sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Vuosi 2020

Blogi on ollut hiljainen, koska korona perui loppuvuoden kokeet ja kaikki vähän lässähti. Jäätiin vaan puuhastelemaan. Ja toisaalta loppuvuosi hujahti kuitenkin nopeasti, joulu ja uusivuosi vietettiin melko perinteisesti. Tykkään hirveästi joulusta ja sen viettäminen on aina yhtä ihanaa. Kuitenkin vuoden loppu muistuttaa aina myös Iitun, Miukun ja Piinan kuolemasta, joista tuli kuluneeksi viisi vuotta. Se oli silloin niin kova paikka, että sen muistaa vieläkin ja siksi mieli meinaa olla apea. Kolmen jäsenen nopea poistuminen laumasta otti koville. Kaikki rakkaita lemmikkejä.
















Ja uusivuosikin alkoi synkästi, sillä menetimme tärkeän ja rakkaan sukulaisen hieman yllättäin. Aika ei olisi ollut vielä. 💔


Vuosi 2020 jää historiaan inhottavan korona-viruksen takia. Eikä se ole ohi vieläkään, ei lähelläkään. Viruksen aiheuttaman synkkyyden edessä olo tuntuu niin voimattomalta. Toivottavasti rokotteet alkaisivat auttamaan pian ja synkkyyden keskelle alkaisi ilmestyä enemmän toivoa ja valoa. 

Mutta jos jättää maailman ja omat murheet pois mielestä ja keskittyy hetkeksi vain "koiravouhotukseen", niin ehkä vuodessa 2020 on muutakin muisteltavaa kuin korona. Tulevaisuuteen en tavoitteita listaa, koska lopulta millään tuloksilla ja suurilla suunnitelmilla ei ole väliä.




Easy täytti huhtikuussa 2020 vuoden ja kävi tutkituttamassa itsensä luustoltaan terveeksi! Tehtiin ensimmäkseen tokoa ja odoteltiin koronan hellittämistä ennen kuin päästiin ensimmäiseen kisaan. ALO1 kisattiin vasta kesäkuussa täysin pistein, kunniapalkinnolla ja luokkavoitolla. 

Hoksattiin tässä kohtaa, että korona sallii Labradorien Derby- ja Mestaruuskisan järjestämisen elokuun alkuun, joten päätettiin vähän viime tingassa ilmoittautua siihen mukaan. Ja sitten yritettiin treenailla enemmän nomea, mutta tässä välissä oli taipparitkin, jotka vaativat omat treeninsä. Taipparit Easy läpäisi kirkkaasti heinäkuun puolivälissä. Derby jännitti ja tuotti ohjaalalle stressiä ja siinä stressissä onnistuin saamaan vajaa viikko ennen koetta Easyn epävarmaksi ja jättämään mm. noudon kesken. Tämän pahemmin ei mikään voisi enää mennä, joten oli pakko vaihtaa taktiikkaa ja suunnitelmana oli, että ohjaaja on hiljaa ja antaa koiran tehdä työt.

Derby- ja Mestaruuskisa oli Labradorikerhon 40v juhlakisa ja derbyssä oli ennätysmäärä osallistujia, 
yhteensä 56 koirakkoa.
Easy ylitti itsensä ja selvitti karsintapäivänä itsensä seuraavan päivän finaaliin! Finaalipäivänä tehtävät olivat vaikeampia, mutta Easy suoriutui rasteista erinomaisesti ja lopputuloksena oli Derbyn hopeasija vain 1v 3kk iässä! Aivan huikean uskomaton suoritus! Tätä pidän ehdottomasti vuoden 2020 kohokohtana! Ihan timanttinen koira 💗




Elokuussa päästiin tutustumaan metsästykseen ensimmäistä kertaa ja Easy kävi muutamia kertoja kyyhkyllä. Lähinnä oltiin ja harjoiteltiin passissa olemista ja sehän sujui tosi mallikkaasti. Kerran Easy oli aamulennolla ja silloin sai hakea parit ammutut linnut, mutta itse hain myös muutamat, jotta koiralle jäisi käsitys, ettei kaikesta ammutusta pääse noutamaan. Tutustuttiin samalla "naapuriin" ja päästiin kotinurkille metsästämään. Ja koska ollaan lähellä, niin käytiin myös muutamia kertoja etsimässä hukkaan joutuneita lintuja. Aina ei löytynyt, mutta kerran Easy osoitti loistavia metsäkoiran ominaisuuksia ja nappasi lentoon yrittäneen hyvävoimaisen kyyhkyn kiinni. Easy pääsi myös jälkietsimään sorsia ja toimitti niitä syyskuun kylmästä rantavedestä talteen.




Metsästyshommien lisäksi jatkettiin tokoiluja, mutta sitten oma seura kaipasi alemmanluokan osallistujia rally-tokon SM-kisoihin, joten otettiin ylimääräistä ohjelmaa listalle. Jotta SM-kisoihin pääsi, piti olla tulos alokasluokasta. Tavallinen flunssa iski allekirjoittaneeseen, joten Easyn ohjaksiin pakotettiin lainaohjaaja, joka ei ollut kisannut aiemmin rallyssa. Easyhän tekee sen kanssa, jolla on nakit ja niin kaksikko nappasi itselleen 2 x hyväksytyn tuloksen alokasluokasta, vaikka Easykään ei ole harrastanut rallya. Rally-SM kisoissa edustettiin siis lokakuussa ja siellä ohjaaja mokaili yksilösuorituksen, mutta mahtava joukkueemme saalisti lopulta joukkuepronssia! Samalla Easylle RTK1 koulari.

Lokakuun lopussa korkattiin vielä tokossa avoinluokka tuloksella AVO1 318,5p, kunniapalkinto ja luokkavoitto.




Heti tokokokeen jälkeen huristeltiin Pihtiputaalle allekirjoittaneen lapsuuden maisemiin ja päästiin kanalintujahtiin kolmeksi päiväksi. Jälleen tuli erinomaista passiharjoittelua, eli kuultiin laukauksia harvakseltaan, mutta ei noutoja. Eräänä aamuna oli niin sumuista, että linnut piiritti meidät maata pitkin, kun eihän teeret sumussa lennä. Nähtiinkin pari lintua sumun keskellä, mutta ampumaan ei päässyt. Jännittävä ja ainutlaatuinen kokemus. Easy jaksoi hyvin myös metsäsamoilut aamupassien lisäksi. Toisena aamuna saatiin yksi teeri ja sen Easy sai noutaa. Tämä kanalinnustus on ehdottomasti SE juttu, mitä haluaisin itsekin tehdä oman haulikon kanssa. Siinäpä haaveilua ja tavoittelemista tulevaisuuteen.






Aamupassissa



Tähdättiin vielä tokossa loppuvuotena voittajaluokan kokeeseen, mutta sitten tuli taas korona. Sinänsä ei harmita, koska koe olisi tullut hieman liian pian suhteessa sen hetkisiin taitoihin. Nyt niitä on ehditty treenata huomattavasti pidemmälle. Loppusyksystä tehtiin muuten ihan vähän peltojälkeä ja tsekattiin miten paljon on unohtunut, kun ei olla tehty. Vaan ei Easy ollut unohtanut, jatkoi siitä mihin viimeksi jäi. Nenä kävi tarkasti ja luoja että se jäljesti kyllä upeasti! Esineetkin lähtisi ilmaisemaan hienosti, kun vain vähän treenaisi. Tästä koirasta olisi kyllä tähänKIN hommaan!

Paljon kerettiin vuonna 2020 ja niin kiitollinen kaikista kokemuksista. Virallisiin nome-kokeisiin ei päästy, koronan ja juoksujen vuoksi, mutta toivottavasti tänä vuona päästään jatkamaan eteenpäin. Treenataan ainakin paljon ja nautitaan siitä mitä saadaan tehdä.






Sitten on Ruu, joka täytti korona vuotena pyöreät 10v! Ikä näkyy jo muorikoirassa ja vuosi 2020 menikin suuremmaksi osaksi vähän terveysmurheiden kanssa. 




Ruun vuosi 2020 käynnistyi ihan kivasti ja maaliskuussa kisattiin ensimmäisen kerran rallyn voittajaluokassa. Ohjaaja oli luhistua jännityksestä ja muusta säädöstä ihmisvauvan kanssa, mutta rata meni hyväksytysti läpi ja tuomarin mielestä virheettömästi, joten pisteitä täydet 100! 
Ruulle on kauhean tärkeää saada tehdä mun kanssa jotain, joten siksi tätä rallya tehdään, vaikkei se ohjaajan suosikkilaji ole. Mutta mitä sitä ei koiransa vuoksi tekisi.


Kuva: Riikka Närä


Sitten tuli se korona asuttiin kotona. Mitään isompia murheita terveyden kanssa ei sinänsä ollut, mutta halusin Ruun terveys tsekkaukseen samalla, kun Easy kävi terveystutkimuksissa kesällä, koska omiin sormiin Ruun oikea polvi oli vähän turvonneen tuntuinen. Ja olihan se vähän turvoksissa ja samalla huomattiin, että ylhäällä iso poskihammas olisi ehkä poistettavassa kunnossa, tai ainakin sitä pitäisi tsekata tarkemmin. Polven parempi hoito tehtäisiin loppukesästä eri reissulla, muuten ei erityistä huonoa terveydessä todettu.

Seuraavaksi käytiin tsekkaamassa hampaat, pieniä etuhampaita otettiin pois kaksi (toinen jostain oudosta syystä oli tuoreeltaan katkennus, niin sen jämät poistettiin samalla), mutta poskihampaat saivat jäädä. Hammaskivet poistettiin, mutta sitä ei ollut mahdottoman paljon. 

Hampaiden hoidosta meni korkeintana pari kuukautta, kun käytiin Tampereella alkusyksystä hoitamassa suunnitellusti polvea. Silti suurena yllätyksenä Ruulta kuuluikin selkeä sivuääni sydämestä! Oireita ei onneksi ollut, mutta jossain kohti kannattaisi tsekata sydämen tila tarkemmin.




Polven hoidosta kului juuri sopivasti varoajat umpeen ja myös Ruu kävi Rally-tokon SM-kisoissa Turussa edustamassa joukkuettamme voittajaluokassa. Treenit jäivät kyllä vähän vähälle ja sitä parasta fiilistä ei ehditty saavuttaa. Ohjaaja teki tietämättään virheitä ja hypystä Ruu ajautui kovasta yrityksestä huolimatta ohi, joten loppupisteitä jäi 92 ja sillä oltiin kuitenkin hienosti sijalla 5! Ja bonuksena upeasti joukkuepronssia!

Suunnitelmana oli osallistua vielä noutajien rally-kisoihin, mutta korona hiljensi kaiken. Metsästykseen en Ruuta enää ottanut, koska pyrin vähän säästelemään muorikoiraa ja välttämään suurta fyysistä rasitusta. Sopivissa kohti Ruu sai kuitenkin hengailla mukana ja auttaa riistan kantamisessa. Ja nämä oli varmasti Ruun vuoden kohokohtia 💗




Myös Ruu kokeili loppusyksystä peltojälkeä, mutta kovin hienosti ei kyllä sujunut. Ruu oli jo edellisenä vuotena jotenkin häslä eikä keskittynyt. Tuntui, että inhosi esineitä jäljellä ja pyrki lähinnä juoksemaan jäljen korkealla nenällä läpi. Aloin kovasti miettiä, että kuormittaako haistelu sydäntä paljon ja johtuuko huono työskentely siitä? Ajan saaminen vähän venyi, mutta loppuvuodesta ehdittiin vielä tsekata sydän kunnolla. Huojentavaa oli, että vaikka siellä oli läppävuoto, niin sydän toimii edelleen hyvin eikä ole suurentunut yhtään. Normaalia elämää saa ja pitääkin jatkaa. Kontrolloidaan tilanne tarpeen mukaan.

Eli aika terveysmurhepainotteinen vuosi oli Ruulla, mutta onneksi ei liian vakavia asioita. Kaikkien kanssa pärjätään ja olen onnellinen, että seikkailut jatkuvat myös Muori-koiran kanssa.