perjantai 30. kesäkuuta 2017

Synttäreitä

Seitsemän vuotta sitten...



...ja seitsemän vuotta myöhemmin.




Mihin tämä aika on mennyt? 




Paljon paljon onnea Pikku-Ruu ja koko B-pentue!

Synttäreitä vietettiin Puttaalla ja sankari sai oman toiveensa mukaisesti paljon halauksia ja silityksiä. Mummi oli hankkinut uuden lelunkin, lintuaiheisella teemalla tietenkin. Kävimme leikkimässä uimarannalla, jossa sankari nautti äärimmäisen paljon hiekan kaivamisesta, rannassa läträämisestä ja hepuloinneista. Puuhastelujen jälkeen halaukset ja silittelyt yltyivät sitten ihan kunnon hemmotteluhoidoksi ja käytiin paikat läpi hieroen ja hoitaen. Päivä kruunattiin ihanalla herkkuillallisella jälkiruokineen kaikkineen. Kyllä sankari tuntui nauttivan. Ansaitusti <3


Ihan virallisen päivän poseeraus. Taattua kännykkälaatua.


Ruun lisäksi myös Hänen Pöyhkeytensä on tullut merkittävään ikään ja ikä mitataan jatkossa vuosina. Tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, mutta varmasti ensimmäinen vuosi on pulkassa.
Onnea Spooky 1v!

Ihme Kisusta ei ole tuoretta kuvaa, mutta eipä se ulkonäkö ole tästä muuttunut.



torstai 15. kesäkuuta 2017

NOME-B AVO2

Tokon SM-kisojen jälkeen ollaan keskitytty lähinnä kuntoilemaan. Kokeisiin ei pitänyt vielä osallistua, kun siihen pukkasi tulemaan päällekäin vähän ulkomaan lomareissua. Mutta sitten jotenkin ihmeellisesti sain kai kieroiltua järjestettyä niin, että tuli mahdollista yrittää saada koepaikkaa taas riistojen etsintään. Ilmoittauduin viimeisenä mahdollisena päivänä varmana siitä, että koepaikkaa ei saada. Ja sitten kuitenkin saimme. Niin super hienoa! Treenattu ei oikein ehditty, reissussa olin juuri ennen koetta neljä päivää, kotona la-su yönä puolen yön jälkeen ja reippaana taas koepaikalla sunnuntaiaamuna ennen klo 8. Paikan päällä sai todeta, että lomareissun aikana esiin ovat ilmestyneet itikat. Nice.

Siis saimme paikan Pieksämäelle NOME-B kokeeseen, Savon Nuuskujen toimiessa järjestäjinä. Olimme aamupäiväryhmän neljäs koirakko. Tuomarina Tuija Hukkanen ja koe kulki näin;

Ensin aloitettiin passityöskentelyllä, eli ilman hihnaa paikoillaan sillä aikaa, kun edellinen koirakko suoritti maaohjauksen. Tämän jälkeen tuomari antoi edelliselle koirakolle vielä palautteen, jonka jälkeen lähdimme metsästä rantaan. Matkalla tuli rannassa vesiohjaus-tehtävän laukaus. 

Vesiohjaus oli pituudelta ehkä jotain 60m? Vasemmalla oleva maa-alue oli hakualuetta, jonne koiraa ei saanut eikä todellakaan kannattanut laskea. Oikealla näkyy pieni kivi, jonka oikealla puolella oli houkutuslintuja häiriönä (eivät näy kuvassa). Kohteena kuvassa näkyvä yksinäinen pieni puu (ruksi) vedessä, sen juurella lokki.


Ruu lähti tosi hyvin uimaan. Otti suuntaa hieman kiveä kohti ja sitten huomasi houkutus linnut. Ohjasin pari kertaa vaihtamaan suuntaa ja se onnistui tosi hienosti. Sain ohjattua Ruun melko helposti puun luokse, se oli tällä erää niin ihanan kuuliainen ohjattava, niin kuin se yleensä onkin. Tuomari kehui palautteessaan, että oli tosi hienoa katsoa vesiohjaustamme.


Sitten siirryttiin tekemään hakua. Minä seisoin kuvassa näkyvän kiven päällä, josta lähettelin koiraa etsimään. Maasto oli isolta alalta tosi raskaskulkuinen, erittäin märkä ja upottava. Ruu toi ensin tuolta metsän (joka oli oikeasti kuulemma saari) vasemman nurkan takaa lokin (nro1). Sitten helppo kaislikko löytö vasemmalta (nro2). Sitten etsi toooosi pitkään kolmatta, pyöri pitkään aivan kuvan vasemmassa ylänurkassa tuon ruskeana näkyvän korkean kaislikon luona, jossa olisi ollut lokki, mutta jostain syystä se ei sieltä noussut. No, löysi sitten vähän yllättäen tuosta hötteiköstä variksen (nro3), joka oli kuulemma vähän jossain pienessä kuopassa. En ollut saanut Ruuta etenemään kunnolla tuonne metsään/saareen, vaikka se siellä rajalla oli käynytkin ja jopa vähän metsän puolella, ilman tulosta. Seuraavalla lähetyksellä se sinne onneksi eteni ja jopa riittävän pitkälle, että löysi variksen. 

Hakualuetta
Jälkiviisaus on paras viisaus. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ehkä paras ratkaisu katkaista haku tähän onnistuneeseen löytöön metsästä/saaresta. Selvästi nimittäin näki, että työskentely oli vähän tahmeaa ja ei niin tehokasta. Mutta sitä ajatteli, että jospa se lamppu olisi syttynyt ja koira edennyt metsään uudestaan. Lähetin samalla tavalla, samoilla vihjeillä. Ruu kurvasi heti oikealle kaislikkoon rämpimään. Siellä se porskutti ja kömpi menemään, selvästi mietti jos olisi ohjaustehtävän luota löytänyt lisää riistaa. Turhauttavaa, sillä se oli kyllä käynyt tuolla alueella jo aikaisemminkin, nyt olisi pitänyt etsiä muualta. Riistaakin oli vielä vaikka kuinka tarjolla. Lopulta päätin kutsua koiran sieltä pois ja tuomari oli tässä vaiheessa kanssani samaa mieltä. 
Jos itse jättää haun "kesken", niin saako silti koetta jatkaa seuraavaan tehtävään? Täytyy selvittää jatkon varalta.


Seuraavaksi käännyttiin hakuruudun kiven päällä ympäri ja suoritettiin kaksoismarkkeeraus. Heitot eivät olleet ihan linjassa, mutta hyvin kapealla kulmalla. Linnut lensi veneestä (V-kirjain), ampuja oli maalla. Ensin lensi lokki (nro1) selkeämmin veden puolelle, mutta kaislikkoon ja toisena lensi sorsa (nro2) ja selvästi taas lähemmäs metsää ja maata, aivan vesirajassa. Matkalla koiran piti ylittää vesiohjauksen lähtöpaikka, kuvassa nuoli osoittaa vesiohjauksen suuntaa.

Ruu nouti ensin sorsan suoraviivaisesti aika lailla ranta viivaa pitkin. Lokille lähti tosi hyvin, veden kautta uimalla, mutta vähän pää nousi vedestä ja kuikuili, jotain se mietti. Piti kuitenkin suunnan ja oli sillä selvä ajatus. Varalta kysyin tuomarilta, että jos koira nyt eksyy, niin saanko auttaa sen perille opetusmielessä. Ohjaajalla oli siis epävarmuutta ilmassa, mutta Ruu hoiti homman hienosti ja lokki tuli talteen.


Kaksoismarkkeeraus

Tämän jälkeen odoteltiin ihan hetki ja sitten suoritimme vielä maaohjauksen, jonka aikana seuraava koirakko suoritti oman passi vuoronsa. Maaohjaus oli tosi helppo, noin 20m matka ja...no tosi tosi helppo. Ruu eteni suoraan ja pulu (ruksi kuvassa) tuli talteen.


Maaohjaus

Näillä suorituksilla tienasimme jälleen AVO2 tuloksen. Olen ihan huisin iloinen, onnellinen ja tyytyväinen meidän suoritukseen. Tuntuu edelleen uskomattomalta, että me oikeasti ollaan kisattu avoimessa luokassa ja onnistuttu niin hyvin. Monta raatoa tallessa. Kaiken Ruu kantaa perille varmasti raskaasta ja vaikeasta maastosta huolimatta. Suoraan käteen maalta ja vedestä. On hassua, että ykköstulokset on kaikissa kokeissa jäänyt kiinni haku-tehtävästä. Luulin aina, että me ei osata markkeerauksia. Hassua.


Työmyyräni <3