tiistai 16. helmikuuta 2021

Talvea 2021

Korona on siirtänyt edelleen kisojen aloittamista, joten nyt on tammi- ja helmikuun ajan vaan treenattu, lähinnä tokoa. Saatiin Huotarin Oili kouluttamaan meidän kisatokoryhmää säännöllisesti ja se on kyllä ollut tosi kiva juttu, vaikka vasta yksi kerta takana. Viimeksi puitiin Easyn merkin kiertoa, ruutua ja tunnaria sekä tsekattiin nopeasti miltä jäävät näyttää. Kierto ratkaisiin n. 3min aikana, ruutuun tuli paksu pino kotiläksyjä samoin kuin tunnariin. Jäävät näytti tässä vaiheessa hyviltä. Ruutua ja tunnaria on treenattu tosi säännöllisesti, mutta suurta edistysaskelta ei olla vielä niissä otettu. Huoh. Ruudussa riidan aiheena on ruudun paikka ja tunnarissa nenän auki pitäminen HETI alusta alkaen.


Kas tässä näitä ihania kännykkäräpsyjä.


Koska korona on perunut toistaiseksi kaikki kokeet eikä ole varmaa päästäänkö aloittamaan vielä maaliskuussakaan, niin päätin tähdätä SM-kisoihin voittajaluokkaan EVL:n sijasta. Mikäli SM-kisat nyt edes saadaan pidettyä. Ei millään ehditä saada osallistumisoikeutta ylinpään luokkaan ja kovin keskeneräisenä en halua noihin kisoihin edes lähteä. Haluaisin kuitenkin isompien kisojen kisakokemuksen Easylle ja kivempi ottaa osaa siksi pykälän helpompaan luokkaan. 

Nomea on treenattu vähemmän, mutta kuntoa on lähdetty kasvattamaan säännöllisesti nyt talven aikana. Päätähtäimessä on loppukesä ja syksy, silloin en halua, että kunto loppuu kesken. Aloitettiin peruskestävyydellä, tehtiin potkurilenkkejä, joissa vaadin ravia. Alkuun Easy yritti herkästi vaihtaa laukalle, mutta nyt en meinaa saada sitä välttämättä laukkaamaan. Keskimäärin on menty n. 10km lenkkiä, muutamia 16-20km lenkkejä on pisimmillään tehty. Osan matkaa noista olen antanut/saanut Easyn kulkemaan laukkaa. Kaikki lenkit koira on tuntunut menevän kevyesti, ihmisellä on ollut sataprosenttia raskaampaa. 😂



Nyt ei olla hetkeen päästy potkuroimaan, mutta Easy on siirtynyt omatoimisesti kasvattamaan kestävyyttä, voimaa ja sitkeyttä. Se löysi nimittäin vahingossa loukkaantuneen nuoren rusakon ja kiikutti sen minulle. Siitä sen into etsiä pupun jälkiä nousi potenssiin sata ja koko ajan pitäisi saada rämpiä pitkin metsiä ja umpihankea. KOSKA sieltä voi LÖYTYÄ toinenkin LÄMMIN RIISTA! Pisimmillään ollaan menty n. 1h lenkki, josta Easy on juossut/kulkenut umpihangessa n. 40min. Koira irtoaa jo aika kauas, eikä sillä ole ihan heti kiire tulla takaisin. Nyt tämä vielä menee, mutta kun lumet sulaa, niin miten kaukana tämä sitten viilettää menemään? Joudunkohan harkitsemaan tutkapannan hankkimista...😬 Liikaa en halua rajata Easyn inspiraatiota. Nyt näyttäisi siltä, että alo- ja avoluokan haku treenautuu kuin itsestään... 
En malta odottaa kevään riistatreenejä!




Nyt tuoreeltaan Easy aloitti juoksut, joten sekin olisi torpannut kokeisiin osallistumisen. Onneksi viimein aloitti, niin saadaan ne tästä sopivasti ohitse.

Muori-koira on ehkä hieman köpistynyt ja satunnaista liikkeelle lähdön ontumista on ollut havaittavissa. Ilmeisesti jumiutuu hangesta todella, vaikka se ei varsinaisesti hangessa edes lenkkeile. Lunta on vain tullut niin usein ja paljon, että meidän omat polut ei meinaa pysyä tampattuina, vaan polku jää sellaiseksi pehmeän lumen pöpperöksi. Ja jos on se ihmisellekin raskas kulkea, niin miksei se olisi sitä koiralle? Täytyy huoltaa Muori ja tsekata tilanne tarkemmin. 

Muoria on myös närästänyt ilmeisen paljon, sillä se turvautui äärimmäiseen keinoon oloa helpottaakseen ja söi p-a-s-k-a-a metsästä. Monet koirat toki sitä tekevät, mutta Ruulle se oli täysin poikkeavaa käytöstä. Kesällä se yritti ohimennen pari kertaa mutustella multaa/hiekkaa tms, mutta en tuolloin tajunnut yhtään mikä oli hätänä. Nyt on vaihdettu kevyempi ruoka, ylimääräiset rasvat on karsittu pois, puruluut olen korvannut ruoalla täytetyillä kongeilla ja olen pyrkinyt lisäämään ainakin yhden ruoka-annoksen päivään. En ole huomannut, että ongelma olisi ainakaan pahentunut. Varovaisesti voisin todeta, että ehkä edes vähän helpottanut.



Jatkamme treenejä ja kuntoilua. Voisin yrittää kasailla jonkinlaista koostetta toko-treeneistä videollekin. Viime viikonloppuna saatiin parhaat kaverit ystävänpäiväviikonlopuksi kylään ja se olikin pelkkää koiravouhotusta aamusta iltaa. "Parempi" kamera ei ole ulkoillut mukana, koska niin kovasti haluaisin päivittää sitä paremmaksi, mutta ihan heti ei pysty investoimaan. Siksi motivaatio nykyisen ulkoiluttamiselle on olematon. Easysta on kasvanut atleettinen nuori koira ja olisi kiva saada se näkymään kuvissa. Sitä odotellessa tyydytään kännykkäräpsyihin.



sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Vuosi 2020

Blogi on ollut hiljainen, koska korona perui loppuvuoden kokeet ja kaikki vähän lässähti. Jäätiin vaan puuhastelemaan. Ja toisaalta loppuvuosi hujahti kuitenkin nopeasti, joulu ja uusivuosi vietettiin melko perinteisesti. Tykkään hirveästi joulusta ja sen viettäminen on aina yhtä ihanaa. Kuitenkin vuoden loppu muistuttaa aina myös Iitun, Miukun ja Piinan kuolemasta, joista tuli kuluneeksi viisi vuotta. Se oli silloin niin kova paikka, että sen muistaa vieläkin ja siksi mieli meinaa olla apea. Kolmen jäsenen nopea poistuminen laumasta otti koville. Kaikki rakkaita lemmikkejä.
















Ja uusivuosikin alkoi synkästi, sillä menetimme tärkeän ja rakkaan sukulaisen hieman yllättäin. Aika ei olisi ollut vielä. 💔


Vuosi 2020 jää historiaan inhottavan korona-viruksen takia. Eikä se ole ohi vieläkään, ei lähelläkään. Viruksen aiheuttaman synkkyyden edessä olo tuntuu niin voimattomalta. Toivottavasti rokotteet alkaisivat auttamaan pian ja synkkyyden keskelle alkaisi ilmestyä enemmän toivoa ja valoa. 

Mutta jos jättää maailman ja omat murheet pois mielestä ja keskittyy hetkeksi vain "koiravouhotukseen", niin ehkä vuodessa 2020 on muutakin muisteltavaa kuin korona. Tulevaisuuteen en tavoitteita listaa, koska lopulta millään tuloksilla ja suurilla suunnitelmilla ei ole väliä.




Easy täytti huhtikuussa 2020 vuoden ja kävi tutkituttamassa itsensä luustoltaan terveeksi! Tehtiin ensimmäkseen tokoa ja odoteltiin koronan hellittämistä ennen kuin päästiin ensimmäiseen kisaan. ALO1 kisattiin vasta kesäkuussa täysin pistein, kunniapalkinnolla ja luokkavoitolla. 

Hoksattiin tässä kohtaa, että korona sallii Labradorien Derby- ja Mestaruuskisan järjestämisen elokuun alkuun, joten päätettiin vähän viime tingassa ilmoittautua siihen mukaan. Ja sitten yritettiin treenailla enemmän nomea, mutta tässä välissä oli taipparitkin, jotka vaativat omat treeninsä. Taipparit Easy läpäisi kirkkaasti heinäkuun puolivälissä. Derby jännitti ja tuotti ohjaalalle stressiä ja siinä stressissä onnistuin saamaan vajaa viikko ennen koetta Easyn epävarmaksi ja jättämään mm. noudon kesken. Tämän pahemmin ei mikään voisi enää mennä, joten oli pakko vaihtaa taktiikkaa ja suunnitelmana oli, että ohjaaja on hiljaa ja antaa koiran tehdä työt.

Derby- ja Mestaruuskisa oli Labradorikerhon 40v juhlakisa ja derbyssä oli ennätysmäärä osallistujia, 
yhteensä 56 koirakkoa.
Easy ylitti itsensä ja selvitti karsintapäivänä itsensä seuraavan päivän finaaliin! Finaalipäivänä tehtävät olivat vaikeampia, mutta Easy suoriutui rasteista erinomaisesti ja lopputuloksena oli Derbyn hopeasija vain 1v 3kk iässä! Aivan huikean uskomaton suoritus! Tätä pidän ehdottomasti vuoden 2020 kohokohtana! Ihan timanttinen koira 💗




Elokuussa päästiin tutustumaan metsästykseen ensimmäistä kertaa ja Easy kävi muutamia kertoja kyyhkyllä. Lähinnä oltiin ja harjoiteltiin passissa olemista ja sehän sujui tosi mallikkaasti. Kerran Easy oli aamulennolla ja silloin sai hakea parit ammutut linnut, mutta itse hain myös muutamat, jotta koiralle jäisi käsitys, ettei kaikesta ammutusta pääse noutamaan. Tutustuttiin samalla "naapuriin" ja päästiin kotinurkille metsästämään. Ja koska ollaan lähellä, niin käytiin myös muutamia kertoja etsimässä hukkaan joutuneita lintuja. Aina ei löytynyt, mutta kerran Easy osoitti loistavia metsäkoiran ominaisuuksia ja nappasi lentoon yrittäneen hyvävoimaisen kyyhkyn kiinni. Easy pääsi myös jälkietsimään sorsia ja toimitti niitä syyskuun kylmästä rantavedestä talteen.




Metsästyshommien lisäksi jatkettiin tokoiluja, mutta sitten oma seura kaipasi alemmanluokan osallistujia rally-tokon SM-kisoihin, joten otettiin ylimääräistä ohjelmaa listalle. Jotta SM-kisoihin pääsi, piti olla tulos alokasluokasta. Tavallinen flunssa iski allekirjoittaneeseen, joten Easyn ohjaksiin pakotettiin lainaohjaaja, joka ei ollut kisannut aiemmin rallyssa. Easyhän tekee sen kanssa, jolla on nakit ja niin kaksikko nappasi itselleen 2 x hyväksytyn tuloksen alokasluokasta, vaikka Easykään ei ole harrastanut rallya. Rally-SM kisoissa edustettiin siis lokakuussa ja siellä ohjaaja mokaili yksilösuorituksen, mutta mahtava joukkueemme saalisti lopulta joukkuepronssia! Samalla Easylle RTK1 koulari.

Lokakuun lopussa korkattiin vielä tokossa avoinluokka tuloksella AVO1 318,5p, kunniapalkinto ja luokkavoitto.




Heti tokokokeen jälkeen huristeltiin Pihtiputaalle allekirjoittaneen lapsuuden maisemiin ja päästiin kanalintujahtiin kolmeksi päiväksi. Jälleen tuli erinomaista passiharjoittelua, eli kuultiin laukauksia harvakseltaan, mutta ei noutoja. Eräänä aamuna oli niin sumuista, että linnut piiritti meidät maata pitkin, kun eihän teeret sumussa lennä. Nähtiinkin pari lintua sumun keskellä, mutta ampumaan ei päässyt. Jännittävä ja ainutlaatuinen kokemus. Easy jaksoi hyvin myös metsäsamoilut aamupassien lisäksi. Toisena aamuna saatiin yksi teeri ja sen Easy sai noutaa. Tämä kanalinnustus on ehdottomasti SE juttu, mitä haluaisin itsekin tehdä oman haulikon kanssa. Siinäpä haaveilua ja tavoittelemista tulevaisuuteen.






Aamupassissa



Tähdättiin vielä tokossa loppuvuotena voittajaluokan kokeeseen, mutta sitten tuli taas korona. Sinänsä ei harmita, koska koe olisi tullut hieman liian pian suhteessa sen hetkisiin taitoihin. Nyt niitä on ehditty treenata huomattavasti pidemmälle. Loppusyksystä tehtiin muuten ihan vähän peltojälkeä ja tsekattiin miten paljon on unohtunut, kun ei olla tehty. Vaan ei Easy ollut unohtanut, jatkoi siitä mihin viimeksi jäi. Nenä kävi tarkasti ja luoja että se jäljesti kyllä upeasti! Esineetkin lähtisi ilmaisemaan hienosti, kun vain vähän treenaisi. Tästä koirasta olisi kyllä tähänKIN hommaan!

Paljon kerettiin vuonna 2020 ja niin kiitollinen kaikista kokemuksista. Virallisiin nome-kokeisiin ei päästy, koronan ja juoksujen vuoksi, mutta toivottavasti tänä vuona päästään jatkamaan eteenpäin. Treenataan ainakin paljon ja nautitaan siitä mitä saadaan tehdä.






Sitten on Ruu, joka täytti korona vuotena pyöreät 10v! Ikä näkyy jo muorikoirassa ja vuosi 2020 menikin suuremmaksi osaksi vähän terveysmurheiden kanssa. 




Ruun vuosi 2020 käynnistyi ihan kivasti ja maaliskuussa kisattiin ensimmäisen kerran rallyn voittajaluokassa. Ohjaaja oli luhistua jännityksestä ja muusta säädöstä ihmisvauvan kanssa, mutta rata meni hyväksytysti läpi ja tuomarin mielestä virheettömästi, joten pisteitä täydet 100! 
Ruulle on kauhean tärkeää saada tehdä mun kanssa jotain, joten siksi tätä rallya tehdään, vaikkei se ohjaajan suosikkilaji ole. Mutta mitä sitä ei koiransa vuoksi tekisi.


Kuva: Riikka Närä


Sitten tuli se korona asuttiin kotona. Mitään isompia murheita terveyden kanssa ei sinänsä ollut, mutta halusin Ruun terveys tsekkaukseen samalla, kun Easy kävi terveystutkimuksissa kesällä, koska omiin sormiin Ruun oikea polvi oli vähän turvonneen tuntuinen. Ja olihan se vähän turvoksissa ja samalla huomattiin, että ylhäällä iso poskihammas olisi ehkä poistettavassa kunnossa, tai ainakin sitä pitäisi tsekata tarkemmin. Polven parempi hoito tehtäisiin loppukesästä eri reissulla, muuten ei erityistä huonoa terveydessä todettu.

Seuraavaksi käytiin tsekkaamassa hampaat, pieniä etuhampaita otettiin pois kaksi (toinen jostain oudosta syystä oli tuoreeltaan katkennus, niin sen jämät poistettiin samalla), mutta poskihampaat saivat jäädä. Hammaskivet poistettiin, mutta sitä ei ollut mahdottoman paljon. 

Hampaiden hoidosta meni korkeintana pari kuukautta, kun käytiin Tampereella alkusyksystä hoitamassa suunnitellusti polvea. Silti suurena yllätyksenä Ruulta kuuluikin selkeä sivuääni sydämestä! Oireita ei onneksi ollut, mutta jossain kohti kannattaisi tsekata sydämen tila tarkemmin.




Polven hoidosta kului juuri sopivasti varoajat umpeen ja myös Ruu kävi Rally-tokon SM-kisoissa Turussa edustamassa joukkuettamme voittajaluokassa. Treenit jäivät kyllä vähän vähälle ja sitä parasta fiilistä ei ehditty saavuttaa. Ohjaaja teki tietämättään virheitä ja hypystä Ruu ajautui kovasta yrityksestä huolimatta ohi, joten loppupisteitä jäi 92 ja sillä oltiin kuitenkin hienosti sijalla 5! Ja bonuksena upeasti joukkuepronssia!

Suunnitelmana oli osallistua vielä noutajien rally-kisoihin, mutta korona hiljensi kaiken. Metsästykseen en Ruuta enää ottanut, koska pyrin vähän säästelemään muorikoiraa ja välttämään suurta fyysistä rasitusta. Sopivissa kohti Ruu sai kuitenkin hengailla mukana ja auttaa riistan kantamisessa. Ja nämä oli varmasti Ruun vuoden kohokohtia 💗




Myös Ruu kokeili loppusyksystä peltojälkeä, mutta kovin hienosti ei kyllä sujunut. Ruu oli jo edellisenä vuotena jotenkin häslä eikä keskittynyt. Tuntui, että inhosi esineitä jäljellä ja pyrki lähinnä juoksemaan jäljen korkealla nenällä läpi. Aloin kovasti miettiä, että kuormittaako haistelu sydäntä paljon ja johtuuko huono työskentely siitä? Ajan saaminen vähän venyi, mutta loppuvuodesta ehdittiin vielä tsekata sydän kunnolla. Huojentavaa oli, että vaikka siellä oli läppävuoto, niin sydän toimii edelleen hyvin eikä ole suurentunut yhtään. Normaalia elämää saa ja pitääkin jatkaa. Kontrolloidaan tilanne tarpeen mukaan.

Eli aika terveysmurhepainotteinen vuosi oli Ruulla, mutta onneksi ei liian vakavia asioita. Kaikkien kanssa pärjätään ja olen onnellinen, että seikkailut jatkuvat myös Muori-koiran kanssa.