tiistai 27. lokakuuta 2020

Tokon avoinluokka

 Easyn kanssa korkkasimme tokon avoimenluokan viime sunnuntaina. Talkoilin ensin evl ja voi luokissa liikkurin apparina, jolloin kisapaikalla oltiin jo ennen klo 9 aamulla. Ylempien luokkien välissä oli reilu tauko ja ehdin käyttää Easya kunnolla lenkillä aamupäivällä. Avoinluokka alkoi vasta klo 13. Hyvää odottelun harjoittelua tulevaisuutta ajatellen.

Avoimessa luokassa koirakoita oli yhteensä 8 ja tuomarina Heli Herranen. Me suoritimme heti toisena. Liikkeet oli jaettu kolmeen settiin, ensin paikalla istuminen ja sitten 5 + 4 liikkeen setit. Hallissa sai odottaa vain seuraavana oleva koirakko vuoroaan ja tilaa oli erittäin niukasti, joten isoja viime hetken treenejä ei pystynyt tekemään. Me mentiin hyvillä mielin kokeeseen, mutta monen epävarman tekijän kanssa. Suurimmat keskeneräiset asiat oli ruutu, jossa Easy vielä edellisenä päivänä istui seisomisen sijasta. Outo virhe ja ajatus ylipäänsä, sillä en missään vaiheessa ole Easya ikinä koskaan pyytänyt istumaan ruudussa eikä se siitä ole palkkaa saanut. Sitkeääkin sitkeämpi virhe, josta ei olla päästy eroon. Toiset epävarmuudet on jäävät, joissa ei ole mitään varmuutta vielä olemassa. Ja kaukot, ikuisuusprojekti, ei voinut tietää millä tekniikalla tekee kokeessa. Sekatekniikka on varjostanut koko ajan tätä projektia.


Mutta ilman koetta ei päästä eteenpäin. Sen vuoksi mentiin hyvillä mielin tsekkaamaan tilanne. Jännityskin pysyi hyvin kurissa, koska oli niin paljon kivempaa mennä tokokehään kuin rallikehään...
Alla liikkeet ja kommentit. Liikkeet suoritusjärjestyksessä.

  1. Paikkaistuminen: 10 - Easy istui tosi kauniisti ja rauhassa. Sitten yllättäen alkoi haistella maata lyhyen aikaa ja jatkoi taas nätisti istumista loppuun. Tuhma koira. Ei ole treeneissä ikinä haistellut, mutta onhan meillä treenejä alla niin vähän, että en voi nyt oikein moittia. Tuomari oli turhan kiltti pisteissä.

    Lyhyt tauko 

  2. Luoksetulo: 10 - Hyvin maahan etujalkatekniikalla. Tuli ok vauhtia ja siisti sivulle tulo.

  3. Liikkeestä seisominen: 10 - Ihan hyvä seuruu ja ok stoppi, mutta vino. Niin kovin vino. Mutta seisoi! Olisi hyvin voinut istua tai ampua maahan. Tyytyväinen, että seisoi.

  4. Merkin kierto: 10 - Menovauhti olisi voinut olla reippaampi. Siisti sivulle tulo. Matkan varrella oli lattiassa kohta, jossa haisi koirien mielestä jotain. Sama kohta häiritsi ylempiä koirakoita tunnarissa. Easy onneksi ylitti alueen ongelmitta.

  5. Kaukot: 10 - Ansaittu! Tekniikka toimi, upeaa!

  6. Hyppy: 10 - Siisti kokonaisuus.


    Tauko

  7. Liikkeestä istuminen: 10 - Se istui! Meille helpompi olisi ollut maahanmeno, mutta tuomari päätti, että istutaan. Ihan ok istuminen, asento oli paljon suorempi kuin seisomisessa. Hyvä seuruu. Iloinen, että tämäkin onnistui kokeessa.

  8. Seuraaminen: 10 - Easy oli jo vähän väsynyt eikä innoissaan edistänyt yhtään. Parissa kohti kontakti ja paikka huono, mutta ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. On unohtunut treenata peruutusta aktiivisesti ja siinä Easy tuli niin taakse, että törmättiin. Onneksi en mielestäni tallonut varpaille. Isona ongelmana on mun vasemman käden paikka. Se on mennyt eteenpäin, mutta vieläkin ajoittain mun on kamalan vaikea löytää sille fiksua paikkaa koiran viereltä. Jatketaan työstämistä.

  9. Ruutu: 9½ - Meni hyvin ruutuun asti ja se SEISOI! Wuhuu! Nopeasti kyllä pyysin makuulle. Stoppi oli vähän pehmeä, mutta sitäkin saadaan treenattua. Perusasentoon tuloa ei oltu ehditty treenata vissiin kertaakaan liikkurin kanssa kunnolla ja sitten kokeessa asetun vielä niin, että Easyn on vaikea tehdä kummallakaan tekniikalla perusasentoa. Olen liian takana etujalkatekniikkaan ja liian edessä takajalkatekniikkaan, jonka vuoksi Easy pomppaa epämääräisellä tekniikalla ollakseen about oikeassa kohdassa. No, tätä ei tartte enempää treenata, kun jatkossa koiraa kutsutaan ruudusta pois.

  10. Nouto: 10 - Haki ja palautti ihan ok vauhdilla, mutta luovutus oli todella hidas. Oudon hidas. En oikein osaa selittää miksi. 
Kokonaisvaikutus 10, joten yhteensä siis AVO1, 318,5p, KP ja luokkavoitto. Osa kympeistä ihan ansaittuja, mutta hieman kilttiä oli tuomarointi muutaman liikkeen kohdalla. 

Kokonaisuuteen olen ihan super tyytyväinen, sosiaalinen palkka toimi ja Easy teki työt niin hyvin kuin osaa tässä vaiheessa. Nyt jatketaan kohti voittajaluokkaa.



 

tiistai 20. lokakuuta 2020

Easy 1,5v

Easy täytti eilen 1,5v. Vasta! Liian usein ajattelen sen olevan jo 3v, kunnes havahdun siihen, että eihän se vielä todellakaan ole. Easyn luonne saa sen varmasti aikaan, sillä se on sellainen pikkuvanha sielu. Easy on myös tosikko ja ehdottomasti meidän perheen poliisi. Työt tehdään täysillä ja töitä se kyllä haluaisi koko ajan tehdä. Esimerkiksi omaehtoinen leikkiminen pihassa on jäänyt jo tässä vaiheessa hurjan "vähäiseksi", mutta tarjoutuu kyllä töihin, vaikka ei treenihetki olisikaan. Tiedä sitten miten paljon on mallioppimista vanhemmalta koiralta? Ruuhan ei enää koko ajan ole leikkimässä eikä leiki yhtään, jos minä touhuan muita piha hommia tai esim. puhun puhelimessa. 

Easy n. 1v5kk iässä


Syksy alkaa olla lopussa metsästyksen osalta. Maltillisesti mentiin tämä ensimmäinen metsästyskausi läpi, sillä isommat tavoitteet ovat tulevaisuudessa. Nyt saatiin rakennettua rauhaa, malttia, rauhaa ja vähän lisää malttia. Tärkeintä oppia tässä vaiheessa. Tutustuttiin meidän "naapuriin", jonka ansiosta Easy pääsi kyyhkylle sekä pari kertaa etsimään sorsia jälkikäteen. Toisella kertaa ei lintuja löytynyt ja ne mitkä lähti lentoon ei saatu alas. Toisella kertaa kaislikosta/veden puolelta palautui nopeasti kaksi heinäsorsaa, jotka sinne haavakoina oli paennut. Linnut oli jo elottomia, mutta eivät jääneet hukkaan. Easy kävi vesialuetta läpi omatoimisesti eikä kylmä vesi tuntunut haittaavan yhtään. Tämmöinen jälkietsintä on tosi mukavaa ja mielekästä vaikka löytöjä ei tulisikaan. Suuri kiitos mahdollisuudesta!


Easy ja heinurit. Kuvasta ei näy, mutta koiraa paleltaa oikein kunnolla.
Etsintää kylmä vesi ei haitannut yhtään.


   
Ruu oli mukana sorsien etsinnöissä ja auttoi saaliin kantamisessa sillä aikaa, kun Easy kahlasi ja rämpi vedessä. Ruulle on hirmuisen tärkeää saada olla mukana, vaikka varsinaisiin töihin en raaski sitä enää laittaa. Ruu on aina kantanut saalista erittäin kauniisti eikä se halua laskea sitä vapaaehtoisesti alas. Nyt sai kantaa pitkään ja hartaasti. Onnellinen mummukoira.



Syyslomalla päästiin kanalintujahtiin Pihtiputaalle. Ensimmäisenä aamuna Easy jaksoi jonkun aikaa istua ja ihmetellä, kunnes kävi makuulle. Oli täysin hiljaa koko ajan. Aamu oli hiljainen, mutta ihan lopussa lensi pari lintua ja yksi saatiin alas. Sen Easy sai käydä hakemassa ja nopeasti löysikin. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta kanalintujen sanotaan olevan kaikkein mieluisinta noudettavaa ja Easyn piti nostaa vähän karvojakin pystyyn, kun niin ihanan jännittävää tuntui olevan. Noudon jälkeen istuttiin vielä hetken aikaa, vaikka aamu oli jo ns. ohitse. Se maltti ja rauha. Päiväretkellä ei lintuja näkynyt. Lopussa lähti edeltä yksi metsäjänis, jota ei saatu saaliiksi, mutta laitoin Easyn jäljille ja kyllä se painelikin jälkiä pitkin menemään. Hyvä, riistan haju kiinnostaa.



Ekana aamuna passissa.


Toisena aamuna oli lintuja, mutta niin paljon sumua, että ei päässyt oikein ampumaan. Teeret eivät tykkää lentää sumussa ja ne tulivat maata pitkin periaatteessa haulikko etäisyydelle. Niitä oli edessä ja takana, mutta sumun vuoksi ei nähnyt kunnolla ja etäisyyden arvioiminen on hankalaa. Lopulta ne pärähtivät karkuun. Päiväretkellä nähtiin lintuja ja metsästäjä pääsi niitä yrittämäänkin, mutta ei pudotuksia.

Easy, pikkuvanha tosikko kun on, on melkein tilanteessa kuin kuin tilanteessa rauhallinen. Se ei lähde juoksemaan metsään into piukkana, vaan se odottaa kärsivällisesti auton lähellä, että päästään matkaan. Kun pysähdeltiin metsäkävelyllä niin Easykin pysähtyi. Se kulkee metsässä vaivattomasti ja oppisi varmasti ajamaan kanalinnut ylös jos sellainen tapahtuisi pari kertaa. Laukauksista Easyn kierrokset nousivat ja ihan kaikkein parasta antia näinä kolmena päivänä oli se, että se ei päässyt noutamaan kaikista laukauksista. Laukausten jälkeen se olisi kyllä halunnut lähteä juoksemaan, mutta en päästänyt. Vasta kun kierrokset oli selvästi alhaalla päästin sen taas kulkemaan vapaana. Silloin ei ollut enää tarvetta syöksyä holtittomasti eteenpäin. On mielenkiintoisen hämäävää, miten kaiken sen rauhan alla kuohuu hyvin nopeasti. 


Tässä Easy on pysähtynyt odottamaan, kun kaikki muutkin on pysähtyneet.
Tuossa se patsasteli pitkään ja odotteli kärsivällisesti matkan jatkumista.


Kolmantena aamuna oli myöskin hiljaista ja vasta ihan lopussa lensi pari lintua. Ensin toinen lähelle puuhun, mutta jäi niin piiloon, ettei heti päässyt ampumaan. Ja hetken päästä lensi toinen yllättäen ampujan selän takaa, johon kaksi laukausta, mutta molemmat ohi. Ja laukausten myötä se ensimmäinenkin lintu otti hatkat. Jälleen kuultiin laukauksia, mutta ei noutoja. Metsokin nähtiin ihan loppuviivalla ennen autoa, mutta vanha kokenut lintu liiteli varmasti ajoissa karkuun.



Easy vikan aamun passissa. Taisi välillä tuhista unissaan, että kyllä ainakin rennosti osasi ottaa. 
Unohdin koiran takin kotiin, niin hätäratkaisuna edes pyyhe vähän lämmittämässä.


Päiväretkelle ei kolmantena päivänä enää ehditty aikataulullisista syistä. Mutta oli ihan parhaat kolme päivää ja ihan parasta antia nuorelle koiralle. Itse tykkään ehdottomasti eniten kanalinnustuksesta ja tuli hirveä hinku saada itsellekin metsästysluvat. 





Nyt jatketaan treenejä. Nomessa pitäisi oikein kunnolla ottaa työn alle ohjaukset ja haku. Varsinkin haku on tökkinyt ja ei olla sitä treenattu pitkään aikaan. Ajattelin treenata seuraavaksi hakua riistan kanssa, niin motivaatio on varmasti kohdallaan. Ohjauksiin tarvittaisiin vankemmat perustat. Hyvin motivoituna Easy menee pitkänkin ohjauksen "helposti", mutta sille ei tässä vaiheessa vielä riitä vahvaksi motivaatioksi se, että olisi käynyt hakemassa markkeerauksen samasta paikasta tai tehnyt jo yhden ohjauksen samaan paikkaan. Easy tuntuu ajattelevan, että sieltä on jo haettu, miksi mennä uudestaan?



Easy 6kk




Easy 1v5kk


sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Rally-tokon SM2020

 Ei ole mitään järkeä herätä klo 02.20 ja lähteä 4h yöunilla ajamaan kohti Turkua, jossa vietät koko päivän ja kotimatkalle pääset varaslähdön turvin klo 21.30. Kotona peiton alla olin uudestaan klo 01.30. Sanotaan, että ei tarvinnut unta houkutella...
Ystävä sanoi, että koiraharrastajat ovat ihan oma rotunsa. Ja niin me varmasti ollaankin. Yksin en olisi lähtenyt, mutta samanlaisen vouhottajan kanssa kyllä. Itseasiassa olihan meitä siellä kokonainen joukkue.

Mutta rally-tokon SM-kisoihin Turkuun ajeltiin ja matka joutui hyvin. Perillä oltiin parin pysähdyksen taktiikalla ajoissa klo 7 aikaan aamulla. Yöllä ei paljon liikennettä ollut. Vajaan tunnin odottelun jälkeen menin Easyn ja Ruun kanssa eläinlääkärin tarkastukseen. Molempien kanssa yhtäaikaa, koska muuten Easyn tarkastus olisi ollut päällekkäin Ruun rataantutustumisen kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi järjestäjä voinut vähän katsoa tulijoita ja joukkueita ja sijoittaa meitä samoihin ryhmiin. Näin korona-aikaan olisi välttynyt turhalta paikan päällä olemiselta, sillä nyt kaksi meidän joukkueesta aloitti aamusta ja muut vasta viimeisten joukossa. Silti kaikki oli paikalla reilusti ennen omaa vuoroa kyyditysten takia. 

Ruun rataantutustuminen oli about klo 9.30 ja meidän vuoro oli ekan ryhmän viimeisinä. Radalla oli meille kaikki vaikeimmat jutut eli hyppy ja pers kukkanen. Hyppyä ehdin treenata ulkona agi-kentällä ja se sujui siellä tosi hienosti, mutta ei silti onnistunut radalla. Meidän tulos oli 92p ja sillä irtosi sija 5. Moni jäi ilman tulosta ja muutenkin rata vaikutti olleen haastava. Tässä mielessä meiltä oikein hyvä suoritus emmekä olisi kyllä pystyneet yhtään parempaan. Tai minä en olisi pystynyt. Ruu oli ihan super ja teki kaikki niin hyvin kuin osasi. Taitavampi ja osaavampi ohjaaja olisi ollut parempi, sillä kaikki virheet tuli mun mokista.

Eka virhe tuli kyltillä 6 -1p kontr. En osaa sanoa miksi, koska tämä onnistui omasta mielestä ihan nappiin. Sitten kyltillä 10 -1p väärästä suorituspaikasta. Tehtävänä oli puolen vaihto jalkojen välistä ja radalla kyllä mietin, että teinköhän tämän liian aikaisin. Onneksi en uusinut. Kyltti 13 oli hyppy ja vaikka kuinka vihjailin hypystä se ei onnistunut ja Ruu meni siitä ohi, eli -3p uusinnasta. Kyltti 17 oli se pers kukkanen ja omasta mielestä se onnistui hienosti, mutta -3p tvä eriaikaisuudesta. Tuomarin kommentit suorituksesta oli "Hieno tasainen suoritus. Siisti peruutus ja liikkeestä seiso.". Tämä oli Ruulle toinen hyväksytty tulos voittajasta. 




Sitten taas odoteltiin jonkin aikaa ennen Easyn rataa. Easy sai kunnian aloittaa koko alokasluokan. Ainoa "vaikea" liike meille oli seiso-istu-maahan 1-2-3 askeleella. Easy arpoi kovasti ennen kisoja seisooko vai istuuko ja viimeisimmäksi päätti olla menemättä maahan. Ja miten kävikään. Mokattiin heti eka kyltti, jossa pysähdys, maahan ja kierrä koiran ympäri. Aivan yksinkertainen ja helppo tehtävä. Ja Easy ei pysähtynyt perusasentoon, vaan jatkoi inasen matkaa ja korjasi nopeasti. Minä pohdin kovasti paljonko tästä tulee virhepisteitä ja lopulta tulin lopputulokseen, että olen pohtinut jo tovin tätä asiaa, että parempi on uusia. En kestäisi, jos siitä napsahtaisi -10p. Mieluummin se -3p. Muuten rallateltiin rata läpi helposti, mutta tuomari nappasi vielä -1p kyltillä 5 ov. Enkä tiedä miksi. Lopputulos 96p ja sillä sijoitus kaukana kärjestä. Joka tapauksessa Easylle kolmas hyväksytty ja RTK1. Tuomari oli kommentoinut kisalappuun, että "Hienosti huomattu uusimisen paikka.". Eli kymppi siitä olisi napsahtanut ilman uusimista.



Loppu päivä olikin aikaa odotella joukkue tovereiden ja muiden ystävien suorituksia. Hallissa ei hengailtu ylimääräisiä ja maskit päässä aina, paitsi omilla kisasuorituksilla ja palkintojen jaossa. Yllättävän nopeasti se päivä lopulta sujahti. Ja mikä mahtavinta, meidän pikkuinen ja pippurinen joukkueemme ylsi lopulta pronssille! Laukaan koiraharrastajat sijoittui 35 joukkueesta mitaleille! Upeaa me! Erityisesti onnea Anna ja Pipsa SM5 sijasta!

maanantai 5. lokakuuta 2020

Kohti rallyn SM-kisoja

 Ei pitänyt ei. Easyn kanssa oli tarkoitus aloittaa rally-toko sitten joskus useiden vuosien päästä eläkelajina ja keskittyä nyt pelkästään muihin juttuihin. Mutta kun on ystävä, joka on niin kiltti ja ihana ihminen, että et voi sanoa ei. Tai alkuun olin kyllä vakuuttava (ainakin itselleni), enkä todellakaan ollut lähdössä mihinkään Turkuun SM-kisoihin. Ehei. Mutta hiljalleen se vakuuttava vastarinta mureni, kun säännöllisesti tuli niin kauniisti toteamus, että "Easy otettaisiin niin mielellään mukaan joukkueeseen.". Sellaista lempeää tönimistä asian tiimoilta. No en pelkästään Easyn kanssa lähtisi. Kuulemma Ruukin mahtuu joukkueeseen. Huokaus ja niin sitä sitten lähti ilmo seuran omiin rally-kisoihin. Aluksi meinasin vain yhdelle radalle, mutta sitten pelkäsin kämmääväni jotain ja kaksi rataa olisi varmempi saada tulos. Tuplakisat kun olivat. 

Viikko ennen kisoja oma nenä muuttui nuhaiseksi, joten äkkiä lainakuljettajaa järjestämään. Kaikki lajia harrastaneet kaverit olivat tavalla tai toisella buukattuja. Pienen säädön jälkeen yksi ystävistä riensi pakotettiin hätiin ja sain Easylle kuskin kisoihin. Ainoa vaan, että kumpikaan kaksikosta ei ollut harrastanut rallia aiemmin. Olihan mun tarkoitus treenata jotain ennen kisoja, mutta jotenkin vaan en ehtinyt saanut aikaiseksi

Rallyn alokasluokka on hyvin simppeli ja toko-koira osaa oikeastaan kaiken mitä liikkeet vaatii. Rally vaan on lajina kummallisen kimurantti ja täynnä vielä kummallisempia sääntöjä. Kokematon parivaljakko teki ekalla radalla 100p suoritusta, mutta toka vikalla kyltillä prakasi. Siihen kaksi uusimista ja siltikin säätöä, jolloin lopputulos 83p. Mutta miten hienosti! Toisella radalla meno oli yhtä hienoa, mutta yksi säätämisen kanssa tehty uusiminen. Kova tuuli vei kylteiltä lappuja pois, joten siihen nähden ohjaaja veti hyvin (kun muisti liikkeet). Tuomarista riippuen tuo yhden kyltin uusiminen olisi voinut johtaa hylkäykseen (näin me itseasiassa luultiin), mutta luultavasti tuomarilla oli ihailtavaa pelisilmää ja uusimisen säätö annettiin anteeksi, koska tuuli vei kylteiltä lappuja. Oli miten oli, tokalta radalta 96p ja vielä sij. 3! Hyvä Easy ja T!

Vajaa viikko SM-kisoihin. Easy aloittaa koko alo-luokan. Perus. 

perjantai 4. syyskuuta 2020

Metsästäjän ura korkattu

Facebookissa on sellainen ryhmä kuin Noutajapörssi. Siellä metsästäjät ja koirakot voivat ilmoittaa aikeistaan ja suunnitelmistaan metsästyksen osalta. Tarkoitus on siis saada aina koira mukaan metsälle, jotta lintuja ei jäisi maastoon. Yhden ilmoituksen ansiosta pääsin sitten Easyn kanssa ihan tähän lähelle, melkein kuin "takapihalle" metsästämään kyyhkyjä. Ensimmäinen kokemus passissa oli erittäin onnistunut. Mitään ei oikeastaan tapahtunut, yksi laukaus, mutta ei noutoa. Easy pötkötteli rauhassa, kun mitään ei tapahtunut. Se ei selvästi vielä ymmärtänyt, että miksi me siellä edes oltiin. Mutta pääasia, että oli täysin hiljaa ja rauhallinen koko ajan.


Passissa rennosti


Tämän kokemuksen kautta sitten sain kuitenkin tähän "naapuriin" yhteystiedot ja ilmiannoin meidät vapaaehtoisiksi passeihin tai etsimään kadonneita lintuja, kun näin vieressä asutaan. Ja päästiin sitten tosi nopeasti uudestaan kyyhkypassiin! Mahtavuutta! 

Aikaisin sunnuntai aamulla ajeltiin n. 10-15min matka paikalle. Ihan luksusta! Paikalla oli periaatteessa kolme ampujaa, joista kaksi jäi omille paikoilleen passiin. Me mentiin kolmannen ampujan kanssa vähän sivuun, josta nähtäisiin lentääkö kyyhkyjä ja mahdolliset tiputukset puista. Ja lentihän niitä. Easy ehti käydä pötköttelemään ennen ensimmäistä lintua. Koira ei nähnyt pudotusta, vaan käveltiin rauhassa paikalle. Laitoin hakuun (matkaa linnulle n. 20m) ja Easy pölähti heti kohta vähän ihmeissään takaisin ilman lintua. Lähetin uudestaan ja tuli kohta parin höyhenen kanssa. Menin sitten kaveriksi, kun ajattelin, että eikö se uskalla/halua ottaa kyyhkyä kantoon. Niistä kun lähtee niitä höyheniä ihan urakalla. Easy haisteli maassa olevia höyheniä kovin tarkasti linnun ympäriltä ja se oli ihan sen näköinen, että näitäkö tässä pitäs tuoda?! Kun sitten viimein osui kyyhkylle, niin olisitte nähneet miten nopeasti otti sen suuhunsa ja ilme kirkastui 100%. "Ai me etsitään OIKEITA lintuja! SIISTIÄ!". 


Silmät loistaa! Täällä on oikeita lintuja!


Ensimmäisen linnun jälkeen Easy tiesi mitä ollaan metsästä etsimässä. Se sai hakea muistaakseni yhteensä 5 lintua. Neljä helppoa lyhyen matkan etsimistä, mutta yksi liisi vähän kauemmas ryteikköön haavakkona (meidän paikalle kuultiin sen lyhyt räpiköinti maassa) ja sen etsimisessä oli koirasta paljon apua. Noutojen väleissä pötköteltiin ja koko ajan Easy oli täysin hiljaa. 

Olisimme päässeet tällä samalla reissulla myös veneen kyytiin sorsia jahistamaan. Tästä kunniasta toistaiseksi kieltäydyimme, sillä se olisi voinut olla liian kuumottavaa. Pyysin kyllä ampujaa ampumaan linnut heinikkoon ja olisimme mielellämme jälkijunassa lähteneet niitä etsimään. Kuitenkin sorsat oli löydetty omatoimisesti, joten ei niitä hommia meille vielä. 

Luulin, että meidän hommat olisi olleet ohi, mutta juuri sillä hetkellä, kun astuin iltapäivällä ovesta ulos (tarkoituksena käyttää koiria vielä lenkillä) soi puhelin. Samassa paikassa olivat vielä kytänneet kyyhkyjä ja yksi lintu oli selvästi lähtenyt laskeutumaan, mutta eivät olleet sitä löytäneet. Eli ehkä yksi lintu jossain, tai sitten ei. Me sitten lähdettiin käymään paikalla. Easy oli heti todella innoissaan ja alkuun se jaksoikin rymytä ja nuuskutella tehokkaasti. Ruu kulki kanssani, koska en voinut polven takia päästää sitä juoksemaan vapaasti. Käytiin aluetta läpi systemaattisesti ja mitään ei tuntunut löytyvän. Parissa paikassa koirat haisteli hirmu pitkään ja kiinnostuneina, mutta sen isompaa "saalista" ei löydetty. Easykin alkoi selvästi jo vähän väsyä ja suurin into juoksentelulle oli laantunut. Tultiin uudestaan kohtaan, jossa koirat oli nuohonneet heinää ihan antaumuksella. Oltiin aika kaukana puista, joihin kyyhky oli alunperin ammuttu. Päätin, että lähdetään jo pois, mutta otetaan vielä ns yksi kaistale tästä pikkiriikkisestä heinäaukosta kohti autoa. Ehdittiin kävellä varmaan vain 20m, kun Easy pöläytti linnun ylös ja ryntäsi perään. Kaikki tapahtui parissa sekunnissa ja puiden/puskien takaa en edes nähnyt tilannetta, mutta sieltä se pieni suuri noutaja tuli lintu suussa! Ja oli kyllä niin polleaa koiraa! Toki myös aiheesta... Mukava, että pitkän etsinnäin päätteeksi koira sai täydellisen palkan.
Kyyhky oli tosi hyväkuntoinen ja ilmeisesti yritti lentoon. Easy kävi siihen kiinni kuin sika limppuun eikä epäröinyt yhtään elävän linnun kanssa. Ja näin saatiin taas yksi haavakko pois metsästä. Hyvä Easy!

Metsästetään näin ensimmäisenä syksynä vähän maltillisemmin, ettei kuumene liikaa. Easy eteni metsästäjän urallaan isoja harppauksia ja kaikki ainekset hyvään metsästyskoiraan on olemassa.


Haavakko talteen!

torstai 3. syyskuuta 2020

Voi meidän Muori-koiraa

 Ruu kävi reilu viikko sitten suunnitellusti oikean polven hoitoreissulla Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla. Meidän luottoeläinlääkärimme Juha Kallio pisti polveen kortisonia, jotta nivel saataisiin sisältäpäin rauhoittumaan. Polvi oli edelleen lievästi täyttynyt ja nivelkapseli oli paksuuntunut. Hoitamattomana nämä haurastuttavat ristisiteitä ja aiheuttavat nivelrikkoa ja pienestä ongelmasta kasvaa äkkiä katastrofi. Ruu ei ole tässä välillä oirehtinut jalkaa mitenkään ja on pärjännyt hyvin meidän "perus lenkit". 

MUTTA, aina on se mutta. Ennen rauhoitteen laittamista kuunnellaan tietysti rutiinisti sydän. Ja kun Juha kuunteli pitkään niin arvasin, että jotain on pielessä. Ruun sydämestä kuului selkeä sivuääni, joka vaikuttaisi läppävuodolta. Kuuntelun perusteella arviona jo 2/6. On suuri mysteeri, mistä ja miksi se on ilmestynyt näin nopealla tahdilla. Ruu on kuitenkin käynyt lyhyellä ajalla kahdesti eläinlääkärissä eikä sivuääntä ole kuulunut. Onneksi Muori ei oirehdi vielä mitenkään, mutta käydään viimeistään puolen vuoden päästä tutkimassa tilanne tarkemmin. Voihan murhe.

Itse polven hoito sujui hyvin. Niin paitsi Ruu olikin allerginen jodille ja oli reagoinut ihon puhdistukseen käytettävään betadineen niin voimakkaasti, että rakkulat olivat nousseet iholle. Tämä täytyy vain jatkossa muistaa kertoa jos tarvetta on.

Pistoksen jälkeen Ruu on voinut hyvin ja kulkea puksutellut entiseen malliin mukana.




lauantai 8. elokuuta 2020

Labradorien Derby & Mestaruus 2020, Sappee 1.-2.8.

Derby- ja Mestaruus-kilpailu on epävirallinen wt-koe, mutta labbis piireissä hyvinkin arvostettu kilpailutapahtuma.  Derby on tarkoitettu alle 2v nuorille koirille, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet derbyyn. Muita vaatimuksia osallistumiselle ei periaatteessa ole, eli ei vaadita taippareita eikä muuta kisakokemusta. Mestaruus taas on avoin kaikille 2v eteenpäin, mutta näkemykseni mukaan koiran tulisi olla vähintään voittajatasoinen, jotta on edes joku mahdollisuus saada dameja talteen. Itse olen ollut 9v sitten edellisen kerran katsomassa kyseistä kilpailua kisaturistina, joten pieni tovi siitä jo on. Kuuleman mukaan tehtävät Derbyssä ovat olleet viime vuosina niin vaikeita, että osallistujamäärät ovat laskeneet huomattavasti ja palautetta asiasta on annettu. Tänä vuonna järjestäjä (Labradorinnoutajakerho) oli erikseen luvannut, että tehtävät tulisivat olemaan nuorille koirille sopivia. Niinpä minäkin yhdessä muiden kanssa päädyin ilmoittamaan Easyn mukaan kisaan. Kenties lupaus mukavista tehtävistä vaikutti niin, että Derbyssä osallistujia oli ennätykselliset 58 koirakkoa, joista 57 lopulta starttasi. 


Kuva viime syksyltä. Easy 7kk.


Korona teki sen, että ei ollut varmuutta siitä, että koko kisaa edes järjestettäisiin. Jossain vaiheessa kesää muistin koko kisat ja ensin tutkimaan milloin ne pidettäisiin jos pidettäisiin. Heinäkuussa sitten jossain kohti ilmo sisään. Taipparit oli heinäkuun puolessa välissä, joten niihin meni oma keskittyminen. Easylle ei oltu ammuttu yhtään ja vähän pukkasi ressiä siitä, että ehtisi kuulla paukkuja ennen taippareita. Easy on vieraita kohtaan toisinaan hyvin varautunut ja se jollain tapaa tuntui pohtivan, miksi ampuja (epäilyttävä vieras ihminen) päästää sellaisen pamaus-äänen. Easylle olisi ehdottomasti pitänyt aiemmin aloittaa ampumisen yhdistäminen noutoon, mutta aina voi olla jälkiviisas. Taippareiden jälkeen iski realiteetit, 2vkoa enää Derbyyn. Tässä ajassa ehdittiin tehdä enää 2 x treenit ampujan kanssa. 

Viikkoa ennen koetta osallistuimme oman seuran järjestämään wt-koulutukseen Valkolassa. Tämä oli Easyn ensimmäin "ryhmätreeni" nomessa ja Easy käyttäytyi niin kuin olisi aina ollut vastaavanlaisissa tapahtumissa. Se odotti rennosti, hiljaa ja omalla vuorolla teki töitä vauhdikkaasti. Minä en ole vielä ehtinyt tehdä Easylle ohjauksia kovinkaan paljon enkä ikinä ohjannut Easya markkeerauksissa, joka WT:ssä on hyvin tyypillistä. Nyt kun sitä sitten koitettiin, niin minusta Easy vähän hämmentyi pilliavuista ja parit kerrat pysähtyi katsomaan minuun kesken etsinnän. Luonnollista, kun se ei osaa vielä kunnolla. Pääosin tehtävät sujuivat kuitenkin hienosti ja kouluttaja kehui Easya tosi hyväksi koiraksi. Kuulemma näin nuoreksi koiraksi kuuntelee pilliä erittäin hyvin. Mukava koulutus ja minä sain paljon hyviä vinkkejä jatkoon.


Easy 1v.


Koulutuksen jälkeen yritin heti seuraavassa treenissä ajaa sisään sen, että Easy ottaisi markkeerauksilla paremmin minun apuni vastaan. Ja lopputulos oli se, että Easy jätti noudon kesken! FUCK!!! Fuckfuckfuck!
Ai kamala mikä morkkis ohjaajalla ja derbyyn aikaa enää neljä päivää. Ehdittiinköhän vielä kerran käydä dameja viskomassa ja onneksi ne kaikki Easy etsi itse ongelmitta. Minä päätin, että ohjaukset opeteltaisiin myöhemmin ja kisoissa Easy saisi hoitaa markit itse. 

Että semmoisilla taidoilla ja treeneillä Derbyyn. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, yövyttiin Nokialla ystävän luona. Pihtiputaan Mummi pestattiin mukaan Prinsessa Pikkiriikkisen vahdiksi, kun en ole neidin kanssa vielä siinä vaiheessa, että voitaisiin olla toisistamme yötä erossa. Ensimmäisenä yönä unta kertyikin neidin ansiosta ruhtinaalliset 2,5h.
Easyn kasvattaja oli arponut meille perjantai-iltana suoritusnumeroksi numeron 8. Tapahtuma alkaa perjantaina illalla ja lauantaina olisi ollut juhlaillallinen ja finalistien julkistaminen, joka sekin jäi tällä kertaa välistä. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsemme nauttimaan koko tapahtumasta. Mikäli on siis sopivan ikäinen ja taitoinen koira olemassa...

Ja viimein koitti kisa-aamu. Alkupuhuttelun jälkeen siirryttiin rasteille. Tuomareina Els van Den Bergh, Stef Bollen, Filip Bollen (kaikki Belgiasta) sekä Miso Sipola.

Me aloitimme rastilta yksi, jossa tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus ja ohjaus samaan paikkaan. Maasto oli selkeä ja vietti alamäkeen. Markkeeraus oli selkeä, mutta kenties alkuinnosta tai toisten hajujen saattelemana Easy ajautui vähän liian pitkälle oikealle ampujan ja heittäjän taakse. Pyöri siellä hetken ja palasi sitten heitolle ja sai sen ylös. Luovutuksen jälkeen odotettiin laukaus ja ohjattiin koira about samaan paikkaan ohjausdamille. Tältä rastilta pisteitä 19/20. Minusta hieman kiltti tuomarointi. Tämä oli mielestäni koko kisan helpoin markkeeraus ja Easy olisi pystynyt parempaan. Markkeerausdamin poimimisessakin pieni kauneusvirhe. Videota olen hieman leikannut.





Sitten odoteltiin tovi ennen kakkosrastia, jossa ensin kisasi puolet mestaruuskoirista. Derbyläisten  tehtäväksi tuli kakkosmarkkeeraus 90 asteen kulmassa. Meillä piti olla rintamasuunta kohti ekaa heittoa, jonka jälkeen 2s viiveellä tulee toinen laukaus ja heitto. Tuomarin luvalla ekalle noudolle. Noutojärjestyksellä ei ollut väliä. Minä kauhistelin mielessäni heittojen matkoja, kun maastokin oli "ei niin avara" kuin ekalla rastilla. En ikinä saisi ohjattua Easya mitenkään. Mutta ei tarvinnutkaan. Easy kävi hakemassa damit talteen äärimmäisen helposti. Uskomatonta! Jalat vapisi. Pisteitä 20/20.





Seuraavaksi taas odottelua, vähän eväitä ja siirryttiin sitten kohti 3 ja 4 rasteja, jotka olivat kisapaikalta 10-15min ajomatkan päässä. Viidennellä rastilla käyneiltä tuli tietoa, että veteen tehdä markkeeraus ja koiran palauttaessa veteen heitetään toinen markkeeraus, mutta ensimmäinen tuodaan tietysti ensin perille asti. Apua! Easy ei ole tämmöistä harjoitellut, eikä kovin moni muukaan käsittääkseni. Odottelua oli jonkin verran, mutta lopulta ei auttanut kuin astella suoritusvuoroon. Ensimmäisen markkeerauksen matka veteen oli pitkä, pisin mitä Easy on ikinä tehnyt. Tuomarin luvalla sai lähettää noutoon, mutta lupaa piti odottaa kauan! Veden äärellä 10-15s odotus on pitkä! Vaikeinta oli olla jännityksessään ihan paikoillaan, ettei koira tulkitse pienintäkään liikettä lähtöluvaksi. Easy odotti niin hienosti! Lähti luvan saatuaan ja ui kohti heittoa. Luuli lummetta damiksi, mutta korjasi onneksi nopeasti. Puolessa välissä tuli laukaus ja se toinen markkeeraus veteen. Huomatkaa videolla ohjaajan huokaus jännityksestä, että miten tulisi käymään. Olin päättänyt, että Easy saa katsoa heiton. Ja se katsoikin ja lähti uimaan sinne, joten pillitin luoksetulon komennon. Ja Easy kääntyi kuuliaisesti kohti rantaa, luovutti damin kauniisti ravistelematta ja lähetin sen hakemaan toisen damin. Upea, upea suoritus. Pisteitä 20/20. 





Viimeisen odottelun jälkeen neljännelle rastille, jossa ensin heitettiin ilman laukausta dami, joka jätettiin muistiin. Tämän jälkeen koiraa seuruutettiin vastakkaiseen suuntaan lyhyt matka, jonka jälkeen edessä päin tuli laukaus ja ykkösmarkkeeraus tasanteelle. Tuomarin luvalla lähetys. Easy hiljensi heiton kohdilla, mutta ei jotenkin laskenut nenää heti hommiin ja yritti kai pientä ympyrää juoksemalla saada damin ylös. Olisiko jo väsymys painanut? Koska en luottanut ohjaukseen annoin pienen hetken etsiä ja kun oli mielestäni damin kohdalla puhalsin seis, mutta samaan aikaan Easy löysi itsekin damin ja toi sen. Luovutuksen jälkeen seuruutettiin vielä muutamat askeleet ja käännyttiin alkuperäiseen suuntaan, jolloin tuli laukaus sille ensiksi heitetylle damille. Luvalla lähetys ja damin Easy löysi nopeasti. Tuomari olisi halunnut, että autan koiraa nopeammin ensimmäisessä markkeerauksessa, joten siitä tuli vähennyksiä. Painoarvo (puolet pisteistä) rastilla oli seuraamisessa, joka sujui hienosti. Eli pisteet 16/20.




Aivan järisyttävän mahtava fiilis rastien jälkeen! Kaikki damit tallessa!!! Pisteitä ei saa tietää ennen kuin oma koe on ohi, mutta meillä oli joka tapauksessa niin onnistunut fiilis. Easy ylitti itsensä! Se odotti vuoroaan rauhallisesti, ei puhkunut kenellekään ja laukaukset otti nostattavana ja motivoivana asiana tehtävissä. Ei pienintäkään epäröintiä tai avun pyyntöjä minulta. Kertakaikkisen upea suoritus! 

Kuva: Marika Ruottinen
Shoppailtiin meille Kelpo Kepolta kisan jälkeen palkinnoksi uusia dameja, koska oltiin niin hyviä ja omasta mielestämme voittajia.


Olen ehkä vähän outo kilpailija, mutta aloin murehtia, että jos päästään finaaliin, niin tehtävät ovat todennäköisesti vaikeampia ja päättyykö kaikki sitten kuitenkin epäonnistumiseen ja jääkö koiralle paha mieli. Itselläni on Ruun kanssa kokemusta wt-kokeesta, jossa ei saatu dameja ylös ja siitä surullisesta päivästä jäi niin paha mieli, että meni 3v ennen kuin uskaltauduttiin seuraavaan kokeeseen. Tuo paha mieli kummittelee vieläkin ja aina, kun koira palauttaa damin tai riistan olen ikionnellinen. Vaikka siitä saisi vain yhden pisteen. Löydetty dami on aina löydetty dami. Finalistit arvottiin juhlaillallisella ja sieltä se viesti sitten kantautui. Easy pääsi finaaliin! Derbyläisiä oli finaalissa yhteensä 19 koirakkoa. Meidän ensimmäisen päivän pisteet olivat tässä vaiheessa vielä salaisuus.

Sunnuntain finaali alkoi sekin ajoissa aamulla, heti klo 8. Rasteja oli kaksi ja ne pidettiin edellisen päivän 3 ja 4 rastien luona. Kaksi tuomaria oli arvostelemassa molemmilla rasteilla. Mestaruuskoirat aloittivat, joten ensin odottelua autossa. Ennen ensimmäistä finaalitehtävää jännitys meinasi valloittaa mielen. Mutta sitten sain psyykattua itseni, että mitään en pysty tekemään, jos Easy ei osaa. Se on vielä nuori koira ja opetus on täysin kesken. Se tekee sen mitä se osaa ja sillä mennään. Paineet muille. Lisäksi hengitin rauhallisesti ja hitaasti syvään, enkä lähtenyt siihen jännityksen tuomaan hyperventilointi vapinaan mukaan. Ja ensimmäistä kertaa tuosta hengityksestä oli hirveän iso apu. Itse rastille marssin lopulta hyvillä mielin.

Rasti nro 6 tyhjeni mestaruuden koirakoista ensin, joten sieltä aloitettiin. Derbyläisille tuli paritehtävä. Katsottiin rinteessä lyhyt `drive` ja tuomarin luvalla pienempi numeroinen kilpailija sai aloittaa. Ja meille sattui niin, että Easy aloitti. Jotenkin olin valmistautunut walk-up tehtävään, jossa koiraa siis seuruutetaan rivissä. Drive kun on aina sellainen "pieni metsästys", jossa ammutaan ja joko pudotetaan tai heitetään dameja tietylle alueelle. Kun tuomari sanoi "number 8, you can send your dog", niin muutama sekuntti meni, että kykenin tajuamaan mikä on drive ja mikä walk-up ja pystyin antamaan Easylle luvan lähteä noutoon. Matka oli taas hirveän pitkä, rinteeseen ja damit lensi horsmikkoon. Ei hyvä ollenkaan. Mutta Easy juoksi ihan ylös, sujahti horsmien sekaan, nuohosi hetken ja toi damin! Herranjestas mikä koira! Palautuksessa erehtyi ohjaajasta, kun en osannut erottautua rivistä riittävän selkeillä merkeillä. Olin varmasti ihmeissäni siitä, että se toi damin niin helposti. Sitten vierelle istumaan ja oli parin vuoro. Heillä tuli aika paljon pillitystä ja ohjausta. Easy on heti 7-8vkon iästä asti joutunut katsomaan, kun teen Ruun kanssa treeniä, joten tämä taito pääsi todellakin nyt oikeuksiinsa ja se ei ollut yhtään ongelma. Ongelma olisi voinut olla parin pillitykset, varsinkin lähihaun, kun niitä Easy vähän kuunteli. Muuten se rönähti lonkalleen, haisteli maata ja katseli taakseen. Tokoihmistä häiritsi ihan hirveästi, mutta niin kauan kun röhnötti vierellä eikä lähtenyt minnekään, en puuttunut. Meille pisteitä 20/20!!! Tältä rastilta Easy sai markkeerauksestaan paljon kehuja kokeneilta ja menestyneiltäkin harrastajilta. 





Sitten taas odoteltiin tovi. Rasti nro 5 oli veden äärellä. Ensin tuli laukaus ja veteen lyhyen matkan markkeeraus, joka jäi muistiin. Koiraa seuruutettiin vastakkaiseen suuntaan, tuli laukaus ja markkeeraus puskaiselle/heinikkoiselle aukolle. Tuomarin luvalla ekalle noudolle lähetys. Easy meni ja haki damin. Omaan tahtiin lähetys veteen. Easy meni ja haki damin. Pisteitä 20/20! Tätäkin videota olen hieman leikannut.





Täytyy kyllä sanoa, että olin viimeisen suorituksen jälkeen ihan haltioissa koirastani. Aivan käsittämättöntä, miten taitava Easy oli! Se ylsi kyllä ihan parhaimpaansa ja enemmänkin. Pisteitä taas vaan arvailtiin, mutta niistä ei murheita otettu. Superonnellinen kaikista löytyneistä dameista. Mestaruudessa järjestettiin vielä "grande finale" 6 koirakon kesken, mutta derbyssä sitä ei tarvittu, sillä kuuden rastin jälkeen piste-erot olivat selvät.

Palkintojen jaossa ei jännittänyt yhtään. Onnistuneen kisan jälkeen fiilis oli niin hyvä, että lopputuloksella ei oikeastaan ollut väliä. Kisassa palkittiin neljä parasta koirakkoa, ja kun meidän numeroa ei sanottu vielä kolmanneksikaan ehdin ajatella sijoittuneemme 5-10 koirakoksi. Mutta sitten se sanottiin. Numero 8 on sijoittunut toiseksi! Easy sijoittui toiseksi!!! Apua! Kyyneleet nousi silmiin. Kasvattaja taisi halata lujasti vieressä. Voi miten taitava Easy! Pisteitä meille kertyi yhteensä 115/120, voittajalle 117p, kolmanneksi tulleelle 112p ja neljänneksi 111p. Tiukka kisa ja niin paljon taitavia koiria ja ohjaajia.
Ihan käsittämöntä. Easy oli Derby kakkonen! Huikea, huikea koira!

Brufinn Yazzy Queen "Easy" 1v 4kk


Easy teki ensimmäiset markkeeraukset ja damin noutamiset 8,5kk iässä. Olen jotenkin pelännyt, että pilaan koiran ja en ole siksi tehnyt Easyn kanssa nome-treenejä kovin paljoa. Ollaan rakennettu yhteistyötä muissa lajeissa ja ihan tavallisessa arjessa. Pillityksiä ruuan kanssa kotipihassa ja vähän lenkeilläkin. Easy on vasta minun toinen noutaja, joten muutenkin kisakokemus rodunomaisista lajeista on lähes olematon. Ruun kanssa olen kisannut WT:ssä viimeksi 4v sitten ja meidän nome-kokeiden starttimäärät pystyy laskemaan melkein kahden käden sormilla. Vaikka määrä ei ole iso, on matka silti opettanut erittäin paljon ja voin sanoa, että ilman Ruuta, en tietäisi puoliakaan siitä mitä nyt.

Olen häkeltynyt Easyn taidoista. Sillä on aivan mieletön markkeerauskyky ja muisti, jotka kyllä pääsivät täysiin oikeuksiinsa Derbyssä. "Taktiikka" kisoihin oli selkeä ja osui ihan nappiin. Anna koiran loistaa. Täytyy kyllä sanoa, että nämä kisat Easy veti läpi erittäin vahvoilla taipumuksillaan, koska treenata sitä en ehtinyt. Olisin toki voinut aloittaa vähän aiemminkin, mutta ehkä seuraavan koiran kanssa sitten. Ja voisin kai uskaltaa sanoa, että se vähä mitä on treenattu, on vaan vahvistanut entisestään Easyn muistia ja markkeeraustaitoa. Pärjättiin ihan puhtaasti sen ansiosta.

Tänä vuonna kisat sattuivat olemaan Labradorinnoutajakerhon 40v juhlakisat, joissa oli kunnia ja ilo olla mukana. Tehtävät olivat nuorille koirille ihan sopivia, mutta en kyllä yhtään vaikeampia tehtäviä olisi halunnut. Nyt jäi hyvä mieli varmasti valtaosalle kilpailijoista ja se on tärkeintä. Tätä muistelen ja ihmettelen varmasti vielä vuosienkin päästä. Oli huikeaa onnistua ensimmäisessä Derbyssä, johon uskaltautui mukaan. Toivottavasti saan osallistua joskus uudestaankin. Haaveilin salaa sijoitusta 20 parhaan joukkoon, joka olisi vähän kuin tokossa finaaliin pääsy. Jäi vaan se nolla sieltä perästä pois.
En tiedä olisiko kukaan uskonut jos olisin kertonut, että Easy jätti noudon kesken vielä vajaa viikko ennen koetta. 

Kiitos Marika yöpaikasta, avusta ja asioiden huolehtimisesta <3
Kiitos Tuula ja Essi (ja Timo) ja muut meille dameja heittäneet <3
Kiitos Super Mummille <3
Kiitos kotiväelle, että äiti saa harrastaa <3

<3 <3 Huikeaa <3 <3

Kuva: Marika Ruottinen


ps. Tätä kirjoittaessa, siis viikko kisojen jälkeen, Easy aloitti vähän yllättäen juoksut. Menipä koko osallistuminen vähän tiukille...

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Viimeinkin "pentu"treffeillä

Easyn kanssa ei koskaan päästy pentutreffeille, kun sovittuun ajankohtaan ei sitten kuitenkaan moni lopulta päässyt, niin treffit peruuntuivat kokonaan. Eikä niitä myöhemmin saatu järjestymään yrityksestä huolimatta. Mutta nyt kun korona-aika antoi vähän löysiä rajoituksiin, niin saatiin jonkinlainen sukulaistapaaminen järjestymään Hauholle viime viikonloppuna. Paikalla oli Easyn pentueen kaikki siskokset, velipojat eivät valitettavasti päässeet paikalle.


Valitettavasti vain huonoja kännykkäkuvia tapaamisesta.

Kuvassa siskokullat: Easy, Sylvi, Nessa ja Tirri



Yhteyttä on pidetty pentueen sisällä ilahduttavan paljon, mutta vielä kivempaa oli viimein nähdä sisaruksia ihan livenä! Sylvi ja Nessa oli Easyn kanssa hyvin hyvin samannäköisiä ja kyllä koirat meni useita kertoja sekaisin. Tirrillä oli selvästi tummemmat silmät kuin muilla ja se teki ilmeestä ja päästä jo vähän erilaisen ja itse ainakin tunnistin Tirrin joukosta. Nessa oli pienin, joten porukassa sen erotti hyvin, mutta jos kaikki oli irrallaan kuka missäkin, niin saattoi mennä sekaisin. Suurta koko eroa ei ollut, mutta Easy taisi hiuksen hienosti olla porukan suurin. Paljon oli tytöillä täysin samoja luonteenpiirteitä ja toimintatapoja, mm. syliin kiipeäminen ja mahdollisimman lähelle pyrkiminen, sormien syöminen palkkauksen yhteydessä ja kaikki tuli ensimmäistä kertaa tervehtimään "varovaisesti". Kaikki tykkää vedestä ja lutraavat ojissa ja vesissä mielellään.

Easystä löytyi uusi piirre, kun tavattiin siskoja ekaa kertaa niin Sylvi tuli karvat pystyssä reippaana (ihan hyväntahtoisesti) tervehtimään Easya. Easy vähän peruutteli häntä alhaalla ja pyrki "karkuun", mutta Sylvi jatkoi "innokasta" tervehtimistään sinnikkäästi, johon Easy vastasi yllättäen murinalla, näytti vähän hampaitaan ja alkoi jopa napsia/näykkiä kohti! Ohhoh! En tiennyt, että se uskaltaa lähteä sanomaan jos ottaa hermoon, mutta ilmeisesti se uskaltaa niin tehdä samanikäiselle koiralle. En usko, että vanhemmalle koiralle ikinä uskaltaisi. Kyllä siskokset tulivat hyvin juttuun ja paikalla pyöri muitakin koiria irrallaan paljon ja sulassa sovussa oltiin koko ajan.


Käytiin rannassa uittamassa koiria. Easyn ja Nessan koko eron näkee vedessä hyvin.

Kuulumisten vaihtamisen lisäksi tehtiin pientä treeniä tytöille. Easylle ammuttiin starttipistoolilla ja edelleen se alussa selvästi vähän pohti, että mikä juttu. Työt se suoritti hyvin pohdinnasta huolimatta ja saatiin tosi kivat treenit pidettyä. Easy ei kuumennu veden äärellä, se pystyy luopumaan markkeerauksista suorittaakseen ensin ohjauksen ja muistaa silti markit hyvin. Sitä on älyttömän helppo ohjata ja Easy on aina erotellut tehtävät todella hyvin.

Oli tosi kiva nähdä sisaruksia ja toivottavasti nähdään myöhemmin uudelleenkin. Perhepotretissa on tyttöjen lisäksi Dopey-eno ja Myra-mummo.


Vasemmalta oikealle: Easy, Sylvi, Nessa, Tirri, Dopey ja Myra.

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Taipuu taipuu, hyvin taipui

Yksi tärkeimmistä on nyt ns hoidettu alta pois, eli noutajien taipumuskoe = taipparit. Kovin vähän meillä loppujen lopuksi ehti riistajuttuja olla, kun ei niitä raatoja pysty ja kykene joka välissä sulattamaan ja treenaamaan. Ja kaikista suurin "murhe" oli se, että Easylle ei ole ammuttu vielä kertaakaan. Puttaalla käydessämme (vajaa kk ennen koetta) saatiin onneksi yksi avulias metsästäjä meille ampumaan. Alkuun kuunneltiin kaukaa ja hiljalleen tultiin lähemmäs ja lopulta ihan viereen. Kaikki meni hyvin ennen viimeistä paukkua, jossa Easy sitten jostain syystä nousi seisomaan ja käänsi pepun selkäni taakse. Vähän jäi tyhmä fiilis tämän takia, vaikka Easy ei mitenkään pelokas ollutkaan.




Onneksi päästiin ystävän luokse viikko ennen koetta treenaamaan taippareiden merkeissä ja saatiin ammuttua Easylle kertaalleen. Tehtiin hakuruutu ja ampuminen tuli siihen alkuun, kun ruutuun heitetään yksi varis. Easy ei tuumannut ampumisesta mitään, mutta kun ampuja ja heittäjä tulivat pois ruudusta, niin siinä kohti piti heille puhkua. Muu työskentely sujui ihan hyvin ja ampujakin tervehdittiin hommien jälkeen ongelmitta. 

Koska itselläni ei ole kania ja metsäjänön kanssa oli viimeksi vähän huomautettavaa, niin onneksi saatiin kokeilla kanijälki hakutreenin jälkeen. Easy jäljesti ekat 10m, vaihtoi vielä isomman vaihteen silmään ja kaahasi metsään. Oli kuulemma juossut kanista ensin ohi. Miten tämä ei yllättänyt yhtään?
Kani tuli siis kauniisti käteen vauhdikkaan juoksemisen päätteeksi. 




Muuta treeniä ei sitten ehditty enää tehdä. Paitsi kahdesti käytiin noutamassa pientä lokkia vedestä, koska vedestä noutaminen on vielä jännää ja otteet saattaa osua huonosti. Ja ei näistä treeneistä varmasti mitään hyötyä ollut. Varmaan enemmän kuumensi koiraa kuin korjasi otetta. Onneksi tajusin tehdä vain ihan parit noudot per kerta. Miten muistelin, että viimeksi kielsin paniikkitreenien tekemisen? Hyvin menny oppi perille...

Koepäivänä tuuli ja ukkoskuuroja liikkui runsaasti taivaalla. Me starttasimme numerolla yksi ja paikka oli sama, jossa aikanaan Ruun kanssa suoritimme taipparit. Melkein tuli tippa linssiin sitä miettiessä. Ilmottautuessa jännitti ihan hirveästi ja mietin, huomaako muut kun tärisen. Sitten omaa vuoroa odotellessa ei oikeastaan enää jännittänyt, vaan hyvillä mielin mentiin hommiin. Olihan tätä odotettu koko pitkän pentuajan!




Ensin siis rantavedestä lokin noutaminen. Sujui moitteettomasti. Sitten tuli laukaus ja veneestä lokin heitto. Easy tuijotti taas epäilevästi ampujaa ja ampumisessa nousi ja peruutti. Aurinko paistoi silmiin ja ranta oli kaislikkoinen, joten kyllä mietin, että mahtoiko koira nähdä koko heittoa. Yllättävän kaukana se vene rannasta kuitenkin oli. Lähetin Easyn ja se eteni muutaman metrin ja jäi sitten tuijottamaan ampujaa ja välillä minua ja selvästi vähän mietti, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Annoin uuden luvan lähteä noutoon ja Easy kävi hakemassa lokin talteen. Se oli kaikesta huolimatta selvästi nähnyt hyvin lyhyen ja matalan heiton, josta olin kovin ilahtunut. Molemmat linnut tulivat kauniisti käteen asti.




Sitten hakuun. Nyt Easy ei tuumannut ampumisesta mitään eikä puhissut ampujan ja heittäjän poistumista hakuruudusta. Heitetyn variksen lisäksi tuomari haetutti vain kolme varista ruudusta.

Sitten odoteltiin muiden suoritukset ja lopulta 6/8 koiraa pääsi kanijäljelle. Juuri kun lähdettiin tekemään jälkiä tuli päällemme iso ukkoskuuro. Vettä satoi kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Onneksi pahin sade ja jyrinä ehti helpottaa juuri ennen meidän aloitusta. Taippareissa meille näytetään selkeä kohta, josta jälki alkaa. Easy tasan tiesi, että pupu on metsässä ja se mitään nenää maahan suostunut laittamaan. Viritti itsensä äärimmäisen latautuneeksi (kun yritin saada sen nenän maahan) ja lopulta luvan saatuaan juoksi h**vetin lujaa eteenpäin. Tuomari sanoi alkuun, että hän kävelee lähemmäs kania ja nostaa käden ylös, kun koiralla on riista suussa. Kun Easy lähti, toinen toimitsija totesi tuomarille "jos kerkeät nostamaan kättä ylös...". Onneksi tyyliä ei arvostella ja pupu palautui sieltä tuota pikaa käteen asti.

Näin ollen Easy läpäisi taipparit ja ansaitsi tuloksen NOU1!
Melkein ei malteta odottaa, että päästään jatkamaan koeuraa!
Arvostelulomakkeesta lainattuna; "Nuori innokas koira, joka suoriutuu erinomaisen helpolla tavalla kokeen kaikista tehtävistä. Osoittaa erittäin hyviä noutajan taipumuksia. Erittäin hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa."


Easy on juuri läpäissyt taipparit. Sateen jälkeen aurinko alkoi paistaa aivan ihanasti.

torstai 9. heinäkuuta 2020

Niin ne pyöreät tuli täyteen

Ruu on koira, jonka kanssa en tarvitse ikinä hihnaa ja siksi sitä en usein muista ottaa edes mukaan. Edes kokeisiin, joissa se olisi toisinaan jopa pakollinen. Voisin kulkea vaikka Tokion metroasemalla ja Ruu vain kulkisi kanssani. Voisimme kävellä keskellä niittyä, jossa puput sinkoilisivat sinne sun tänne ja Ruu vain pysyisi kanssani. Sitä on vaikea selittää, mutta Ruu vaan tulee siinä, mukana. 

Ruu on koira, joka niin vahvasti haluaa olla minun koira. 
Ruu on koira, jolle käy kaikki, kunhan se vaan saa olla mukana.
Ruu on koira, joka ei tee itsestään numeroa. 
Ruu on koira, joka on ihan kaikista paras perhekoira. Pomminvarma.


Ruu täytti 30.6. pyöreitä, kun mittariin tuli täydet 10v. Tuntuu kovin hurjalta, että siitä olisi jo niin monta vuotta aikaa ja tuntuu, ettei itse ole vanhentunut yhtään. Näin käy joka kerta. Lapset ja koirat vanhenee, ei vanhemmat eikä koiranomistajat.


Olen niin kiitollinen siitä, että kasvattaja aikanaan Ruun minulle luovutti. Minulle, noviisille noutajaharrastajalle. Ruu oli ensimmäinen noutajani ja en parempaa koiraa siihen virkaan olisi voinut saada. Niin kiltti ja kuuliainen tehtiinpä sitten mitä tahansa tai mentiin minne tahansa. Ruun ansiosta tutustuin rodunomaisiin lajeihin ja ennen kuin edes huomasin, olin koukussa. Monia
 lajeja nähneenä voin sanoa, että en tiedä ehkä hienompaa kuin vaistojensa mukaan toimivan koiran, josta oikein huokuu SE rakkaus ja halu tehdä "oikeita töitä". Laji, johon ei tarvitse motivoida yhtään. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin sen näkee ja kokee.
Laji on paitsi hienoin niin myös ehdottomasti vaikein. Voi kunpa olisin tiennyt tästä lajista edes vähän enemmän kuin silloin joskus. Kiitos Ruu siitä, miten paljon olet opettanut.





Ruu on osa-aikaisesti eläköitynyt, mutta voinnin ja kunnon mukaan nuuhkitaan vielä pellolla ja rallatellaan kentällä. Terveys edellä kaikessa ja kovasti tiedostan, että 10v on jo mittarissa. Hieman on huolestunut mieli, sillä jotenkin taas olin tuudittautunut siihen, miten hyvässä kunnossa Ruu oli. Se ravasi upeasti ja vaikutti kaikin puolin olevan hyvässä kunnossa 10v koiraksi. Sitten tyyliin seuraavana päivänä Muori ontuu ja tuntuu, että se hajoaa käsiin. Samalla sydäntä riipaisee, kun häivähtää ajatus siitä, että joutuisin jossain vaiheessa sanomaan ne viimeiset heipat. 

Hieman haikein mielin olen tehnyt päätöksen, että myös metsästys on Ruun kanssa jätettävä nuoremmille. Ellei sitten olla maastossa, joka ei ole liian raskas. Mutta sellaista kun ei taida olla...💔 

Tämän vuoksi (ja kyllä alunperin muutenkin olin ottamassa Ruun mukaan) käytiin ell Juha Kallion hyppysissä tarkastuttamassa tilanne. Varpaissa oli vanhuutta, mutta niitä ei tarvitse tässä vaiheessa hoitaa. Vältetään soralla ja sepelillä kulkemista. Oikea polvinivel oli mielestäni hieman turvoksissa ja osittainen syy ontumiseen lihaskireyksien lisäksi. Kallio oli samaa mieltä, polvi tuntui hieman turpealta, mutta ristisiteet tuntuivat kuitenkin olevan ehjät. Suurin murhe oli kuitenkin hammaskalustossa, jota en ole edes tajunnut tarkkailla. Ei siitä monia vuosia ole, kun käytin Ruun hammaskiven poistossa ja sanottiin, ettei sitä juurikaan ollut. Nyt ylhäältä oli poskihampaita lohjennut ja yksi etuhammas tippunut (tämän toki olin huomannut ja siksi pyysinkin tsekkaamaan hampaita). Varattaisiin hampaille oma hoitoaika ja samalla otettaisiin polvesta kontrolli rtg. Saatiin carthrophen-kuuri ja kipulääkettä päälle. 

Ja nyt tuoreeltaan on hampaat viimein saatu hoidettua. Poistoon lähti alhaalta yksi etuhammas ja ylhäältä yksi + että sen yhden tippuneen juuren pala poistettiin. Hammaskivet poistettiin, jota kuulemma oli kohtalaisen paljon. Tummentumat eivät lähde hampaista pois. Poskihampaita ei tarvinnut poistaa, sillä tarkastuksessa ne eivät herättäneet kuitenkaan tässä vaiheessa huolta. Etuhampaat taas olivat selkeät poistettavat ja alahammas oli jo alkanut tehdä pahuutta syvemmälle.
Ja ne polven rtg-kuvat otettiin. Konsultaatiopyyntö on tehty. Vähän kyllä jännittää...

Odotellessa jatketaan osa-aikaeläkeläisen elämää.
Paikka sohvalta vierestä on yksinoikeudella Ruulle luvattu ❤️
Ja sohvalla Ruu viihtyykin vain vieressä. Jos en ole sohvalla, tulee Ruu samaan huoneeseen nukkumaan jossa minäkin olen. Koska kunhan vain saa olla mukana. ❤️

Onnea rakas Ruu ❤️ 



maanantai 29. kesäkuuta 2020

Terveeksi tutkittu

Käytiin reilu 2 viikkoa sitten Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla tarkkaakin tarkempien sormien kopeloitavana ja tutkittavana. Kyseessä oli siis Easyn viralliset luustokuvat ja Ruun tsekkaus, kun ei hetkeen olla käyty. Eläinlääkäri Juha Kallio syynäsi läpi Easyn, koska itse pidän jopa kuvia tärkeämpänä sitä, mitä koirasta tutkimalla löytyy. Olen nähnyt ammattini lomassa niin monta kertaa, että kuvat voi olla miten hyvät tahansa ja silti ne ei sitä oikeasti ole. Pitää vain osata tutkia.

Ja Easy on terve! En melkein voi uskoa sitä, mutta kai se on pakko. Kuvat varmistivat asian. Lonkkamaljat ovat syvät ja hyvän muotoiset, nivelet tiiviit. Kyynär- ja olkanivelet kuvattiin sivusuunnasta ja edestä ja ne ovat puhtaat. Selkä kuvattiin epävirallisesti minun toiveestani ja sieltäkään ei mitään löytynyt. Sydän kuunneltiin virallisesti ja sekin on terve. Silmät käydään vielä näyttämässä, kunhan tässä ehditään.


Kyläiltiin samalla reissulla Marikan luona ja oli kyllä niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa <3 Nähtiin Pihka Pikkaraistakin ensimmäistä kertaa ja ihanan omanlainen tapaus on hän! Aivan oivallisen ihana, pieni suuri metsästäjän alku. Ryhmäpotretti oli helppo ottaa koirien suhteen, vaan ei kameran ja kuvaajan taitojen suhteen. Kyllä sen koirien ikäjärjestyksen vaan huomaa.

Luustollisesti Easy on siis ihan priimaa, aivan mahtavaa! Toki tiedostan, että myöhemminkin voi tulla yllätyksiä, mutta uskon ja luotan, että näin ei käy. Huom, yritän nyt olla optimistinen. 

Mutta Easyn emällä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on onneksi saatu helpottumaan lääkkeillä. Sairaus on käsittääkseni myös perinnöllinen, mutta näin nuorelta koiralta on turha ottaa mitään verikokeita, koska ei ole oireita ja usein sairaus puhkeaa paljon myöhemmin jos nyt edes puhkeaa. Aiemmin tätä ei ole suvussa esiintynyt. Aika näyttää. 



Mutta nyt, koe- ja harrastusmaailma; Here we come!

ps. Ruun tilanteen päivittelen erikseen.

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Toko-kokeessa kolmen vuoden tauon jälkeen

Meidän ensimmäisen toko-kokeen piti olla jo helmikuussa, mutta sitten tuli juoksut. Seuraavaksi kokeen piti olla maaliskuussa, mutta sitten tuli korona. Treenit jäi, sitten tuli toko-kurssi ja tokoähky ja treenit jäi taas. Peltotreenit ja nome-treenit alkoivat vetää puoleensa enemmän. Useita viikkoja myöhemmin vähän viestittelyä ystävän kanssa, hän oli menossa 6.6. kokeeseen. Kolme päivää myöhemmin, selasin virkkua (en tiedä miksi) ja huomasin tuon samaisen kokeen. Tuomarikin oli sama kuin silloin helmikuun peruuntuneessa kokeessa. Ja sitten (vasta) välähti! Pitääkö meidänkin muuten olla tuossa kokeessa?!? Tämä lienee se maaliskuun peruuntuneen kokeen korvaava päivä? Varmistus viesti samalle ystävälle. Kyllä vain. Kokeeseen oli tässä vaiheessa aikaa kolme viikkoa.

Onneksi ollaan rakennettu vahvat pohjat ja onneksi on työintoinen ja tokoa rakastava koira. Ihan niin paljon ei ehditty treenata kuin olisin halunnut, koska arjessa tapahtuu tällä hetkellä paljon muutakin kaksijalkaisten lapsukaisten takia. Treenit paljastivat, että paikallamakuu oli huonoimmassa muistissa, sillä koiran pää pyöri kuin pöllöllä, maata ja ilmaa haisteltiin, vieruskavereita kuikuiltiin ja asento valahti herkästi lonkalle. Tätä yritettiin treenata aina kun mahdollista. Vähintään kerran viikossa...

Kaukoihin olen yrittänyt opettaa etujalkatekniikkaa, mutta viikko ennen koetta luovutin, etten saa niitä varmoiksi kokeeseen. Mentäisiin helpommalla takajalkatekniikalla. Easy teki sitten mielenkiintoista sekatekniikkaa treeneissä... Treenattiin siis sivulta maahanmenoa ja ekasta istumisesta oikealla tekniikalla sai AINA palkan.


Easy kokeen jälkeen.

Tärkeä asia, jonka opin viimeinkin ennen koetta on, että paniikkitreenejä EI tehdä. Koira ei opi niistä mitään, todennäköisesti treenit menevät vituiksi tai sitten joku loukkaantuu. Meidän vikat treenit ennen lauantain koetta oli tiistaina ja niistä ei jäänyt käteen kuin paha mieli. Ei tosin koiran takia, vaan muusta syystä.

Sitten itse kokeeseen. Koe oli PopDog Ry:n järjestämä koe Haukkuvaaran hallissa. Tuomarina oli Marjo Halmiala. Alokasluokassa oli 7 koirakkoa, me starttasimme toisina. Itsellä oli vähän jännä fiilis, sillä edellisestä kokeesta on aikaa 3v. Kun menin ilmoittamaan meitä, niin lausuin ensin Ruun kennelnimen. Pieni haikeus viilsi mieltä, ettenkö enää saa ilmoittaa Muori-koiraa toko-kokeeseen.

Paikkamakuu: 10 - Easy meni hyvin maahan. Tuntui jäätävän pitkältä ajalta odottaa, että saa jättää koiran. Mietin, että eipä ole tämmöstä tullut treenattua... Kun käännyin koiriin päin Easy makasi erittäin hyvässä asennossa ja tämä kesti läpi makuun. Vieruskaveri oli joko maahan mennessään tai maassa ollessaan kääntänyt rintamasuunnan Easya kohti, mutta onneksi mitään muuta ei tapahtunut. Hieman Easy vilkaisi sivuilleen, mutta muuten tuijotti minuun. Perusasentoon nousi hyvin ja häiriökäskyt eivät häirinneet.

Seuraaminen: 10 - Paikka pysyi, kontakti pysyi, häntä heilui.

Liikkeestä maahan: 10 - Hyvä seuraaminen, hyvä maahanmeno.

Luoksetulo: 10 - Jäi hyvin, ei teputellut tassuilla. Perusasentoon tuli heittäytymällä ja se tuntui suoralta. Hieman olisi saanut tulla reippaammin luokse ja yleensä on kyllä tullut kovempaa vauhtia.

Pito: 10 - Hmm, minusta hieman väljä ote ja jotain siinä oli, että häiritsi. Ihan ok siisti, mutta jos jostain liikkeestä olisi voinut rokottaa, niin tästä puolikas tai piste. Tämä ei ole videolla, koska itse pitoa ei minun takaa näy ollenkaan.

Kaukot: 10 - Onnistui takajalkatekniikalla täydellisesti.

Hyppy: 10 - Jännitin tätä eniten, että kiertääkö, mutta yli tuli! 

Lopputuloksena siis ALO1, 200p, KP ja luokkavoitto! 





Ihan mieletön Easy! Ihan mahtava koira ja miten iloisesti se teki töitä! Häntä viuhui ja vaikkei oltu tehty yhtään kokonaista suoritusta palkatta, niin Easya ei asia tuntunut haittaavan. Se palkkautui todella hyvin sosiaalisesti läpi liikkeiden ja ansaitsi kyllä herkkunsa kokeen jälkeen! WAU! Tuomarikin kehui Easyn työskentelyä upeaksi ja sitähän se oli. <3

Itseä häiritsi oma vasemman käden paikka varsinkin perusasennoissa. Sen paikka ei ole vielä vakiintunut ja tällä hetkellä sen paikka ei tunnu luontevalle. Yritän pitää sitä hieman taempana ja ulkona, mutta onko vika sitten perusasennon paikassa vai missä, kun jouduin jotenkin kummallisesti loitontamaan kättä luonnottoman paljon ulospäin, jotta Easy mahtuisi vierelle. Täytyy kuvata ja filmata eri suunnista ja miettiä, missä vika. Aikaa on, sillä avoimen liikkeet eivät ole vielä kasassa.
Nyt tosin voi olla, että keskitymme hetken varsinkin taipparijuttuihin, joten toko jää väkisinkin vähemmälle.