torstai 22. marraskuuta 2018

Mitä kisuille kuuluu?

Minni ja Iines ovat nyt asustelleet reilun vuoden jo meidän talossa. Aika rientää hirmuista vauhtia eteenpäin. Luulen, että kisuilla menee ihan hyvin. Ne on erittäin hauskoja, ihania ja mukavia kissoja omine omituisuuksineen. Aika vielä näyttää muuttuuko jokin käytös tai toiminta. Tässä tämän hetkisiä kuulumisia.

Minni - Musta Möykky Jolla On Silmät



Minni on kiltti ja reipas, mutta ehkä kuitenkin vähän ujo kissa. Se vaikuttaa hieman stressaavammalta tapaukselta, mutta toisaalta sille tuntuu olevan ihan sama onko esim. vieraileva koira omaa laumaa vai ei. On kuonokkain tuosta vain ja kulkee mennen tullen vaikka mahan alta. Minni pitää meteliä ja ääntä, kun sillä on asiaa ja tämä tapahtuu yleensä ruoka-aikaan tai halutessaan jotain muuta. Äärimmäisen kiltti kissa ja ei ole varmaan kertaakaan edes yrittänyt räpätä kynsillä. Ei missään tilanteessa. Ei lastenkaan kanssa.







Minni on innostunut ulkoilusta toden teolla ja pyytää useinkin päästä ulos. Nyt kun ilmat on viilentyneet selvästi ei musta kisssa tahdo ymmärtää, että se kylmyys tai märkyys ei ole hävinnyt seuraavana päivänä mihinkään. Ulkona ei siis viihdy kovin pitkään ja osaa pyytää myös sisälle. Kissat ulkoilee valjaissa ja Minni on ns. aina valmis seikkailuihin. Se lähtee enemmän kuin mielellään metsään lenkille mukaan ja retkeily sujuu melko kivasti samaan suuntaan polkua pitkin. Niin innostunut Minni on lenkkeilystä, että sille ei tahdo riittää enää mikään pikku kierros. Jos ei ole saanut tutkailla ja ihmetellä tarpeeksi, niin kotiapäin ei askel ole kovinkaan reipas...


Team Black lenkkeilee

Sängyssä Minni ei nuku edelleenkään öitä, vaan vetäytyy vaihtelevasti eri paikkoihin nukkumaan. Aamuisin saattaa tulla sänkyyn pyörimään jos alamme osoittaa heräämisen merkkejä. Tämä tapahtuu joskus hieman epätoivottuun aikaan aamuyöstä. Ruoka maistuu ja silitykset otetaan, kun sitä halutaan. Minni ei paljoa kysele vaan tunkee syliin, kun sitä haluaa. 


Kun pitää päästä syliin niin syliin myös tullaan.


Iines - Mökö Mökö Kissa



Iines on vähän jäyhä kissa, mutta on kuitenkin äärimmäisen utelias ja kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Erityisesti kaikki mihin voi mennä sisälle (pussit, laatikot ym) ovat mieleisiä. Iines on aina yleensä vastassa kun tullaan kotiin tai jos vieraita tulee. Se seurailee talossa huoneesta toiseen perässä ja sillä tavalla on koko ajan osallisena touhuihin. Ihanan seurallinen.


Tämä kori pehmoleluineen oli tuolilla. Iineksen mielestä pehmolelut joutivat muuttamaan ja Hän voi asustaa korissa.

Iines ei vaikuta aralta tai pelokkaalta, mutta on selvästi epäluuloisempi. Esimerkiksi "vieraat" koirat ovat sen mielestä vihollisia ja tuijottelee niitä paheksuvasti ja jopa vähän provosoivasti. Tuntuu, että Iines nauttii sellaisesta pienestä provosoinnista ja hakeutuu ikään kuin siihen tilanteeseen, että saa vähän näytiksi heilauttaa tassua. Luulen, että voimakkaamman "en siedä kissoja"-koiran kanssa Iines kyllä pyrkisi pakoon? Ehkä? Toivottavasti.




Iines ei oikein välitä ulkoilusta valjaista puhumattakaan. Kesällä homma oli vielä "ok", mutta kun syksyn sateet saapuivat, niin Iines totesi, että pitäkää ulkoilmanne. Iines on löhöilijä ja nautiskelija, joka on päättänyt vallata sängystä oman paikkansa allekirjoittaneen tyynyltä. Nykyisin saattaa tunkeutua niin reippaasti pään päälle, että on pakko huomauttaa asiasta. Silloin vastassa on viaton katse, joka sanoo "Mitä? Tämä on M-I-N-U-N paikka, voitko väistää?". 





Iines on hiukkasen pyöreässä kunnossa ja taitaa olla ikuisella dietillä. Pyöreys ei tunnu vähenevän, vaikka ruokaa saa hyvin rajoitetusti. Ja pulleudesta huolimatta Iines on tosi kranttu syömään ja kaikki märkäruoka tuntuu ällöttävän sitä. Ja jos on ällöttävää niin Hänen Korkeutensa ei sitä syö. Ei kelpaa keitetyt kalat tai broilerit, ei kaupan parhaatkaan märkäruuat. Ja silti olisi aina nälkä.

Iineksen bravuurina on meikäläisen sukka- ja alushousulaatikoiden avaaminen, sotkeminen ja valittujen sukkaparien kuljettaminen alakertaan. On kuljettanut Poikasten rukkasia, hanskoja ja pehmokissojakin. Joka päivä jokin aarre on kuljetettu näkyvälle paikalle.




Mutta on nämä kaksi kyllä tosi ihania kissoja. Niissä on paljon samoja piirteitä kaikista edellisistä kissoista ja sen vuoksi tuntuu, että olisi saanut jotain takaisin. <3 


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Ku ei jaksais...

Ollaan taas saikulla. Ihan sillai snadisti ottaa tämä tilanne aivoon. Ja kun saikulle ei ole edes varsinaisesti syytä ni johan on prkl.
Kävin viikko sitten Tampereella päättämässä tämän vuoden fascia-opinnot, oltiin kolme päivää ja Ruu tietenkin mukana. Kolmena päivänä ei tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, paitsi tiistai-iltana Ruu sai treenata osaavan ohjaajan kanssa rally-tokoa sisätiloissa. Eli pientä temputtelua, joskin niin kovin kivaa Ruun mielestä. Oli ihana katsella sen intoa ja onnellisuutta. Muuten lenkkeili perussettiä, ei riehumisia yhtään. Keskiviikkona oli käynyt kahteen eri otteeseen lenkillä, joista pisin 40min. Hain koiran kotimatkalle ja kun otan sen kotipihassa autosta, Ruu kulkee todella hankalasti. Todennäköisesti könkkäsi molempia takajalkoja hetken, koska en saanut heti kiinni, että mitä jalkaa ontuu. Aikaisemmin se on ollut selkeästi se oikea takajalka. Ja seuraavana päivänä näkee selvästi, että keventää vasenta takajalkaa seistessä ja sillä ponnistaminen ravissa on vaikeaa.
Ihan v*tun kiva, että vaihteeksi vasen takajalka.


Tämä lienee vuodelta 2012

Tutkittaessa löytyy lihasarkuuksia, mutta reagoi nyt myös aikaisempaa enemmän kahden ulommaisen varpaan taivutteluun. Selkääkin arkoo, mutta ehkä se lienee sivulöydös? Ainakin kannattaa mielessä pitää. Kertaalleen olen käsitellyt, sittemmin en ole asiaa tutkinut, ainakaan vielä. Pyhä syvä ketutus päällä. Kipulääkettä on saanut muutamana päivänä ja tilanne on parempi. Jumpassa ei tasapainotyynyn kanssa pysty tekemään töitä, muut sujuu normaaliin tapaan. 

Mutta eikö me oltais nyt ansaittu jotain muuta? Ollaan tässä aikaisemmin tehty parit nome-treenit ja niissä kaikki on mennyt hyvin. Ehdin TAAS ajatella, että ehkä sittenkin voisi jotain nome-koe kuvioita miettiä ensi vuodelle. No ei sitten mietitä!!! Just nyt tuntuu siltä ettei vaan jaksa. Liian usein toistuu sama kuvio, jossa jalkojen alta vedetään matto. Montako kertaa pitää jaksaa ponnistaa ylös?

Enpä tiedä.


Nuoruutta


Ehkä on vaan hyväksyttävä ja jäätävä 8v koiran kanssa eläkkeelle? Onhan se paljon vanhempi eläkeläinen kuin Piips oli. Jotenkin vain kuvittelin meille Ruun kanssa pidemmän uran. Kun ei se ole olevinaan kuitenkaan niin raihnainen. Olisihan siellä se peltojälki ja rally. Uskaltaako ajatella, että kisoihin asti tähtäisi? Kun on edelleen epäselvää mitä kestää ja kestääkö? Kuitenkin tulee taas tilanne, että ei kestä.
So what´s the point?


K-S piirinmestaruudet 2014. Meidän eka EVL koe ja tupsahti piirinmestaruuskin.