Meillä punkkasi viikon ajan Korvaeläin nurkissa. "Tää näyttää samalta kuin Iitu" sanoi Jäbä Duudsoni, "Mikä Kojootti tuo on?" kysyi iskä. "Minä en osaa sanoa muuksi kuin Rienaksi" totesi Mummi. Ja myöhemmin kysyi, että oliko se Riehu? Että näin.
Kojootti oli varsin helppo vierailija, sulautui menoon tosi helposti. Tiukka luonne kuitenkin aiheutti heti alkuun ehkä luonnollisen pienen kärhämän, mutta herkkänä koirana Ruu sitten päätti loppu vierailun välttää mahdollisimman hyvin tilanteita, että vastaavaa olisi päässyt syntymään uudestaan. Ihana Pikkumusta, joka inhoaa riitelyä. Tämä koski lähinnä sisätiloja, sillä ulkona lenkeillä tytöt haisteli samat puskat ilman mitään valtakunnan vaikeuksia. Ja Ruu olisi ehkä jopa vähän yrittänyt hippasillekin ryhtyä, mutta Kojootti ei lähtenyt ralliin mukaan.
Sen sijaan pihaleikit oli tosi jees ja varsinkin, kun meidän Poikaset oli ulkona. Arvaatte varmaankin, kenelle Rieha eniten keppejä/palloja/ym pihalta löytyvää irtaimistoa kantoi? Ei ole turhan nirso heitettävän esineen suhteen tämä koira.
Nopeasti se viikko meni ja hiukan jopa haikealta tuntui viedä Kojootti omaan osoitteeseensa. Niin mutkattomasti se kulki mukana ja hetken kyllä täytti hyvin toisen koiran virkaa. Nyt taas tuntuu talo tyhjemmältä. Alakuvassa viimeisen iltapäivän lenkiltä pienessä vesisateessa.
Vappuna käytiin Poikasten kanssa reissu Pihtiputaalla pitkästä aikaa. Ihan perus perinteinen vierailu, perinteisine ohjelmineen. Paitsi, että treenattu ei pystytty nyt niin kuin olin suunnitellut. Lauantain aamupäivällä käytiin Ruun kanssa n. 20min kevyt kierros lenkillä. Kävin katsastamassa raviradan ympäristöä ja suunnittelin sinne nome- ja tokotreenejä. Paikan päälle mentiin metsän kautta, takaisin tulin vajaan 1km verran asfalttia pitkin. Ja noin 200m ennen kotia Ruu alkoi nostella korostetusti takajalkoja ravin aikana. Kun hidasti vauhtia näytti siltä, että takaosa horjuu! Näin mentiin pihaan asti, laitoin sisälle huilaamaan ja hetken päästä kaikki oli täysin normaalia. Neurologinen tutkimus ei paljastanut mitään. Lievä panikointi iski, nyt on jäljellä iso iso kysymysmerkki. Mistä tämä johtui???
Hetkellinen tassun nostelu normaalia korkeammalle selittyisi helposti, mutta tuo takaosan horjunta pelottaa. Se ei ollut isoa, mutta sitä oli sen verran, että en halunnut uskoa silmiäni. Nyt on käyty kahdesti lenkillä, joista toinen selvästi reilumpi. Kaikki on täysin normaalia. Jatketaan siis toistaiseksi normaalisti, mutta vähän on huolia ilmassa.
Kojootti oli varsin helppo vierailija, sulautui menoon tosi helposti. Tiukka luonne kuitenkin aiheutti heti alkuun ehkä luonnollisen pienen kärhämän, mutta herkkänä koirana Ruu sitten päätti loppu vierailun välttää mahdollisimman hyvin tilanteita, että vastaavaa olisi päässyt syntymään uudestaan. Ihana Pikkumusta, joka inhoaa riitelyä. Tämä koski lähinnä sisätiloja, sillä ulkona lenkeillä tytöt haisteli samat puskat ilman mitään valtakunnan vaikeuksia. Ja Ruu olisi ehkä jopa vähän yrittänyt hippasillekin ryhtyä, mutta Kojootti ei lähtenyt ralliin mukaan.
Sen sijaan pihaleikit oli tosi jees ja varsinkin, kun meidän Poikaset oli ulkona. Arvaatte varmaankin, kenelle Rieha eniten keppejä/palloja/ym pihalta löytyvää irtaimistoa kantoi? Ei ole turhan nirso heitettävän esineen suhteen tämä koira.
Toisinaan niitä tuli hamstrattua kaksin tai jopa kolmin kappalein.
Ruu keskittyi omaan joogaansa pihalla. Tämä koira on ollut tässä aikaansa edellä aina, sillä nythän on kovaa buumia foamrollerit sun muut hotjoogat.
Pehmeämmän pallon jälkeen vaihdetaan vähän tiukempaan rullaan (vanhaakin vanhempaan luun palaseen).
Aktiivisena eläimenä Kojootti oli helppo ottaa treeneihin mukaan. Tehtiin tuttua tokoa, mutta Rieha pääsi tutustumaan myös noutajien treeneihin. Alakuvassa ollaan tekemässä perus haku-ruutua. Kojootti on löytänyt lähipuskasta pikku damin, noutaja on etsinnöissä kauempana.
Pellolla tein Ruulle muutamia yksittäisiä markkeerauksia, ne sujuivat ihan kohtuullisesti. Riehakin sai muutaman pienen markkeerauksen ja suoriutui niistä kyllä hyvin. Päätreeninä oli kuitenkin ohjaukset Ruulle, jokaisessa targetit. Ensin on tehty ohjaus kakkoselta ykköselle ja sen jälkeen ykköseltä kakkoselle. Tuon nro ykkösen linja ei mahtunut tähän kuvaan kokonaan, jatkuu siis punaista linjaa pitkin vielä n. 70m eteenpäin. Näiden jälkeen tehtiin ohjaus nro:lle 3. Vaikeutena Ruulla on nyt edetä suoraviivaisesti viistosti peltoa pitkin, kun maaston muoto tahtoo vetää sitä herkästi mukaansa. Ohitettava oli myös pienehkö metsäsaareke, joka sujui ongelmitta.
Nopeasti se viikko meni ja hiukan jopa haikealta tuntui viedä Kojootti omaan osoitteeseensa. Niin mutkattomasti se kulki mukana ja hetken kyllä täytti hyvin toisen koiran virkaa. Nyt taas tuntuu talo tyhjemmältä. Alakuvassa viimeisen iltapäivän lenkiltä pienessä vesisateessa.
Hetkellinen tassun nostelu normaalia korkeammalle selittyisi helposti, mutta tuo takaosan horjunta pelottaa. Se ei ollut isoa, mutta sitä oli sen verran, että en halunnut uskoa silmiäni. Nyt on käyty kahdesti lenkillä, joista toinen selvästi reilumpi. Kaikki on täysin normaalia. Jatketaan siis toistaiseksi normaalisti, mutta vähän on huolia ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti