WT ALO1

Päätettiin olla (ohjaaja päätti olla) rohkea ja reipas ja ilmoitti meidät noutajamaailman kokeeseen. Sielläkin on tehty sääntöuudistuksia, joiden avulla meille tarjoutui mahdollisuus osallistua alokasluokkaan wt kokeessa. B-kokeesta meillä on Ruun kanssa yksi ALO1 tulos, jonka vuoksi aiemmin olisi pitänyt ottaa osaa avoimeen luokkaan sekä wt:ssä että B-kokeessa. Ja avoimen luokan vaativuusaste on niin paljon suurempi, niin emme sitten ole kisailleet. Käytiin me kokeilemassa epävirallisissa joukkuekisassa, olisiko siitä kohta jo pari vuotta aikaa? Sieltä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa ja kyllä se silloin söi sekä koiraa että ohjaajaa, kun ei dameja saatu ylös. ALO ja AVO luokan tasoero vastaa käytännössä tokossa alokasluokasta suoraan EVL:llään. Iso iso harppaus.

Koska Ruu on voinniltaan ollut täysin normaali, mitään oireiluja ei ole ollut huolimatta rasituksesta/levosta, ilmoitin meidät Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen helatorstain wt-kokeeseen ja alokasluokkaan. Tarkoitus oli saada kokeenomaista harjoittelua ja paljon onnistuneita suorituksia, eli niitä dameja ylös. Samalla katsella ja opiskella avoimenluokan tehtäviä ja vähän voittajaluokankin. Nähtiimpä myös sukulaisiakin. Suoritusjärjestys arvottiin ilmoittautumisen yhteydessä ja meitä niin "onnisti" saada nro 1.

Kokeessa oli siis yhteensä viisi eri rastia, joissa saattoi olla yksi tai kaksi eri tehtävää. En muista, että milloin olisi jännittänyt niin paljon, kuin ennen ensimmäistä rastia. Hetken olin varma, että on kesken tuomarin selityksen nostettava saappaat kohti taivasta, jotta silmissä ei alkaisi vilkkua tähtiä.

Ekalta suorituspaikalta ei ole kuvaa, mutta siinä suoritettiin sekä rasti 1 että rasti  5 heti peräkkäin. Rasti 1 tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus kumpuilevalla pellolla, ei siis ihan tasaista. Matkahan on tosi lyhyt, mutta R veti sitten pitkäksi ja meinasi isolla kaasulla vähän harhautua, mutta malttoi sittenkin ajatella ja kiersi tuulta niin, että sai omatoimisesti ja melko piankin damin ylös. Tämän jälkeen tuli laukas ja tehtävänä oli lähettää koira linjalle markkeeraus paikan yli. Ruu lähti hyvin, mutta ajautui vasemmalle, stop ja ohjaus oikealle ja dami ylös. Tyytyväinen olin siihen, että malttoi laukaukset eikä päästänyt ääntä lähtiessään ekaan noutoon. Laukaukset jännitti siksi, että syksyllä metsällä Ruu karkasi paukusta enkä ehtinyt tehdä asialle yhtään mitään. Onneksi metsästys kuitenkin päättyi viimeisenä aamuna siihen, että vaikka tuli laukauksia niin passista ei lähdetä mihinkään. Ykkösrastilta saimme 13/20p.

Sitten tehtiin rasti 5, jossa oli ns ajojahti eli drive. Suunnilleen 15-20m peltoa, jonka jälkeen tuli metsänreunana sellainen "kieleke", taustalla näkyi siis vielä isoa peltoa, mutta pusikkoa siis välissä. Siellä kaksi henkilöä käveli lyhyen matkan, tuli 4 laukausta ja toinen pudotteli sinne neljä damia. Niistä kaksi piti hakea. Lähetin Ruun eteen ja kun saapui pusikkoon, pyysin pillillä etsimään läheltä. Molemmat lähetykset meni ihan nappiin. Pisteitä 18/20.

Seuraavaksi odoteltiin jonkun aikaa, kunnes päästiin rastille nro 2. Tehtävänä oli walk up, jonka aikana tuli ensin heitto lampeen, joka jäi muistiin. Jatkettiin matkaa ja vasemmalla rinteessä toinen heittäjä heitti toisen damin tuon pusikon taakse, dami vieri rinnettä alas ihan reilun pätkän ja tippui jonnekin pusikon ja ladon väliin. Tätä en usko Ruun nähneen, sillä me molemmat seurattiin ensimmäisen damin heittänyttä heittäjää ja luultiin hänen heittävän meille toisenkin damin. Lisäksi kun tuomari kulki meidän vasemmalla puolella, jäimme ehkä hitusen hänestä jälkeen, jolloin näkyvyys vasemmalle hiukan häiriintyi. Mutta ensin haettiin lampeen heitetty dami. Vesihommia ei olla tänä vuona vielä tehty ja vähän jännitin, meneekö Ruu veteen. Menihän se, mutta ei reikäpäisesti hypäten, mikä vieraissa vesissä on ihan fiksuakin. Ranta oli myös vähän pusikkoinen tai jotenkin "piikikäs", joten Ruu ihan aavistuksen valkkasi mistä menee veteen. Tiesi kyllä mihin oli menossa ja nouti damin varmasti. Palautuikin käteen ennen ravisteluja. Kakkosdamille lähetin sitten ohjauksella. Luulin, että joutuisin ohjaamaan enemmänkin, mutta Pikkumusta paineli suoraan pusikon ja vajan väliin ihan kuin olisi tiennyt minne dami tippui. Näkikö se sen sittenkin?!? Löytyi ja palautui nopeasti. Myös walk up sujui todella kuuliaisesti, kiltisti vierellä, ei hosunut. Pisteitä tältä rasilta 18/20.

Sitten odoteltiin taas. Näissä noutajahommissa ei juuri hötkyillä...

Kolmosrastilla oli tehtävänä simppelit ykkösmarkkeeraukset, maasto toi hiukan haastetta. Eka dami tippui sellaiseen hunttaan pellon ja metsän väliin, koiraa ei siis nähnyt damin luona. Tämän Ruu löysi itsenäisesti ja nopeastikin, mutta ihan inasen joutui paikantamaan alueella. Toinen heitto tippui tuonne risukon taakse jonnekin. Pidin tätä vaikeampana, yllätyin kun Ruu paineli noiden risukasojen yli tuosta noin vain ja löysi daminkin samantien. Pisteitä tältä rastilta 18/20.

Ja odottelua....

Viimeisenä tehtiin nelosrasti pellolla. Kakkosmarkkeeraus, jossa haluttiin tarkoituksella, että ensimmäiseksi heitetty dami haetaan ensin. Tiedoksi ei nome-ihmisille, koirat usein hakevat sen viimeiseksi heitetyn luonnostaan ensin. Eka dami siis heitetty rinteeseen pieneen pusikkoon. Tämän Ruu löysi hyvin. Toisellekin damille lähetin markkeerauskäskyllä, kun koiralla oli ihan selvä käsitys siitä, että siellä on dami lentänyt. Meni kuitenkin pari metriä oikealta ohi, joten pysäytin, pyysin tulemaan luokse ja siitä heti lähipilli ja samantien dami tallessa. Pisteitä tältäkin rastilta 18/20.

Me hommissa nelosrastilla. Tuomariharjoittelija kertoo tehtävän kulun meille. Kuva: Marika Ruottinen

Nelosrastilla, Ruu menossa hakemaan damia nro 2. Kuva: Marika Ruottinen.

Päivä pulkassa, 10/10 damia tallessa. Pelkästään onnistuneita suorituksia takana, teki meille todella, todella hyvää. Kirsikkana kakun päälle tuli vielä alokasluokan voitto ja paras yhteistyö palkinto.

Kuva: Marika Ruottinen

Samaisen kokeen voittajaluokan voitti Ruun velipuoli WF Copper ja Mervi Salo. Paljon paljon onnea! Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja sukulaisia.

WF Feather "Fay", WF Dulcie "Dumle", WF Copper "Copper" ja WF Bliss "Ruu"

Tämän kokeen avoimen ja osa voittajaluokankin tehtävistä ei näyttäneet mahdottomilta, joskaan en ehkä usko, että ykköstuloksella olisi juhlittu. Mutta alo luokka on meille ehkä hitusen liian helppo, joten seuraavaksi on uskaltauduttava kokeilemaan sitä avointa luokkaa.