torstai 22. elokuuta 2013

Katjan koulutuksessa ja pientä tilanne päivitystä

Osallistuimme Ruun kanssa Kiviahon Katjan toko-koulutukseen, olin ensin maanantaina kuunteluoppilaana ilman koiraa ja eilen sitten Ruun kanssa. Tykkäsin todella paljon!

Maanantailta poimin vinkin seuraamiseen, jolla haetaan sitä, että koira osaa seurata vasenta jalkaa. Tämä auttaa koiraa pitämään paremmin paikan seuruun aikana. Seuruutetaan koiraa ja sitten pehmeällä liikkeellä pysähdytään vasemman jalan päälle vaikka kädet ja oikea jalka jatkavat liikettä.

Jälleen myös hyvä ja tärkeä muistutus siitä sosiaalisesta palkasta, se nyt ihan rutiinina ohjelmaan! Prkl!

Pohdin kovasti mitä haluaisin Katjan katsovat, kun varsinaisesti missään ei ole mitään ongelmaa, kaikki on vain treenin puutetta. Valitsin sitten meille vaikeimmat tai keskeneräisimmät liikkeet voittaja-luokkaa ajatellen. Ensin katsottiin ruutua. Siihen on löytynyt tosi kiva draivi ja ruudun paikkakin on hyvä, mutta ei varma niin kuin kävi ilmi. Kaipasin myös lisähäiriötä liikkeeseen taustalla olevista henkilöistä. Meiltä puuttuu häiriötreenit kokonaan. Eka toisto hyvä, kosketusalusta oli käytössä, sivulle tulokin oli ihan jees. Sitten häiriö-ihmiset taustalle, mutta niistä ei ollutkaan yllättäen mitään häiriötä. Ilman alustaakin Ruu haki tässä kohtaa paikan vielä hyvin. Ongelma tuli esiin, kun vaihdettiin ruudun paikkaa ja alusta ei ollut käytössä. Ruu jäi vähän haistelemaan nauhaa ja merkkiä, niitä alkuvaiheen ongelmia tässä liikkeessä. Nyt jatkossa täytyy siis vaikeuttaa treeniä ja tehdä tämmöisiä harjoituksia varmuuden hakemiseksi. Katja neuvoi myös menemään palkkaamaan Ruu ruutuun, sillä se herkästi tarjosi luoksetuloa, kun olen palkannut sen hyvästä stopista leluun. Saatiin myös hyvä vinkki sivulletulon parantamiseen. Jätän koiran maahan, kutsun, lähden juoksuun ja kun tunnen koiran olevan ihan hollilla vaihdan kävelyyn ja vähän ennen kuin koira ehtii kunnolla sivulle vedän namikäden ylös, jolla saan myös koiran päätä ja kontaktia ylös. Vahvistan siis paikkaa tulla viereen ja seuraamaan, josta nami tulee. Tässä oli minulla ajoituksen vaikeutta, mutta eiköhän se siitä!

Toisessa setissä halusin katsoa luoksetuloa, joka on ehkä se heikoin liike. Varsinkin seisomaan pysähdys, joka ajoittain on tosi hyvä, ajoittain semi hyvä ja toisinaan sitten huono. Takapalkkaa on kokeiltu, se tuntuu vähän vaikealta, joten Katjan kanssa kokeiltiin niin, että palkka tuli sivusta avustajalta. Palkkana narupallo, jolla Ruu tykkää leikkiä. Ja nyt ihan alussa palkka lentää tyyliin samantien kun käsky tulee, jotta saadaan koira hoksaamaan jutun juoni. Noh, ehkä eilen tuli todistettua livenä se, minkä olen tiennyt koko ajan ja mistä Ruun lempinimi "Pöljä" tulee. Katka kun heitti pallon, oli Ruun ilme lähinnä sellainen, että "Hui saatana, en ainakaan tuon pallon perään mene...sehän tuli tuolta oudolta liikkurilta. Tää on joku häriö juttu ja minähän sen siihen ansaan lankea." Ja juoksi sitten tyyliin kahta lujempaa minua kohti. Jouduin siis "antamaan luvan" tähän palloon ja kannustamaan menemään sen perään. Toisella yrittämällä pallo osui vahingossa Ruun otsaan vai kuonoon, ei onneksi ottanut siitä itseensä. =) Kolmannella kerralla Ruu ei edelleenkään tee elettäkään pallon perään omatoimisesti...minun pieni Pöljäni! Välillä tehtiin läpijuoksu, jottei jää ennakoimaan.

Katja kannusti jatkamaan tätä, vielä ei saa luovuttaa. =) Yritetään nyt sisäänajaa tätä. Muina vinkkeinä voisin liittää maahanmenon juuri kun koira on kiertänyt kohteen (kun treenaan stoppeja kiertojen kautta). Näin treeni muistuttaa enemmän luoksetuloa liikkeenä. Ja jos koira ennakoi vähääkään pysähdystä, se otetaan läpijuoksuna ja palkataan sinne. Hidastelua ei haluta missään nimessä esiin.

Tosi kiva koulutussessio! Jospa me päästäisiin nyt enemmänkin treenaamaan muualle kuin kotipihaan... Toko-suunnitelmien osalta syyskuun Labbiskerhon kokeet jää meiltä nyt välistä. =( Mieli teki kovasti osallistua, mutta ratkaisevalla hetkellä ei päästy testaamaan miten liikkeet sujuisi kokeenomaisesti (Ruu sai ampiaisen piston tassuun ja ontui tosi pahasti), sitten paukkui ilmoajat yli ja loppujen lopuksi niin pitkä kisamatka tuntui liian haastavalta pienen pojan kanssa. Joten, ensi vuonna sitten! Nyt tähdätään piirin kisoihin syyskuun lopussa!

Nome-maailmassa ei pyyhi edelleenkään hyvin . Pakko palata taaksepäin...ja kauas. Huoh... Mutta, elämme jännittäviä aikoja, sillä pääsemme ehkä sorsa-tai kyyhkymetsälle...tai molemmille. =)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Vauvan tuoksua


Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta tällä kertaa siihen on jokin muu syy kuin ainainen kiire. Ylläoleva kuva kertoo varmasti enemmän kuin sanat, mutta sanotaan se siitä huolimatta. Meille syntyi 19.7. pieni poika, joka on sen jälkeen varastanut kaiken huomion ja pistänyt vanhempiensa rytmit ja rutiinit uusiksi.

Eläimet ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen juuri niin kuin olin ennalta arvannutkin. Iitun kohdalla homma oli rakkautta heti ensi nuuhkaisusta lähtien. Piips on selvästi tietoinen ihmisvauvasta, se hakeutuu lähelle, tarkkailee ja haistelee ja jos saisi, pussaisi poikaa varmasti koko ajan. Pikkumusta ei vauvasta perusta, on käynyt nuuhkaisemassa ja lähtenyt pois. Hakeutuu kyllä lähelle, mutta mielestäni minun lähelle, eikä vauvan. Ruu on näistä se, joka on eniten "kärsinyt" vauvan tulosta ja kaipaa selvästi yhdessä tekemistä ja huomiota. Tikrut pelkäsivät alkuun, niin kuin arvelinkin, mutta nyt on nekin alkaneet jo sulattaa asiaa. Neiti Näpsä taas...noh, Miuku ei todennut muuta kuin että "jaa". Ei siis pelkää tippaakaan, mutta mielestäni ilmassa on pientä mustasukkaisuutta ja huomion kaipuuta. Sen verran tiiviisti yritti Näpsä ängetä samaan syliin, kun olin sohvalla imettämässä. Tyytyi sitten jäämään viereen, mutta vaati silityksiä puskemalla oikein urakalla.

Koirista luonnollisesti eniten näkee, että kaipaavat huomiota, varsinkin Ruu. Se tulee aina lelu suussa heiluttamaan häntää ihan nenän eteen varmana siitä, että lepertelyt (joita vauvalle höpistään) on tarkoitettu hänelle. Nyt kun mini-H on ollut kotona sen pari viikkoa, olen päässyt irtautumaan jopa muutaman kerran kotipihaan ja tehnyt siinä Ruun kanssa tokoa. Ja ette usko, mikä tekemisen meininki Pikkumustalla on! Pieni tauko ei ole tehnyt ainakaan yhtään huonoa! Paitsi kaukoihin...huoh. Lähipeltokin oli yllättäen niitetty ja pääsen sinne rattaiden kanssa ja tekemään pientä nomea. Siitä lajista sen verran, että tauko on tehnyt ainakin markkeerauksiin todella huonoa. Tai sitten Ruu ei keskittynyt yhtään. Eilen kokeilin linjatreeniä, onneksi ne sujui hienosti huolimatta hirmuisesta innosta tehdä!

Eli koiraharrastukset jatkuvat huolimatta tästä uudesta tulokkaasta. Kisasuunnitelmat on vain menneet uusiksi, on ollut pakko siirtää aioittuja kokeita tokon osalta. Syyskuun alussa on labbiskerhon toko-koe, siihen tähdätään!

Mutta, pikkuhiljaa alkaa arki asettua. On tuo pieni ihme vaan niin ihana ja ihmeellinen. <3


Laitetaan loppuun vielä pari otosta eläimistä. Kissat ensin.

Kuten sanottu, Miuku ei kiinnosta.

Paniikki kurkkii vankkureihin. Pahimmista peloista on jo päästy tässä vaiheessa.

Piina ei uskalla vielä tätä lähemmäs tässä vaiheessa.

Ja Piips esittämässä teatraalisesti Argentiinan katukoiraa. "En saa ruokaa, en saa silityksiä enkä huomiota enkä mitään. Jouduin käymään tähän kylmälle ja kovalle lattialle verhon alle...voihan surkeus..." Sitten voidaankin kysyä, että hoidetaanko katukoirien tassuja, jos niihin on sattunut tulemaan haava? =)