Labradorien Derby & Mestaruus 2020, Sappee 1.-2.8.

Derby- ja Mestaruus-kilpailu on epävirallinen wt-koe, mutta labbis piireissä hyvinkin arvostettu kilpailutapahtuma.  Derby on tarkoitettu alle 2v nuorille koirille, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet derbyyn. Muita vaatimuksia osallistumiselle ei periaatteessa ole, eli ei vaadita taippareita eikä muuta kisakokemusta. Mestaruus taas on avoin kaikille 2v eteenpäin, mutta näkemykseni mukaan koiran tulisi olla vähintään voittajatasoinen, jotta on edes joku mahdollisuus saada dameja talteen. Itse olen ollut 9v sitten edellisen kerran katsomassa kyseistä kilpailua kisaturistina, joten pieni tovi siitä jo on. Kuuleman mukaan tehtävät Derbyssä ovat olleet viime vuosina niin vaikeita, että osallistujamäärät ovat laskeneet huomattavasti ja palautetta asiasta on annettu. Tänä vuonna järjestäjä (Labradorinnoutajakerho) oli erikseen luvannut, että tehtävät tulisivat olemaan nuorille koirille sopivia. Niinpä minäkin yhdessä muiden kanssa päädyin ilmoittamaan Easyn mukaan kisaan. Kenties lupaus mukavista tehtävistä vaikutti niin, että Derbyssä osallistujia oli ennätykselliset 58 koirakkoa, joista 57 lopulta starttasi. 

Kuva viime syksyltä. Easy 7kk.

Korona teki sen, että ei ollut varmuutta siitä, että koko kisaa edes järjestettäisiin. Jossain vaiheessa kesää muistin koko kisat ja ensin tutkimaan milloin ne pidettäisiin jos pidettäisiin. Heinäkuussa sitten jossain kohti ilmo sisään. Taipparit oli heinäkuun puolessa välissä, joten niihin meni oma keskittyminen. Easylle ei oltu ammuttu yhtään ja vähän pukkasi ressiä siitä, että ehtisi kuulla paukkuja ennen taippareita. Easy on vieraita kohtaan toisinaan hyvin varautunut ja se jollain tapaa tuntui pohtivan, miksi ampuja (epäilyttävä vieras ihminen) päästää sellaisen pamaus-äänen. Easylle olisi ehdottomasti pitänyt aiemmin aloittaa ampumisen yhdistäminen noutoon, mutta aina voi olla jälkiviisas. Taippareiden jälkeen iski realiteetit, 2vkoa enää Derbyyn. Tässä ajassa ehdittiin tehdä enää 2 x treenit ampujan kanssa. 

Viikkoa ennen koetta osallistuimme oman seuran järjestämään wt-koulutukseen Valkolassa. Tämä oli Easyn ensimmäin "ryhmätreeni" nomessa ja Easy käyttäytyi niin kuin olisi aina ollut vastaavanlaisissa tapahtumissa. Se odotti rennosti, hiljaa ja omalla vuorolla teki töitä vauhdikkaasti. Minä en ole vielä ehtinyt tehdä Easylle ohjauksia kovinkaan paljon enkä ikinä ohjannut Easya markkeerauksissa, joka WT:ssä on hyvin tyypillistä. Nyt kun sitä sitten koitettiin, niin minusta Easy vähän hämmentyi pilliavuista ja parit kerrat pysähtyi katsomaan minuun kesken etsinnän. Luonnollista, kun se ei osaa vielä kunnolla. Pääosin tehtävät sujuivat kuitenkin hienosti ja kouluttaja kehui Easya tosi hyväksi koiraksi. Kuulemma näin nuoreksi koiraksi kuuntelee pilliä erittäin hyvin. Mukava koulutus ja minä sain paljon hyviä vinkkejä jatkoon.

Easy 1v.

Koulutuksen jälkeen yritin heti seuraavassa treenissä ajaa sisään sen, että Easy ottaisi markkeerauksilla paremmin minun apuni vastaan. Ja lopputulos oli se, että Easy jätti noudon kesken! FUCK!!! Fuckfuckfuck!

Ai kamala mikä morkkis ohjaajalla ja derbyyn aikaa enää neljä päivää. Ehdittiinköhän vielä kerran käydä dameja viskomassa ja onneksi ne kaikki Easy etsi itse ongelmitta. Minä päätin, että ohjaukset opeteltaisiin myöhemmin ja kisoissa Easy saisi hoitaa markit itse. 

Että semmoisilla taidoilla ja treeneillä Derbyyn. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, yövyttiin Nokialla ystävän luona. Pihtiputaan Mummi pestattiin mukaan Prinsessa Pikkiriikkisen vahdiksi, kun en ole neidin kanssa vielä siinä vaiheessa, että voitaisiin olla toisistamme yötä erossa. Ensimmäisenä yönä unta kertyikin neidin ansiosta ruhtinaalliset 2,5h.

Easyn kasvattaja oli arponut meille perjantai-iltana suoritusnumeroksi numeron 8. Tapahtuma alkaa perjantaina illalla ja lauantaina olisi ollut juhlaillallinen ja finalistien julkistaminen, joka sekin jäi tällä kertaa välistä. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsemme nauttimaan koko tapahtumasta. Mikäli on siis sopivan ikäinen ja taitoinen koira olemassa...

Ja viimein koitti kisa-aamu. Alkupuhuttelun jälkeen siirryttiin rasteille. Tuomareina Els van Den Bergh, Stef Bollen, Filip Bollen (kaikki Belgiasta) sekä Miso Sipola.

Me aloitimme rastilta yksi, jossa tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus ja ohjaus samaan paikkaan. Maasto oli selkeä ja vietti alamäkeen. Markkeeraus oli selkeä, mutta kenties alkuinnosta tai toisten hajujen saattelemana Easy ajautui vähän liian pitkälle oikealle ampujan ja heittäjän taakse. Pyöri siellä hetken ja palasi sitten heitolle ja sai sen ylös. Luovutuksen jälkeen odotettiin laukaus ja ohjattiin koira about samaan paikkaan ohjausdamille. Tältä rastilta pisteitä 19/20. Minusta hieman kiltti tuomarointi. Tämä oli mielestäni koko kisan helpoin markkeeraus ja Easy olisi pystynyt parempaan. Markkeerausdamin poimimisessakin pieni kauneusvirhe. Videota olen hieman leikannut.

Sitten odoteltiin tovi ennen kakkosrastia, jossa ensin kisasi puolet mestaruuskoirista. Derbyläisten  tehtäväksi tuli kakkosmarkkeeraus 90 asteen kulmassa. Meillä piti olla rintamasuunta kohti ekaa heittoa, jonka jälkeen 2s viiveellä tulee toinen laukaus ja heitto. Tuomarin luvalla ekalle noudolle. Noutojärjestyksellä ei ollut väliä. Minä kauhistelin mielessäni heittojen matkoja, kun maastokin oli "ei niin avara" kuin ekalla rastilla. En ikinä saisi ohjattua Easya mitenkään. Mutta ei tarvinnutkaan. Easy kävi hakemassa damit talteen äärimmäisen helposti. Uskomatonta! Jalat vapisi. Pisteitä 20/20.

Seuraavaksi taas odottelua, vähän eväitä ja siirryttiin sitten kohti 3 ja 4 rasteja, jotka olivat kisapaikalta 10-15min ajomatkan päässä. Viidennellä rastilla käyneiltä tuli tietoa, että veteen tehdä markkeeraus ja koiran palauttaessa veteen heitetään toinen markkeeraus, mutta ensimmäinen tuodaan tietysti ensin perille asti. Apua! Easy ei ole tämmöistä harjoitellut, eikä kovin moni muukaan käsittääkseni. Odottelua oli jonkin verran, mutta lopulta ei auttanut kuin astella suoritusvuoroon. Ensimmäisen markkeerauksen matka veteen oli pitkä, pisin mitä Easy on ikinä tehnyt. Tuomarin luvalla sai lähettää noutoon, mutta lupaa piti odottaa kauan! Veden äärellä 10-15s odotus on pitkä! Vaikeinta oli olla jännityksessään ihan paikoillaan, ettei koira tulkitse pienintäkään liikettä lähtöluvaksi. Easy odotti niin hienosti! Lähti luvan saatuaan ja ui kohti heittoa. Luuli lummetta damiksi, mutta korjasi onneksi nopeasti. Puolessa välissä tuli laukaus ja se toinen markkeeraus veteen. Huomatkaa videolla ohjaajan huokaus jännityksestä, että miten tulisi käymään. Olin päättänyt, että Easy saa katsoa heiton. Ja se katsoikin ja lähti uimaan sinne, joten pillitin luoksetulon komennon. Ja Easy kääntyi kuuliaisesti kohti rantaa, luovutti damin kauniisti ravistelematta ja lähetin sen hakemaan toisen damin. Upea, upea suoritus. Pisteitä 20/20. 

Viimeisen odottelun jälkeen neljännelle rastille, jossa ensin heitettiin ilman laukausta dami, joka jätettiin muistiin. Tämän jälkeen koiraa seuruutettiin vastakkaiseen suuntaan lyhyt matka, jonka jälkeen edessä päin tuli laukaus ja ykkösmarkkeeraus tasanteelle. Tuomarin luvalla lähetys. Easy hiljensi heiton kohdilla, mutta ei jotenkin laskenut nenää heti hommiin ja yritti kai pientä ympyrää juoksemalla saada damin ylös. Olisiko jo väsymys painanut? Koska en luottanut ohjaukseen annoin pienen hetken etsiä ja kun oli mielestäni damin kohdalla puhalsin seis, mutta samaan aikaan Easy löysi itsekin damin ja toi sen. Luovutuksen jälkeen seuruutettiin vielä muutamat askeleet ja käännyttiin alkuperäiseen suuntaan, jolloin tuli laukaus sille ensiksi heitetylle damille. Luvalla lähetys ja damin Easy löysi nopeasti. Tuomari olisi halunnut, että autan koiraa nopeammin ensimmäisessä markkeerauksessa, joten siitä tuli vähennyksiä. Painoarvo (puolet pisteistä) rastilla oli seuraamisessa, joka sujui hienosti. Eli pisteet 16/20.

Aivan järisyttävän mahtava fiilis rastien jälkeen! Kaikki damit tallessa!!! Pisteitä ei saa tietää ennen kuin oma koe on ohi, mutta meillä oli joka tapauksessa niin onnistunut fiilis. Easy ylitti itsensä! Se odotti vuoroaan rauhallisesti, ei puhkunut kenellekään ja laukaukset otti nostattavana ja motivoivana asiana tehtävissä. Ei pienintäkään epäröintiä tai avun pyyntöjä minulta. Kertakaikkisen upea suoritus! 

Kuva: Marika Ruottinen
Shoppailtiin meille Kelpo Kepolta kisan jälkeen palkinnoksi uusia dameja, koska oltiin niin hyviä ja omasta mielestämme voittajia.

Olen ehkä vähän outo kilpailija, mutta aloin murehtia, että jos päästään finaaliin, niin tehtävät ovat todennäköisesti vaikeampia ja päättyykö kaikki sitten kuitenkin epäonnistumiseen ja jääkö koiralle paha mieli. Itselläni on Ruun kanssa kokemusta wt-kokeesta, jossa ei saatu dameja ylös ja siitä surullisesta päivästä jäi niin paha mieli, että meni 3v ennen kuin uskaltauduttiin seuraavaan kokeeseen. Tuo paha mieli kummittelee vieläkin ja aina, kun koira palauttaa damin tai riistan olen ikionnellinen. Vaikka siitä saisi vain yhden pisteen. Löydetty dami on aina löydetty dami. Finalistit arvottiin juhlaillallisella ja sieltä se viesti sitten kantautui. Easy pääsi finaaliin! Derbyläisiä oli finaalissa yhteensä 19 koirakkoa. Meidän ensimmäisen päivän pisteet olivat tässä vaiheessa vielä salaisuus.

Sunnuntain finaali alkoi sekin ajoissa aamulla, heti klo 8. Rasteja oli kaksi ja ne pidettiin edellisen päivän 3 ja 4 rastien luona. Kaksi tuomaria oli arvostelemassa molemmilla rasteilla. Mestaruuskoirat aloittivat, joten ensin odottelua autossa. Ennen ensimmäistä finaalitehtävää jännitys meinasi valloittaa mielen. Mutta sitten sain psyykattua itseni, että mitään en pysty tekemään, jos Easy ei osaa. Se on vielä nuori koira ja opetus on täysin kesken. Se tekee sen mitä se osaa ja sillä mennään. Paineet muille. Lisäksi hengitin rauhallisesti ja hitaasti syvään, enkä lähtenyt siihen jännityksen tuomaan hyperventilointi vapinaan mukaan. Ja ensimmäistä kertaa tuosta hengityksestä oli hirveän iso apu. Itse rastille marssin lopulta hyvillä mielin.

Rasti nro 6 tyhjeni mestaruuden koirakoista ensin, joten sieltä aloitettiin. Derbyläisille tuli paritehtävä. Katsottiin rinteessä lyhyt `drive` ja tuomarin luvalla pienempi numeroinen kilpailija sai aloittaa. Ja meille sattui niin, että Easy aloitti. Jotenkin olin valmistautunut walk-up tehtävään, jossa koiraa siis seuruutetaan rivissä. Drive kun on aina sellainen "pieni metsästys", jossa ammutaan ja joko pudotetaan tai heitetään dameja tietylle alueelle. Kun tuomari sanoi "number 8, you can send your dog", niin muutama sekuntti meni, että kykenin tajuamaan mikä on drive ja mikä walk-up ja pystyin antamaan Easylle luvan lähteä noutoon. Matka oli taas hirveän pitkä, rinteeseen ja damit lensi horsmikkoon. Ei hyvä ollenkaan. Mutta Easy juoksi ihan ylös, sujahti horsmien sekaan, nuohosi hetken ja toi damin! Herranjestas mikä koira! Palautuksessa erehtyi ohjaajasta, kun en osannut erottautua rivistä riittävän selkeillä merkeillä. Olin varmasti ihmeissäni siitä, että se toi damin niin helposti. Sitten vierelle istumaan ja oli parin vuoro. Heillä tuli aika paljon pillitystä ja ohjausta. Easy on heti 7-8vkon iästä asti joutunut katsomaan, kun teen Ruun kanssa treeniä, joten tämä taito pääsi todellakin nyt oikeuksiinsa ja se ei ollut yhtään ongelma. Ongelma olisi voinut olla parin pillitykset, varsinkin lähihaun, kun niitä Easy vähän kuunteli. Muuten se rönähti lonkalleen, haisteli maata ja katseli taakseen. Tokoihmistä häiritsi ihan hirveästi, mutta niin kauan kun röhnötti vierellä eikä lähtenyt minnekään, en puuttunut. Meille pisteitä 20/20!!! Tältä rastilta Easy sai markkeerauksestaan paljon kehuja kokeneilta ja menestyneiltäkin harrastajilta. 

Sitten taas odoteltiin tovi. Rasti nro 5 oli veden äärellä. Ensin tuli laukaus ja veteen lyhyen matkan markkeeraus, joka jäi muistiin. Koiraa seuruutettiin vastakkaiseen suuntaan, tuli laukaus ja markkeeraus puskaiselle/heinikkoiselle aukolle. Tuomarin luvalla ekalle noudolle lähetys. Easy meni ja haki damin. Omaan tahtiin lähetys veteen. Easy meni ja haki damin. Pisteitä 20/20! Tätäkin videota olen hieman leikannut.

Täytyy kyllä sanoa, että olin viimeisen suorituksen jälkeen ihan haltioissa koirastani. Aivan käsittämättöntä, miten taitava Easy oli! Se ylsi kyllä ihan parhaimpaansa ja enemmänkin. Pisteitä taas vaan arvailtiin, mutta niistä ei murheita otettu. Superonnellinen kaikista löytyneistä dameista. Mestaruudessa järjestettiin vielä "grande finale" 6 koirakon kesken, mutta derbyssä sitä ei tarvittu, sillä kuuden rastin jälkeen piste-erot olivat selvät.

Palkintojen jaossa ei jännittänyt yhtään. Onnistuneen kisan jälkeen fiilis oli niin hyvä, että lopputuloksella ei oikeastaan ollut väliä. Kisassa palkittiin neljä parasta koirakkoa, ja kun meidän numeroa ei sanottu vielä kolmanneksikaan ehdin ajatella sijoittuneemme 5-10 koirakoksi. Mutta sitten se sanottiin. Numero 8 on sijoittunut toiseksi! Easy sijoittui toiseksi!!! Apua! Kyyneleet nousi silmiin. Kasvattaja taisi halata lujasti vieressä. Voi miten taitava Easy! Pisteitä meille kertyi yhteensä 115/120, voittajalle 117p, kolmanneksi tulleelle 112p ja neljänneksi 111p. Tiukka kisa ja niin paljon taitavia koiria ja ohjaajia.

Ihan käsittämöntä. Easy oli Derby kakkonen! Huikea, huikea koira!

Brufinn Yazzy Queen "Easy" 1v 4kk

Easy teki ensimmäiset markkeeraukset ja damin noutamiset 8,5kk iässä. Olen jotenkin pelännyt, että pilaan koiran ja en ole siksi tehnyt Easyn kanssa nome-treenejä kovin paljoa. Ollaan rakennettu yhteistyötä muissa lajeissa ja ihan tavallisessa arjessa. Pillityksiä ruuan kanssa kotipihassa ja vähän lenkeilläkin. Easy on vasta minun toinen noutaja, joten muutenkin kisakokemus rodunomaisista lajeista on lähes olematon. Ruun kanssa olen kisannut WT:ssä viimeksi 4v sitten ja meidän nome-kokeiden starttimäärät pystyy laskemaan melkein kahden käden sormilla. Vaikka määrä ei ole iso, on matka silti opettanut erittäin paljon ja voin sanoa, että ilman Ruuta, en tietäisi puoliakaan siitä mitä nyt.

Olen häkeltynyt Easyn taidoista. Sillä on aivan mieletön markkeerauskyky ja muisti, jotka kyllä pääsivät täysiin oikeuksiinsa Derbyssä. "Taktiikka" kisoihin oli selkeä ja osui ihan nappiin. Anna koiran loistaa. Täytyy kyllä sanoa, että nämä kisat Easy veti läpi erittäin vahvoilla taipumuksillaan, koska treenata sitä en ehtinyt. Olisin toki voinut aloittaa vähän aiemminkin, mutta ehkä seuraavan koiran kanssa sitten. Ja voisin kai uskaltaa sanoa, että se vähä mitä on treenattu, on vaan vahvistanut entisestään Easyn muistia ja markkeeraustaitoa. Pärjättiin ihan puhtaasti sen ansiosta.

Tänä vuonna kisat sattuivat olemaan Labradorinnoutajakerhon 40v juhlakisat, joissa oli kunnia ja ilo olla mukana. Tehtävät olivat nuorille koirille ihan sopivia, mutta en kyllä yhtään vaikeampia tehtäviä olisi halunnut. Nyt jäi hyvä mieli varmasti valtaosalle kilpailijoista ja se on tärkeintä. Tätä muistelen ja ihmettelen varmasti vielä vuosienkin päästä. Oli huikeaa onnistua ensimmäisessä Derbyssä, johon uskaltautui mukaan. Toivottavasti saan osallistua joskus uudestaankin. Haaveilin salaa sijoitusta 20 parhaan joukkoon, joka olisi vähän kuin tokossa finaaliin pääsy. Jäi vaan se nolla sieltä perästä pois.

En tiedä olisiko kukaan uskonut jos olisin kertonut, että Easy jätti noudon kesken vielä vajaa viikko ennen koetta. 

Kiitos Marika yöpaikasta, avusta ja asioiden huolehtimisesta <3

Kiitos Tuula ja Essi (ja Timo) ja muut meille dameja heittäneet <3

Kiitos Super Mummille <3

Kiitos kotiväelle, että äiti saa harrastaa <3

<3 <3 Huikeaa <3 <3

Kuva: Marika Ruottinen

ps. Tätä kirjoittaessa, siis viikko kisojen jälkeen, Easy aloitti vähän yllättäen juoksut. Menipä koko osallistuminen vähän tiukille...