisi niin liukasta.

Kissoilla pyyhkii ihan hyvin. Paitsi Paniikki on taas jollain oudolla talvisella kierroksellaan. Se teki saman niiden ihan ensimmäisten lumien ja pakkasten aikaan, oli viikon poissa. Ensimmäinen talvi, kun se tekee näitä reissuja kylmälläkin säällä. Vähän alkaa jo huolettamaan, kun tuntuu, että tämä on kuitenkin epänormaalia käyttäytymistä. Aikaisemmin talvisaikaan ei kissoja meinaa kyllä ulos saada.

Nythän meillä on Kissatalo! Niin hieno, makuukammari ja vintti erikseen! =D Sain talon synttäri/joululahjaksi siskon perheeltä ja kyllä kelpaa kissojen nyt siellä majailla. Voivat siis pihalla ollessaan majautua sinne jos haluavat. Talo on "minikopio" meidän talon julkisivusta, ensi kesänä se täytyy vielä maalata. Mutta on se hieno! Neiti Näpsähän siellä tuskin viettää aikaa, jos ällöttävät Tiikerit ovat paikalla. =)

Piina on sitä mieltä, että uusi majapaikka on ihan jees...

Ai niin! Ja nyt kun sattuu olemaan aikaa päivittää kuulumisia, on ihan pakko jakaa kanssanne muutama Tiinan ottama valokuva, koska niistä tuli odotettua paremmat! Halusin siis isänpäivä lahjaksi yllätyskuvan itsestäni ja pojasta, mutta samalla Tiina kuvasi vähän noita karvakuonojakin, kissat pääosassa. Kaikki kuvat siis Tiina Karvonen ja ne on otettu "Tiinan studiossa". =D Kiitos Tiina!

Ensin Neiti Näpsä





Sitten Piina Pikku-Rotta





Ja pari kuvaa Paniikki Pulla-Pojasta



Pikkumusta


Ja pakko laittaa vielä tämä yhteiskuva minusta ja Iitusta. Piips on niin...jotain aivan erityistä...



Oili Huotarin koulutuksessa

Päivitykset laahaa perässä, syyttäkäämme joulukiireitä. =) Eipä me olla juuri treenattukaan. Kisojen jälkeen on vähän huilattu, sitten satoi lunta ja tuli kylmä, iltaisin ei näe mitään ja se ärsyttää ja masentaa, joten ei ole jaksanut treenata. Tekosyitä kenties? Pitäisi nyt vaan pitää vire ja meininki yllä, suotta sitä heittää hukkaan tehotreenin tuottamia tuloksia.

No mutta me oltiin reippaita ja osallituttiin Oili Huotarin toko-koulutukseen, jonka seuramme järjesti. Ja tykkäsin! Tykkäsin tosi paljon. Paljon oli tuttua asiaa, mutta sitä on vain terveellistä käydä säännöllisesti kuuntelemassa, jos niitä alkaisi oikeastikin toteuttaa treeneissä. Koulutus pidettiin viikko sitten viikonloppuna Saarijärvellä, meille täysin vieras halli. Ihana, lämmin ja valoisa.

Sitten niihin poimittuihin asioihin.



Meillä oli edellisissä kokeissa ongelmana irtoaminen seuraamisen juoksuosuudessa, joten kaipasin siihen neuvoja. Ensin näytin mikä ongelma oli ja paitsi että Ruu irtosi juoksuosuudella, se myös edisti ihan törkeästi liiasta innokkuudesta. Edistäminen ei varsinaisesti ole ongelma, mutta välillä sitäkin esiintyy. Lähdettiin työstämään asiaa sitten niin, että teen kesken juoksun nopean pysähdyksen, jolloin koira mitä todennäköisimmin ajautuu pahasti eteen ja joutuukin sitten työskentelemään tuplasti takaosalla palatakseen takaisin korrektille paikalle sivulle. Kehutaan ja jatketaan juoksua. Eli pysähdyksellä ikään kuin kerrotaan koiralle, että se teki väärin ja joutuu korjaamaan paikkansa sivulla. Jos paikka pysyy niin sitten koira saa juosta, eli juoksu jatkuu. Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira alkaa olla tarkempi sivulla ja tarkkaavaisempana koko seuraamisessa, jolloin se ei ajaudu edistämään tai irtoamaan paikaltaan mihinkään. Pelkän pysähdyksen lisäksi voi tehdä stopin + pienen askeleen etuviistoon oikealle, käännöksen vasemmalle + seis tai käännös vasemmalle ja pari askelta taakse. Koiran tulee korjata perusasentonsa itse! Koira palkitaan, kun se korjaa paikkansa itse, muuten tulee pelkkä sanallinen kehu. Tämä toimi Ruulle todella hyvin ja se alkoi jo muutaman toiston jälkeen olla paljon tarkkaavaisempi. Lisäksi Oili kehotti palkkaamaan Ruuta ulkokautta, jottei se pyri niin kovasti kiertymään eteeni.

Eli seuraamispaikan miettimistä samalla ohjeella, muutama askel eteen, käännös ja seis. Koira joutuu keskittymään. Oili korosti myös sitä, että koiraa kannattaa palkata paljon perusasentoon tulemisesta! Ja se niin tuttu ja paljon kuultu, sosiaalinen palkka ennen kuin se käsi menee sinne taskuun!

Kontaktia häiriön alla pitäisi treenata paljon paljon ja paljon. Ihan tuttu juttu. Eli koira istuu perusasennossa ja treenikaveri yrittää houkutella koiraa menemään maahan, lähtemään mukaansa tms. Koira ei saa välittää tästä, vaan sen tulee keskittyä pitämään vain ja ainoastaan kontakti ohjaajaansa. Jos koira tekee virheen, huomautetaan siitä, otetaan alusta ja onnistumisesta sitten kehu + palkka. Kun huomautetaan koiralle rikkeestä, sen tulisi keskeyttää toimintansa ja ottaa kontakti ohjaajaan. Tästä kehutaan ja annetaan uudelleen käsky olla kontaktissa. Häiriötä vaikeutetaan pikkuhiljaa ja kun se osaa sen paikalla ollessaan niin samaa voi treenata myös esim. häiriökujana seuraamisen aikana. Tämä harjoitus treenaa siis kontaktia ja häiriön sietokykyä, mutta muutaman koiran kanssa päästiin eroon ääntelystä, kun koiran piti keskittyä tehtäväänsä, eli pitää kontaktia. Töihinsä keskittyvä koira ei ääntele. Lisäksi harjoitus vahvistaa koiran ns. yleistä keskittymistä ohjaajaan. Eli harjoituksen avulla koira on opetettu, ettei lähelle tuleva tyyppi tai joukko ihmisiä aiheuta mitään vaaraa, niistä ei tarvitse/ei saa välittää ja pelkästään ohjaaja on se johon keskitytään. Näin kisoissa liikkurit, tuomarit tai yleisö ei merkkaa koiralle mitään, vaan se keskittyy ohjaajaan ja tehtäviin.

Häiriöteemalla mainitaan tässä vaiheessa Toko-häirikkö CD:stä, joka on tarkoitettu ns. taustamusiikiksi treeneihin, erityisesti kun yksin treenaa. Tämä oli itselleni ihan uusi juttu, en ollut aiemmin moisesta kuullutkaan. CD:n avulla koiraa voi siedättää kaikenlaisiin ääniin/häiriöön. Toko-obe näitä myy, aion ainakin itse sieltä tuollaisen hankkia!

Vilkkaalle koiralle, joka haluaa tehdä, mutta käydessään kovilla kierroksilla ei vaan pysty tekemään, Oili neuvoi purkamaan paineita ennen kehään menoa koiran haluamalla tavalla. Esimerkkinä ollut koira juoksenteli itse lelun kanssa sillä leikkien ja ohjaaja vain käveli rennosti mukana. Ohjaaja ei saa heittää lelua tai taistella sen kanssa eikä koira saa paimentaa/vaania lelua. Omaehtoinen leikkiminen lelulla on ainoastaan sallittua. Näin koira saa purkaa itseään leluun. Tämän jälkeen koiralle annetaan kehän laidalla muutamia nameja syötäväksi maasta. Sitten treenataan sama myös kun liikkuri sanoo ”Liike alkaa, onko valmista?”, silloin tiputetaan koiralle namia syötäväksi. Namin syönti rauhoittaa. Samaa voi käyttää myös silloin, jos koira ääntää lähtiessään esim. merkille. Tiputetaan namit syötäväksi ensin, sitten vasta merkille. Namit suussa on vaikea pitää meteliä.

Yksi hyvä muistutus oli myös siitä, että ole tarkka omista kriteereistäsi ja pidä niistä kiinni! Älä siis palkkaile vähän mistä sattuu, koira ei sillä periaatteella opi.

Sitten vielä mielenkiintoinen tapaus oli nuori koira, joka oli alkuun vähän asenteella että ”ei mua huvita, kunhan piippaan ja ääntelen tässä”. Jos koiraa sitten yritti komentaa, se meni lyhyen matkan päähän maahan eikä sitten halunnut tehdä enää mitään. Oili sitten kysyi, onko koiralla syytä pelätä omistajaa? No ei tietenkään ollut, eli koira vain esittää järkyttynyttä ja ”pelkäävää”. Oilin ohjeiden mukaan pyydettiin koiraa napakasti tulemaan perusasentoon. Jos ei onnistunut, niin haettiin koira pannasta sivulle ja kerrottiin, että nyt tehdään. Tällä tavalla ei anneta koiralle vaihtoehtoa. Lisäksi koirakolle tehtiin samaa kontaktihäiriötä kuin aikaisemmin ja koko ajan koiran asenne ja ilme muuttui paremmaksi. Se lakkasi ääntelemästä ja keskittyi tekemiseen. Eikä se omistajakaan sitten niin kamala ollutkaan…
Oilin mukaan jotkut koirat fuskaavat ja huijaavat ja yrittävät tehdä oman mielensä mukaan. Oili kertoi hakeneensa omaa ”pelkäävää” koiraansa auton alta useamman kerran, kunnes koira oli todennut, ettei sen huijaus onnistunut ja kyllä se omistajan kanssa tekeminen oli sittenkin ollut oikein kivaa.

Lopuksi vielä muutamia asioita Oilin pitämältä lyhyeltä luennolta, jossa teemana oli kisaaminen ja kisoihin tähtääminen: 


Motivaatio, sekä koiran ja ohjaajan
-          Ohjaaja pitäköön taukoa tarvittaessa tai soittaa kaverille, siitä ne murheet unohtuu kun joku toinen ymmärtää ja on kokenut saman.
-          Koiran motivaatioon tuli huomioina, että opettele tuntemaan koirasi ja mistä se pitää. Leikkiä leikkiä leikkiä pitää olla paljon!
Asenne, mielentila
-          Koiran tulisi olla sellainen, ettei se halua tehdä virheitä. Koiran tulisi focusoida huomionsa vain ja ainoastaan sinuun ja siihen mitä teette.
Itsetunto
-          Itsetunnon pitäisi olla hyvä, jolloin koira pystyy tekemään kaikkea mitä ohjaaja haluaa.
-          Koiralla saa ja pitää olla lupa tehdä aina kaikki täysillä! Ohjaa ohjaaja sitten oikein tai väärin, koira saa juosta namikipolle silloin kun se luulee tekevänsä oikein, vaikkei se niin olisikaan. Pennun kanssa tämä on todella tärkeää, sillä koira oppii, ettei käy kuinkaan vaikka menisi väärin. Myöhemmin koiran kasvaessa voi sitten kertoa, mikä meni pieleen.
Kuuntelutreenit
-          Tee koiralle jekkuja, riko kaavat. Lähetät sen merkille, mutta noudon tai ruudun sijasta teettekin kaukoja tai kävelet koiran ohi ja otat sen sitten seuruuseen mukaan ja teette jääviä.
-          Ensin on kuitenkin treenattava kaavat kuntoon ennen kuin ne voi rikkoa. Varo, ettei mene överiksi. Joillekin koirille tulee stressiä, kun tehdään niin paljon.
Yliharjoittele
-          Tee sika vaikeita treenejä.
-          Treenaa kokonaisuuksia, pennun kanssa niitä asioita, joita se osaa. Esim. sivulletulo à kehu à kierrä jokin esine àkehu à pidä pannasta kiinni ja lähetä noutamaan heittämäsi kapula à sitten vasta palkka. Tämä korostaa sosiaalista palkkaa!
-          Voit leikittää pentua/koiraasi itselläsi tai jollain liikkeellä, esim. lähetät koiran ruutuun.
Opeta jäykkyys
-          Ohjaajan jäykkyys, passiivisuus, toko-asento tarkoittavat koiralle, että se on parasta mitä ne tietävät. Silloin pääsee töihin ja saa palkkaa!
Testaus
-          Testaa ennen koetta osaako koira tarvittavat asiat. Esim. kun se juoksee ruutuun, joku muu huutaa maahan tms. Se häiriö CD!
Kokonaisuus
-          Pienet virheet eivät merkkaa mitään. Jos niitä tulee, ei haittaa, kunhan vire ja tekeminen jatkuu läpi kokeen liikkeestä liikkeeseen.
-          Treenaa liikkeiden välit! Siirtymät! Opeta koiralle rutiinit näihin, jolloin voit hallita koiran virettä helpommin ja koira tietää, mitä tehdään.
Rutiinit
-          Opettele rutiinit kehään menossa.
-          Vilkkaalle koiralle tulisi mielellään näyttää kehä, koira saa katsella, jolloin sen ei tarvitse katsella enää kehään mentäessä.
-          Toisille voisi tehdä ennen kehään menoa kontaktin häiriköintiä, jolloin koira tietää, että nyt pitää olla tarkkana.
Koiran aktiivisuus, ohjaajan passiivisuus
-          Koira ei saa saada palkkaa siitä, että ohjaaja on yliaktiivinen.
-          Koira ei saa mitään, mitä se ei halua tarpeeksi paljon. Esim. jos se ei juokse lelulle tarpeeksi lujaa niin juokse kiinni ja ota lelu pois. Tai jos koira ei kisko hihnassa merkille tarpeeksi kovaa, se ei pääse sinne. Kun se vetää tarpeeksi, niin sitten se pääsee merkille.
-          Tai koira pääsee esim. ruualle, kun se hyppää ohjaajaa vasten ja on tarpeeksi aktiivinen.
-          Koira ei saa seisoa ja vinkua saadakseen huomiota.
Ja viimeisenä hyvä vinkki kisajännittämiseen
-          Oili neuvoi laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ajattele, että olet etuoikeutettu päästessäsi kehään ja kisaamaan, olet niin onnekas! Mietit koiraa ja pidätte yhdessä hauskaa! Voi nimittäin käydä niinkin radikaalisti, että koira kuolee ennen koetta tai jollain todetaan vakava sairaus tms. syy, jolloin ei pääse kisaamaan. Pysäyttävät esimerkit, pitäisi tosiaan aina muistaa, että mitä vaan voi sattua. Nauttikaamme kisaamisesta ja harrastamisesta!
 


En malttanut olla ihan loppuun saakka, sillä kärsin eroahdituksesta pientä poikaani kohtaan. =) Kanssa treenaajat voivat kuitenkin todistaa, että maltoi olla useamman tunnin poissa eikä kädet tärisseet ollenkaan. ;) Mieltä lämmitti erityisesti Oilin kehut Ruusta, on kuulemma hyvin koulutettu ja opetettu. Totesin siihen vähän vähättelevään sävyyn kommentin ja kavereilta tuli sitten pientä noottia taustalta. Ja tottahan se itseasiassa on. Ei pitäisi vähätellä Pikkumustaa, se on kuitenkin tosi kiva koira. Se vaan on niin erilainen kuin Piips, ja Piipshän on ihan Mun Koira. Kotimatkalla ja jälkeenpäin olen pohdiskellut, että meidän välit Ruun kanssa on kypsyneet koko ajan ja tuntuu kuin vasta opettelisin tuntemaan koko koiraa. Vai onko se aikuistunut ja kasvanut nyt kolmevuotiaana yhtäkkiä niin paljon, että huomaan eron? Parempaan suuntaan kuitenkin mennään koko ajan ja tuntuu, että ollaan nyt todellakin löydetty sitä fiilistä tuonne treeneihin. Tästä on niin hyvä jatkaa ja mitä kaikkea vielä ehditäänkään saavuttaa, kuka tietää? Parasta kuitenkin, että meillä on yhdessä tosi hauskaa! =)