torstai 19. toukokuuta 2016

Märkääkin märempi EVL1

Kisattiin viime sunnuntaina Keuruulla Juha Kurtin tuomaroimassa kokeessa kolmatta kertaa uusilla säännöillä. Mukana 10 evl:n koirakkoa, meillä nro 4. Taivas oli täynnä sadepilviä ja kyllä, sitä vettä riitti koko kokeen ajan. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Eipähän tullut hiki. Alla liikkeet suoritusjärjestyksessä.

Zeta: 10 - Järjestys S - I - M. Istuminen tähän mennessä paras kokeessa Ruulta! <3 Seuraaminen ja yleisfiilis liikkeessä tuntui hyvältä, vaikka oma mieli meinasi harhailla.
Luoksetulo: 9 - Oli tosi kärppänä tekemässä, tosi innokkaalla menolla. Läsähti tosi hyvin maihin, mutta oli niin tulossa luokse, että irrotti hivenen kyynärpäitä maasta. Aijai. Annoin tolkuttoman myöhään seisomis-käskyn, stopit ihan jees.
Ruutu: 10 - Täydellinen merkitön merkki. Hiukan Ruun ajatus harhautui ennen ruutuun lähetystä, mutta onneksi lähti, eikä tarvinnut toista käskyä. Sivulle voisi tulla tiiviimmin, mutta tuli hyvällä vauhdilla.
Ohjattu: 10 - Oikein pätevä.
Seuruu: 10 - Tosi hyvältä tuntui, innokas koira mukana ja kuulolla. Perusasennotkin toimi nyt tosi kivasti!




Tauon jälkeen

Tunnari: 10 - Poimi oman heti, mutta palautti ravilla. Itse luulin kapulan olleen toisessa kohdassa ja ehdin jo luulla, että toi väärän.
Kaukot: 10 - Peruspertti-järjestys I - S - M - S - I - M. Eikä moitittavaa.
Härdelli: 10 - Seisominen pysähdys-liikkeenä, olisi saanut olla napakampi. Umpi-esteen kautta takaisin, jostain syystä ei luovuttanutkaan takaa, vaan pyörähti edestä vanhan tavan mukaisesti.




Ja tauon jälkeen paikallaolot

Istuminen: 10 - Ei teputteluja.
Makuu: 10 - Meni inasen hitaasti, mutta ilman ylimääräisiä liikkeitä alas. Painautui makuun aikana "kasaan", kun vettä alkoi satamaan kiihtyvällä tahdilla, korrekti asento kuitenkin koko ajan. Mutta vähän nukahduksiin Ruu selvästi vaipui. Sitten vähän säpsähti hereille viereisen koiran luoksetulosta ja näki, miten nyki kerran tai kaksi, että joko joko hänkin saa tulla. Onneksi odotti omaa lupaa... Reipas tulo sivulle. <3

Yhteensä siis 316p, EVL1, KP ja sij. 2/10. Hyviä suorituksia ja onnistumisia tuli paljon muillekin.

Mutta kuten selityksistä/videolta näette, pisteistä jaettiin ehkä hiukan liikaa (ainakin meille), mutta erittäin ihana koe oli joka tapauksessa. Ruu oli niin hyvällä fiiliksellä, vauhdilla ja asenteella kehässä. <3 Meillä oli kivaa! Ei haitannut vesisateet yhtään. Super super kiitos Tuulalle, kun viitsit ihan vaan huvikseen lähteä mukaan. Olihan muuten märkää...ihan todella märkää...

perjantai 6. toukokuuta 2016

WT ALO1

Päätettiin olla (ohjaaja päätti olla) rohkea ja reipas ja ilmoitti meidät noutajamaailman kokeeseen. Sielläkin on tehty sääntöuudistuksia, joiden avulla meille tarjoutui mahdollisuus osallistua alokasluokkaan wt kokeessa. B-kokeesta meillä on Ruun kanssa yksi ALO1 tulos, jonka vuoksi aiemmin olisi pitänyt ottaa osaa avoimeen luokkaan sekä wt:ssä että B-kokeessa. Ja avoimen luokan vaativuusaste on niin paljon suurempi, niin emme sitten ole kisailleet. Käytiin me kokeilemassa epävirallisissa joukkuekisassa, olisiko siitä kohta jo pari vuotta aikaa? Sieltä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa ja kyllä se silloin söi sekä koiraa että ohjaajaa, kun ei dameja saatu ylös. ALO ja AVO luokan tasoero vastaa käytännössä tokossa alokasluokasta suoraan EVL:llään. Iso iso harppaus.

Koska Ruu on voinniltaan ollut täysin normaali, mitään oireiluja ei ole ollut huolimatta rasituksesta/levosta, ilmoitin meidät Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen helatorstain wt-kokeeseen ja alokasluokkaan. Tarkoitus oli saada kokeenomaista harjoittelua ja paljon onnistuneita suorituksia, eli niitä dameja ylös. Samalla katsella ja opiskella avoimenluokan tehtäviä ja vähän voittajaluokankin. Nähtiimpä myös sukulaisiakin. Suoritusjärjestys arvottiin ilmoittautumisen yhteydessä ja meitä niin "onnisti" saada nro 1.

Kokeessa oli siis yhteensä viisi eri rastia, joissa saattoi olla yksi tai kaksi eri tehtävää. En muista, että milloin olisi jännittänyt niin paljon, kuin ennen ensimmäistä rastia. Hetken olin varma, että on kesken tuomarin selityksen nostettava saappaat kohti taivasta, jotta silmissä ei alkaisi vilkkua tähtiä.

Ekalta suorituspaikalta ei ole kuvaa, mutta siinä suoritettiin sekä rasti 1 että rasti  5 heti peräkkäin. Rasti 1 tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus kumpuilevalla pellolla, ei siis ihan tasaista. Matkahan on tosi lyhyt, mutta R veti sitten pitkäksi ja meinasi isolla kaasulla vähän harhautua, mutta malttoi sittenkin ajatella ja kiersi tuulta niin, että sai omatoimisesti ja melko piankin damin ylös. Tämän jälkeen tuli laukas ja tehtävänä oli lähettää koira linjalle markkeeraus paikan yli. Ruu lähti hyvin, mutta ajautui vasemmalle, stop ja ohjaus oikealle ja dami ylös. Tyytyväinen olin siihen, että malttoi laukaukset eikä päästänyt ääntä lähtiessään ekaan noutoon. Laukaukset jännitti siksi, että syksyllä metsällä Ruu karkasi paukusta enkä ehtinyt tehdä asialle yhtään mitään. Onneksi metsästys kuitenkin päättyi viimeisenä aamuna siihen, että vaikka tuli laukauksia niin passista ei lähdetä mihinkään. Ykkösrastilta saimme 13/20p.

Sitten tehtiin rasti 5, jossa oli ns ajojahti eli drive. Suunnilleen 15-20m peltoa, jonka jälkeen tuli metsänreunana sellainen "kieleke", taustalla näkyi siis vielä isoa peltoa, mutta pusikkoa siis välissä. Siellä kaksi henkilöä käveli lyhyen matkan, tuli 4 laukausta ja toinen pudotteli sinne neljä damia. Niistä kaksi piti hakea. Lähetin Ruun eteen ja kun saapui pusikkoon, pyysin pillillä etsimään läheltä. Molemmat lähetykset meni ihan nappiin. Pisteitä 18/20.

Seuraavaksi odoteltiin jonkun aikaa, kunnes päästiin rastille nro 2. Tehtävänä oli walk up, jonka aikana tuli ensin heitto lampeen, joka jäi muistiin. Jatkettiin matkaa ja vasemmalla rinteessä toinen heittäjä heitti toisen damin tuon pusikon taakse, dami vieri rinnettä alas ihan reilun pätkän ja tippui jonnekin pusikon ja ladon väliin. Tätä en usko Ruun nähneen, sillä me molemmat seurattiin ensimmäisen damin heittänyttä heittäjää ja luultiin hänen heittävän meille toisenkin damin. Lisäksi kun tuomari kulki meidän vasemmalla puolella, jäimme ehkä hitusen hänestä jälkeen, jolloin näkyvyys vasemmalle hiukan häiriintyi. Mutta ensin haettiin lampeen heitetty dami. Vesihommia ei olla tänä vuona vielä tehty ja vähän jännitin, meneekö Ruu veteen. Menihän se, mutta ei reikäpäisesti hypäten, mikä vieraissa vesissä on ihan fiksuakin. Ranta oli myös vähän pusikkoinen tai jotenkin "piikikäs", joten Ruu ihan aavistuksen valkkasi mistä menee veteen. Tiesi kyllä mihin oli menossa ja nouti damin varmasti. Palautuikin käteen ennen ravisteluja. Kakkosdamille lähetin sitten ohjauksella. Luulin, että joutuisin ohjaamaan enemmänkin, mutta Pikkumusta paineli suoraan pusikon ja vajan väliin ihan kuin olisi tiennyt minne dami tippui. Näkikö se sen sittenkin?!? Löytyi ja palautui nopeasti. Myös walk up sujui todella kuuliaisesti, kiltisti vierellä, ei hosunut. Pisteitä tältä rasilta 18/20.


Sitten odoteltiin taas. Näissä noutajahommissa ei juuri hötkyillä...

Kolmosrastilla oli tehtävänä simppelit ykkösmarkkeeraukset, maasto toi hiukan haastetta. Eka dami tippui sellaiseen hunttaan pellon ja metsän väliin, koiraa ei siis nähnyt damin luona. Tämän Ruu löysi itsenäisesti ja nopeastikin, mutta ihan inasen joutui paikantamaan alueella. Toinen heitto tippui tuonne risukon taakse jonnekin. Pidin tätä vaikeampana, yllätyin kun Ruu paineli noiden risukasojen yli tuosta noin vain ja löysi daminkin samantien. Pisteitä tältä rastilta 18/20.


Ja odottelua....

Viimeisenä tehtiin nelosrasti pellolla. Kakkosmarkkeeraus, jossa haluttiin tarkoituksella, että ensimmäiseksi heitetty dami haetaan ensin. Tiedoksi ei nome-ihmisille, koirat usein hakevat sen viimeiseksi heitetyn luonnostaan ensin. Eka dami siis heitetty rinteeseen pieneen pusikkoon. Tämän Ruu löysi hyvin. Toisellekin damille lähetin markkeerauskäskyllä, kun koiralla oli ihan selvä käsitys siitä, että siellä on dami lentänyt. Meni kuitenkin pari metriä oikealta ohi, joten pysäytin, pyysin tulemaan luokse ja siitä heti lähipilli ja samantien dami tallessa. Pisteitä tältäkin rastilta 18/20.


Me hommissa nelosrastilla. Tuomariharjoittelija kertoo tehtävän kulun meille. Kuva: Marika Ruottinen

Nelosrastilla, Ruu menossa hakemaan damia nro 2. Kuva: Marika Ruottinen.

Päivä pulkassa, 10/10 damia tallessa. Pelkästään onnistuneita suorituksia takana, teki meille todella, todella hyvää. Kirsikkana kakun päälle tuli vielä alokasluokan voitto ja paras yhteistyö palkinto.

Kuva: Marika Ruottinen


Samaisen kokeen voittajaluokan voitti Ruun velipuoli WF Copper ja Mervi Salo. Paljon paljon onnea! Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja sukulaisia.

WF Feather "Fay", WF Dulcie "Dumle", WF Copper "Copper" ja WF Bliss "Ruu"

Tämän kokeen avoimen ja osa voittajaluokankin tehtävistä ei näyttäneet mahdottomilta, joskaan en ehkä usko, että ykköstuloksella olisi juhlittu. Mutta alo luokka on meille ehkä hitusen liian helppo, joten seuraavaksi on uskaltauduttava kokeilemaan sitä avointa luokkaa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Korvaeläin kylässä, treeniä ja terveysmurheita

Meillä punkkasi viikon ajan Korvaeläin nurkissa. "Tää näyttää samalta kuin Iitu" sanoi Jäbä Duudsoni, "Mikä Kojootti tuo on?" kysyi iskä. "Minä en osaa sanoa muuksi kuin Rienaksi" totesi Mummi. Ja myöhemmin kysyi, että oliko se Riehu? Että näin.

Kojootti oli varsin helppo vierailija, sulautui menoon tosi helposti. Tiukka luonne kuitenkin aiheutti heti alkuun ehkä luonnollisen pienen kärhämän, mutta herkkänä koirana Ruu sitten päätti loppu vierailun välttää mahdollisimman hyvin tilanteita, että vastaavaa olisi päässyt syntymään uudestaan. Ihana Pikkumusta, joka inhoaa riitelyä. Tämä koski lähinnä sisätiloja, sillä ulkona lenkeillä tytöt haisteli samat puskat ilman mitään valtakunnan vaikeuksia. Ja Ruu olisi ehkä jopa vähän yrittänyt hippasillekin ryhtyä, mutta Kojootti ei lähtenyt ralliin mukaan.

Sen sijaan pihaleikit oli tosi jees ja varsinkin, kun meidän Poikaset oli ulkona. Arvaatte varmaankin, kenelle Rieha eniten keppejä/palloja/ym pihalta löytyvää irtaimistoa kantoi? Ei ole turhan nirso heitettävän esineen suhteen tämä koira.




Toisinaan niitä tuli hamstrattua kaksin tai jopa kolmin kappalein.



Ruu keskittyi omaan joogaansa pihalla. Tämä koira on ollut tässä aikaansa edellä aina, sillä nythän on kovaa buumia foamrollerit sun muut hotjoogat. 





Pehmeämmän pallon jälkeen vaihdetaan vähän tiukempaan rullaan (vanhaakin vanhempaan luun palaseen).



Aktiivisena eläimenä Kojootti oli helppo ottaa treeneihin mukaan. Tehtiin tuttua tokoa, mutta Rieha pääsi tutustumaan myös noutajien treeneihin. Alakuvassa ollaan tekemässä perus haku-ruutua. Kojootti on löytänyt lähipuskasta pikku damin, noutaja on etsinnöissä kauempana. 



Pellolla tein Ruulle muutamia yksittäisiä markkeerauksia, ne sujuivat ihan kohtuullisesti. Riehakin sai muutaman pienen markkeerauksen ja suoriutui niistä kyllä hyvin. Päätreeninä oli kuitenkin ohjaukset Ruulle, jokaisessa targetit. Ensin on tehty ohjaus kakkoselta ykköselle ja sen jälkeen ykköseltä kakkoselle. Tuon nro ykkösen linja ei mahtunut tähän kuvaan kokonaan, jatkuu siis punaista linjaa pitkin vielä n. 70m eteenpäin. Näiden jälkeen tehtiin ohjaus nro:lle 3. Vaikeutena Ruulla on nyt edetä suoraviivaisesti viistosti peltoa pitkin, kun maaston muoto tahtoo vetää sitä herkästi mukaansa. Ohitettava oli myös pienehkö metsäsaareke, joka sujui ongelmitta.



Nopeasti se viikko meni ja hiukan jopa haikealta tuntui viedä Kojootti omaan osoitteeseensa. Niin mutkattomasti se kulki mukana ja hetken kyllä täytti hyvin toisen koiran virkaa. Nyt taas tuntuu talo tyhjemmältä. Alakuvassa viimeisen iltapäivän lenkiltä pienessä vesisateessa.



 Vappuna käytiin Poikasten kanssa reissu Pihtiputaalla pitkästä aikaa. Ihan perus perinteinen vierailu, perinteisine ohjelmineen. Paitsi, että treenattu ei pystytty nyt niin kuin olin suunnitellut. Lauantain aamupäivällä käytiin Ruun kanssa n. 20min kevyt kierros lenkillä. Kävin katsastamassa raviradan ympäristöä ja suunnittelin sinne nome- ja tokotreenejä. Paikan päälle mentiin metsän kautta, takaisin tulin vajaan 1km verran asfalttia pitkin. Ja noin 200m ennen kotia Ruu alkoi nostella korostetusti takajalkoja ravin aikana. Kun hidasti vauhtia näytti siltä, että takaosa horjuu! Näin mentiin pihaan asti, laitoin sisälle huilaamaan ja hetken päästä kaikki oli täysin normaalia. Neurologinen tutkimus ei paljastanut mitään. Lievä panikointi iski, nyt on jäljellä iso iso kysymysmerkki. Mistä tämä johtui???

Hetkellinen tassun nostelu normaalia korkeammalle selittyisi helposti, mutta tuo takaosan horjunta pelottaa. Se ei ollut isoa, mutta sitä oli sen verran, että en halunnut uskoa silmiäni. Nyt on käyty kahdesti lenkillä, joista toinen selvästi reilumpi. Kaikki on täysin normaalia. Jatketaan siis toistaiseksi normaalisti, mutta vähän on huolia ilmassa.