Syysloma Puttaalla

Viimein koitti syysloma ja odotettu reissu Pihtiputaalle. Tiedossa oli jälleen metsästystä Muorille ja tavoitteena tehdä pennulle peltojälkeä. Kaikki toteutui ruhtinaallisesti ja siitä suuren suuret kiitokset Super Mummille, Metsästäjälle ja hänen 10v avustajalleen ja Ankku-tädille.

Mentiin lauantaina iltapäivällä pelipaikoille ja ehditiin metsästää Ruun kanssa neljänä aamuna. Lisäksi Muori kävi yhden päiväretken taas metsästäjien kanssa mukana tarpomassa. Kelit oli kyllä tosi suosiolliset. Yhtenäkään aamuna ei satanut, ei tuullut ja muutenkin ihan jeppis kelit.

Ekana aamuna olikin liikennettä! Ruulle tarjoiltiin markkeerauksia, joista yksi oli erityisen hieno, kun sekä minä että Metsästäjä jäimme putoamispaikan eteen. Ruu oli kuitenkin kartalla ja se kiersi meidät painellen suoraan linnulle. Yksi pudotus tuli 2m päähän koirasta ja mikään ei pidätellyt, Muori päätti olla omatoiminen. Kröhöm. En kyllä ehtinyt sanoa tai reagoida mitenkään. Joku taisi olla haavakkokin? Kaikin puolin onnistunut aamu.

Ensimmäisen aamun saaliit.

Loppuina aamuina ei sitten tapahtunutkaan niin paljoa. Ei, vaikka yhtenä aamuna oli NIIN optimi keli kuin olla ja pystyi. Ei tainnut lentää linnun lintua muistaakseni. Toisena aamuna aivan lopussa tuli yksi lintu, joka käytiin porukalla etsimässä.
Viimeisenä aamuna oli myös hiljaista ja meinattiin jo lopetella, kun jostain pölähti kaksi lintua. Minä en nähnyt mitään enkä usko, että Ruukaan näki mitään. Kaksi laukausta, kaksi lintua. Toinen tippui hyvin lähelle meitä ja lähetin Ruun hakemaan sen ensin. Lintu oli haavakko ja tuli nopeasti talteen. Toisen linnun löytyminen otti vähän aikaa. Ruu ei ensin edennyt riittävän syvälle, varmaan kun eka löytyi niin läheltä. Joitakin kertoja pysäytin ja lähetin uudestaan aluetta kohti. Viimein sai käryn niiltä nurkilta, joihin Metsästäjä kertoi linnun pudonneen. Ruu kuitenkin eteni selvästi vasemmalle pudotuspaikasta ja hetken joutui lintua poimimaan kyytiin. En nähnyt kuin koiran takapuolen ja vimmatusti heiluvan hännän. Olisiko lintu sitten juossut hetken ja yrittänyt piiloutua? Linnun poimiminen poikkesi kuitenkin selvästi aiemmista, joten jotain siinä on tapahtunut, mitä emme nähneet. Joka tapauksessa lintu tuli talteen.

Toisen aamun yksinäinen saalis.

Muori tykkäsi kyllä niin kovasti näistä oikeista töistä! Päiväretkeltä ei tullut taaskaan saalista.

Pehmeällä suolla juokseminen otti kyllä vähän koville Muori-koiralle ja jo silmillä havainnoin, että vähän jäykäksi kävi liike. Ei onneksi ontumaa. Pienellä tutkimisella paljastui täällä kotona aika lailla lihasjumeja, jotka hoidetaan heti, kun Neiti Johtaja vain suvaitsee.

Lapsikoira oli tietysti hyvin surullinen ja kateellinen, kun Ruu yksin lähti aamuisin mukaan. Tervettä opettelua jäädä kotiin. Ja meidän mahtava Metsästäjä sai saalista Easyllekin, joita se pääsi kantamaan hetkellisesti. Harakka käytiin etsimässä pudotuspaikalta yhdessä. Easy haisteli harakkaa hetken ja katsoi sitten minuun häntä heiluen. Mun ei tarvinnut kuin kysyä, että mikä siinä on, kun harakka nousi kyytiin. Ja sitä esiteltiin tietysti ylpeästi. Vähän Easy meinasi kiihtyä kantamisesta ja otetta korjatessaan puri vähän voimakkaammin. Kröhöm.

Variksella vedin pennulle hyvin lyhyen jäljen. Haju tarttui nenään heti ja sitä seuraillen löysi linnulle ja poimi sen omatoimisesti ja nopeasti kantoon. Kantoi nätisti ja esitteli sitä taas syliin asti. Sai kantaa vain hetken, ettei kiihdy sen enempää eikä ala puremaan. Riista siis todella kelpaa ja on se JUTTU! Nyt jää raadot muhimaan ja harjoitellaan pehmoleluilla pitämistä ja kantamista.
Ehkä ensi vuonna sitten tositoimissa?

Easyn saaliit ja poseerauskuva aarteiden kanssa.

Metsästysjuttujen lisäksi pääsin tekemään kahdesti Easylle jäljen mummolan ihanille, täydellisille pelloille. Ekan päivän jäljestä on videokoostekin, koska ihana 10v avustaja oli kuvaamassa. Ja Ruu sai ajaa kahdesti tämän samaisen ihanan 10v tekemät täysin namittomat jäljet.

Ruun eka jälki oli jonkun satametriä pitkä suora, jolla kolme esinettä. Ruu ei ole ajanut pitkään pitkään aikaan vieraan tekemiä jälkiä, joten siksi helppo suora. Ja Muori puksutti kuin juna jäljen läpi ja ilmaisi kaikki esineet! Wau! Toinen jälki oli sitten astetta haastellisempi. Ensin lyhyt suora, kulma vasempaan, pidempi suora (2 esinettä), kulma oikealle, lyhyempi suora jossa selkeän ojan ylitys (oja syvä ja kapea, josta ihmisen on harpattava yli) ja viimeinen esine jäljen päässä. Ja Ruu jatkoi puksutustaan! Ensimmäinen kulma oli ihan unelma! Ilmaisi molemmat esineet hyvin. Ajoi jälkeä lähes täydellisesti jäljen päällä hyvällä vauhdilla. Toisella kulmalla teki pienet tarkistelu ympyrät ja jatkoi sitten taas kuin juna oikeaan suuntaan. Niin itsevarmana, ettei auttanut kuin perässä roikkua. Ojan ylitys kuin mitään ojaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken kaikkiaan WAU!!!! Aivan mielettömän hienosti!

Ruu 9v ja Easy 5,5kk

Easy jäljesti myös hyvin, tarkasti ja innokkaasti. Esineisiin reagoi hyvin ja nyt ollaan saatukin vinkiksi vain jatkaa iloisia palkkauksia ja kehuja esineillä. Olen ehkä vähän turhaan jo aloitellut vaatimaan esineillä olemista, mutta sen kuulemma ehtii opettamaan myöhemminkin ja puolivuotiaan pennun kanssa voi iloita reilummin esineisiin reagoimisesta.

Videolla olevalla jäljellä on Easyn ensimmäinen kulma koskaan, joka sujuu hyvin namitettuna aivan täydellisesti. Kokeilin 10 askeleen namittomia pätkiä ja niillä vauhti kiihtyy selvästi. Tähänkin on tullut vinkkiä, ettei ole kiire tehdä namittomuutta, jotta tarkkuus ei kärsi. Auton renkaiden jättämien urien ylitys sujui hyvin ja toisella jäljellä ei enää reagoinut mitenkään. Toisella jäljellä muuten Easy ylitti kahdesti Ruun ensimmäisen jäljen, jota pitkin minäkin siis olin kulkenut. Easy ei reagoinut missään vaiheessa vanhaan jälkeen. Hyvä niin!

Kyllä peltojälki on kivaa!

Tässä Easyn ensimmäisen päivän jälki

Easy 6kk

Easy täytti muutama päivä sitten 6kk! Päivitykset uhkaavat tulla nyt aika viiveellä, koska Vauhti-Mimmi vie kaikki illat huomiota itsellensä ja estää äitiä istumasta koneella. Rivi tai kaksi kerrallaan onnistuu tai sitten ei edes sitä. Silti on olkapäät, hartiat ja selkä kipeät, jännä juttu. Tämä päivitys on nyt aika lailla ajoissa, koska vietin 6kk päiviä jo kaksi viikkoa sitten ja olen tätä postausta rustaillut pikkuhiljaa. 

Easy 5,5kk

Korkeutta en ole pennusta mitannut, mutta ei vielä ole Ruun mitoissa. Painoa oli 17,5kg. Valokuviakin yritin ottaa vähän niin kuin vasemmalla kädellä, koska Mimmi oli sitä mieltä, että et muuten ota. Ja syksyn tullessa valoa on jos on, ja omat taidot sekä kameran paukut loppuvat selvästi nopeammin. Vähän se aurinko pääsi juuri sopivasti paistamaan, niin on edes jotain. Nämä kuvat ovat siis vähän etuajassa otettuja, koska sekoilin Easyn iän laskemisessa. Toisaalta, silloin oli kauniimmat kelit ja sai varmasti parempia kuvia, koska nyt 6kk kohdalla on ollut niin märkää, pimeää, harmaata ja sateista.

Easy 5,5kk ja Ruu 9v

Puolivuotiaalla lapsikoiralla sujuu entiseen malliin. Mörköjä näkyy vieläkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Eräänä aamuna, kun käytin koirat perinteisesti aamutakissa ja kumppareissa tarpeillaan metsässä, jäin koirista jälkeen, kun ne painelivat takaisin pihaan. Kohta havahdun siihen, että polun päässä minulle puhistaan. Kävelin normaaliin tapaan lähemmäs pihaa ja taloa puhinan sekä haukahdusten saattelemana. Ei ollut huppua päässä ja kasvot näkyivät hyvin. Lopulta olin koirista max viiden metrin päässä ja edelleen Easy on sitä mieltä, että olen Mörkö. Päädyin sitten kysymään, että mikähän juttu tämä on, niin sain pikkukoiran suurin piirtein syliin. Onnellisena ja helpottuneena. Voi höpsöä lapsikoiraa. En muista, että Iitu tai Ruu olisi mörköillyt näin selvästi.

Easy 5,5kk

Kauheasti Easy on kasvattanut jalkojaan. Siihen havahduin kuvia katsomalla. Kova kasvuvaihe menossa. On takakorkea, on jalkaa, on selkää. Toivottavasti kasvattaa vielä etujalkojaankin, koska ei ole kyllä kovin kauniissa vaiheessa tällä hetkellä. Vauhtia on kuin pienessä kylässä ja rämpii mieluiten pahimmissa risukoissa sekä kiipeilee kaikkien mahdollisten kivien päälle. Tai ei kiipeile, vaan pomppaa kuin kenguru. Tässä yksi kaunis päivä en ehtinyt kuin suuni aukaista, kun pentu loikkasi kivelle ja seuraavassa sekunnissa kiven toiselta puolelta alas melkein 2m pudotuksen. En ollut iloinen ollenkaan. Hemmetin wanna be Hopeanuoli.

Tässä vertailuna Easy n. 4,5kk. Sopusuhtainen kroppa tässä vaiheessa.

Easy n. 4-4,5kk

Ja tässä Easy 5,5kk. Kivi antaa anteeksi takakorkeuden, mutta hirveät koivet sillä on tällä hetkellä.

Totuus on tässä. Selvästi ja ei niin kauniisti takakorkea. Pennun asento ei ole ryhdikkäin, koska ota nyt sitten kiireellä kuvaa yhdellä kädellä ja Jäbä Duudsoni "avustajana". Joo´o...

Nurmikkokin syö jaloilta pituutta.

Hauskasti Easy on elävöittänyt Muorin(kin) elämää ja pihalla löhöily tai oikeastaan masentunut hengailu on taakse jäänyttä elämää. Enää ei möllötetä, kun pentu vaatii äksöniä. Eikä Muorilla ole leikkimistä vastaan mitään. Onneksi hammaspaini on kestosuosikki, niin ei tarvitse ihan koko ajan laittaa rallin juoksemiselle stoppia.

Easy 5,5kk. Notkea ja ketterä tämä lapsikoira kyllä on.

Treenattu ollaan eniten tokoa, pellolle on päästy nyt huonommin (koska Vauhti-Mimmi) ja nome pillin käskyjä on opiskeltu pihassa. Lisäksi pitoharjoittelua hyvin pienissä hetkissä ja tässä asiassa täytyy kyllä aktivoitua!

Tässä koostetta 6kk hommista eri lajien saralta.

Pellolle on päästy tosiaan surullisen vähän, mutta tässä pidemmän tauon jälkeen pääsin viikonloppuna kahdesti tekemään molemmille koirille jäljet ja ne jopa vanhenivat 45-60min ajan. Easyn jäljet eivät ole pitkiä, mutta olen pyrkinyt tekemään siellä kiemuraa jos jonkin laista. Namittomia pätkiä ja askeleita vaihdellen. Pisin namiton pätkä oli 10 askelta. Ekalla jäljellä yritti lähteä korkealla nenällä liikkeelle (selvästi taukoa takana), mutta en päästänyt ennen kuin nenä sukelsi alas. Esineitä oli kolme ja ilmaisut ok. Maahanmenot nopeutuivat loppua kohden. Maassa oleminen on vielä malttamatonta. Nyt Easy suostuu jo leikkimään lelulla jäljen loputtua. Easylla on todella tarkka nenä ja se tuntuu rrrrakastavan jäljestämistä. Esineiltä saa aina parempaa herkkua kuin jäljeltä, mutta välillä tuntuu, että sitä harmittaa pysähtyä esineelle...

Tokoa tehdään pienissä hetkissä mahdollisuuksien mukaan, mutta selvästi eniten. Tykkään tästä pikkukoira vaiheesta, kun työstetään palasia kasaan. Muutenkin pitkän toko-hiljaisuuden jälkeen on ihan mahtavaa taas treenata! Mutta treeneissä on selvästi tultu vaiheeseen, jossa onnistut jo tekemään asiat väärin ja seuraavaksi pääsetkin jo korjailemaan virheitä. Täytyy videoida useammin, niin näkee itsekin paremmin mitä tekee ja mistä palkkaa. Ja osaavampien oppiin on pian päästävä katsastamaan tilannetta.

Easy 5,5kk ja ihku ihana sarvikuono. 

Easy keskittyy vallan ihanasti treeneihin ja ollaan päästy treenaamaan myös toisten koirakoiden kanssa. Easy ei välitä muista oikeastaan mitään. Ainakaan tällä hetkellä. Se keskittyy hyvin ja haluaa tehdä vain minun kanssa. Ellei joku muu ota nakkia sen naaman eteen. Leikki on parantunut koko ajan ja kahden lelun leikkiin on tullut voimaa lisää. Vauhtia löytyy ja tässä eräänä treenikertana Easy keilasi minut totaalisen kumoon hypätessään lelun kanssa päälle. Harmi kun se ei tullut videolle.

Tässä videota treeneistä. Easy 5,5kk. Tuumailin, että kun laskin pennun ikää pieleen koko ajan, niin se taitaa olla edellisessä videossa nuorempi kuin ajattelin. 

• Pito: Edistyy. Kapula ei tipu enää syvälle suuhun. Nyt ongelmana on vielä levottomat jalat ja pää nyökähtää herkästi alas.
• Nouto: Kokeiltiin videolla ekaa kertaa nouto liikkeenä ja sehän sujui liki täydellisesti. 
• Ruutu: Osaa juosta kosketusalustalle. Lelulle juokseminen ei toiminut ollenkaan ruutu-käskyllä, vaan alkoi kiertämään jotain ruudun merkeistä. Ei meinannut onnistua ei millään, vaikka yritettiin parin metrin matkalla. Täytyy alkaa opettaa ruutu-käskyä.
• Seuraaminen: Hyvällä mallilla. Välillä meinaa alkaa edistämään. Perusasentoon tulemista treenattava vielä paljon ja erikseen, nyt ei kyllä osaa sitä vielä täydellisesti ja se näkyy kaikessa muussa. Luoksetulon, noudon ym loppuperusasennossa.
• Jäävät: Ollaan tehty vielä avustettuna. Kokeiltiin videolla ekaa kertaa miten lähtisi seuraamisessa toimimaan. Jatketaan jäävien perusteita ja pidetään kriteereistä kiinni. Istuminen on vaikeinta itselle. Lähdettiin sitä nyt opettelemaan tarjoamisen kautta, peruuttelen koiran edessä.
• Luoksetulo: Jää hyvin, vielä mahdollisuus levottomiin tassuihin. Muutaman toiston jälkeen istuma-asento painuu huonompaan ryhtiin. Takapalkkaa olen alkanut opettaa.

Easy 5,5kk

SNJ:n pk-leiri

Ollaan Ruun kanssa yritetty harrastaa peltojälkeä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Ensimmäiset yritykset olivat aika karmaisevia, kun koira meloi kaikilla neljällä raajalla eteenpäin vailla järjen hiventäkään. Nämä yritykset jäivät aika lyhyiksi, koska ei se vaan ollut sitä mitä sen olisi pitänyt olla ja jotenkin ei vaan ehkä siinä vaiheessa ollut aika kypsä asialle. Kului pari vuotta ja kokeiltiin uudestaan, mutta vieläkään laji ei saanut tuulta purjeisiin ja taas se sai jäädä odottamaan. Lopulta, oikeastaan viime kesänä me päästiin aidosti peltojälkeen kiinni ja koirakin malttoi jo haistella eteenpäin järjettömän vetämisen sijasta. Ruu tykkäsi ihan hirmuisesti hommasta ja niin minäkin, vaikken ehkä tiedä tarkalleen, että miksi. Ehkä tämä laji on tarpeeksi vaikea ja haasteellinen harrastaa? Tai ehkä siihen vaikutti myös nämä pitkät sairaslomat ja muiden lajien jääminen valikoimasta pois.

Kuva: Miina Hännikäinen

Nyt keväällä bongasin SNJ:n (Suomen Noutajakoirajärjestö) järjestämän pk-leirin ilmoituksen ja siellä oli yhtenä lajina mukana myös peltojälki. Kouluttajana oli labradorinsa Lykoksen
(Tintenfass L´okari) kanssa upeasti menestynyt Holger Palomäki. Ja niimpä laittelin ilmot eteenpäin ja sain meille paikan Tammelassa pidettävälle leirille, joka pidettiin siis kaksi viikkoa sitten viikonloppuna.

Leirin lähestyessä oma fiilis meinasi vähän lopahtaa. Tuntui, että tulemme täydellisen ulkopuolisina ja osaamattomina leirille. Ehdin tehdä Ruulle neljä jälkeä ennen leiriä ja viimeisen aikana tajusin, että en kerta kaikkiaan tiedä, mitä teen siellä liinan toisessa päässä. Oli fiilis, että tämä ei mene sinne päinkään ja että olen opettanut kaiken väärin. Olisi n-o-l-o-a mennä leirille. Melkein toivoin, että nämä kevään takatalvet olisivat hyökänneet päälle vielä kerran ja peittäneet pellot lumeen, mutta ei se auttanut kuin ajaa perjantai-iltana 3,5h matka Tammelaan. Lunta kyllä tuli, mutta kotipihaan ja nopeasti sekin oli lopulta sulanut pois. Olipa hyvä, että ajoin jo perjantaina kesärenkailla karkuun lunta ja aamupakkasta...

Kuva: Miina Hännikäinen

Leiri alkoi siis jo perjantai-iltana ja silloin pidettiin pieni palaveri kouluttajan kanssa ja suunniteltiin lauantain treeni valmiiksi. Kerroin, että esineiden ilmaisut ovat häsläämistä ja Ruun mielentila ei ole rauhallinen. Ja vaikka nyt on ilmaissut esineet, niin viime kaudella paineli niistä mielellään ohi. Niiden ilmaisuun liittyy jotenkin painetta. Kerroin, että en osaa tehdä liinalla mitään, vaan roikun tai köpötän perässä. Kerroin, että koira saattaa säheltää jäljellä, tehdä ympyröitä ja kulmat suurimmaksi osaksi jotenkin ohittaa tai tulee joku pyörähdys tms. Tämän tarinan perusteella kouluttaja ehdotti meille ihan vain suoran pätkää myötätuuleen, jonka päässä esine. Ennen jälkeä erikseen esineen ilmaisuja muutama kerta. Tämä oli ihan hyvä suunnitelma, niin kouluttajakin pääsisi meistä kartalle.

Menossa kohti jälkeä. Kuva: Miina Hännikäinen

Lauantaina sitten tein suoran, jonka päässä oli esine. Nameja vaihdellen, myös 20-30 askeleen tyhjä, jotta nähtäisiin mitä silloin tapahtuu. Jälki vanheni n. 1,5h. Ennen jälkeä erikseen esineiden ilmaisuja. Lopputuloksena oli se, että Ruu ilmaisi ja jäljesti oikein pätevästi ja minä en tunne ja tiedä yhtään millä tasolla ja taidoilla varustettuja me ollaan. Perus.
 Eli se mitä luulin vääräksi ei olekaan ihan niin väärin. Ja että ahkeralla treenaamisella syksyllä voisi olla mahdollisuudet kokeeseenkin. Ajatella! Mutta ehkä se tarkoittaa painosanalla ahkeralla treenaamisella.

Kuva: Miina Hännikäinen

Holger neuvoi minua pitämään ns. ohjastuntuman liinaan ja kertomaan sillä tavalla koiralle, että "täällä ollaan". Ollaan nyt hyvin lähellä koiraa ja myöhemmin otetaan etäisyyttä. Esineen ilmaisusta tehdään koiralle tärkeä pyytämällä esineen "näyttö" 5-6 kertaa aina ilmaisusta palkiten. Tätähän olen onneksi tehnyt Ruulle, jopa kahdesti tai kolmesti tämän vuoden puolella (en tajua mihin talvi katosi, talvi jonka aikana piti tehdä useita kertoja pelkkää esineen ilmaisua), mutta se on riittänyt jonkinlaisen ajatuksen heräämiseen. Ilmaisujen suoruuteen tulee kiinnittää jatkossa huomiota ja opettaa sitä erikseen. Pääsääntöisesti, jos Ruu on kunnolla jäljen päällä, se ilmaisee esineet suorassa. Mutta jos on yhtään jäljeltä sivussa ns tuulen alapuolella, niin jää herkästi ja yleensä aina vinoon. Jos jäljellä ylittää esineen, kutsutaan koira rauhallisesti takaisin ja pyydetään jäljestämään esineelle uudestaan. Ilmaisusta palkitaan tässä vaiheessa. Myöhemmin, kun koira osaa varmemmin, ei vinoista ilmaisuista tai ilmaisun jättämisestä palkita. Ne voidaan uusia ja kertoa, että näin piti tehdä, mutta vain oikeat tavat palkitaan. Mutta vasta kun ilmaisu on varma!

Kuva: Miina Hännikäinen

Poimittuja tärkeitä ohjeita ja neuvoja;

• Kolmen ämmän "sääntö". Mieti MITÄ treenaat, MITEN treenaat ja MIKSI treenaat. Ilman näitä et pääse eteenpäin. Ja voin kyllä niin allekirjoittaa tämän.

• Namit toimivat joko kaasuna tai jarruna, riippuen miten niitä käyttää. Nameja mieluiten pareittan molemmille askelille.

• Esittele yksi uusi asia (mutkat/kulmat/esineet/harhat ym.) kerrallaan koiralle helpotetulla jäljellä ja analysoi miten se meni. Helpota edelleen tarvittaessa ja etene vasta kun koira osaa.

• Koira pääsee jäljelle vain rauhallisessa mielentilassa. Sen tulee olla ohjaajaan "kontaktissa" ja haluta tehdä ohjaajan kanssa. Sama pennun kanssa alusta asti, rauhallisella mielentilalla jäljelle.

Kuva: Miina Hännikäinen

Sunnuntaille suunnittelin sitten jäljen, jossa oli neljä kulmaa. Kaksi suoraa oli myötätuuleen, kaksi lyhyempää sivutuuleen ja yksi suora vastatuuleen. Kaksi ekaa kulmaa pyöreinä ja kaksi viimeistä terävinä. Nameja jarruksi ennen kulmia ja esineet pian kulmien jälkeen n. 3-5m päässä ilman nameja olevan pätkän jälkeen. Jälki myös päättyi esineeseen. Eli yhteensä 5 esinettä. Nameja jälleen vaihdellen, että näkee mikä on meille tällä hetkellä se tarve. Halusin näitä kaikkia elementtejä jäljelle, jotta saisin mahdollisimman hyviä jatko-ohjeita treeneihin. Mikä toimisi ja mikä ei.

Sunnuntaina tuuli todella kovaa. Aurinko paistoi, mutta välillä tuli vettä/rakeita. Pelto oli aika haastava (myös lauantaina), sillä ruoho oli vielä erittäin lyhyttä ja kasvoi "harvahkosti" ja pelto oli kuivaa ja kovaa. Ruun jälki tehtiin sunnuntaina alueelle, jossa edellisenä päivänä oli koirien jälkiä tehty ja itsekin olin kulkenut siellä mukana tarkkailemassa.

Näin sitä pari päivää vietettiin. Toisten koirien mukana kuuntelemassa ja oppimassa. Kuva: Miina Hännikäinen

Kova tuuli puhalsi Ruuta käytännössä läpi koko jäljen aina vähän jäljen sivuun, jonka vuoksi se poimi nameja poikittain kohti jälkeä. Ja kun ei itse näe kunnolla missä jälki menee, olisi ollut liki mahdotonta edes puuttua tähän. Kaksi ekaa kulmaa, jotka olivat siis pyöreiksi askellettu, meni vähän sinne päin, vaikka Ruu suoriutuikin niistä ihan hyvin. Esineet ilmaisi hienosti, vaikkakin vinosti tuulesta ja jäljen sivussa olemisesta johtuen. Kaksi viimeistä terävää kulmaa sujui upeasti! Neljännestä esineestä Ruu oli kävelemässä ohitse (se tyypillinen ongelma viime kesältä). Tässä kohti pysäytettiin, kutsuttiin koira ja pyysin uudestaan "jälki"- vihjeellä jatkamaan. Nyt Ruu käytännössä syöksyi ilmaisemaan esineen. Eli se kyllä tiesi, mutta ei muka ensin malttanut? Taas vahvistettiin, että esine on tärkeä. Viimeinen suora myötätuuleen oli paras ja toi hyvän lopetuksen jäljelle. Esineenkin ilmaisi jäljen päästä hyvin. Namit ennen kulmia toimi upeasti jarruna, Ruu tarkensi työskentelyään ja suoritti kulmat erittäin hyvin. Oikein pätevää! Minäkin kuulemma toimin liinan päässä hyvin ja "rytmitin" koiran jäljestystä.

Esineellä. Kuva: Miina Hännikäinen

Tämän jäljen taso oli meille sinänsä riittävä ja nyt vaan jatketaan samalla tyylillä. Ja ainakin yritetään pitää ajatus mukana treenaamisessa! Ruu saa oman jälkivihkon, johon aion suunnitella jäljet ja kirjoittaa ylös mikä onnistui ja mikä ei. Jos vaikka joskus sinne FH-kokeeseen pääsisi.

Tämä oli meidän ensimmäinen koiraleiri ikinä ja oli kyllä oikein positiivinen kokemus. Mukava, avoin ja kannustava ilmapiiri. Sai esittää niin tyhmiä kysymyksiä kuin halusi ilman, että tunsi itseään tyhmäksi. Ruu matkusti rennosti ja reippaasti mukana, vaikka olikin selvästi huolissaan, että joutuisi jäämään sinne yksinään pidemmäksi aikaa. Ruu on tyytyväinen siellä missä minäkin, yksin oleminen vieraassa paikassa on kurjuuden maksimointia.

Tämä laji on niiiiin ihanaa ja kivaa! Kuva: Miina Hännikäinen