Raatoja hukassa

Kamalan kiireinen kevät ja erityisesti toukokuu. Työt ja töihin liittyvä isompi koulutus (alkanut jo viime syksynä) ovat vaatineet tiukasti huomiota ja panostusta, joten aika on ollut tosi rajallista. Tästä huolimatta bongasin facesta ilmoituksen vapaista avoimen luokan paikoista NOME B-kokeeseen ja laitoin ekstempore viestin menemään. Eihän me sinne kuitenkaan päästä mukaan, kyllä paikat on menneet jo muille. Sitten tulikin viesti, että paikka olisi tarjolla. No mennään sitten, ei noihin turhan usein tule päästyä osallistumaan. Sitten muistin, että olin alunperin hylännyt kaikki vaihtoehdot nome kokeista ennen tokon SM-kisoja, ettei mikään pilaisi osallistumista niihin. Ja nyt kuitenkin menossa lintuja etsimään. Siis käytännössä tässä ei ole mennyt mikään niin kuin olin suunnitellut tai ajatellut. Perus meininki.

Siis viikko sitten lauantaina suunnattiin Hauholle NOME-B kokeeseen ja avoimeen luokkaan. Me startattiin iltapäiväryhmässä ja koko kokeen viimeisenä koirakkona. Tuomarina Pasi Majuri.

Koepaikka oli järven rannassa, kuivaa kaislikkoa ja heinää. Tuuli onneksi järveltä, että ihan tyynessä säässä ei tarvinnut tehdä hommia.

Aloitettiin haku-ruudulla, joka oli isolta alalta kuivalla maalla, korkeaa kaislikkoa enimmäkseen, mutta myös ranta- ja vesialue mukana. Ruulla kesti aika kauan saada ensimmäinen riista ylös...enteili sitä, että vaikea tulisi olemaan. Mutta palauti sieltä sitten se eka riista.

Ensimmäinen riista tallessa. Kuvassa näkyy hyvin haku-ruutua. Tuommoista korkeaa kaislikkoa.

Sitten jatkettiin rantaan, jossa tehtiin haku-aluetta vastapäätä linjamarkkeeraus. Markkeeraukset tehtiin lokeilla, isot selkeät heitot, jotka näkyi hyvin. Ruu vähän nyki vierellä, intoa mennä kröhöm, mutta pysyi paikoillaan ja malttoi odottaa. Ensimmäisen linnun nouti ihan viivasuoraan ja tarkasti. Toisen linnun muisti hyvin ja eteni hienosti alueelle. Ruun tyyliin hakeutui reilusti tuulen alapuolelle tuonne pienille takapuskille asti (ruksin oikealta puolelta, kun tuuli tuli vasemmalta järveltä) ja paikansi sieltä riistan. Tehtävää varmasti vaikeutti kaikkien muiden heittojen hajujäljet. Mutta upeaa Ruulta! Selvitti linjamarkkeerauksen <3

Linjamarkkeeraus. Sininen nuoli on heittäjä, valkoinen nuoli näyttää lokin lentoa ja ruksin kohdalle suunnilleen heitot tulivat, toinen lähemmäs ja toinen kauemmas.

Tämän jälkeen palattiin hiukan vielä enemmän rantaan, jossa tehtävänä ohjaus viistosti rantaviivaa seuraten. Kun Ruu palautti viimeistä lokkia markkeerauksesta tuli ohjauksen laukaus. Ruu lähti siis älyttömän hyvin linjalle. Ruu pysähtyy suunnilleen tuossa, missä on menossa kuvassa. Sitten se ohjauksesta huolimatta hakeutui rantaan kuivalle maalle markkeerauksia kohti. Jouduin kutsumaan takaisinpäin ja ohjaamaan rantaan uudestaan. Tämä tehtävä oli todella monelle koiralle vaikea, kun periaatteessa markkeeraus ja linja jäivät melko tiukkaan kulmaan toisiinsa nähden. Mutta minusta ihan sopiva vaikeus ja meidän olisi pitänyt handlata tämä kyllä paremmin. Me osataan tämä paremmin kuin miten se meni. Kun sain Ruun vähän pidemmälle eteenpäin ja ohjasin vielä eteen, niin Ruu kääntää ensin päätä ja katselee, että niin minne tässä pitäisi muka mennä. Sitten se paikantaa kohteen (on jo niin lähellä) ja etenee lopun matkaa riistalle. Tämä saattoi tietysti naurattaa yleisöä ja tuomaria...

Siis vesiohjauksia rannassa tarvitaan enemmän. Vaikeutta lisäsi ehkä se, että vesi oli koko ajan kahlattavaa, melko syvää, mutta ei ihan uitavaa kuitenkaan. Uskoisin, että jos olisi joutunut uimaan, olisi ollut kuuliaisempi. Nyt se karkasi "helpommalle" reitille rantaan. Tuomari sanoi ennen suoritusta, että näytä hänelle, että koira on hallinnassa ja tottelee ohjausta. Tämä johtui siitä, että moni koira oli aika tottelematon ja lopulta ajautui riistalle tuulen avulla. No Ruu ainakin meni riistalle ohjattuna ja kuulemma tuomari oli kovasti tykännyt Ruun ohjattavuudesta, mutta itse olen vähän ankarampi ja oltaisiin kyllä pystytty niin paljon parempaankin suoritukseen. Jos me ollaan vaan vähän ruosteessa....

Ohjaus, olisikohan matkaa jotain 60m? Markkeeraukset jää siis oikealle puolelle maalle. Ruksi näyttää linjaa mitä olisi pitänyt edetä koko matka. Ruu lähti niiiiin hyvin ja suoraan, miksi päästin sen rannalle? Olisi pitänyt olla tiukempi ja vaatia pysymään vedessä. 

No sieltä tuli tavi talteen pyykkipoikineen päivineen. Ei tarvinnut järjestäjien enää käydä sitä hakemassa. Seuraava tehtävä oli yksinkertainen ykkösmarkkeeraus avoveteen. Tämäkin tehtiin lokilla, jotta näkyi varmasti. Tehtävässä haluttiin katsoa, että koira oikeasti ui. Noudolle tuli matkaa kuulemma 75-85m, eli aikasta pitkä matka. Mutta puolet siitä koirat joutuivat kahlaamaan ennen kuin vesi syveni uitavaksi. Hiukan jännitin, että riittääkö Ruulla usko. Pelkäsin, että se kahlattuaan puoleen väliin alkaa kysellä, että vielä jatketaan eteenpäin. Pöh ja pah, Ruu eteni suoraan ja haki lokin talteen. <3

Ykkösmarkkeerausta hakemaan. 

Sitten vain jatkettiin haku-ruutua. Kuvassa näkyy haku-alueen rantaosa. Ruun tyyli työskennellä haussa on sellainen, että jos maasto on kovin peittävä, se tulee käymään näkösällä, että näkee minun olevan tallessa. Se jatkaa tästä itsenäisesti työskentelyä. Mutta nyt sen työskentely oli vähän tehotonta, ainakin kun vertasi muihin. Todennäköisesti loppui kunto kesken ja haju-työskentely kärsi siinä sitten vielä lisää. Oli siellä hyvääkin, mm. levitti itse etsintää tuonne veteen, sai rannan tuntumasta hajun, jota seurasi tuonne kaislikon kärkeen asti (ruksi). Palkkautui sieltä saamalla riistan talteen. Kompastukseksi jäi kuivan maan haku, josta Ruu ei löytänyt tarpeeksi riistaa. Olisikohan ollut niin, että kaislikko ei houkuttanut? En tiedä. Ei olla aiemmin tuommoisessa kaislikossa mitään etsitty.

Haku-alueen rantaosaa. Ruu palauttaa lokkia, jonka löysi vedestä kaislikon päästä (ruksi).

Viimeiseen haku-tehtävään asti oltiin kenties kiinni ykköstuloksessa, mutta tällä erää työskentely jäi taas puutteelliseksi. Työskentelyaikaa oli kyllä riittävästi, ei vaan jaksettu enää. Jatkossa harjoitellaan vaikeampaa etsintää.

Lopputuloksena siis AVO2 tulos. Olen meihin hurjan tyytyväinen, sillä kunto ei ole missään nimessä kohdillaan ja viimeaikoina se mitä on ehditty treenata, on treenattu tokoa. Ehdittiin me sentään ennen koetta tehdä yksi treeni riistoilla, mutta taso oli alokasta, ajatuksena vain mukavaa hyvän mielen tekemistä. Koe oli kokonaisuutena ihan hurjan kiva, kaikki tehtävät suoritettavissa ja mukavia. Saatiin paljon onnistumisia, joista vaan jaksan olla aina niin onnellinen. Sitäpaitsi, jos tässä heti ykköset kerättäisiin niin en tiedä päättyisikö nomeura sitten siihen? Voittajaluokka pelottaa niin paljon vielä, että ihan mielellään harrastetaan avoimessa luokassa, jossa saadaan onnistumisia ja hyvää mieltä. Me ei hikipäässä tuloksia tahkota, me harrastetaan leppoisin mielin niin, että molemmilla on kivaa.

Loppuun vielä tuomarin kommentit pöytäkirjasta:

Haku: Ensimmäinen osa: aloittaa vauhdikkaasti löytäen varsin nopeasti ranta-alueen riistan. Toinen osa: Kattaa hyvin aluetta, mutta varsinkin kuivan maanosuus jää hieman tehottomaksi.

Ohjattavuus: Lähtee hyvin osoitettuun suuntaan, harhautuu matkalla ranta-alueelle. On kuitenkin hyvin ohjaajansa hallinnassa koko tehtävän ajan ja saadaan ohjattua riistalle.

Paikallistamiskyky: Maalla: Havaitsee molemmat pudotukset, jotka noutaa varsin suoraviivaisesti. Vesi: Suoraviivainen suoritus.

Riistan käsittely: Moitteetonta, hyvät luovutukset.

Passityöskentely: Hyvin ohjaajan hallinnassa siirtymätilanteissa.

Muut ominaisuudet: Laukausvarma.

Yleisvaikutelma: Miellyttävällä tyylillä työskennellyt koira, joka suorittaa erittäin hyvät paikallistamis- ja ohjaustehtävät. Lievä tehon puute hakutyössä vaikuttaa tänään palkintosijaan alentavasti.