Viimein koitti syysloma ja odotettu reissu Pihtiputaalle. Tiedossa oli jälleen metsästystä Muorille ja tavoitteena tehdä pennulle peltojälkeä. Kaikki toteutui ruhtinaallisesti ja siitä suuren suuret kiitokset Super Mummille, Metsästäjälle ja hänen 10v avustajalleen ja Ankku-tädille.
Mentiin lauantaina iltapäivällä pelipaikoille ja ehditiin metsästää Ruun kanssa neljänä aamuna. Lisäksi Muori kävi yhden päiväretken taas metsästäjien kanssa mukana tarpomassa. Kelit oli kyllä tosi suosiolliset. Yhtenäkään aamuna ei satanut, ei tuullut ja muutenkin ihan jeppis kelit.
Ekana aamuna olikin liikennettä! Ruulle tarjoiltiin markkeerauksia, joista yksi oli erityisen hieno, kun sekä minä että Metsästäjä jäimme putoamispaikan eteen. Ruu oli kuitenkin kartalla ja se kiersi meidät painellen suoraan linnulle. Yksi pudotus tuli 2m päähän koirasta ja mikään ei pidätellyt, Muori päätti olla omatoiminen. Kröhöm. En kyllä ehtinyt sanoa tai reagoida mitenkään. Joku taisi olla haavakkokin? Kaikin puolin onnistunut aamu.
Loppuina aamuina ei sitten tapahtunutkaan niin paljoa. Ei, vaikka yhtenä aamuna oli NIIN optimi keli kuin olla ja pystyi. Ei tainnut lentää linnun lintua muistaakseni. Toisena aamuna aivan lopussa tuli yksi lintu, joka käytiin porukalla etsimässä.
Viimeisenä aamuna oli myös hiljaista ja meinattiin jo lopetella, kun jostain pölähti kaksi lintua. Minä en nähnyt mitään enkä usko, että Ruukaan näki mitään. Kaksi laukausta, kaksi lintua. Toinen tippui hyvin lähelle meitä ja lähetin Ruun hakemaan sen ensin. Lintu oli haavakko ja tuli nopeasti talteen. Toisen linnun löytyminen otti vähän aikaa. Ruu ei ensin edennyt riittävän syvälle, varmaan kun eka löytyi niin läheltä. Joitakin kertoja pysäytin ja lähetin uudestaan aluetta kohti. Viimein sai käryn niiltä nurkilta, joihin Metsästäjä kertoi linnun pudonneen. Ruu kuitenkin eteni selvästi vasemmalle pudotuspaikasta ja hetken joutui lintua poimimaan kyytiin. En nähnyt kuin koiran takapuolen ja vimmatusti heiluvan hännän. Olisiko lintu sitten juossut hetken ja yrittänyt piiloutua? Linnun poimiminen poikkesi kuitenkin selvästi aiemmista, joten jotain siinä on tapahtunut, mitä emme nähneet. Joka tapauksessa lintu tuli talteen.
Muori tykkäsi kyllä niin kovasti näistä oikeista töistä! Päiväretkeltä ei tullut taaskaan saalista.
Pehmeällä suolla juokseminen otti kyllä vähän koville Muori-koiralle ja jo silmillä havainnoin, että vähän jäykäksi kävi liike. Ei onneksi ontumaa. Pienellä tutkimisella paljastui täällä kotona aika lailla lihasjumeja, jotka hoidetaan heti, kun Neiti Johtaja vain suvaitsee.
Lapsikoira oli tietysti hyvin surullinen ja kateellinen, kun Ruu yksin lähti aamuisin mukaan. Tervettä opettelua jäädä kotiin. Ja meidän mahtava Metsästäjä sai saalista Easyllekin, joita se pääsi kantamaan hetkellisesti. Harakka käytiin etsimässä pudotuspaikalta yhdessä. Easy haisteli harakkaa hetken ja katsoi sitten minuun häntä heiluen. Mun ei tarvinnut kuin kysyä, että mikä siinä on, kun harakka nousi kyytiin. Ja sitä esiteltiin tietysti ylpeästi. Vähän Easy meinasi kiihtyä kantamisesta ja otetta korjatessaan puri vähän voimakkaammin. Kröhöm.
Variksella vedin pennulle hyvin lyhyen jäljen. Haju tarttui nenään heti ja sitä seuraillen löysi linnulle ja poimi sen omatoimisesti ja nopeasti kantoon. Kantoi nätisti ja esitteli sitä taas syliin asti. Sai kantaa vain hetken, ettei kiihdy sen enempää eikä ala puremaan. Riista siis todella kelpaa ja on se JUTTU! Nyt jää raadot muhimaan ja harjoitellaan pehmoleluilla pitämistä ja kantamista.
Ehkä ensi vuonna sitten tositoimissa?
Metsästysjuttujen lisäksi pääsin tekemään kahdesti Easylle jäljen mummolan ihanille, täydellisille pelloille. Ekan päivän jäljestä on videokoostekin, koska ihana 10v avustaja oli kuvaamassa. Ja Ruu sai ajaa kahdesti tämän samaisen ihanan 10v tekemät täysin namittomat jäljet.
Ruun eka jälki oli jonkun satametriä pitkä suora, jolla kolme esinettä. Ruu ei ole ajanut pitkään pitkään aikaan vieraan tekemiä jälkiä, joten siksi helppo suora. Ja Muori puksutti kuin juna jäljen läpi ja ilmaisi kaikki esineet! Wau! Toinen jälki oli sitten astetta haastellisempi. Ensin lyhyt suora, kulma vasempaan, pidempi suora (2 esinettä), kulma oikealle, lyhyempi suora jossa selkeän ojan ylitys (oja syvä ja kapea, josta ihmisen on harpattava yli) ja viimeinen esine jäljen päässä. Ja Ruu jatkoi puksutustaan! Ensimmäinen kulma oli ihan unelma! Ilmaisi molemmat esineet hyvin. Ajoi jälkeä lähes täydellisesti jäljen päällä hyvällä vauhdilla. Toisella kulmalla teki pienet tarkistelu ympyrät ja jatkoi sitten taas kuin juna oikeaan suuntaan. Niin itsevarmana, ettei auttanut kuin perässä roikkua. Ojan ylitys kuin mitään ojaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken kaikkiaan WAU!!!! Aivan mielettömän hienosti!
Easy jäljesti myös hyvin, tarkasti ja innokkaasti. Esineisiin reagoi hyvin ja nyt ollaan saatukin vinkiksi vain jatkaa iloisia palkkauksia ja kehuja esineillä. Olen ehkä vähän turhaan jo aloitellut vaatimaan esineillä olemista, mutta sen kuulemma ehtii opettamaan myöhemminkin ja puolivuotiaan pennun kanssa voi iloita reilummin esineisiin reagoimisesta.
Videolla olevalla jäljellä on Easyn ensimmäinen kulma koskaan, joka sujuu hyvin namitettuna aivan täydellisesti. Kokeilin 10 askeleen namittomia pätkiä ja niillä vauhti kiihtyy selvästi. Tähänkin on tullut vinkkiä, ettei ole kiire tehdä namittomuutta, jotta tarkkuus ei kärsi. Auton renkaiden jättämien urien ylitys sujui hyvin ja toisella jäljellä ei enää reagoinut mitenkään. Toisella jäljellä muuten Easy ylitti kahdesti Ruun ensimmäisen jäljen, jota pitkin minäkin siis olin kulkenut. Easy ei reagoinut missään vaiheessa vanhaan jälkeen. Hyvä niin!
Kyllä peltojälki on kivaa!
Tässä Easyn ensimmäisen päivän jälki
Mentiin lauantaina iltapäivällä pelipaikoille ja ehditiin metsästää Ruun kanssa neljänä aamuna. Lisäksi Muori kävi yhden päiväretken taas metsästäjien kanssa mukana tarpomassa. Kelit oli kyllä tosi suosiolliset. Yhtenäkään aamuna ei satanut, ei tuullut ja muutenkin ihan jeppis kelit.
Ekana aamuna olikin liikennettä! Ruulle tarjoiltiin markkeerauksia, joista yksi oli erityisen hieno, kun sekä minä että Metsästäjä jäimme putoamispaikan eteen. Ruu oli kuitenkin kartalla ja se kiersi meidät painellen suoraan linnulle. Yksi pudotus tuli 2m päähän koirasta ja mikään ei pidätellyt, Muori päätti olla omatoiminen. Kröhöm. En kyllä ehtinyt sanoa tai reagoida mitenkään. Joku taisi olla haavakkokin? Kaikin puolin onnistunut aamu.
 |
| Ensimmäisen aamun saaliit. |
Loppuina aamuina ei sitten tapahtunutkaan niin paljoa. Ei, vaikka yhtenä aamuna oli NIIN optimi keli kuin olla ja pystyi. Ei tainnut lentää linnun lintua muistaakseni. Toisena aamuna aivan lopussa tuli yksi lintu, joka käytiin porukalla etsimässä.
Viimeisenä aamuna oli myös hiljaista ja meinattiin jo lopetella, kun jostain pölähti kaksi lintua. Minä en nähnyt mitään enkä usko, että Ruukaan näki mitään. Kaksi laukausta, kaksi lintua. Toinen tippui hyvin lähelle meitä ja lähetin Ruun hakemaan sen ensin. Lintu oli haavakko ja tuli nopeasti talteen. Toisen linnun löytyminen otti vähän aikaa. Ruu ei ensin edennyt riittävän syvälle, varmaan kun eka löytyi niin läheltä. Joitakin kertoja pysäytin ja lähetin uudestaan aluetta kohti. Viimein sai käryn niiltä nurkilta, joihin Metsästäjä kertoi linnun pudonneen. Ruu kuitenkin eteni selvästi vasemmalle pudotuspaikasta ja hetken joutui lintua poimimaan kyytiin. En nähnyt kuin koiran takapuolen ja vimmatusti heiluvan hännän. Olisiko lintu sitten juossut hetken ja yrittänyt piiloutua? Linnun poimiminen poikkesi kuitenkin selvästi aiemmista, joten jotain siinä on tapahtunut, mitä emme nähneet. Joka tapauksessa lintu tuli talteen.
 |
| Toisen aamun yksinäinen saalis. |
Muori tykkäsi kyllä niin kovasti näistä oikeista töistä! Päiväretkeltä ei tullut taaskaan saalista.
Pehmeällä suolla juokseminen otti kyllä vähän koville Muori-koiralle ja jo silmillä havainnoin, että vähän jäykäksi kävi liike. Ei onneksi ontumaa. Pienellä tutkimisella paljastui täällä kotona aika lailla lihasjumeja, jotka hoidetaan heti, kun Neiti Johtaja vain suvaitsee.
Lapsikoira oli tietysti hyvin surullinen ja kateellinen, kun Ruu yksin lähti aamuisin mukaan. Tervettä opettelua jäädä kotiin. Ja meidän mahtava Metsästäjä sai saalista Easyllekin, joita se pääsi kantamaan hetkellisesti. Harakka käytiin etsimässä pudotuspaikalta yhdessä. Easy haisteli harakkaa hetken ja katsoi sitten minuun häntä heiluen. Mun ei tarvinnut kuin kysyä, että mikä siinä on, kun harakka nousi kyytiin. Ja sitä esiteltiin tietysti ylpeästi. Vähän Easy meinasi kiihtyä kantamisesta ja otetta korjatessaan puri vähän voimakkaammin. Kröhöm.
Variksella vedin pennulle hyvin lyhyen jäljen. Haju tarttui nenään heti ja sitä seuraillen löysi linnulle ja poimi sen omatoimisesti ja nopeasti kantoon. Kantoi nätisti ja esitteli sitä taas syliin asti. Sai kantaa vain hetken, ettei kiihdy sen enempää eikä ala puremaan. Riista siis todella kelpaa ja on se JUTTU! Nyt jää raadot muhimaan ja harjoitellaan pehmoleluilla pitämistä ja kantamista.
Ehkä ensi vuonna sitten tositoimissa?
 |
| Easyn saaliit ja poseerauskuva aarteiden kanssa. |
Ruun eka jälki oli jonkun satametriä pitkä suora, jolla kolme esinettä. Ruu ei ole ajanut pitkään pitkään aikaan vieraan tekemiä jälkiä, joten siksi helppo suora. Ja Muori puksutti kuin juna jäljen läpi ja ilmaisi kaikki esineet! Wau! Toinen jälki oli sitten astetta haastellisempi. Ensin lyhyt suora, kulma vasempaan, pidempi suora (2 esinettä), kulma oikealle, lyhyempi suora jossa selkeän ojan ylitys (oja syvä ja kapea, josta ihmisen on harpattava yli) ja viimeinen esine jäljen päässä. Ja Ruu jatkoi puksutustaan! Ensimmäinen kulma oli ihan unelma! Ilmaisi molemmat esineet hyvin. Ajoi jälkeä lähes täydellisesti jäljen päällä hyvällä vauhdilla. Toisella kulmalla teki pienet tarkistelu ympyrät ja jatkoi sitten taas kuin juna oikeaan suuntaan. Niin itsevarmana, ettei auttanut kuin perässä roikkua. Ojan ylitys kuin mitään ojaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken kaikkiaan WAU!!!! Aivan mielettömän hienosti!
 |
| Ruu 9v ja Easy 5,5kk |
Easy jäljesti myös hyvin, tarkasti ja innokkaasti. Esineisiin reagoi hyvin ja nyt ollaan saatukin vinkiksi vain jatkaa iloisia palkkauksia ja kehuja esineillä. Olen ehkä vähän turhaan jo aloitellut vaatimaan esineillä olemista, mutta sen kuulemma ehtii opettamaan myöhemminkin ja puolivuotiaan pennun kanssa voi iloita reilummin esineisiin reagoimisesta.
Videolla olevalla jäljellä on Easyn ensimmäinen kulma koskaan, joka sujuu hyvin namitettuna aivan täydellisesti. Kokeilin 10 askeleen namittomia pätkiä ja niillä vauhti kiihtyy selvästi. Tähänkin on tullut vinkkiä, ettei ole kiire tehdä namittomuutta, jotta tarkkuus ei kärsi. Auton renkaiden jättämien urien ylitys sujui hyvin ja toisella jäljellä ei enää reagoinut mitenkään. Toisella jäljellä muuten Easy ylitti kahdesti Ruun ensimmäisen jäljen, jota pitkin minäkin siis olin kulkenut. Easy ei reagoinut missään vaiheessa vanhaan jälkeen. Hyvä niin!
Kyllä peltojälki on kivaa!
Tässä Easyn ensimmäisen päivän jälki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti