sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Inhottaa olla oikeassa

Kävimme siis viime torstaina Tampereella jo kovin tutuksi tulleella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla ja ell Juha Kallion vastaanotolla. Ja olihan siellä, vaikka sun mitä.

Pääongelmina ne samat paikat, joita jo epäilin olemassa oleviksi. Oikean etujalan hauis-lihaksessa selkeä ongelma, mutta koko oikea etunen paljon kuormittuneempi kuin vasen. Lisäksi molemmat patellat (polvilumpiot) selkeästi löysät. Oikea patella löysempi, mutta kumpikaan ei onneksi vielä luksoidu. Lisäksi takajaloissa lihaskireyksiä, oikealla enemmän etureisi osastolla ja vasemmalla taas takareisissä. Löydökset viittaavat hyvin siihen, että Ruu kulkee vinossa vasemmalle. Kuviin ei tarvinnut ryhtyä, sieltä ei olisi löytynyt mitään lisättävää.

Emme siis turhaan lähteneet lääkärireissulle, vaikka inhottaakin olla oikeassa. Luohan se uskoa omiin näppeihin, että eläinlääkäri löytää samat pääasialliset ongelmat ja toki paljon vielä päälle. Turhaan en siis epäillyt ongelmia takapäässä olevan. Käynti oli äärimmäisen hyvä, asia on tiedossa ja siihen osaa puuttua oikealla tavalla ja toivottavasti myös ajoissa. Nyt on tärkeää saada lihaskireydet pois, jotta takajalkojen virheelliset liikeradat ja toispuoleinen kuormitus korjautuisivat. Tämän jälkeen aloitetaan sitten spesifimpää jumppaa reisilihaksistolle, jonka avulla Ruu pystyy sitten käyttämään oikealla tavalla lihaksistoaan. Näin vahvistetaan jalkojen oikeaa liikemallia ja liikerataa, ja saadaan pidettyä patellat omilla urillaan. Hyvän lihastuen ja oikean liikeradan/jalan käytön avulla toivottavasti vältettäisiin tulevaisuudessa pysyvästi lumpioiden luksoituminen.

Harrastusura sai luvan jatkua, sillä vaikka NOME onkin hirmuisen fyysinen laji, se on kuitenkin eteenpäin suuntautuvaa. Jos harrastaisimme agilitya, olisi Kallio suositellut sen lopettamista. Agility on pelkästään koiran pyöritystä, käännöksiä ja vääntöjä täynnä, jotka altistavat virheelliselle vääntövoimalle, joka saattaisi provosoida luksoitumisen. Tokoa nyt voimme jokatapauksessa jatkaa, se on kuitenkin sen verran rauhallisempi laji. Itseä toki vähän pohdituttaa NOME:n jatkaminen, se on kuitenkin niin fyysistä hommaa. Mutta suunnitelmana ajattelin, että koska noutaja kisoihin emme ensi vuonna ennätä missään tapauksessa luokan vaihdoksen ja vaatimustason nousun takia, jatketaan treenaamista ja käydään vuosittaisilla tsekkauksilla Kallion vastaanotolla ja jos alkaa näkyä viitteitä siitä, että tilanne menee huonompaan suuntaan, jätetään laji silloin muiden juostavaksi. Ennen kaikkea, en todellakaan halua viedä toistakin koiraa polvioperaatioon jos sen suinkin pystyy välttämään.

Pistää vaan miettimään, että jos olisi jatkettu pelkästään haukkariongelman hoidolla eikä huomioitu koiraa kokonaisuutena puhumattakaan siitä, että kovin moni eläinlääkäri ei osaa tutkia koiraa yhtä hyvin, niin treenit ja muut jutut olisi jatkuneet täysin samalla tavalla, jolloin ongelma olisi vaan päässyt pahenemaan ja varmasti aiheuttamaan pahempaa tuhoa. Kai sitä saa kuitenkin olla onnellinen omasta tietämyksestä asioiden suhteen, vaikka yleensä tuleekin harmiteltua sitä, että tieto lisää tuskaa. Nyt asia tuli julki aika varhaisessa vaiheessa, koira lähestyy vasta 2,5 vuoden ikää. Tilanne voisi olla toinen, jos Ruu täyttäisi kohta 5v.

Vuosi sitten, kun viralliset luustokuvat otettiin, ei vastaavia löydöksiä ollut. Kalliohan tutki koiran, koska pyysin sitä erikseen. En luota pelkkiin kuvaustuloksiin, sillä tässä on oppinut jo liian hyvin sen, etteivät ne loppujen lopuksi kerro juuri mitään. Vuodessa Ruu on ehtinyt kasvaa vielä kovasti ja sen kyllä huomaa. Rintakehän puutteellisuuden lisäksi raajojen kulmaukset voisivat olla paremmat. Suora polvikulma altistaa lumpioiden löysyydelle ja niin meidänkin tapauksessa. Ja suorat etukulmat kuormittaa olkaniveliä ja sitä kautta haukkaria, kun ei rintakehästäkään ole Ruun tapauksessa mitään apua. Yllättävän paljon on pelkällä rakenteellakin aika paljon merkitystä. Ihanaa oli kuitenkin kuulla, että kyynärät, lonkat, selkä + muut nivelet ovat terveet.

Jotta näin. Jatkamme parin viikon kipulääkekuurilla ja pienemmällä kuurilla lihasrelaksantteja. Eli harrasteet on ainakin sen aikaa vielä tauolla. Harrastusaika meillä käytetäänkin tehokkaasti koirien huoltoon. Eiköhän se tästä. =)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Väliaikatietoja ja vähän "kaverikoiratoimintaa"

Treenirintamalla ei ole tapahtunut mitään, ollaan vietetty rauhassa saikkua. Ontuman alettua Ruu söi viikon kipukuurin ja pääsi totaali levolle ja hihnaliikunnalle. Ontuma hävisi ja pikkuhiljaa on lenkkejä pidennetty ja nyt on saanut Pikkumusta olla välillä irtikin, mutta vauhdin pyrin määräämään minä. Eli ravilla mennään, näin vauhti pysyy hallinnassa ja tuleepahan samalla ravitreeniä.

Oikean etujalan jumeja on saatu paljon paremmaksi, mutta täysin hävinneet ne eivät vielä ole. Ongelma puutteellisen rintakehän lisäksi on se, että liikkuessaan Ruu käyttää nenäänsä jatkuvasti, jolloin pää painuu alas ja jonka seurauksena haukkari ja etupää kuormittuvat. Oikean kyynärnivelen koukistuksessa tulee satunnaisesti pehmeä muljahdus, mutta ei joka kerralla. Lisäksi Ruu poikittaa ravissa lievästi vasemmalle, näin se on tehnyt aina, mutta miksi, onkin mielestäni nyt hyvä kysymys. Tutkittaessa molemmat polvet vähän napsaa ja patellat tuntuvat hieman väljille. Molempien lonkkien fleksiot ovat vähän jähmeät. Vasemman SI-nivelen jousto alentunut ja rangassa lieviä kipukohtia lähinnä th-rangassa. Lisäksi vielä muutamia pieniä havainnoituja juttuja, joihin ei välttämättä tulisi kiinnitettyä huomiota normaali elämässä, mutta nyt kun noutaja on muutenkin tarkan tarkkailun alla, niin ei niitä huomaamattakaan voi olla.

Päivittäisellä käsittelyllä ja huollolla ollaan tultu paljon parempaan suuntaan, asento on suoristunut, jumit lievittyneet ja tilanne on ns. vakaa. Torstaille saimme ajan lääkärisedälle, jossa sitten tutkitaan tarkemmin. Haluan poissulkea nyt luusto-nivelongelmat tai sitten jos jotain löytyy, niin uskon monille näille asioille löytyvän selityksen. Epätietoisuudessa en pysty jatkamaan, vaan haluan olla tilanteen tasalla ja tietoinen asioista. Onko nyt toispuoleinen kuormitus laittanut kierteen liikkeelle, vai onko joskus epähuomiossa sattunut jotain "isompaa", josta homma on saanut alkunsa vai onko koko juttu kuitenkin syntyperäistä? Hieman pelottaa tulevaisuus ja jatkot, mutta toisaalta kuten jo mainitsinkin, on hyvä päästä kartalle ja tietää missä mennään.

Kevennyksenä loppuun kerrotaan vielä, että vieraillessamme Puttaalla viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa moikkaamassa mummoa vanhainkodissa. Tytöt saivat luvan tulla käymään ihan osastolla, jossa mummo oli ja ilostuttivat siellä sitten samalla vähän muitakin vanhuksia. =) Ruu söpöili ja hurmasi kaikki kantamalla omaa hihnaansa korvat rusetilla koko ajan ja Piips sai kerrankin pestä kaikkien halukkaiden kädet ilman vastarintaa. Olipa vähän parhautta, sanoi Piips! =)