keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toko SM-kisat Vantaalla

Niin on jälleen tottelevaisuuden SM-kisat takanapäin. Koskaan aikaisemmin ei olla osallistuttu näihin kisoihin (tai ehkä mihinkään kisoihin?) näin vähäisellä treenaamisella. Aiemminkin jo totesin, että koko kevät ja erityisesti toukokuu ovat olleet super kiireisiä. Mutta hei, ainakaan ei pipo kiristynyt missään vaiheessa ennen koetta. Treenaamattomuudella oli paljon enemmän hyvää kuin huonoa vaikutusta.


Reissuun lähdettiin jo perjantai-iltapäivänä. Yövyttiin jälleen Korsossa, jonne iso iso kiitos. <3 Kisapaikalla oltiin hirmu ajoissa, jo heti kahdeksan jälkeen aamulla. Siitä toimitettiin ensin kisakirjaa oikeaan paikkaan ja käytiin läpi ilmoittautuminen ja ell tarkistus. Sitten ängettiin tunkeilijoina vieraaseen telttaan, jossa oli varsin ystävällinen ja lämmin vastaanotto. Kiitos siitäkin! Ruulle en ollut varannut mitään häkkiä, vain oma peti makuupaikkana. Koko päivän se hengasi mukana kehien vierellä, välillä huilattiin porukalla teltassa ja pari kertaa se huilasi siellä yksinänsä. EVL:ssä kisaajia oli 58 ja me startattiin suoritusvuorolla 48. Odottelua, odottelua, odottelua.

Kaikesta odottelusta huolimatta Ruu oli hirmuisen iloisella ja hyvällä mielellä. Oikein erityisen iloisella mielellä. Liikkeet suoritettiin neljässä eri kehässä.

Ensimmäisessä kehässä ruutu, tunnari, zeta ja tuomarina Ralf Björklund.

Ruutu: 8 - Eteenmeno onnistui upeasti. Niin upeasti <3. Ruutuun lähtiessä harhautui kohti zetan merkkejä, tajusi onneksi itse virheensä ja korjasi ruutuun, jonne meni vasemmasta sivusta. Hyvä stoppi, maahan ok. Vierelle tuli kivasti, mutta loppu pa taisi olla vähän hidas.


Eteenmenoon lähdössä. Ruu odottaa kovasti lupaa jo lähteä, onneksi se malttoi odottaa...

Upeasti ympyrässä <3

Ja ruudusta vierellä. 

Tunnari: 8 - Reippaasti kapuloille, poimi oman heti sille osuttuaan, reipas vauhti takaisin. Luovutus voisi olla reippaampi.

Tarkkana tunnistusnoudossa

Löytyi! Kiireesti takaisin.

Zeta: 7 - Järjestys M - S - I. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampi, seisominen ja istuminen onnistui nyt hyvin, mutta istumisen asento oli kyllä tosi vino.




Siitä jatkettiin suorillaan seuraavaan kehään, jossa luoksetulo, kaukot, ohjattu. Tuomarina Aino Juhantalo.

Luoksetulo: 6½ - Vauhti oli super hyvä, mutta stopit super huonot. Ruu vain iloisena valui ja valui...


Ja tästä sen näette. Pienen noutajan iloa. Ruu ei ole kuvasta päätellen koskaan kuullutkaan luoksetulon stopeista. :D

Kaukot: 9 - Järjestys I - S - I - M - S - M. Vähän haparointia kuuntelemisessa, vilkuili yleisöön ja melkein missasi S-I käskytyksen... I-M vaihdossa oli tekniikka haparointia, mutta ei edennyt.

Ohjattu nouto: 8½ - Reipas merkki, ok stoppi. Vauhdikas nouto <3 <3 Luovutuksessa jäi super taakse ja sitä kautta tosi vinoon. Mutta ihana vauhti <3




Ja seuraavaksi viimeiseen yksilöliike kehään, jossa hässäkkä ja seuraaminen. Tuomarina Pirkko Bellaoui.

Hässäkkä: 0 - Aivan super mahtava kierto!!! Törppö oli kohti yleisöä ja treeneissä Ruu ei uskaltanut kiertää, vaikka oli tuttuja taustalla. Nyt meni lujaa ja niin suoraan. Upea! Stoppina maahan ja sekin sujui hyvin. Sitten tapahtui se perinteinen. Lähti tosi lujaa kapulalle, ei saanut sitä kyytiin ja kompuroi ja ajautui ohi esteen. 


Ehdottomasti Ruun paras kierto tähän asti! <3




Seuraaminen: 8½ - Tuomari kehui seuraamista ja peruutusta, mutta harmitteli vinoja perusasentoja. Seuraaminen tuntui itsestä ihan kivalle, mutta videolla perusasennot ei minusta toimineet niin hyvin kuin treeneissä on onnistunut.



Viimeisenä oli paikallaolo-hässäkät. Tuomarina Timo Pussinen.

Istuminen: 9½ - Avustaja tiesi kertoa, että 10s ennen ajan päättymistä oli inasen liikauttanut tassuja kohti piiloa. 

Maahanmeno + luokse: 9 - Ruu oli viimeinen maahan menijä ja ensimmäinen luokse tulija. Maahanmeno onnistui! (meidän tasolle hyvin, muiden mielestä on vielä hidas) Ja luoksetulon laukkasi melkein loppuun asti! Eli sekin onnistui meille tosi kivasti, koska Ruun on niin vaikea olla ensimmäinen rivistä lähtijä.  

Yhteensä tienattiin EVL2 tulos 227p. Sijoitus 42/48.
Me edustimme tällä kertaa Labradorinnoutaja kerhoa, joka sijoittui joukkuekisassa upeasti sijalle 11/42!!! Upeita labradoreja toko-maailmassa, paljon paljon onnea!

Ilman hässäkän nollaa olisi saatu ykköstulos, mutta finaaliin asti se ei silti olisi riittänyt, sillä tänä vuona oli tosi kova tasoinen koe. Kakkostuloksesta huolimatta tämä koe oli ehdottomasti fiilikseltä ja tekemiseltä tämän vuoden paras! Vaikka odottelua oli tosi paljon, niin Ruu jaksoi tehdä ihan törkeän hienosti töitä! Oli ihan superihanaa kehissä ja moni vaikea asia onnistui.

Viime vuodesta opin, että häkissä odottelu ei sopinut Ruulle. Tällä kertaa se sai odotella minun kanssa kehän reunalla tai teltassa ja se tuntui sopivan sille paremmin kuin hyvin. Tämän vuoden suurin opetus tuli hässäkässä. Jatkossa ehkä kuitenkin kannattaa antaa koiran tulla lähelle kapuloita ennen stoppaamista, niin koira ei ehdi kerätä vauhtia kapulan poimintaan. Ainakin, jos koordinaatio on alentunut ja riski ryssiä kapulan nosto suuri. Tätä voi jatkoon miettiä.

Seuraavaksi hengähdetään tokosta ja keskitytään noutaja juttuihin. Seuraava raatokoe on jo tulossa. Heinäkuussa on noutajien mestaruustoko ja syksyllä piirinmestaruus toko, joihin olisi alustava ajatus osallistua. Viimeistään loppusyksystä käydään Juha-sedän luona ja mietitään sen jälkeen jatkoja. Olen vähän miettinyt, että jos me tämä toko hiljalleen jätettäisiin enemmän taka-alalle. Paitsi jos meno ja fiilis on jatkossa tämän tasoista, niin harkitaan uudelleen. Mietitään.

Kiitos tutuille, joita nähtiin kisoissa! Oli ihana nähdä! Onnea vielä tutuille ja hienoille tuloksille ja upeille onnistumisille. Kiitos Tiinalle ja Jennille kuvista <3 <3 <3. Kiitos Marika seurasta, kuvauksesta ja kaikesta. <3 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Raatoja hukassa

Kamalan kiireinen kevät ja erityisesti toukokuu. Työt ja töihin liittyvä isompi koulutus (alkanut jo viime syksynä) ovat vaatineet tiukasti huomiota ja panostusta, joten aika on ollut tosi rajallista. Tästä huolimatta bongasin facesta ilmoituksen vapaista avoimen luokan paikoista NOME B-kokeeseen ja laitoin ekstempore viestin menemään. Eihän me sinne kuitenkaan päästä mukaan, kyllä paikat on menneet jo muille. Sitten tulikin viesti, että paikka olisi tarjolla. No mennään sitten, ei noihin turhan usein tule päästyä osallistumaan. Sitten muistin, että olin alunperin hylännyt kaikki vaihtoehdot nome kokeista ennen tokon SM-kisoja, ettei mikään pilaisi osallistumista niihin. Ja nyt kuitenkin menossa lintuja etsimään. Siis käytännössä tässä ei ole mennyt mikään niin kuin olin suunnitellut tai ajatellut. Perus meininki.

Siis viikko sitten lauantaina suunnattiin Hauholle NOME-B kokeeseen ja avoimeen luokkaan. Me startattiin iltapäiväryhmässä ja koko kokeen viimeisenä koirakkona. Tuomarina Pasi Majuri.

Koepaikka oli järven rannassa, kuivaa kaislikkoa ja heinää. Tuuli onneksi järveltä, että ihan tyynessä säässä ei tarvinnut tehdä hommia.

Aloitettiin haku-ruudulla, joka oli isolta alalta kuivalla maalla, korkeaa kaislikkoa enimmäkseen, mutta myös ranta- ja vesialue mukana. Ruulla kesti aika kauan saada ensimmäinen riista ylös...enteili sitä, että vaikea tulisi olemaan. Mutta palauti sieltä sitten se eka riista.


Ensimmäinen riista tallessa. Kuvassa näkyy hyvin haku-ruutua. Tuommoista korkeaa kaislikkoa.


Sitten jatkettiin rantaan, jossa tehtiin haku-aluetta vastapäätä linjamarkkeeraus. Markkeeraukset tehtiin lokeilla, isot selkeät heitot, jotka näkyi hyvin. Ruu vähän nyki vierellä, intoa mennä kröhöm, mutta pysyi paikoillaan ja malttoi odottaa. Ensimmäisen linnun nouti ihan viivasuoraan ja tarkasti. Toisen linnun muisti hyvin ja eteni hienosti alueelle. Ruun tyyliin hakeutui reilusti tuulen alapuolelle tuonne pienille takapuskille asti (ruksin oikealta puolelta, kun tuuli tuli vasemmalta järveltä) ja paikansi sieltä riistan. Tehtävää varmasti vaikeutti kaikkien muiden heittojen hajujäljet. Mutta upeaa Ruulta! Selvitti linjamarkkeerauksen <3


Linjamarkkeeraus. Sininen nuoli on heittäjä, valkoinen nuoli näyttää lokin lentoa ja ruksin kohdalle suunnilleen heitot tulivat, toinen lähemmäs ja toinen kauemmas.

Tämän jälkeen palattiin hiukan vielä enemmän rantaan, jossa tehtävänä ohjaus viistosti rantaviivaa seuraten. Kun Ruu palautti viimeistä lokkia markkeerauksesta tuli ohjauksen laukaus. Ruu lähti siis älyttömän hyvin linjalle. Ruu pysähtyy suunnilleen tuossa, missä on menossa kuvassa. Sitten se ohjauksesta huolimatta hakeutui rantaan kuivalle maalle markkeerauksia kohti. Jouduin kutsumaan takaisinpäin ja ohjaamaan rantaan uudestaan. Tämä tehtävä oli todella monelle koiralle vaikea, kun periaatteessa markkeeraus ja linja jäivät melko tiukkaan kulmaan toisiinsa nähden. Mutta minusta ihan sopiva vaikeus ja meidän olisi pitänyt handlata tämä kyllä paremmin. Me osataan tämä paremmin kuin miten se meni. Kun sain Ruun vähän pidemmälle eteenpäin ja ohjasin vielä eteen, niin Ruu kääntää ensin päätä ja katselee, että niin minne tässä pitäisi muka mennä. Sitten se paikantaa kohteen (on jo niin lähellä) ja etenee lopun matkaa riistalle. Tämä saattoi tietysti naurattaa yleisöä ja tuomaria...

Siis vesiohjauksia rannassa tarvitaan enemmän. Vaikeutta lisäsi ehkä se, että vesi oli koko ajan kahlattavaa, melko syvää, mutta ei ihan uitavaa kuitenkaan. Uskoisin, että jos olisi joutunut uimaan, olisi ollut kuuliaisempi. Nyt se karkasi "helpommalle" reitille rantaan. Tuomari sanoi ennen suoritusta, että näytä hänelle, että koira on hallinnassa ja tottelee ohjausta. Tämä johtui siitä, että moni koira oli aika tottelematon ja lopulta ajautui riistalle tuulen avulla. No Ruu ainakin meni riistalle ohjattuna ja kuulemma tuomari oli kovasti tykännyt Ruun ohjattavuudesta, mutta itse olen vähän ankarampi ja oltaisiin kyllä pystytty niin paljon parempaankin suoritukseen. Jos me ollaan vaan vähän ruosteessa....


Ohjaus, olisikohan matkaa jotain 60m? Markkeeraukset jää siis oikealle puolelle maalle. Ruksi näyttää linjaa mitä olisi pitänyt edetä koko matka. Ruu lähti niiiiin hyvin ja suoraan, miksi päästin sen rannalle? Olisi pitänyt olla tiukempi ja vaatia pysymään vedessä. 


No sieltä tuli tavi talteen pyykkipoikineen päivineen. Ei tarvinnut järjestäjien enää käydä sitä hakemassa. Seuraava tehtävä oli yksinkertainen ykkösmarkkeeraus avoveteen. Tämäkin tehtiin lokilla, jotta näkyi varmasti. Tehtävässä haluttiin katsoa, että koira oikeasti ui. Noudolle tuli matkaa kuulemma 75-85m, eli aikasta pitkä matka. Mutta puolet siitä koirat joutuivat kahlaamaan ennen kuin vesi syveni uitavaksi. Hiukan jännitin, että riittääkö Ruulla usko. Pelkäsin, että se kahlattuaan puoleen väliin alkaa kysellä, että vielä jatketaan eteenpäin. Pöh ja pah, Ruu eteni suoraan ja haki lokin talteen. <3

Ykkösmarkkeerausta hakemaan. 

Sitten vain jatkettiin haku-ruutua. Kuvassa näkyy haku-alueen rantaosa. Ruun tyyli työskennellä haussa on sellainen, että jos maasto on kovin peittävä, se tulee käymään näkösällä, että näkee minun olevan tallessa. Se jatkaa tästä itsenäisesti työskentelyä. Mutta nyt sen työskentely oli vähän tehotonta, ainakin kun vertasi muihin. Todennäköisesti loppui kunto kesken ja haju-työskentely kärsi siinä sitten vielä lisää. Oli siellä hyvääkin, mm. levitti itse etsintää tuonne veteen, sai rannan tuntumasta hajun, jota seurasi tuonne kaislikon kärkeen asti (ruksi). Palkkautui sieltä saamalla riistan talteen. Kompastukseksi jäi kuivan maan haku, josta Ruu ei löytänyt tarpeeksi riistaa. Olisikohan ollut niin, että kaislikko ei houkuttanut? En tiedä. Ei olla aiemmin tuommoisessa kaislikossa mitään etsitty.


Haku-alueen rantaosaa. Ruu palauttaa lokkia, jonka löysi vedestä kaislikon päästä (ruksi).

Viimeiseen haku-tehtävään asti oltiin kenties kiinni ykköstuloksessa, mutta tällä erää työskentely jäi taas puutteelliseksi. Työskentelyaikaa oli kyllä riittävästi, ei vaan jaksettu enää. Jatkossa harjoitellaan vaikeampaa etsintää.

Lopputuloksena siis AVO2 tulos. Olen meihin hurjan tyytyväinen, sillä kunto ei ole missään nimessä kohdillaan ja viimeaikoina se mitä on ehditty treenata, on treenattu tokoa. Ehdittiin me sentään ennen koetta tehdä yksi treeni riistoilla, mutta taso oli alokasta, ajatuksena vain mukavaa hyvän mielen tekemistä. Koe oli kokonaisuutena ihan hurjan kiva, kaikki tehtävät suoritettavissa ja mukavia. Saatiin paljon onnistumisia, joista vaan jaksan olla aina niin onnellinen. Sitäpaitsi, jos tässä heti ykköset kerättäisiin niin en tiedä päättyisikö nomeura sitten siihen? Voittajaluokka pelottaa niin paljon vielä, että ihan mielellään harrastetaan avoimessa luokassa, jossa saadaan onnistumisia ja hyvää mieltä. Me ei hikipäässä tuloksia tahkota, me harrastetaan leppoisin mielin niin, että molemmilla on kivaa.

Loppuun vielä tuomarin kommentit pöytäkirjasta:

Haku: Ensimmäinen osa: aloittaa vauhdikkaasti löytäen varsin nopeasti ranta-alueen riistan. Toinen osa: Kattaa hyvin aluetta, mutta varsinkin kuivan maanosuus jää hieman tehottomaksi.

Ohjattavuus: Lähtee hyvin osoitettuun suuntaan, harhautuu matkalla ranta-alueelle. On kuitenkin hyvin ohjaajansa hallinnassa koko tehtävän ajan ja saadaan ohjattua riistalle.

Paikallistamiskyky: Maalla: Havaitsee molemmat pudotukset, jotka noutaa varsin suoraviivaisesti. Vesi: Suoraviivainen suoritus.

Riistan käsittely: Moitteetonta, hyvät luovutukset.

Passityöskentely: Hyvin ohjaajan hallinnassa siirtymätilanteissa.

Muut ominaisuudet: Laukausvarma.

Yleisvaikutelma: Miellyttävällä tyylillä työskennellyt koira, joka suorittaa erittäin hyvät paikallistamis- ja ohjaustehtävät. Lievä tehon puute hakutyössä vaikuttaa tänään palkintosijaan alentavasti.