Vauvan tuoksua

Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta tällä kertaa siihen on jokin muu syy kuin ainainen kiire. Ylläoleva kuva kertoo varmasti enemmän kuin sanat, mutta sanotaan se siitä huolimatta. Meille syntyi 19.7. pieni poika, joka on sen jälkeen varastanut kaiken huomion ja pistänyt vanhempiensa rytmit ja rutiinit uusiksi.

Eläimet ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen juuri niin kuin olin ennalta arvannutkin. Iitun kohdalla homma oli rakkautta heti ensi nuuhkaisusta lähtien. Piips on selvästi tietoinen ihmisvauvasta, se hakeutuu lähelle, tarkkailee ja haistelee ja jos saisi, pussaisi poikaa varmasti koko ajan. Pikkumusta ei vauvasta perusta, on käynyt nuuhkaisemassa ja lähtenyt pois. Hakeutuu kyllä lähelle, mutta mielestäni minun lähelle, eikä vauvan. Ruu on näistä se, joka on eniten "kärsinyt" vauvan tulosta ja kaipaa selvästi yhdessä tekemistä ja huomiota. Tikrut pelkäsivät alkuun, niin kuin arvelinkin, mutta nyt on nekin alkaneet jo sulattaa asiaa. Neiti Näpsä taas...noh, Miuku ei todennut muuta kuin että "jaa". Ei siis pelkää tippaakaan, mutta mielestäni ilmassa on pientä mustasukkaisuutta ja huomion kaipuuta. Sen verran tiiviisti yritti Näpsä ängetä samaan syliin, kun olin sohvalla imettämässä. Tyytyi sitten jäämään viereen, mutta vaati silityksiä puskemalla oikein urakalla.

Koirista luonnollisesti eniten näkee, että kaipaavat huomiota, varsinkin Ruu. Se tulee aina lelu suussa heiluttamaan häntää ihan nenän eteen varmana siitä, että lepertelyt (joita vauvalle höpistään) on tarkoitettu hänelle. Nyt kun mini-H on ollut kotona sen pari viikkoa, olen päässyt irtautumaan jopa muutaman kerran kotipihaan ja tehnyt siinä Ruun kanssa tokoa. Ja ette usko, mikä tekemisen meininki Pikkumustalla on! Pieni tauko ei ole tehnyt ainakaan yhtään huonoa! Paitsi kaukoihin...huoh. Lähipeltokin oli yllättäen niitetty ja pääsen sinne rattaiden kanssa ja tekemään pientä nomea. Siitä lajista sen verran, että tauko on tehnyt ainakin markkeerauksiin todella huonoa. Tai sitten Ruu ei keskittynyt yhtään. Eilen kokeilin linjatreeniä, onneksi ne sujui hienosti huolimatta hirmuisesta innosta tehdä!

Eli koiraharrastukset jatkuvat huolimatta tästä uudesta tulokkaasta. Kisasuunnitelmat on vain menneet uusiksi, on ollut pakko siirtää aioittuja kokeita tokon osalta. Syyskuun alussa on labbiskerhon toko-koe, siihen tähdätään!

Mutta, pikkuhiljaa alkaa arki asettua. On tuo pieni ihme vaan niin ihana ja ihmeellinen. <3

 

Laitetaan loppuun vielä pari otosta eläimistä. Kissat ensin.

Kuten sanottu, Miuku ei kiinnosta.

Paniikki kurkkii vankkureihin. Pahimmista peloista on jo päästy tässä vaiheessa.

Piina ei uskalla vielä tätä lähemmäs tässä vaiheessa.

Ja Piips esittämässä teatraalisesti Argentiinan katukoiraa. "En saa ruokaa, en saa silityksiä enkä huomiota enkä mitään. Jouduin käymään tähän kylmälle ja kovalle lattialle verhon alle...voihan surkeus..." Sitten voidaankin kysyä, että hoidetaanko katukoirien tassuja, jos niihin on sattunut tulemaan haava? =)