sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua ja onnea vuodelle 2013!

Vaivumme nyt hetkeksi Joulun viettoon ja vuoden vaihtoon. Toivottavasti joululoma ei mene kokonaan kovilla pakkasilla, että pääsisi hyödyntämään vapaa-aikaa ja valoisuutta! Aaton vietämme täällä Jyväskylässä ja Joulupäivänä matkaamme koko sakki Puttaalle. Siellä viivytään sitten rauhassa jokunen päivä.

Oikein ihanaa Joulua kaikille! =)


Mitä muuta kuuluu? (korjauspäivityksiä)

**Oli ihan pakko tulla oikaisemaan Ruun tavoite-osiota, kun olen selittänyt sinne ihan puuta heinää.

----

Koska ei olla treenattu niin en ole näköjään jaksanut turhia jaaritella tännekään. Kaksi kuukautta on hurahtanut yhdessä hetkessä ja mitä lähemmäs Joulua on tultu, sitä vähemmän on ollut aikaa edes päivitellä blogia. Viimeiset kaksi viikkoa on töissä ollut sellaista haipakkaa, ettei tosikaan. Nyt on ollut ihanaa aloittaa ansaittu joululoma, meillä on kaikki kotona lomilla Joulun, välipäivät ja vuodenvaihteen. Ihanaa ihanaa!!!

Alkaisi olla jo intoa tuonne treenikentällekin. Ruu on toipunut hirmuisen hyvin ja siitäkin alkaa jo huomaamaan, että kaipaisi vähän hommia. Olen 2min treenin tehnyt kotipihassa ja koira pomppi melkein yli...niin innoissaan ja onnellinen se oli. =) Meillä olisi muuten ollut mahdollisuus pyrkiä Kennelliiton Nuorten koirien tokorinkiin, jonka näyttökoe olisi ollut tässä joulukuussa. Alunperin olin niin suunnitellutkin, mutta sitten tuli tämä ontuma ja saikku. Sitten aloin pohtia, miksi hakea muutenkaan? Onko meidän tavoitteet maajoukkuetasoiset ja Suomen huipulla asti? Päädyin sitten siihen, että saadaan harrastettua sen verran mitä halutaan ihan perinteisin menetelminkin, jolloin homma ei mene sitten ainakaan liian vakavaksi. Ja tuskin meitä olisi joukkoon valittukaan. TVA-tittelin osalta lupaan homman hoitaa kotiin, onhan se kuitenkin meidän tavoite, mutta se saadaanko titteliä virallisesti koskaan en voi täysin luvata, se on näyttelytuomareista kiinni. ;)

Kissatrio elää tätä nykyä vahvasti sisäkissoina. Nyt kun on ollut tiukkaa pakkasta, ei pienet katit meinaa tareta ollenkaan. Miuku varsinkin on todella onneton alle -20 pakkasessa. Mitälie rotuja Miukussa on, sen turkki on paljon hentoisempi ja "hampumpi" kuin Tikruilla, joilla on tiivis ja paksunoloinen karva. Sisällä oleminen alkaa vain ahdistaa eniten juuri Neiti Näpsää. Tuhmuuksia ahkeroidaan harva se päivä ja sähinää kuullaan melkein yhtä paljon. Muutaman kerran on käynyt nolosti, kun Miuku on päättänyt lähteä asenteella ulos ja n. 2min päästä alkaa kuulua raapimisääniä oven takaa, kun kissa palaa jo takaisin. =D Noloa...


Voisin lopuksi vähän kertailla tämän vuoden tavoitteita ja niiden toteutumista ja asetetaan samalla ensi vuodelle tavoitteet.

Aloitetaan vanhemman oikeudella Iitun tavoitteista:

"Vuoden 2012 ainoa tavoite meillä Iitun kanssa on terveys. Mahdollisimman terveenä, hyvä kuntoisena ja iloisena pysyminen. Tavoitteelliset harrastukset olen haudannut jo aikaa sitten, vaikka Iitulla olisi ollut kyllä vielä annettavaa toko-kentillä. Mikäli ylitämme tavoitteemme reilusti ja Piips on sitä mieltä, että tehdään!...niin ehkä sitten. Ai niin! Tulevan vuoden yhtenä tavoitteena voisi Iitulle sopia uuden eläke-lajimme käytäntöön otto: Sienikoira Piips!"

Edellinen on kopsattu vanhasta blogista. Polvioperaatiosta tuli marraskuun puolivälissä vuosi täyteen. Leikkauksesta toivuttiin hyvin, mutta sitten tuli paha notkahdus ja tilanne näytti jo melkein sille pahimmalle mahdolliselle. Se olikin kauheaa aikaa, mutta niin vain Iitun kanssa taisteltiin ja päästiin tilanteessa voiton puolelle. Harrastuksiin ei ole palattu ja sinne emme varmasti enää koskaan palaakaan. Surullista, mutta Piips on aateloitu nyt virallisesti kotikoiraksi ja kivasti se on sitä virkaa pystynyt toimittamaankin. Niin kuin jokaisen koiran pitäisi pystyäkin.

Sienikoira projekti eteni hyvin, mutta sen verran tuo terveys notkahti, että tämänkin harjoitteleminen meni jäihin ja käytännön opetus jäi vajaaksi. Sisällä homma siis sujui jo kuin vettä vain, mutta en sitten nähnyt järkeväksi viedä koiraa niihin maastoihin, joissa sieniä olisi ollut. Mutta sisätreenin ansiosta Piips kuitenkin todisti loppusyksystä pystyvänsä aidosti löytämään minulle kanttarelleja! Hieno koira! =)

Vuoden 2013 tavoitteena on edelleen terveenä ja iloisena pysyminen. En muuta toivo, kuin että iso koirani jaksaisi ja pystyisi sitä kotikoiran virkaa toimittamaan.

Sitten Ruun tavoitteet vanhasta blogista: 
"Vuodelle 2012 asetan Ruun kanssa tavoitteeksi ALO1-tuloksen toko-puolella ja prkl vieköön pitää sen AVO1 tuloksenkin tulla! Voi voi liikkeille vahvaa pohjaa! Nome puolellakin voisimme johonkin kisaan osallistua...? Ehkä... Riippuu mitä kasvattaja sanoo..."

**
Ruun kanssa saavutettiin paljon enemmän kuin olin osannut tavoitteiksi asettaa. Aiemmin rustasin, että olisimme alokasluokasta napanneet koularin...joku äärimmäisen outo takalukko iskenyt sillä kirjoitushetkellä, eli ei me mitään koularia alokkaasta haettu, ainoastaan mielettömän hieno uran aloitus Kuopion SM-kisoista ja sieltä SM hopeaa! SM mitali kyllä lämmittää isona ekstrana mieltä. =) Alokkaasta jatkettiin suorillaan avoimeen luokkaan, jossa päästiin hyvään vauhtiin kahdella upealla AVO1 tuloksella. Ensimmäinen ykkösistä tuli Keski-Suomen piirinmestaruuskokeessa, jossa Ruu voitti oman luokkansa ja joukkuekisassa sijoituimme vielä kolmansiksi! Toinen ykkösistä tuli taas labradorikerhon toko-mestaruuskokeessa, jossa Ruu myöskin voitti luokkansa ja oli kokeen "Iloinen tottelevainen labradori". =) Koularia ei ehditty hakea yllättävän sairastauon takia, mutta eipä se alkuperäisenä tavoitteena ollutkaan. ;) Ja koska ohjaaja ei vaan kykene treenaamaan montaa asiaa yhtä aikaa, voittajaluokan liikkeet eivät ole saaneet vahvaa pohjaa. Tästä noottia allekirjoittaneelle. Ekstrana suoritimme BH kokeen ja saimme sillä itsemme yhdyskuntakelpoisiksi.

NOME puolella ylitettiin kaikki tavoitteet. Starttasimme loppujen lopuksi kolmessa kisassa, kahdessa B-kokeessa ja yhdessä WT-kokeessa hienoin tuloksin. NOME B:stä ALO1 ja ALO2 tulokset ja WT-kokeesta ALO2 tulos. En voisi tyytyväisempi uran aloitukseen olla. =)

Vuodelle 2013 toivotaan ykkösasiana terveyttä. Ei haavereita, eikä muita takapakkeja. Ollaan siis ahkeria huoltotoimissa! Tokossa TK2 ja VOI1 tulos, tavoitellaan sitä TK3 koularia. Onnistuisikohan ohjaajan treenailla sitä EVL-luokkaakin edes sinnepäin? NOMEn puolella ei ole mitään asiaa vielä kisaamaan avoimeen luokkaan, joten keskitytään treenaamaan fysiikkaa ja tottakai on taitoja kasvatettava ja paljon. Käydään terveystarkissa tsekkaamassa, että paikat on ok (lähinnä polvien tilanne) ja jatketaan sen jälkeen treenaamista hyvillä mielin. Ensi talvena lisää fysiikkaa ja ehkä 2014 sitten kisaamaan.     

Terveystiedot ajantasalle

Ohhoh, viime päivityksestä onkin jo aikaa ja näin vuoden loppua kohti on kiirettä pitänyt niin paljon, ettei ole ollut mitään saumoja istua koneelle. Ajattelin, että nyt on hyvä päivittää terveystiedot molempien tyttöjen osalta.

Ruun kanssa on vietetty nyt 2kk pelkkää saikkua. Lokakuun lopussa on edelliset treenit olleet ja sen jälkeenhän alkoi välitön ontuminen. Ei olla nomeiltu eikä tokoiltu yhtään, koira ei ole päässyt riekkumaan lainkaan, vaan on opetellut liikkumaan ravilla ja rauhassa. Saikulla ei tosin olla pelkästään huilattu, tai koira ehkä, mutta joka tapauksessa olen tehnyt aivan julmetusti töitä sen eteen, että jumit on saatu auki ja tilanne on nyt jo lähes ok. Oikean etujalan liikeradat ja liikkuvuudet on palautuneet, haukkaria saa venyttää jo melkein täydellisesti ilman minkäänlaisia reaktioita. Samoin takajalkojen lihaskireydet on jo lähes poistuneet, vasemman takajalan takareisi-pakaralihasten osastossa on vielä vähän kireyttä. Nyt on alettu sitten lihashuoltamisen lisäksi jumppaamaan ahkerasti ja se tuntui olevan se viimeinen silaus sille, että haukkariongelmakin ratkesi. Kuntouttaminen on ollut suorastaan helvetin työlästä, mutta nyt se kantaa hedelmää.

Paljon on vielä töitä tehtäväkin. 2kk onnettoman kevyttä liikuntaa on tehnyt sen, että muutenkin solakasta noutajasta on lähtenyt lihaksia. Sen lisäksi se pudottaa karvaansa juoksujen takia, jota tässä vaiheessa ovat muuten jo ohitse. Juoksut alkoivat muistaakseni marraskuun viimeisellä viikolla. Eli vähän reppanan näköinen on Ruu tällä hetkellä. Nyt aletaan hakemaan sitä perus fysiikkaa takaisin pidentämällä lenkkejä ja nostamalla vauhtia, vahvistetaan ja jumpataan säännöllisesti ja tavoitteellisesti sekä etu- että takapään syviä lihaksia kuntoon ja huolehditaan liikkuvuuksista ja lihashuollosta. Huh, iso on työmaa, mutta olen niin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Kannatti malttaa pitää kunnollinen tauko treeneistä, haukkari-ongelmat on kyllä niin v-maisia, että mieluummin hoitaa asian kerralla ja kunnolla pois. Tokon aloittamiseen on nyt lupa. =)

Sitten Piips. Heti kun tuli pysyvät lumet ja pakkaset, alkoi näkymään sitä perinteistä levon jälkeistä ontumista/jäykkyyttä. Liukkaus, epätasainen lumialusta ja lumen pöppöröisyys kuormittavat selvästi enemmän Iitun nivelrikkoisia niveliä ja sen kyllä näkee. Tilannettahan ei helpota yhtään se, että Piips RAKASTAA lunta ja talvea. Energiaa ja toiminnanhalua olisi vaikka muille jakaa ja sen takia se vauhtikin tuntuu kasvavan ja sen myötä sitten ne oireet. Iitulle hain carthrophen-kuurin ja katsotaan kuinka pitkälle se auttaa. Luulen, että joudumme joka tapauksessa turvautumaan myös kipulääkkeisiin talven aikana. Pakon sanelemana on hillitty ison koiran vauhtia, jonka ansiosta myös levon jälkeinen kankeus on vähentynyt. Iitunkin kanssa tehdään säännöllisesti jumppaa erityisesti heikkoon takapäähän ja huolletaan paremmin jatkuvasti ylikuormittuvaa etupäätä. Kevät pelottaa jo etukäteen, se on aina ollut kaikkein vaikeinta aikaa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Inhottaa olla oikeassa

Kävimme siis viime torstaina Tampereella jo kovin tutuksi tulleella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla ja ell Juha Kallion vastaanotolla. Ja olihan siellä, vaikka sun mitä.

Pääongelmina ne samat paikat, joita jo epäilin olemassa oleviksi. Oikean etujalan hauis-lihaksessa selkeä ongelma, mutta koko oikea etunen paljon kuormittuneempi kuin vasen. Lisäksi molemmat patellat (polvilumpiot) selkeästi löysät. Oikea patella löysempi, mutta kumpikaan ei onneksi vielä luksoidu. Lisäksi takajaloissa lihaskireyksiä, oikealla enemmän etureisi osastolla ja vasemmalla taas takareisissä. Löydökset viittaavat hyvin siihen, että Ruu kulkee vinossa vasemmalle. Kuviin ei tarvinnut ryhtyä, sieltä ei olisi löytynyt mitään lisättävää.

Emme siis turhaan lähteneet lääkärireissulle, vaikka inhottaakin olla oikeassa. Luohan se uskoa omiin näppeihin, että eläinlääkäri löytää samat pääasialliset ongelmat ja toki paljon vielä päälle. Turhaan en siis epäillyt ongelmia takapäässä olevan. Käynti oli äärimmäisen hyvä, asia on tiedossa ja siihen osaa puuttua oikealla tavalla ja toivottavasti myös ajoissa. Nyt on tärkeää saada lihaskireydet pois, jotta takajalkojen virheelliset liikeradat ja toispuoleinen kuormitus korjautuisivat. Tämän jälkeen aloitetaan sitten spesifimpää jumppaa reisilihaksistolle, jonka avulla Ruu pystyy sitten käyttämään oikealla tavalla lihaksistoaan. Näin vahvistetaan jalkojen oikeaa liikemallia ja liikerataa, ja saadaan pidettyä patellat omilla urillaan. Hyvän lihastuen ja oikean liikeradan/jalan käytön avulla toivottavasti vältettäisiin tulevaisuudessa pysyvästi lumpioiden luksoituminen.

Harrastusura sai luvan jatkua, sillä vaikka NOME onkin hirmuisen fyysinen laji, se on kuitenkin eteenpäin suuntautuvaa. Jos harrastaisimme agilitya, olisi Kallio suositellut sen lopettamista. Agility on pelkästään koiran pyöritystä, käännöksiä ja vääntöjä täynnä, jotka altistavat virheelliselle vääntövoimalle, joka saattaisi provosoida luksoitumisen. Tokoa nyt voimme jokatapauksessa jatkaa, se on kuitenkin sen verran rauhallisempi laji. Itseä toki vähän pohdituttaa NOME:n jatkaminen, se on kuitenkin niin fyysistä hommaa. Mutta suunnitelmana ajattelin, että koska noutaja kisoihin emme ensi vuonna ennätä missään tapauksessa luokan vaihdoksen ja vaatimustason nousun takia, jatketaan treenaamista ja käydään vuosittaisilla tsekkauksilla Kallion vastaanotolla ja jos alkaa näkyä viitteitä siitä, että tilanne menee huonompaan suuntaan, jätetään laji silloin muiden juostavaksi. Ennen kaikkea, en todellakaan halua viedä toistakin koiraa polvioperaatioon jos sen suinkin pystyy välttämään.

Pistää vaan miettimään, että jos olisi jatkettu pelkästään haukkariongelman hoidolla eikä huomioitu koiraa kokonaisuutena puhumattakaan siitä, että kovin moni eläinlääkäri ei osaa tutkia koiraa yhtä hyvin, niin treenit ja muut jutut olisi jatkuneet täysin samalla tavalla, jolloin ongelma olisi vaan päässyt pahenemaan ja varmasti aiheuttamaan pahempaa tuhoa. Kai sitä saa kuitenkin olla onnellinen omasta tietämyksestä asioiden suhteen, vaikka yleensä tuleekin harmiteltua sitä, että tieto lisää tuskaa. Nyt asia tuli julki aika varhaisessa vaiheessa, koira lähestyy vasta 2,5 vuoden ikää. Tilanne voisi olla toinen, jos Ruu täyttäisi kohta 5v.

Vuosi sitten, kun viralliset luustokuvat otettiin, ei vastaavia löydöksiä ollut. Kalliohan tutki koiran, koska pyysin sitä erikseen. En luota pelkkiin kuvaustuloksiin, sillä tässä on oppinut jo liian hyvin sen, etteivät ne loppujen lopuksi kerro juuri mitään. Vuodessa Ruu on ehtinyt kasvaa vielä kovasti ja sen kyllä huomaa. Rintakehän puutteellisuuden lisäksi raajojen kulmaukset voisivat olla paremmat. Suora polvikulma altistaa lumpioiden löysyydelle ja niin meidänkin tapauksessa. Ja suorat etukulmat kuormittaa olkaniveliä ja sitä kautta haukkaria, kun ei rintakehästäkään ole Ruun tapauksessa mitään apua. Yllättävän paljon on pelkällä rakenteellakin aika paljon merkitystä. Ihanaa oli kuitenkin kuulla, että kyynärät, lonkat, selkä + muut nivelet ovat terveet.

Jotta näin. Jatkamme parin viikon kipulääkekuurilla ja pienemmällä kuurilla lihasrelaksantteja. Eli harrasteet on ainakin sen aikaa vielä tauolla. Harrastusaika meillä käytetäänkin tehokkaasti koirien huoltoon. Eiköhän se tästä. =)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Väliaikatietoja ja vähän "kaverikoiratoimintaa"

Treenirintamalla ei ole tapahtunut mitään, ollaan vietetty rauhassa saikkua. Ontuman alettua Ruu söi viikon kipukuurin ja pääsi totaali levolle ja hihnaliikunnalle. Ontuma hävisi ja pikkuhiljaa on lenkkejä pidennetty ja nyt on saanut Pikkumusta olla välillä irtikin, mutta vauhdin pyrin määräämään minä. Eli ravilla mennään, näin vauhti pysyy hallinnassa ja tuleepahan samalla ravitreeniä.

Oikean etujalan jumeja on saatu paljon paremmaksi, mutta täysin hävinneet ne eivät vielä ole. Ongelma puutteellisen rintakehän lisäksi on se, että liikkuessaan Ruu käyttää nenäänsä jatkuvasti, jolloin pää painuu alas ja jonka seurauksena haukkari ja etupää kuormittuvat. Oikean kyynärnivelen koukistuksessa tulee satunnaisesti pehmeä muljahdus, mutta ei joka kerralla. Lisäksi Ruu poikittaa ravissa lievästi vasemmalle, näin se on tehnyt aina, mutta miksi, onkin mielestäni nyt hyvä kysymys. Tutkittaessa molemmat polvet vähän napsaa ja patellat tuntuvat hieman väljille. Molempien lonkkien fleksiot ovat vähän jähmeät. Vasemman SI-nivelen jousto alentunut ja rangassa lieviä kipukohtia lähinnä th-rangassa. Lisäksi vielä muutamia pieniä havainnoituja juttuja, joihin ei välttämättä tulisi kiinnitettyä huomiota normaali elämässä, mutta nyt kun noutaja on muutenkin tarkan tarkkailun alla, niin ei niitä huomaamattakaan voi olla.

Päivittäisellä käsittelyllä ja huollolla ollaan tultu paljon parempaan suuntaan, asento on suoristunut, jumit lievittyneet ja tilanne on ns. vakaa. Torstaille saimme ajan lääkärisedälle, jossa sitten tutkitaan tarkemmin. Haluan poissulkea nyt luusto-nivelongelmat tai sitten jos jotain löytyy, niin uskon monille näille asioille löytyvän selityksen. Epätietoisuudessa en pysty jatkamaan, vaan haluan olla tilanteen tasalla ja tietoinen asioista. Onko nyt toispuoleinen kuormitus laittanut kierteen liikkeelle, vai onko joskus epähuomiossa sattunut jotain "isompaa", josta homma on saanut alkunsa vai onko koko juttu kuitenkin syntyperäistä? Hieman pelottaa tulevaisuus ja jatkot, mutta toisaalta kuten jo mainitsinkin, on hyvä päästä kartalle ja tietää missä mennään.

Kevennyksenä loppuun kerrotaan vielä, että vieraillessamme Puttaalla viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa moikkaamassa mummoa vanhainkodissa. Tytöt saivat luvan tulla käymään ihan osastolla, jossa mummo oli ja ilostuttivat siellä sitten samalla vähän muitakin vanhuksia. =) Ruu söpöili ja hurmasi kaikki kantamalla omaa hihnaansa korvat rusetilla koko ajan ja Piips sai kerrankin pestä kaikkien halukkaiden kädet ilman vastarintaa. Olipa vähän parhautta, sanoi Piips! =)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Ruu ontuu!

Helvetinhelvetti! Kun tultiin Ypäjältä sunnuntaina illalla kotiin, otin koiran autosta ja katsoin, että liikkuupas se oudosti. Laitoin sen pimeyden piikkiin, sillä enhän nähnyt kunnolla. Mutta kyllä se sitten sisällä valkeni, Pikkumusta ontuu! Ontuu oikeaa etujalkaa. Voihan itku!

Oikea etujalka on ollut kuormittuneempi aiemminkin, se on ollut tiedossa. Johtuen varmasti osittain tokon toispuoleisuudesta jalassa on ollut voimakkaita lihaskireyksiä. Homma on pysynyt hanskassa hyvällä koiran huoltamisella. Mutta ilmeisesti lauantain kisat ja sunnuntaiset treenit olivat liikaa. Kisoissa pystyin hyvin huolehtimaan koiran lämmittämisestä ja jäähdyttelystä aina rastien välillä, mutta sunnuntaina homma jäi puutteelliseksi. Varsinkin se lämmittely puoli treenien alkuvaiheessa. Päivän edetessä sai koiraa kävelytettyä ja juoksutettua hyvin aina tehtävien välissä, mutta eihän se kuitenkaan paikkaa sitä kokonaisuutta. Ei ole mitään tekosyitä asian tekemättä jättämiseksi, v*ttu mikä morkkis!!!

Koiran tutkimisen perusteella kyseessä voisi olla samaa lihaspuolen ongelmaa kuin mitä on ollutkin, nyt vain akuutisti pahentuneena. Mutta en poissulje myöskään pahemman vaihtoehdon olemassa oloa, että jotain olisi rikki. Mitään kaatumista, liukastumista tms ei tullut, vain voimakkaita lähtöjä ja lujaa juoksemista. Toivottavasti tämä toimii kaikille muillekin esimerkkinä ja opetuksena siitä, miten älyttömän tärkeitä ne alkulämmittelyt, loppuverkat ja se koiran huoltaminen on!

Olkoon sitten jatkossa kuka tahansa kouluttamassa ja minkälainen vaikea tilanne tahansa, minun koirat ei koskaan lähde enää tehtävälle niiltä istumilta. Ironisinta on, että kun yhden kerran en hoida asiaa kunnolla ja tavanomaisesti, se kostautuu välittömästi ja korkojen kera. Hemmetti että sylettää!

Meillä siis syödään kipukuuri ja treenit on tauolla aikamäärän x verran. Nyt on saatava koira kuntoon. =(

B-pentue treffit ja koulutusta, Huom! Kuvia lisätty!

Hauhon kisoista ajeltiin suorillaan Ypäjälle kasvattajan luokse, sillä sunnuntaina oli ohjelmassa B-pentueen (eli parhaan pentueen) treffit ja samalla vähän koulutusta. =) Ihanasti oli kaikki viisi pentua paikalla, oli oikein mukavaa nähdä jengi samassa paikassa pitkästä aikaa! Olisi vain pitänyt kaikkien olla jo vaikka edellisenä iltana paikalla niin olisi jäänyt aikaa seurustella enemmänkin. Toivottavasti nähtäisiin pian uudestaan. Ohjattua treeniä/koulutusta meille tuli pitämään Timo Rupponen.

Läheisellä pellolla käytiin päivän aikana oikeastaan jo tuttuja juttuja läpi, mutta Pikku-Ruu käyttäytyi vähän huonosti. Sille jäi edellisen päivän kisoista selvästi vireet ylös, kun paikalla oli paljon koirakoita ja dameja heitettiin ja tuli ampumista jne. Kaiken pahaksi sehän kisoissa sai niistä kahdesta vinkaisusta lopulta damin palkaksi. Ruuppa siis ulvahteli näissäkin treeneissä useampaankin otteeseen lähtiessään damille!!! Hitto!

Vaikeaahan on kieltää tai komentaa koiraa, kun se vingahtaa lähtöön, sillä se ei välttämättä tiedä mistä sitä kielletään ja kohta ollaan tilanteessa, ettei se lähde enää ollenkaan heitolle. Nyt tehtiin niin, että otettiin dami ylös ennen koiraa. Tämä ei siltikään oikein toiminut, ainakaan näin äkkiseltään. En alkuun muistanut Tineken oppeja tähän ääntämiseen, mutta siinä keskusteltaessa ja asiaa pohdittaessa muistui sitten homma mieleen. Aloin sitten päivän edetessä tehdä niin, että toisen koiran lähtiessä noutoon käännyin ja annoin Ruulle damin itseltäni ja se sai kantaa sitä hetken aikaa. Tämä auttoi aika hyvin. Lisäksi kouluttaja käski minun itseni lähettää koira rauhallisemmin noutoon, niin markkeeraukseen kuin linjallekin. Hirmuisen vaikeaa, mutta sekin auttoi asiaa. Huomio siihen jatkossa! Ja linjalla, lähettävä käsi paikallaan!!!

Lisäksi mielestäni toimii koiran kierroksia laskevana myös se, että linjalle laittamisen sijaan pyydänkin koiran esim. seuraamaan. Ajatuksena se, ettei koira pääse sinne minne se haluaa ja minne se on voimakkaasti fokusoitunut, vaan se joutuu keskittymään ja kuuntelemaan rauhassa ohjeita. Toki siinä on sekin puoli, että voihan se nostaakin kierroksia, mutta Ruulle toimii minusta hyvin rauhoittavana toimena.

Linjaa tehtiin motivoidusti, jolloin etäisyyttä saatiin roimasti, mutta dameille juostiin sitten selkeää hajujälkeä pitkin. Tulipahan kuitenkin harjoiteltua matkaa hyvin! Yhdelle damille Ruu pääsi vingahduksen kanssa, sillä dameja oli useampia eikä niitä olisi ehtinyt poimia pois, eikä mulla taida olla varaa kieltää Ruuppaa linjalle lähtemisestä. Sen verran herkkä on linja-tehtävä, etten halua siihen yhtään ylimääräistä painetta. Linjat noin muuten menivät erittäin hyvin. Samoin tehtävät, jossa tuli markkeeraus, mutta lähetettiinkin koira linjalle. Näitä ollaan tehtykin.

Lopussa Ruulle vielä ammuskeltiin tällä damiheittimellä, mikälie nimeltään sitten olikaan? Tässä vaiheessa oli koira ehkä jo väsynyt ja se markkeerasi ekan heiton lyhyeksi, vaikka etsi melko lailla alueella harhautuen kuitenkin vähän sivuun. Avustaja avitti damille. Toisella yrittämällä vinkaisi lähtöön, jolloin nyt sitten kielsin. Ruu pysähtyi, otin sen taakseni ja pyysin odottamaan, kun hain damin itse pois. Sitten uudestaan ja nyt pysyi hiljaa lähtiessä, dami löytyi ihan hyvin. Täytyy itsellekin saada moinen heittovekoitin, tulisi sitä paukkumista treenattua enemmänkin.

Vähän jäi tuo ääntely ärsyttämään/häiritsemään. Sitä ei todellakaan ole esiintynyt tällä mittakaavalla ikinä koskaan, ei myöskään siellä Tineken ja Anken koulutuksessa. Mutta siellä ei kyllä ammutukaan, eikä ollut kisoja edellisenä päivänä alla. Ei kai se auta kuin yrittää treenata sitä häiriötä ja häiriössä rauhallisuutta. Täytyy yrittää tehdä vähän hyviä juttuja ennen kuin maa on kokonaan paksussa lumessa ja jättää asiat vähän hautumaan talven ajalle. Jospa se siitä.

Ihan mukava päivä pellolla, aurinko paistoi ja ihan tarkenikin hyvin! Kivointa oli nähdä sisaruksia, tässä muutama kuva! Pahoittelen laatua, viisi mustaa samassa kuvassa vaaleassa taustassa oli kuvaustaidoilleni liikaa!

WF Breeze - Riemu, WF Bliss - Ruu, WF Bullet - Asla, WF Bramble - Mindi, WF Blaze - Jura

Riemu, Ruu, Asla, Mindi ja Jura




Ja koska kimppakuvista ei ota kunnolla selvää, tulee vielä yksilöotokset per tyyppi. =)

Riemu
Ruu

Asla

Mindi

Jura

WT ALO2

Startattiin Ruun kanssa ensimmäisissa WT-kokeissa Hauholla viime lauantaina. Ilmottautuminen paikan päällä 8.00-8.30, eli aikaisiin sai taas olla liikenteessä. Kisapaikka oli sinänsä entuudestaan tuttu, sillä olimme Ruun kanssa brittiläisen tyypin nome-koulutuksessa siellä yhtenä päivänä aikaisemmin tänä vuotena. Osallistujia oli paljon, meille arvottu tällä kertaa nro 30, olimme alokasluokan viimeisiä suorittajia.

Tehtävät oli jaettu neljään rastiin, meidän rastijärjestys oli 4, 1, 2, 3.

Eli aloitettiin nelosrastilta, jossa tuomarina Anu Mikkola. Tehtävänä oli nurmialueella seuruuttaa koiraa pieni pätkä, jonka aikana ammuttiin vasemmalla pikku paukku. Seuraamista jatkettiin, pysähdyttiin, jonka jälkeen viistosti oikealta metsästä tuli laukaus ja dami heitettiin oikealle. Se tippui risukasaan/sen taakse näkymättömiin, etäisyys aika lyhyt, n. 20m. Ekalla lähetyksellä Ruu vinkaisi ja pysähtyi samantien. Tokalla kehotuksella meni viivatarkasti damille ja markkeeraus sinänsä erinomainen. Tämän jälkeen koira lähetettiin vasemmalle linjalle, matkaa ehkä 10m ja dami nurmialueella frisbeegolf tolpan takana. Lähetin Ruun hätäisesti, sillä oli kauhea angsti liikkeelle ja se huonon lähetyksen seurauksena ajautuikin oikealle metsän rajaan. Stop ja ohjasin vasemmalle ja se meni vasemmalle!!! Lähipillitys ja samassa Ruu saikin tuulesta damin hajun. Markkeerauksessa vinkaisu tiputti pisteitä ja saimme tältä rastilta 14/20p.

Ykkösrastilla tuomarina Harri Sivén. Tehtävänä ensin lähihaku korkeiden ruusupuskien seasta. Koira piti pitää siinä tietyllä pienellä alueella, joka oli vaikeaa, sillä koiraa ei nähnyt pusikossa ollenkaan. Dami kuitenkin palautui pian. Sen jälkeen istumaan lähetyspaikkaan, josta laukaus kuusikon suuntaan. Nurmialueen vieressä kulki iso ja synkkä kuusikko rivi, jonka keskellä oli yksi koivu. Dami oli siellä. Linja viistosti koivulle, matkaa jotain 50m. Otin jo valmiiksi ennen laukausta hyvän suunnan, rauhallinen lähetys ja Ruu meni upeasti koivulle, lähipillitys ja dami ylös. Hieno! Tältä rastilta pisteitä 19/20.

Seuraavaksi kakkosrasti, jossa tuomarina Pekka Uusimäki. Tehtävänä lyhyt seuraamispätkä, pysähdys, jonka jälkeen laukaus ja damin heitto. Dami heitettiin pellolla lyhyen ja selvästi korkeamman heinän rajaan, aurinko paistoi voimakkaasti vasten. Etäisyyttä 40-50m. Ruu markkeerasi heiton varmasti, juoksi damille ja poimi sen helposti. HIENO! Pisteitä 19/20.

Viimeinen rasti oli ylivoimaisesti vaikein. Tuomarina Reima Ronkainen. Tuli laukaus ja kaukana 70-80m päässä heitettiin dami. Pelto oli sänkipelto ja sänki oli aika korkeaa siinä etualalla, heitto tippui vähän korkeammalle kohdalle ja tosiaan kauas. Siihen oli jo muodostunut selvä polku sänkien keskelle, joten ainakaan Ruu ei osaa korkealla sängellä juosta suoraviivaisesti damille. Vinkaisi TAAS lähdössä, paineli eteenpäin ja loikkasi vasemmalle damin kohdalle. Etsi siitä voimakkaasti, mutta oli markkeerannut aivan liian lyhyeksi heiton. Annoin etsiä jonkun aikaa ja yritin sitten ohjata koiraa damille. Ilmeni pientä pillitottelemattomuutta, jouduin ärähtämään huomion saamiseksi. Ohjasin taakse, Ruu lähti hyvin muttei edennyt tarpeeksi. Pysäytin uudestaan ja uusi ohjaus taakse. Nyt eteni damille ja saimme sen ylös. Tehtävä oli meille aivan liian vaikea. Pisteitä 8/20.

Kuitenkin näillä pisteillä ylsimme hienosti ALO2 tulokseen! Olen koiraan ja kokeeseen hirmuisen tyytyväinen. Siellä oli paljon hyvää ja on ehkä parhainta nähdä, että treeni on tuottanut tulosta ja koira pystyy kisoissakin onnistumaan ja tekemään hienoja suorituksia kaikesta häiriöstä huolimatta. Ainoa harmitus oli nuo lähtövinkaisut...paha paha paha... Mutta toisaalta nekin ymmärtää, sillä vastaavanlaista odottamista emme ole pystyneet harjoittelemaan. Kuuluu paukkuja, dameja lentää, paljon koiria ja vire korkealla. Nyt vain on jatkettava treeniä ja opeteltava vielä sitä malttia!Olisi mukava tietää noilla hyvin menneillä rasteilla, että mistä pisteen vähennys tuli, jotta asiaa pystyisi työstämään. Nyt menee vain arvailuksi.

torstai 25. lokakuuta 2012

Liian vähän aikaa, liian paljon treenattavaa

Pikkumustan juoksuja ei kuulu eikä näy, mutta viikonlopun WT-kisat sen sijaan lähestyvät uhkaavaa vauhtia. Niimpä olemme treeneissä keskittyneet pelkästään nomeen. Aika ei vain tahdo riittää, ei sitten millään. Ja lisääntyvä pimeys hankaloittaa hommia entisestään. Miksi tässä nome-maailmassa on niin paljon treenattavia asioita? Miksi miksi miksi!? Koostelen siis sen mitä treeneistä muistan.

Viime perjantain tein hakuruudun, josta oppina ohjaajalle se, ettet koskaan tee hakuruutua samaan aikaan kun puhut puhelimessa ja olet ehkä vähän tuohtunut työasioista. Tein siinä huomaamatta sitten varmaan voittajaluokan kokoisen ruudun (ehkä vähän liioiteltu), mutta iso alue, jossa 5-6 damia. Oli vähän vaikea, ei siitä sen enempää. Läksy meni perille, no phone!

Viikonloppuna, la + su tehtiin markkeerauksia, linjaa ja hakuruutua. Aki tuli heittämään, kiitos rakas hirmuisesti! =) Tuuli oli taas aika olematon, joten oli vaikea miettiä sen suuntaa. Lauantaina heitot meni ihan jees, vähän outoa käyttäytymistä. En ymmärtänyt kyllä yhtään, miksi Ruu tahtoi muutaman kerran juosta pahasti vinoon, vaikka heitto tuli suoraan eteen ja oltiin jopa 10-15m päässä? Eli kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta oli siellä hyviäkin suorituksia.

Hakuruudun etuala oli selvästi nouseva rinne, maasto ihan jees helppoa muuten, mutta ei nyt ihan helpoimmastakaan päästä. Olisiko ollut 9-10 damia. Ruu etsi hyvin ja dameja palautui tasaiseen tahtiin. Se löysi sekä läheltä että kaukaa, joten kävi aluetta hyvin läpi. Varmaa työtä, hyvä!

Sunnuntaina sitten taas markkeerauksia ja linjaa niin, että välillä heitto jäi muhimaan sillä aikaa, kun Ruu suorittikin linjan. Pellon kanssa samassa linjassa oleva linja jatkui pellolta muutaman metrin helppoon kuusikkoon, targetti metsässä hyvin näkyvillä. Toinen linja pellon kulmaan, targetti heikommin nähtävillä. Markkeerauksissa käytin valkoisia, kaksivärisiä ja vihreitä damjea. KAIKKI markkeeraukset nousi UPEASTI!!! Etäisyyttä oli nyt 30-50m. Osa heitoista tuli samaan kuusikkoon johon linjakin oli tehty. Ruulla ei ollut mitään ongelmia antaa markkeerausten olla, se suoritti mitä pyysin. Viimeiseksi kaksoismarkkeeraus, jossa valkoinen dami kuusikkoon ja vihreä pellolle. Vihreästä damista paineli ensin ohi, mutta jäi tosi kauniisti pienelle alueelle ja haki ja haki. Ei laajentanut ja vouhottanut, tiesi mistä etsiä. HIENO!

Linjatkin meni tosi hyvin. Kulmaan menevä viisto linja meni vähän huonommin, mutta muuten oikein hyvä.

Maanantaina juoksin kilpaa kellon kanssa. Olin nippa nappa viideltä treenipaikalla ja kiireellä tein kaksi linjaa niin, että sain otettua yliuittoja. Pakko, jos sattuu, että kisoissakin on vesitehtävä. Vähän kyllä kylmäsi laittaa koiraa veteen, kun maa on ihan kuurassa ja kova. Onneksi Pikku-Ruulla on emältä peritty turkki! Naurakaa vaan minun takkuturkille, mutta nyt siitä on tosi hyötyä! Nih! Kaksi damia molempiin targetteihin. Paikka on tuttu hirvikärpäs mesta, mutta ei näkynyt ötökän ötökkää. =) Lisäksi tein hakuruudun, etuala suopursu metsää, takarajalla vetinen "suo" alue, kauimmaiset damit sen sivuilla. Kahdeksan damia ruudussa.

Aloitettiin hakuruudulla. Sieltä neljä damia. Töitä sai Ruu tehdä, että löysi, tuuliapuja ei juuri ollut. Sitten eka linja siitä "vierestä". Kohta on täsmälleen sama, jossa ollaan tehty ennenkin. Uintia 3-5m ja maalla piti jatkaa 10m metsän rajaan. Targetti näkyi. Ruu lähti hyvin, epäröimättä veteen, mutta lähti uimaan vinoon kohti vanhaa rantautumispaikkaa, jossa heinikossa oli selvä aukko. Pysäytin ja ohjasin, ei auttanut, vielä uudestaan ohjausyritys ja niin vain kurssi kääntyi sinne minne pitikin! Näin eka dami tuli takaisin. Uudestaan ja nyt mentiin hienosti viiva suoraan. Damia sen sijaan etsi pitkään ja hartaasti, jostain kumman syystä? Meinasi harhautua alueelta, kyseli pari kertaa, mutta onneksi jatkoi etsimistä ja viimein löysi. Outoa, en kuitenkaan mitenkään vaikeasti niitä ollut piilottanut.

Sitten jatkettiin hakuruudulla. Sieltä yksi dami ylös, jonka jälkeen käytiin toisella linjapaikalla. Se oli sen leveämmän kaistaleen yli, vastakkaiseen suuntaan kuin mitä olemme sitä edellisellä kerralla tehneet. Targetti aavistuksen huonommin näkyvillä. Ruu naulitsi katseen heti suoraan, ehkä valkoinen keppi näkyi hämärässä kuitenkin "selvästi", vaikka omaan silmään näytti vaikeasti havaittavalta. Lähetin ja noutaja ui ihan viivatarkasti vastarannalle ja jatkaa matkaa kohteelle. Kauneusvirhe siinä, että damin löydettyään päätti vielä ravistaa itseään, jolloin pudotti damin! Mrr...muuten ihan valtavan upea suoritus. Jätin tähän, en raaskinut enempää uitattaa, kun meni muuten niin hienosti. Upea linja!

Laitoin vielä kerran hakuruutuun. Vähän ehkä alkoi kaduttaa, sillä Ruu etsi toooosi kauan. Se tuli jo useamman kerran etualalle tarkistamaan minun sijainnin, mutta jatkoi itsenäisesti töitä. Ruudussa oli jäljellä vasemmalla aika edessä yksi, oikealla "suon" reunassa toinen kauimmaisista ja suon etureunassa yksi. Pimeäkin alkoi jo saapua, en paljoa nähnyt koko koiraa. Aikaa tosiaan kului ja päätin sitten edetä ruutuun aina kun Ruu oli kauempana etsimässä, olin henkisenä tukena. Olin tullut n. 10m, kun se löysi sen suon etureunassa olleen damin. Hyvä! Hirmuiset kehut ja samalla huomaan, että koiran turkin pintakarvat on kohmeessa! Aika lähteä kotiin.

Tiistaina toisella lähipellolla vähän linjaa, ajatuksena tehdä sokkolinjoja. Kun olin vienyt targetit, pohdin, onko mitään järkeä ennen kisoja ottaa useampi epäonnistunut linja ja lisätä koiran epävarmuutta? Vaikka tiedostin asian, niin silti tein treenin!? Tsäkällä vai osaamisella, Ruu teki yyber hyvin!

Eka linja oli jonkin laiseen myötätuuleen, targetti pellon ja metsän välisessä leveässä ja avarassa ojassa, näkyvillä siis vasta ihan reunalla. Lähetin n. 5m päästä ekan, se suoraan! Sitten kiersin vähän kauemmas, suora tämäkin ja kolmas taas kauempaa ja hyvin meni!

Sitten toinen linja, jonne lähetin viistosta. Kohde ison metsäsaarekkeen keskivaiheilla, targetti melko huonosti näkyvillä. Etäisyys n. 15m ekalla, toisella 25m, eli lyhyet nämäkin. Mutta niin suorat ja varmat!

Viimeisenä pellon reunassa, ei näkyvillä, häiriölinja oikealla, jonka Ruu kyllä bongasi heti. Lähetin n. 25-30m, pellon reuna ei ollut suora, joten siitä ei linja saanut apuja. Ruu meni niin varmasti, niin lujasti ja niin suoraan, että olin ihan monttu auki?!? Kaksi viimeistä lähetystä aina kauempaa, nekin hyvät! Oli kyllä upeaa katseltavaa pienen työskentely. Pohdin vain, että jos eka linja menee täsmälleen oikein, kannattaako niitä loppuja edes haetuttaa? Nyt ainakin vaikutti siltä, että Ruun linjan suoruuteen vaikuttaa sen tekemät meno- ja palautusjäljet. Hmm...

Loppuviikko otetaan iisisti, lepäillen ja lenkkeillen. Tänään tein pienen hakuruudun aamulla, kun menin vähän myöhempään töihin. Tarkoitus vahvistaa uskoa omaan tekemiseen, mutta jostain syystä helposta ruudusta tulikin jotenkin haastava. Kuusi damia, alue aika pieni, maasto kyllä siinä mielessä vaikea, että oli paljon puskaa ja korkeaa heinää ja puita jne. Tuuli aika olematon, taas. Kolme tuli hyvin, viidettä etsittiin jonkin aikaa ja sen jälkeen tuli totaalinen nukahdus. Ruu ei lähtenyt enää uusille alueille, pyöri vain etualalla siinä oikealla. Koko ajan samalla pienellä alueella, ihan kuin olisi lopettanut hommat kokonaan. Otin pillillä luokse ja aika napakasti herättelin pentua ja lähetin matkaan kohti puuttuvia dameja. Kahdessa minuutissa sain toisen kauimmaisen käteeni. Kun vain viitsisi tehdä hommia. Hmm..........pakko ottaa huomenna varmaan tosi helpossa maastossa pieni hakuruutu, jossa paljon dameja. Itseluottamusta! Hmm.......jonkun pitäisi estää mua!

torstai 18. lokakuuta 2012

Nomeilut, niissä vähän muutoksia

Ollaan vähän ehditty nomeilla ja treeneihin on tullut nyt vähän muutoksia. Ajatukset ovat lähteneet edeltäneestä koulutuksesta ja ovat vain niin paljon järkevämpiä. =)

Olen tehnyt Ruulle sitä lähietsintä-treeniä lenkkeilyn yhteydessä. Hyvin on alkanut pelittämään ja nenä käy hyvin. En ole tehnyt kauhean suurta aluetta, koska tämä neiti kyllä osaa laajentaakin tarvittaessa liikaakin. Mieluummin nyt vähän pienempi ympyrä.

Suurin muutos lienee lähipillikäskyn vaihtaminen. Ruu reagoi käskyyn heti hirmu hyvin, ekalla kerralla tuijotti minua kolme sekuntia ennen kuin alkoi etsimään. Sen jälkeen ei ole kysellyt. Käsky jäljittelee Anken hienoa lähipillitystä, mutta en ole varma miltä se ihmiskorvaan edes kuulostaa. Selvästi kuitenkin erilainen kuin ennen ja eroaa myös selvästi muista käskyistä.

Lähietsinnässä ollaan edistytty niin hyvin, että olen pari kertaa kokeillut tehdä luoksetulon etsinnän lomasta. Molemmilla kerroilla Ruu on reagoinut ensimmäiseen käskyyn, josta on saanut hirmuiset kehut ja damin. Ekalla kerralla reagointi oli vähän hitaampi, mutta lähti kuitenkin heti tulemaan. Viimeisimmässä treenissä lopetti etsinnän välittömästi. Hienoa! =)

Lenkillä olen tehnyt myös pysäytyspilliä ja luoksetulopilliä, molempia ilman käsiapuja. Toimii!

Pari päivää sitten treenattiin yksiksemme pellolla. Tuuli tosi paljon, joten oli helppo katsoa tuulen suuntaa. Tein ekan linjan pienen kumpareen taakse, häiriötargetin oikealle lähelle. Kolme damia. Eka lähetys niin, että Ruun tarvitsi mennä vain kaksi askelta nähdäkseen kummun taakse. Ekalla lähti kuitenki loivasti vinoon oikealle, muttei kyllä tähdännytkään häiriötargetille. Otin pois ja lähetin samasta uudestaan. Nyt meni suoraan! Toinen lähetys kauempaa ja kolmas vielä kauempaa ja hienosti meni!

Sitten jatkettiin semi-etsintään, jota alamme myös treenaamaan omalla käskyllänsä. Laitoin kolme damia aika pellon ja metsän rajaan, melko pienelle alueelle. Lähetys niin, että tuuli tuli ns. suoraan edestä. Tämä vaatii opettelua meiltä molemmilta. Hieman meinasi lähteä kauemmas, mutta tuli kutsusta takaisin. Opetellaan opetellaan...

Toinen linja meni pellon ja metsän rajaan, edelleen myötätuuleen. Targetti hieman vaikeammin nähtävissä, häiriötargetti vasemmalla. Lähetys eka 50-60m. Suoraan ja lujaa! Toinen ja kolmas samalla tavalla aina vähän pidemmästä matkasta ja lisäksi heitin ennen lähetystä häiriödamin oikealle. Hieno!!!

Koska meille jäi luppoaikaa, tein vielä sitten ohjaustreeniä kolmella targetilla. Edessä neljä ja sivuilla kolme damia. Tuuli tuli suoraan oikealta. Treeni meni hyvin, muutama erehdys taisi tulla, mutta nekin ratkaistiin hyvässä hengessä. Toko-koirani alkoi kylläkin ennakoimaan pysäytystä, eli teki muutaman kerran omatoimisen seisahtumisen stoppikohdassa. Tämän vuoksi tein sitten vain suoria eteenmenoja väliin, en ollenkaan taakselähetyksiä. Tosi hyvä treeni!! =)

Markkeerauksia ei olla paljon tehty, heittäjä puuttuu. Hieman ahdistaa, sillä näillä näkyvin olisi WT koe viikon päästä. Ellei nyt sitten ne juoksut ala.

Aki tuli meitä avustamaan viime sunnuntaina, ei mennyt ihan niin hyvin kuin koulutuksessa. =P Tuuli oli aika olematon, joten en ollut ihan varma sainko tehtyä nyt tuulen mukaan niin kuin halusin. Mutta selvästi Ruu markkeeraa ne valkoiset damit paremmin, kuin edes kaksiväriset. Silti heitoissa näki sen työskentelyä, ja kyllä sillä sitä ajatusta on mukana. Pitäisi vaan saada treenattua enemmän!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Taitava oppilas, valaistunut ohjaaja

Viikko sitten lauantaina otimme Ruun kanssa osaa nome-koulutukseen Hollolassa. Pahoittelen, että koulutuksen päivittäminen blogiin on kestänyt, aikataulu kiireitä. Treenattukin jo ollaan, ne päivittelen taas kunhan ehdin. Mutta nyt koulutukseen, pitkä postaus, mutta niin paljon hyvää asiaa!

Kouluttajina toimi Tineke Antonisse-Zidja (Hollanista) ja Anke Bogaerts, (Saksa/Hollannista). Olen viime vuonna osallistunut Tineken koulutukseen kuunteluoppilaana ja silloin tykkäsin kyllä erittäin paljon koulutuksesta ja olen treenannut aika lailla niiden neuvojen mukaisesti. Nyt pääsin mukaan koiran kanssa ja hitsit, että oli HYVÄ koulutus! En osannut kuvitellakaan, miten paljon omia silmiä avaa, kun kokeneet ja taitavat kouluttajat seuraavat ja kommentoivat minun ja Ruun työskentelyä. Ja siihen päälle monet hyvät neuvot ja vinkit, treeni-ideat ja pohdinnan alle joutuneet asiat. Voi vitsit! Ohjaaja leijuu jossain korkealla fiiliksissä, siis NIIN hyvä oli lauantai! Mahdollisuus olisi ollut osallistua myös sunnuntaina mukaan...nyt melkeimpä harmittaa...

Mutta sitten niihin oppeihin

Aamupäivän olimme Tineken opissa. Tehtiin ihan yksinkertaisia markkeerauksia pellolla. Paljon tuli samoja asioita, kuin edellisessä koulutuksessa, mutta niitä on aina hyvä kerrata. Tuuliolosuhteita en kirjaa tänne nyt sen tarkemmin, koska ne olen kirjannut edellisestä koulutuksesta. Täytyy kaivella ainakin se Tineken edellisen koulutuksen postaukset vanhasta blogista tänne. Kullan arvoisia neuvoja!

- Aina pitäisi huomioida tuuli, kun menet treenaamaan. Siis ihan AINA! Itse olen jo vähän laistanut tuulen huomioimisesta, mutta nyt jatkossa on skarpattava. Täytyy miettiä tuulen suunta ja sen jälkeen miettiä mitä haluan treenata ja miten koira kyseisistä tuuliolosuhteista selviytyy! Tarkkaile koiraa!

- Markkeerauksissa ei hyväksytä metsästämistä, koiralle tulee siitä nopeasti tapa.

- Alkuvaiheessa valkoinen dami lisää onnistumista, nenän lisäksi koira oppii käyttämään silmiään.

- "Tyhmältä" koiralta, joka juoksee juoksee juoksee vain käyttämättä päätään tai nenäänsä, voi ottaa damin pois ns. nenän edestä. Tämän voi tehdä toiseenkin kertaan.

- Odota ainakin 5s ennen koiran lähettämistä markkeeraukselle, jotta koira ehtii paikantaa heiton. 

- Vinkumisesta muutama sana: koiran tulee tiedostaa vinkuminen. Koira, joka ei tiedä vinkuvansa, niin tässä tapauksessa ei ole keinoja saada sitä lopettamaan. Koira ei silloin ymmärrä, mistä sitä kielletään. Jos komennuksella saat koiran lopettamaan vinkumisen, se tiedostaa asian. Näytä koiralle dami, että sinulla/ohjaajallakin on kiva dami. Menkää koiran kanssa kauemmaksi suorittavista koirakoista (mieluummin ensin yksi suorittava koirakko), anna koiran katsoa vähän aikaa ja palkitse ennen vinkumista. Pikkuhiljaa aikaa pidennetään ja etäisyyttä lyhennetään ja mukaan useampia koirakoita.

Ennen kuin tehtiin markkeerauksia, Tineke kirjoitti ylös jokaisen ohjaajan ajatuksen siitä, millaisena markkeerajana omaa koiraansa pitää. Ja heittojen jälkeen piti kertoa, miten koira tehtävän suoritti. Pelkkä hyvin/huonosti, ei riittäisi vastaukseksi. Minähän olen aina sanonut, että Ruu on huono markkeeraaja. Nyt vastasin, että keskittyessään se markkeeraa hyvin, mutta ei aina. Teimme ihan yksöismarkkeerauksia, etäisyys aika lyhyt ja helpoin tuuliolosuhde, eli sivutuuli ja heitto vastatuuleen. Tehtiin valkoisilla dameilla.

Ruu suoritti markkeeraukset hyvin, minusta se käytti tuulta apuna, mutta Tineke sanoi, että Ruu tiesi tarkalleen missä dami on, eli Ruu mittasi etäisyyttä! Ajattelin ensin itse, että menipäs tsäkällä, mutta läpi koulutusosuuden Ruu toisti saman! Hitto! En tunne koiraani...tai en osaa katsoa sen työskentelyä oikein.

- Sivutuulissa heitto ensin vastatuuleen ja vasta kun koira osaa käyttää tuulta hyväksi ja oppii riippumattomaksi heittäjän avusta, heitetään myötätuuleen. Sivutuulien jälkeen vaikeutetaan, ensin vastatuuleen ja vasta viimeiseksi myötätuuleen.

- Vastatuuleen koira saa hieman metsästää ja käyttää tuulta apunaan damin löytämiseksi. Koira, joka tietää etäisyyden menee hyvin lähelle damia ja metsästää muutaman sivuliikkeen turvin.

- Myötätuulessa koiran tulee ylittää dami ja kääntyä tuulta kohti ja metsästää dami ylös.

- Jos koira ei osaa käyttää tuulta eikä tiedä etäisyyttä, tehdään pelkästään sivutuuleen ja harjoitellaan!

- Koirat tarvitsevat "aivojen" treenaamista! Treenaa erilaisiin tuuliin ja erilaisilla etäisyyksillä! Ei pelkästään matkaa kasvattaen, välillä lyhyitäkin heittoja!

Ruu suoriutui vastatuulesta todella hienosti!!! Se Tineken sanojen mukaan "käytti aivojaan", tiesi etäisyyden ja tuulta apuna käyttäen metsästi damin ylös. Hieno pieni! (tässä kohtaa ohjaajakin on jo aika vakuuttunut/hämmentynyt/haltioitunut/jne. koiransa työskentelystä, ehkä kaikki ei menekään pelkästään tsäkällä...)

Myötätuuleenkin Ruun suoritus oli upea. Pikkumusta tiesi jälleen etäisyyden ja meni riittävän kauas, kääntyi tuulta päin ja pienen oikealle koukkaisun jälkeen palasi vasemmalle ja metsästi damin ylös. Hieno!!!

RUULLE LISÄÄ VASTA- JA MYÖTÄTUULI HARJOITUKSIA! + muut suunnat

- Edistyneemmälle koiralle tehdään kolmois markkeerauksia, joissa yksi dami jää tarkoituksella "unohduksiin", jonne sitten voi ohjata/harjoitella ohjaamaan koiran.

- Kaksoismarkkeeraukset aloitetaan 180 asteen kulmalla, avustaja ottaa ekan heiton koiralta salaa ylös siltä varalta, että koira varastaakin ensimmäiselle heitolle. Näin ei tarvitse kieltää koiraa, kun se tekee virheen, se vain oppii, ettei saa palkintoa väärästä toiminnasta.

- Jos koiraa kieltää/korjaa, koiran tulee tietää mistä sitä korjataan!

Iltapäivällä jatkoimme sitten Anken opeissa ja hän oli kyllä yhtä loistava kouluttaja kuin Tinekekin! Paljon ajatuksia, paljon pohdittavia juttuja.

Aloitettiin haulla sekä pillikäskyillä ja niiden erottelulla.

On kolmen laista hakua/etsintää:
  1. Ohjaaja tietää tarkasti damin sijainnin (hakualue pieni, lähipilli)
  2. Ohjaaja tietää suurin piirtein alueen (alue keskipieni/"suuri")
  3. Ohjaaja ei tiedä tarkkaa sijaintia (alue suuri, "etsi sieltä jostain")
Me olemme käyttäneet näistä vain ensimmäistä ja viimeistä menetelmää, mutta on hyvä ajatus opettaa koiralle myös tuo kakkos kohta, jossa alue on selvästi tiedossa, mutta jossa ei saa lähteä laajaan hakuun. Siihen kannattaa ottaa oma käskynsä ja jopa oma lähetystapa. 

Sitten niihin pillikäskyihin. Tehtiin erotteluharjoitus, joka samalla testaa sen, miten hyvin koira osaa käskyt. Koira istuu paikoillaan ja sen ympäri kierretään samalla "piilottaen" yhtä pientä damia, eli tehdään hajujälkiä koiran ympärille. Tullaan koiran luota pois ja annetaan lähietsintä käsky. Tällä harjoituksella koira oppii käskyn ja etsimään ns. ympyrällä. Dami laitetaan alkuun niin, että tuuli tuo koiralle hajun siitä helposti. Vaikeutetaan asteittain.

Kun koira osaa edellisen harjoituksen, tehdään sama, mutta kolmannella toistolla ei jätetä damia, mutta annetaan pillikäsky. Hetken etsittyään kutsutaan koira luoksetulopillillä pois. Palkataan! Luoksetulokäskyn tulee tulla ennen kuin koira alkaa kyselemään ja epäröimään. Jos näin käy, on lähietsinä vielä liian epävarmaa. Seuraavassa toistossa dami on taas piilotettu ja koira saa etsiä sen.

Kolmannessa vaiheessa, kun koira on kutsuttu pois, se lähetetään takaisin "linjana", mutta pyydetäänkin koira istumaan pillillä. Koiran tulee malttaa istua riittävän kauan, 20-30s, jotta se oikeasti malttaa ja keskittyy. Avustaja laittaa salaa damin paikoilleen ja tämän jälkeen annetaan lähipillikäsky.

Ruulle tehtiin pelkästään lähipillitys. Se reagoi siihen hyvin, hieman harhautui alueelta (häiriö hajuja oli jo tosi paljon), palasi alueelle, mutta vähän Anke joutui avittamaan damin löytymisessä. Eli me jatkamme pelkästään lähietsinnällä, ei vielä luoksetuloa!

- Koiran tulisi pystyä helposti erottamaan eri pillikäskyt. Käskyjen tulee olla riittävän selkeät.
- Luoksepillitys ilman käsiapua. Koiran on osattava reagoida pelkkään pilliinkin.
- Alkuvaiheessa pillitetään lähietsintää paljon, vähitellen vähennetään.
- Metsästävälle koiralle opetetaan pieni ympyrä, jotta se oppii etsimään myös pienemmältä alueelta.
- Jos koira ei reagoi luoksetulokäskyyn käydään nätisti sanomassa "mur" ja heti koiran reagoidessa kutsuttava iloisesti ja annetaan esim. dami palkaksi.

Ruun kohdalla pohdin tuota pillikäskyä ja käsimerkkejä, että mun on varmaankin otettava pysäytys käskystäkin käsimerkki kokonaan pois. Ehkäpä Pikkumusta alkaa reagoimaan paremmin pilliin, kun se tarkoittaa oikeasti sitä pysähdystä ja istumista. Tästä tuli hyvää ajatusta...niitä ahaa-elämyksiä! =)

Seuraavaksi tehtiin harjoitus, jossa koiran tuli tehdä tehtäviä niin, että sen piti luopua jostain toisesta "häiriö"-tehtävästä. Teemana se, että koiran on tehtävä kuten ohjataan, ei niin kuin se itse luulee! Tänne en jaksa harjoitusta alkaa selittämään, täytyy kirjoittaa treeni puhtaaksi paperille.

Lopuksi mentiin takaisin pellolle ja tehtiin linja-treeniä. Anke käyttää myöskin valkoisia targetteja, joten niillä tehtiin tänäänkin. Oltiin sänkipellolla, märällä sellaisella. Targetti oli pellon reunassa, sinne linja viistosti pellon linjoihin nähden. Häiriötargetti vasemmalla ja Ruu sai kunnian aloittaa harjoituksen. Se suoriutui tehtävästä erittäin helposti, näitähän olemme tehneet. Epäilin sen taitoja, sillä linja tosiaan vaikutti minusta vaikeammalta, kuin mitä se olikaan. Ensimmäiseen lähetykseen sai itse valita etäisyyden, joten pelasin varman päälle ja mentiin n. 30-40m päähän targetista. Toinen otettiin kauempaa, sekin meni helposti. Kolmas vielä Anken vaatimuksesta ja lähetys niin, että Ruu joutui ohittamaan muut koirakot, joita oli molemmin puolin sekä sen häiriötargetin. Linja meni ihan viiva suoraan! Tällä Anke halusi minulle osoittaa, että koira osaa jo nämä, nyt pitäisi mennä harjoituksissa eteenpäin! =)

- Myötätuuli on linjaan helpoin. Vastatuuleen herkästi lähtee metsästämään, sivutuulessa voi ajautua loivemmin vinoon tuulen alapuolelle hajua hakeakseen.
- Sokkolähetyksiä myötätuuleen!
- Koiran rintamasuunnan tulisi olla huolellisesti kohteeseen päin. Koira voi istua tai seisoa, mutta rintamasuunnan tulee olla hyvä!
- Jos kiellät koiraa menemästä häiriömarkkeeraukselle, on koiran kestettävä kielto. Muuten koira voi pitää sitä aina kiellettynä, eikä sitten tehtävän tullen menekään sinne. Voit mieluummin sanoa koiralle "jätä" tai "myöhemmin" EI-sanan sijasta.

-> kaksi targettia - kun koiran katse ei enää seilaa -> eteenpäin
-> targetti hieman vinoon, vaikeampi nähdä "mama never lies"
-> kaksi häiriö targettia, oikea vinoon, "mama never lies", kun katse ei seilaa
-> oikea targetti kauemmas ja kauemmas
-> enemmän häiriötä ja koira osaa mennä jo todella kauas
-> kun eteenmeno varma - > ohjauksia sivusuuntiin

- Linja työskentelyssä LUOTTAMUS on äärimmäisen tärkeä ja ratkaiseva asia!

Kokonaisuudessaan en voi olla hehkuttamatta koulutuksen antia. Mieletöntä! Täällä niin leijutaan fiiliksissä!!!

maanantai 8. lokakuuta 2012

BH Waterfowler Bliss

Viikonloppu meni nopeasti, molempina päivinä löysin itseni seisomasta pihalta kylmässä tuulessa ja sunnuntaina vielä sateessa koko päivän ajan...mahtavaa... Mutta sen verran huikeaa menoa sisältyi molempiin päiviin, että siinä helposti unohtuu syksyn säät! Lauantaina oltiin nome-koulutuksessa, siitä erikseen omassa postauksessa. Asiaa tuli niin paljon, että se vaatii syvällisempää keskittymistä, jotta asioita saa koottua ylös blogiin.

Eilen osallistuttiin sitten Ruun kanssa Suomen Rottweileryhdistyksen Keski-Suomen ao:n järjestämään BH-kokeeseen. Koetta varten treenattiin kerran, viime perjantain toko-treeneissä, jossa kävin seuruu kaavion hihnan kanssa läpi ja jäävät. Lisäksi Ruu sai harjoitella paikalla olemista, kun häiriökoirakko teki tokojuttuja vieressä. Siinä oli tottisharjoittelut. Absin kävin näyttämässä Ruulle lauantain paluureissulta, silloin ei kyllä ollut kauheasti populaa paikan päällä. Eli ei kovin paljoa harjoiteltu, mutta eipä sille oikein tarvetta ollutkaan. Yhtään en jännittänyt, vähän kummallinen olo olla kokeessa, kun ei jännitä yhtään.

Sää oli tosiaan mitä "ihanin", tuuli ja satoi vettä. Nice. Tottis pidettiin tässä Liepeellä, Laukaanhovin takana olevalla hiekkakentällä, joka oli tietysti paikka paikoin täynnä pieniä vesilammikoita. Me olimme kuudensina suorittamassa ja jouduimme ensin paikallaoloon. Tuomarina toimi Laura Pitkänen.

Ennen "kehään" menoa Ruu oli tosi hyvässä vireessä ja intopiukkana tekemässä hommia. Painui terävästi maahan ja oli maannut valppaana ja hyvin koko ajan. Paikkamakuun aikana satoi tietenkin vettä, onneksi sekään ei haitannut sään kestävää koiraa. ;)

Tottisosuuskin sujui hyvin, Ruu tuli seuruut hyvin mukana ja jaksoi oikein hyvin. Lievää kontaktin puutetta minusta paikkapaikoin, mutta hyvin kuulolla ja käännökset sujui hyvin. Seuraamispaikka pysyi koko ajan! Tuomari olisi toivonut enemmän voimaa seuraamiseen, mutta eihän meidän pieni ja suloinen labradori sellaista seuruuta osaa. =) Henkilöryhmässä ei välittänyt ihmisistä mitään, mutta perusasennot pysähdyksissä oli jäänyt vajaiksi muutaman kerran. Jäävät sujuivat niin kuin piti, luoksetulo olisi saanut olla reippaampi (liekö näkyy tokon luoksetulon stoppien harjoitus) ja lopussa ennen sivulle tuloa Ruu hidasti enemmän, maa oli siinä kohtaa vetinen ja lälly. Tuli suoraan sivulle, mutta ei olla koskaan eteentuloa harjoiteltukaan.

Näin ollen tottisosuus läpäisty! Kaupunkiosuus toteutettiin sitten Vaajakosken ABC:n parkkipaikalla. Mukana oli kaikki mahdolliset pyöräilijä, juoksija ja koirahäiriöt + liikenneaseman omat häiriöt autoista ja ihmisistä. Ja niitähän riitti. Ruu kulki hihnassa tuttuun tyyliinsä, leppoisasti tepastellen. Se tuntui vaipuvan omiin ajatuksiinsa ja hetken siinä kuljettuamme kurkkasi taaksepäin, että olenhan minä vielä siellä hihnan toisessa päässä. =D Ei reagoinut mihinkään mitenkään, ei oikein noteerannut edes vastaan tullutta häiriökoiraa.

Näin tuli siis todistettua, että koira tai ohjaaja eivät ole aggressiivisia ja BH-koe oli läpäisty. =D Ensimmäinen virallinen titteli on nyt saavutettu, BH Waterfowler Bliss!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Ihanat kamalat linjat

Mentiin tyttöjen kanssa lenkille ja lenkin yhdeydessä ajattelin tehdä muutaman simppelin linjan Ruulle. Teemana häiriötargetin ignooraaminen. Tein pellon pitkän sivun suuntaisesti, yhdet targetit molempiin päihin ja vähän huonommin näkyville, kolme damia molempiin päätyihin. Laitoin häiriötargetin suht lähelle linjaa ja selvästi näkyville.

Eka suunta meni sairaan hienosti! Ruu ei kertaakaan yrittänytkään mennä oikealla olevalle häiriö targetille, joka oli n. 10m päässä lähetyspaikasta. Ekalla lähetyksellä kuitenkin kaartoi vähän oikealle, joten otin homman uudestaan. Toisella paineli sitten ongelmitta suoraan sinne minne pitikin, damit olivat reilun 5m ennen targettia, joten tuli vähän pillipysäytystä ja kuuliaisuutta. Pidensin jokaisella kerralla lähetysmatkaa, niin hieno meno!

Toiselle targetille sitten Ruu meni ekalla lähetyksellä muistaakseni heti suoraan, päädyssä oli yksi dami ja kaksi jäi taas vähän kauemmas targetilta ja vielä pari metriä sivuun "suoralta". Häriötargetti jäi vasemmalle, se ei kiinnostanut Ruuppaa tippaakaan eikä se sinne pyrkinyt missään vaiheessa. Yritin pillittää Ruun niille aikaisemmille dameille, mutta se paineli ja jarrutteli targetille, joten turha tivata siitä. Tämän jälkeen alkoi ongelmat. Pysäytyspillitystä ei kuunneltu, linjalta poikettiin sitten aina milloin mitenkin vinoon ja lähipilliä ei uskottu, vaikka oltaisiinkin oltu kohteella. Lähetyksiä tuli siis useampia ja sen myötä epäuskoa. Saatiin lopulta damit ylös, mutta jouduin helpottamaan ja menemään lähemmäksi. Koska säädettiin, alkoi Ruu sitten hidastella ja pysähtyi edettyään jonkin matkaa. Taaksepäin ei oikein tahtonut lähteä, ellen mennyt lähettämään lähempää. Heitin Ruulta salaa linjan päähän kolme damia, sillä halusin sille reippaan eteenmenon ilman säätöjä. Viimeisellä toistolla painelikin jo tuttuun tyyliin.

Harmittaa tuo ihme säätö. Loppuun saatiin kuitenkin hyvä meno ja siitä jäi hyvä mieli. =) Ajattelin häiriötargettien tuottavan tänään ongelmia, mutta ei se sitten niin mennytkään. Ilmeisesti ne pitäisi sijoittaa vähän pidemmälle, olivat nyt ehkä liian lähellä ja helposti siis ohitettavat.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Raatoja, vesitöitä, hirvikärpäsiä



Sulatettiin vähän raatoja treenausta varten, joten reippaina tehtiin töitä eilen ja tänään. Mentiin Marin ja Saran kanssa taas sinne hirvikärpästen asuinalueelle, hyvä vesipaikka menee hirvikärpäs ällötyksen edelle. ;) Riistana oli nyt monen moista sorsalintua sekä perinteiset varikset ja lokit. Marikin löysi pakastimen kätköistä mustan kanin, joten käytettiin vaihteeksi sitä.
 
Maanantaina tehtiin ensin markkeerauksia niin, että joko veteen tai selvästi maalle veden rajaan. Vasemmalle tuli selkeä uinti, oikealle olevalle heitolle oli houkuttimena kiertää rannan kautta sen sijaan, että koira ylittäisi uimalla muutaman metrin mittaisen vesikaistaleen. Sara teki töitä ensin, Ruu odotteli autossa, jottei se nähnyt tehtäviä tällä kertaa etukäteen.

Markkeerauksissa ensin heitto veteen vasemmalle, se meni hyvin. Sitten oikealle siihen rantaan, jonne Ruu suunnisti alkuun tosi hyvin ja meni veteenkin hienosti, vaihtoi sitten uinti suuntaa yllättäen vasemmalle ensimmäisen heiton suuntaan. Mari avitti vähän ja saatiin riista ylös. Palautus tuli rannan kautta, mutta se on niin paljon helpompi ja nopeampi reitti, että ei voi oikein moittia siitä. Uusi heitto oikealle rantaan. Ruu lähti taas hyvin, paineli hienosti veteen ja TAAS muutaman hassun metrin päässä rantautumispaikasta se kääntää kurssin sinne vasemmalle?! Tällä kertaa otettiin riista ylös Ruun nenän edestä, kutsuin koiran takaisin. Sama uudestaan ja nyt tehtiin kunnolla töitä. Helposti Ruu haki riistan talteen.

Tässä välissä tein linjan vastakkaiseen suuntaan, tehtävänä uida n. 5m yliuitto ja jatkaa matkaa 10m sammalpatjaa metsänrajaan, jossa targetti ja riistat. Saran häiriöjäljistä huolimatta Ruu meni suoraviivaisesti kohteelle ja tavi palautui pika pikaa. Targetti kyllä oli helposti näkyvillä onnistumisen takaamiseksi.

Sitten taas markkeeraus vasemmalle veteen, mutta ennen noutoa tehtiin toinen linja samaan paikkaan. Jälleen eteni hyvin, löysi nyt ”vieraan” sorsalinnun, tavia inasen pienemmän, jonka nimeä en enää muista. Lintu ei häävissä kunnossa ollut, Ruu otti sen reippaasti suuhun, mutta jäi vähän epäuskoisen näköisenä katsomaan minua, että voiko se olla tämä, joka täältä haetaan? Levitin kädet kutsuksi ja Ruu palautti linnun reippaasti. Tästä markkeeraukselle, jonka se muisti hyvin. Hyvä!

Sitten jatkettiin hakuruudulla, joka oli lampareen toisella puolella. Alue osittain vedenrajassa ja osittain suopursuisessa metsämaastossa. Selkeä maaston vaihdos, ranta oli vaihdellen muutamien metrien-7m alueelta pehmeää sammalpatjaa, heikkoa heinää kasvoi paikkapaikoin veden rajassa. Tuuli aika vaikea, oikealta takaa viistosti. Viisi riistaa, yksi varis metsässä ja toinen sammalpatjan ja metsän rajamaastossa, kani kauimmaisena kärjessä, pulu vaikeassa kulmassa veden rajalla (mutta maalla) ja isompi sorsalintu heti alussa vedessä heinien kätköissä. Ruu lähti hyvin, oli ihan jonkun aikaa etsimässä ja tuli takaisin tyhjänä!?! Whaat?! Höpö höpö ja siitä lennosta vain etsimään. Saikin sitten heti hajun lähimmäisestä sorsalinnusta, jonka toi ekana. Tämän jälkeen alkoi homma toimia ja kaikki riistat palautuivat hyvää tahtia takaisin. Oli hauska seurata, miten Ruu sai pulusta hajun, näytti siltä, että ei työstänyt hajua loppuun ja lähti etenemään pidemmälle, mutta palasikin hajun perässä takaisin ja löysi linnun.

Kaikki palautui käteen hyvillä otteilla. Kania kannettiin tosin takapuolesta, mutta sillä otteella perille saakka. =)

---

Tänään sitten pelkkiä markkeerauksia ja tarkoituksella uskoa uida pidemmälle sekä muutama linja jälleen veden ylityksellä. Tällä kertaa Ruu sai seurata ja harjoitella odottamista, kun Sara teki ensin. Ruu oli hipi hiljaa ja nätisti koko ajan. =)

Markkeerauksille lähetettiin eiliseltä hakuruudun puolelta ja heittäjä oli toisella puolella lamparetta. Uintimatkaa tuli nyt siis paljon reilummin. Lokki ensin, jotta se näkyisi vedestä paremmin ja auttaisi uimaan perille asti. Rohkeasti Ruu uikin, ajautui kuitenkin vasemmalle ennen kuin sai linnun näkyviinsä. Toisella heitolla sorsalintu, joka palautui helposti.

Tehtiin linja välissä. Uitavana oli nyt selvästi pidempi ylitys, n. 10m ja rannalta piti jatkaa 5m metsänrajaan, jossa kolme pientä riistaa. Ruu lähti hyvin, ui epäröimättä perille saakka, mutta meni inasen oikealle. Jatkoi vedestä  metsään, teki pienen kaarroksen vasemmalle ja sai hajun riistasta. Olisi pitänyt ehkä ohjata tarkemmin.

Sitten jatkettiin markkeerauksilla heinikkoon/maalle. Heitto vasemmalle, Ruu ui pitkälle, kunnes alkoi vähän nostella päätä ja ihmetellä, missä riista. Pyöri hetken vedessä, mutta teki itse ratkaisun ja hakeutui rannalle, aika lailla vasemmalle riistasta. Mari taisi vähän auttaa hakeutumaan oikeaan suuntaan, sieltähän se riista löytyi. Ruu oli kuulemma paketoinut linnun, kun sen siivet oli jääneet levälleen. Ruu oli nostanut siivet pakettiin ja ottanut linnun vasta sitten suuhun. Hauska =). Palautusta mietti hetken aikaa, en kutsunut vaan annoin Ruun taas vähän pohtia. Itsenäisesti se sitten sieltä lähti tulemaan ja kehuin kyllä vuolaasti siinä vaiheessa. Uusittiin vielä toiseen suuntaan heinikkoon heitto. Epäuskoa jälleen loppuvaiheessa, mutta nyt Ruu eteni paremmin rannalle saakka eikä jäänyt veteen pyörimään. Ei kuitenkaan rantautunut oikeasta paikasta, eli hukkasi markkeerauspaikan uinnin aikana. Harjoituksen puutettako? Mari taisi taas vähän jelppiä ja hyvin palautui.

Otettiin sitten vielä linjalta viimeiset linnut pois. Ruulla alkoi olla selvästi jo vähän kylmä. Se lähti hyvin, ajautui taas inasen sinne oikealle, kohti samaa rantautumispaikkaa kuin ekalla linjalla. Pillitin ja kutsuin nimeltä, Ruu kääntyi ja yritin ohjata sitä uudestaan eteen. Kääntyi hyvin, mutta jatkoi tähtäämälleen paikalle. Annoin mennä. Ruu jatkoi rannalta metsään, pysäytin ja stoppasi hienosti! Ohjasin vasemmalle, Ruu tuli vasemmalle etuviistoon rantaan, johon uusi stop ja ohjaus taakse. Kääntyi hyvin ja löysi riistalle. Hyvä! Haki palautuksessa rantautumispaikan sieltä oikealta, ei palauttanut suoraviivaisesti.

Vielä viimeinen ohjaus, vaikka Ruu kyllä vapisi jo kovasti kylmästä. Otin lähetyspaikan hieman vasemmalta, mutta Ruu oli päättänyt edelleen, että menee sieltä oikealta. Lähti täysin epäröimättä veteen. Pillitin taas ja kutsuin nimeltä, jolloin sain koiran kääntymään. Ohjasin vasemmalla kädellä taakse ja sain muutettua kurssia!!!!!!!!!! Kehuin kovasti ja kannustin. Ruu rantautui täsmälleen oikeasta kohdasta, ja eteni hyvin suoraan riistalle. Ai että hieno pieni!!! Palkinnoksi hyvästä työstä Ruu sai kantaa ison sorsalinnun melkein autolle saakka. Oli aika päheä Pikkumusta. =) Ei kylmäkään vaivannut, kun sai olla liikkeessä.

Ja jos kysytte, oliko hirvikärpäsiä, niin olihan niitä. Yhh....

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pikku-Ruulle toinen AVO1!

Tänään startattiin Ruun kanssa aamulla ennen kahdeksaa liikkeelle ja otettiin auton nokka kohti Espoota ja Labradorikerhon tokomestaruus koetta. Matkalla poimittiin Marika Jämsästä mukaan, seuraksi ja tueksi. =) Avoimenluokan oli määrä alkaa klo 12 ja kisapaikalla oltiin nippa nappa puolituntia ennen luokan alkua. Ihan ajoissa siis. ;) Tuomarina toimi Timo Pussinen ja tämmöisen rivin me saimme aikaiseksi:

  1. Paikkamakuu: 10 - Ennen kehään menoa Ruu kuuli jotain mörköjä ja sanoi kerran hiljaisesti "Buh". Vähän mietin mitä tuleman pitää, mutta hyvin se siellä sitten onneksi makasi. Oli kyllä ollut vähän levottoman näköinen, kuunnellut korvat luimussa taaksepäin ja ollut sen näköinen, että voisi sieltä lähteä liikkeelle. Onneksi rohkeus riitti pysymään paikoillaan. =)
  2. Seuraaminen: 10 - Ei ollut Ruu nyt ihan niin kartalla kuin edellisissä kisoissa ja miten normaalisti tekee. Otti jotain häiriötä jostain, kontakti tuntui tippuilevan, yhdessä kohtaa irtosi tosi paljon sivulle ja yksi käännös vasemmalle meni melkein törmäilyksi. Ei normaalia Ruuppaa, ei kympin arvoinen suoritus.
  3. Liikkeestä maahanmeno: 10 - Tämä meni oikein hyvin.
  4. Luoksetulo: 9 - Itse stoppi olisi ollut hyvä, mutta teputteli kuitenkin muutaman askeleen tulemaan. Treeniä treeniä tälle ja PALJON!
  5. Liikkeestä seisominen: 8 - Taas Ruu oli omissa ajatuksissa, ei tullut kunnolla mukana, joten ei ottanut ekaa käskyä kunnolla vastaan. Näytti minun silmään, että valuu mukaan, joten toinen käsky heti perään.
  6. Nouto: 10 - Edellisen kokeen kopio, ei saalistanut, mutta ottaa tassulla tukea kapulasta jarruttaessaan. Ei siis ihan puhtaan kympin liike.
  7. Kaukot: 10 - Tämä ansaittu kymppi.
  8. Hyppy: 9 - Istuminen oli hidas, siitä vähennys. Hyvin kestettiin pieni lisähäiriö, kun liikkuri käskytti meitä alokasluokan tyyliin. Ei haitannut menoa. =)
  9. Kokonaisvaikutus: 10
Yhteensä siis AVO1-tulos, 191p, KP ja luokkavoitto! Lisäksi olimme toimitsijoiden valintana Iloinen tottelevainen labradori, josta erillinen palkinto! =)

Hieman jäi kaihertamaan tuo Ruun muissa ajatuksissa haahuilu. Ei normaalia menoa ollenkaan, vaikka videolta homma näyttää paremmalta kuin se tuntui kehässä. Videon lisään tänne myöhemmin. Tuomari oli oikein mukava, mutta vähän höveliäästi jakoi kyllä pisteitä...

Nyt ei auta kuin treenata lisää ja hakeutua häiriöisempään paikkaan, sieltä varmuutta menoon! Kiitos Marika kuvauksesta ja seurasta! =)

Tässä vielä kuva pienestä taitavasta noutajasta! <3


perjantai 28. syyskuuta 2012

Viimeistelyä

Viimeisiä treenejä ennen sunnuntain kisoja. Vihtavuoressa, paikalla Henna ja Tiia meidän lisäksemme.

Aloitettiin paikkamakuulla, 3min. Tosi hyvä, tarkkaavainen ja varma.

Pienen tauon jälkeen liikkuroituna nouto, kaukot ja hyppy. Nouto muuten priima, mutta ei saanut kapulaa ekalla suuhun vaan sähläsi. Tahaton onnettomuus. Todennäköisesti pyörittää vähän tassulla kisoissa, ei mahda mitään. Kaukoissa toivoin lisähäiriötä mukaan, sitä tuli ehkä vähän liikaa, tokaan istumiseen kaksoiskäsky. Hyvä hyvä ja otettiin homma uusiksi. Edelleen häiriötä, mutta ei liikaa. Nyt pelitti, tosi hyvä! Hyppy priimaa!

Yksiksemme tehtiin luoksarin stoppeja kierron kautta sekä myös kutsumalla. Jäävät kertaalleen ja vähän hyvän mielen seuruuta. Yritin naksutella hyvästä kapulan poimimisesta, mutta tämä taitaa olla toivoton tehtävä. Ainakin näin lähellä kisoja. =) Heti jos tulee enemmän matkaa kapulalle, ottaa tassulla jarrutusapua kapulasta.

Ihan hyvää menoa ja hyvää mieltä!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Huonompaa ja parempaa menoa

Kokeet taas lähestyy ja oikeastaan luvattoman vähän ollaan pidetty hyvää menoa yllä...nome-työt ovat syöneet nyt treeniaikaa.

Mutta tällä viikolla on sitä tokoakin nyt muistuteltu mieleen, pakkohan se on, kun vajaa viikko kisoihin. Maanantaina eka setti ja kotipihassa. Meno ei ollut erityisen hyvää...en tiedä, siinä ei ollut sitä jotain. Seuraaminen tuntui ihan kamalalta, Ruu poikitti ihan sikana ja edisti minkä kerkesi. Tai sitten se vain tuntui siltä... Onneksi tajusin lopettaa asian jankkaamisen ajoissa, ei ehtinyt kummallekaan tulla liian paha mieli.

Noutokapulan poimintaa vähän tsekkasin. Heti jos kapula lentää kauemmas, tulee herkästi myös tassut mukaan sen poimimiseen. Muuten hyvä draivi.

Luoksarin stoppeja kiertojen kautta. Pysähdykset vaikutti hitailta, teputteli tulemaan... Aijai sentään...näitä OLISI pitänyt tehdä päivittäin!

Ei taidettu juuri muuta maanantaina tehdä, ei jotenki vaan napannut.

---

Tänään piti sitten ottaa itseään kunnolla niskasta kiinni, joten hakeuduttiin Vihtavuoren treenikentälle. Paikalla sattui olemaan tuttuja treenailemassa, joten saatiin paikkamakuuseen seuraa ja sain myös pienet liikkuriavut. Ensin hömpöteltiin itse.

Luoksarin stoppeja kiertojen avulla. Nyt oli paljon parempi meno! Stopeissa näkyi kivaa napakkuutta! Hyvä! Seuraamista hyvällä draivilla, ylläripalkkaa kainaloon, mukana käännöksiä ja täykkäreitä sekä nopeita perusasentoja. Tosi hyvä! Seuraamispaikalle en kyllä ehdi tehdä mitään ja luulen, etten voi tehdä sille muutenkaan mitään. Se on mikä on ja kerran se on tuohon paikkaan muodostunut niin en kyllä osaa sitä taaemmaskaan opettaa. Paikka nimittäin tuntuu tosi hyvälle, ei tunnu siltä, että koira tulisi liian eteen.

Noutoa ja siinä sitä kapulan poimintaa. Edelleen tassut mukana jos kapula kauempana. Naksuttelin näteistä poiminnoista, mutta en kyllä ehdi tällekään tehdä ennen kokeita kyllä yhtään mitään. Jos siitä se piste lähtee niin menkööt. Tykkään reippaasta menosta, palkkailin nopeista luovutuksista. Ruulla kesti hetken istahtaa perille saakka, kun heilutti häntää niin vietävästi! =D

Parit kaukojen vaihdot tehtiin niin, että koiran taakse kohtuu lähelle jäi toisia koiria ja ihmisiä häiriöksi. Hyvät ja napakat vaihdot. Palkkasin ekasta istumisesta ja sitten tokasta. 

Sitten sinne paikkamakuuseen. Rivissä taisi olla kuusi koiraa, eli hyvää häiriötä. Piips röhnötti toisessa reunassa, Ruun laitoin toiseen reunaan "vieraiden" koirien väliin. Aikaa meni 3min, tosi hyvä makuu! Ei ylimääräisiä!

Hyvä häiriö oli muuten ennen paikkamakuuta, kun oltiin menossa kaukaloon, päätti kaverin pikkuinen ja pippurinen cairni alkaa uhoamaan Iitulle oikein kunnolla. Piips oli alkuun ihan ihmeissään pienestä päällekävijästä ja kun rähinä vain jatkui, joutui isokoira sitten jo sanomaan takaisin...tai ainakin Piips yritti. =D Iitu kuulosti lähinnä hämmentyneelle...olikin ihan uusi juttu, että joku tulee oikeasti tosissaan rähisemään iholle. Tilanne oli ohi heti, kun toinen osapuoli malttoi antaa Iitun olla. Jotenki koomista...=) Ruu sensijaan meni ihan hämilleen ja se yritti kovasti hyppiä mua vasten hädissään moisesta riidasta ja rähinästä. Ei saisi maailmassa olla riitelyä. =D Eli hyvin siis makasi paikkamakuun tapahtuman jälkeen. Mainiota!

Tämän jälkeen Anna liikkuroi meille kertaalleen kaukot ja toimi liikkurihäiriönä lähellä. Palkkasin tokasta istumisesta, ei reagoinut Annaan lainkaan! Samaan putkeen Anna liikkuroi pienen seuruun, meno oli tosi hyvää!

Yksiksemme tehtiin 2 x molemmat jäävät, ekoista suorat palkat ja tokalla kerralla kävelyt mukana. Kääntyi muuten seisomisessa yhdellä tassulla perään, eli se uusittiin, joka varma. Tätä voisi vielä varmistella ennen koetta!

Parit luoksarinstopit vielä kutsumisella, välissä aina läpijuoksuja ettei lähtisi ennakoimaan. Kerran kokeilin ilman palloa, tosi hyvä!

Kotona tehtiin pari kertaa vielä hyppyä. Ekalla ei Ruu muistanut/malttanut istua, vaan hyppäsi suorillaan takaisin! Ohhoh! Eli sitä malttia sitten muistuteltiin. Kerran kolisteli esteeseenkin, siitä ei palkkaa. Tätäkin täytyy muistutella vielä ennen koetta.

Olipas kivaa menoa ja hyvää työtä!

tiistai 25. syyskuuta 2012

WT:n tapaista

Marin ja Saran kanssa nome-treenaamassa ja yrityksenä ainakin oli tehdä WT-tehtäviä. Sara teki töitä ensin, Ruu kulki minun matkassa harjoittelemassa odottamista.

Ekana rastina kaksoismarkkeeraus, lähtöpiste sänkipellolla, joka laskeutui selvästi muttei jyrkästi alaspäin. Heittäjä seisoi kohtuu syvän ja kasvustoa täynnä olevan ojan toisella puolella vihreällä pellolla. Näkyvyys kuitenkin hyvä, eli ei korkeaa kasvustoa. Eka heitto tuli sänkipellon puolelle vasemmalle, toinen heitto vihreälle pellolle korkeampana kasvavaan heinä alueeseen, ojasta 2-3m päähän. Etäisyyttä 40-50m, eli melko haastava tehtävä kylmiltään

Ruu suoritti elämänsä markkeeraukset! Olin varma, että homma kosahtaa ojaan, mutta neiti paineli yli ja löysi damin heti! Upea! Toisen heiton se markkeerasi pari metriä liian oikealle, mutta oli tietoinen damin olevan siinä jossain ja löysikin sen melkeimpä heti. Ei haahuilua! Hieno!!!

Toisena tehtävä ihan haku-ruutu, reilu 100m pitkä ja melko kapea alue, kuusi damia, joista enää meille siis kolme jäljellä. Hakuruudussa oli hyvin häriöhajuja, kun Piips ja Saku olivat toimineet apuna hakuruudun tekemisessä ja Sara vielä juoksennellut ennen Ruuppaa. Hakuruudun keskellä koiran tuli ylittää vanhoista metsäkoneen jäljistä muodostuneet polut ja lisäksi ruudun oikea reuna oli tiheää kuusikkoa ja vasen puoli vähän harvempaa. Muuten helppo ja tasainen maasto. Koira lähetettiin töihin pellon puolelta.

Ruu teki töitä kauhealla vauhdilla, se varmaan jonkin verran juoksi juoksemisen ilosta, mutta hyvin se haki ja löysi damit. Tuotavana oli oikeasta takanurkasta, oikealta keskeltä ja vasemmalta lähin. Hienoa työtä!

Viimeisenä tehtävänä simppeli linja, joka mukaili metsän reunaa ja sänkipellolla koiran sai lähettää vielä selkeälle "polulle". Targetti huonosti näkyvissä ihan pellon ja metsän rajalla. Siellä Ruulle kaksi damia jäljellä. Lähetin vähän vajaa 100m, Ruu kaarsi tosi pian vasemmalle metsään. Hakuruutu varmaan häiritsi sopivasti mieltä. Otettiin uusiksi, muutama askel lähempää. Nyt lähti paremmin ja eteni vajaat 30m kohteesta, kunnes kaarsi metsän reunaan. Stoppasin, jonka Ruu meinasi ignoorata. ÄRSYTYS!!! Että mua sitten ottaa hermoon tuo, kun Ruu teeskentelee ettei kuule ja ei tartte reagoida! Karjaisin siis aika kovaa ja sainkin sillä huomion ja noutajan istahtamaan. Lähetin taake, muutaman käskyn jälkeen Ruu yritti metsän suuntaan ja siitä uudelleen stoppi. Pysähtyi hyvin. Useamman eteen-käskyn jälkeen Ruu lähti hyvin oikeaan suuntaan ja eteni perille, jonne lähipillitys. Oikein hyvä ohjaus-harjoitus! Lähetin hakemaan vielä sen toisen damin, nyt paineltiin lujaa ja suoraan perille asti. =)

Oikein kivoja tehtäviä ja hyvin onnistuneita. Ruulla oli tosi paljon intoa tehdä hommia!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Oikeesti oikeissa töissä!

Viikonlopuksi ajeltiin Puttaalle ja normi touhujen lisäksi päästiin Ruun kanssa metsästämään kanalintuja. Siis ihan oikeisiin töihin, eikä mitään omia räpellyksiä. ;) Meille molemmille siis ihan uusi juttu.

Lauantaipäivä olisi sään puolesta ollut oikein otollinen linnustukseen, mutta ei vaan tulleet linnut paikalle. Kaksi metsästäjää samalle hakkuuaukealle, me jäimme Ruun kanssa koiralle otollisempaan paikkaan nähdä tiputukset tarvittaessa. Mutta teeret ilmestyivätkin juuri toiselle puolelle, toisen linnuista sai Jari-serkku tiputettua ja toinen jäi haavakoksi. Ruu pääsi siis viiveellä (kunnes ehdimme rymytä aukean läpi paikan päälle) etsimään haavakkoa. Se jäi hyvästä yrityksestä huolimatta saamatta. Lopetettuamme omalla passipaikalla, käytiin Ruun kanssa vielä etsimässä toisten metsästäjien mahdollisia haavakoita, jotka nekin jäivät löytymättä. Näitä pääsimme etsimään vasta 2-3h viiveellä, oli tiput ehtineet jo liueta paikalta.

Tänään sunnuntaina sitten sää oli tosi huono. Pilvistä ja sateen uhka koko ajan läsnä. Sitten alkoi vielä tuulemaan reilusti. Oltiin jo melkein lähdössä, kun kaksi teereä lensi sopivasti niin, että jälleen Jari-serkku pääsi ampumaan. Toinen tippui taas, toinen jatkoi matkaa. Ruu ei siis päässyt markkeeraamaan, mutta kiiruhdimme paikan päälle ja laitoin koiran hakuun. Sen verran olimme joutuneet juoksemaan haavakoiden perässä, että Ruu luuli varmaan taas juoksevansa ilman sen ihmeempää "syytä". Ei heti hoksannut, että halusin sen oikeasti etsivän tietyltä alueelta, kun linnun tippumispaikka oli selvästi tiedossa. Ruu tuli siis kerran luokseni, lähetin sen lennosta etsimään, jonka jälkeen se lähti alueelle ja löysikin ukko teeren pika pikaa. =)

Ja vielä ihan lopuksi bongasimme ukko metson vähän kauempaa, joten sitäkään ei Ruu saanut markkeerattua. Hienosti se kuitenkin poimi linnun kantoon, kun sen sitten löysi. Painava rotjake, hyvin Pikkumusta sen handlasi. =)

Oli ihan hauskaa opetella metsästystä ja onneksi tuli muutama noutokin viimein Ruulle. Sen naama alkoi nimittäin jo näyttämään siltä, että jos homman nimi oli vain kykkiä paikallaan ja vähän kylmissään niin saa homma Ruun puolesta olla. =D Kolmen viikon päästä mennään uudestaan ja toivottavasti sitten olisi enemmän saalista. Kaihoisasti Ruu jäi katselemaan metsästäjien jälkeen, kun kurvattiin pihasta pois. =)

Hyvin muuten malttoi Ruu olla passissa. Lauantaina tuli kaksi pienen pientä vinkaisua tylsyydestä johtuen, ennen kuin pääsimme haavakkoa etsimään. Tänään maltettiin jo olla hipi hiljaa.

Tässä vielä pätevöitynyt Pikku-Ruu =)

tiistai 18. syyskuuta 2012

Videoita lisätty!

Nyt viimein sain nuo puuttuvat videot blogiin! Löytyvät siis omien tekstien yhteydestä ja kyseessä Ruun toko-kisavideo sekä se takapään jumppa. =)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Vieraita ja WT-treeniä

Saimme pitkästä aikaa Marikan ja Viuhtin kylään, joten viikonloppu meni aika koiramaisissa merkeissä ;). Ruu ja Viuhti on kyllä suloinen kaksikko kaikkine hammaspaineineen ja leikkeineen. Vastaavaa nyhjäämistä ei Ruu saa harrastettua kenenkään muun kanssa, joten se on siksikin enemmän kuin tervetullutta toimintaa. Piips pyöri mukana, mutta ei oikein kyennyt ottamaan osaa nuorison leikkeihin. Saipahan kuitenkin aktiviteettia, kun piti kuitenkin yrittää olla menossa mukana. =) Kuvia eiliseltä sunnuntailta, ihana syyspäivä ja aurinko!!!

Tytöt rallattelivat ensin menemään...







 
Sitten kun ei jaksettu enää juosta, siirryttiin vaakatason vehtaamiseen...




Sitten vähän pakollisia poseerauksia. Ensin kaverikuvat, joissa ekoissa tytöt ovat oikein sievästi. Viimeisessä pitää sitten pelleillä kameralle =)




Kuvaukset jatkuivat yksilöotoksilla. Ensin Viuhti




Sitten tämä oma persoonallinen saparohiipijäni <3




Piips oli myös mukana menossa. Piips muuten omi välittömästi Ruun palkintokuvauksen jälkeen tuon vinkuvan tennispallon itselleen. =) Ei vingu pallo enää...


Neiti Näpsä hengaili myös paikan päällä siinä toivossa, että oltaisi lähetty porukalla lenkille. No ei menty, joten Hänen Ylhäisyytensä tyytyi sitten jäämään meidän rahvaiden seuraan...



Viuhtin kanssa tultiin juttuun, kunnes kissan mitta tuli täyteen ja piti osoittaa mihin kastiin myös Viuhti luokitellaan...=)


Tässä vielä lopuksi kissa kuulumisia noin muuten. Syksyn viilenneen sään vuoksi kissat ovat valloittaneet eteisen ja lattialämmön. Harvinainen kuva Miukusta jakamassa petiä, kun yleensä Neiti Näpsä makaa koiran pedillä ihan yksinään ja koirat pedin vieressä.


Paniikki tiivistää Tikrujen syyskuulumiset...=D




Pihalla hengailujen jälkeen käytiin vielä pienillä treeneillä. Marika suunnitteli meille WT-treenin viereiselle sänkipellolle. Jännää! Viuhti oli jättänyt meille häiriöhajuja.

Ensin tuli ykkösmarkkeeraus metsäsaarekkeen rajan tuntumaan lyhyen heinikon taakse. Etäisyyttä alokasluokan verran, ei paljoa. Ruu hoiti homman hienosti! Tästä jatkettiin pellolla vähän eteenpäin ja seuraavana tehtävä ohjaus. 20-30m päässä pellolla oli pieni vihreä ruohoalue, joka erottui sänkipellosta selvästi. Siellä kaksi damia. Ruu lähti hyvin, mutta ajautui oikealle 5-10m ohi alueesta. Pysäytin, hieno stoppi! Ohjasin vasemmalle, Ruu loi kyllä heti oikein katseen vihjeiden perusteella oikeaan suuntaan, mutta jouduin kehottamaan useaan kertaan ennen kuin Ruu lähti ylipäätään liikkeelle. Se vähän haparoiden eteni vasemmalle, mutta tuli pian alueella ja siihen lähipillitys. HIENO! Vaikka vasemmalle eteneminen ei ollutkaan priimaa, oli suoritus silti tosi hyvä! Toimittiin ilman targetteja, Ruu selvästi haki katseellaan sitä. Positiivista oli sekin, että Pikkumusta eteni ohjauksessa vasemmalle eikä valunut minua kohti etuviistoon. Lähetin vielä uudestaan hakemaan toista damia, nyt meni suoraan ja hyvin!! =)

Sitten pellon ja metsän reunaan, jossa tehtävänä lähihaku. Näin pientä hakua ei olla vielä tehtykään ja ongelmana olikin ohjaajalla sisäistää WT:n ja lähihaun juttu. Siis, sain tiedon kolmesta damista jossain metsän ja pellonreunan välisessä heinikossa. Lähetin Ruun etsi-käskyllä, kuten haussakin. Se meni hienosti ja nätisti alueelle, sai heti vainua ja palautti ensimmäisen damin. Tuuli kävi mukavasti, jolloin koira sai olla tuulen alapuolella. Tokalla lähetyksellä Ruu meni metsän puolelle, kutsuin sitä sieltä pois ja annoin pillillä lähietsintä käskyn heti, kun se tuli oikealle alueelle. Viuhtin jäljet aiheuttivat hyvää häiriötä, mutta hienosti ja nopeasti Ruu sai toisen damin ylös. Sitten katselimme, kun Viuhti haki kolmannen damin.

Viimeisenä tehtävänä kaksoismarkkeeraus, heittäjä metsän kulmassa. Tämä meni tosi hienosti! Eka heitto löytyi heti, toista haki ihan vähän pysyen hollilla ja Ruusta näki, että se tiesi damin olevan siinä jossain. Ei siis lähtenyt haahuilemaan huolimattomuuttaan. Hyvä!

Ylimääräisenä tehtiin samassa paikassa vielä pari ykkösmarkkeerausta vihreällä ja punaisella damilla. Ekan heiton (vihreän) Ruu löysi heti. Toisella heitolla ampui pellolta metsään, jolloin Marika haki damin pois Ruun nenän edestä. Sinänsä ihailtava ajatus Ruulta hakea dami metsästä ja tehdä hieno maastonvaihdos, mutta valitettavasti tällä kertaa homma ei mennyt niin. =) Uusinnassa oli tarkkana ja dami löytyi hyvin.

Olipas tosi tosi kivat treenit! Jännää WT-toimintaa, meille jotenkin niin uutta! =) Treeni pysyi myös simppelinä ja lyhyenä, tuli paljon paljon onnistumisia! Kiitos Marika!

Aktiivinen viikonloppu vaati veronsa, molemmat koiruudet olivat aika tyytyväisiä sunnuntai-iltana. =)