Tänään pidettiin lepopäivä kaikesta tekemisestä. Aamusta kävi vieraita ja sitten vietettiin koirien kanssa iltapäivä mustikassa. Tytöt toimivat mörön vahteina, mutta vahtimisen sijaan kilpailtiin parhaimmista mustikkamättäistä. Mokomat ahmatit...=) Kun sain mustikat siivottua niin tehtiin pieni lenkki metsässä. Ihan hyvä ottaa välillä vähän lunkimmin...vaikka selkä tietääkin tällä hetkellä poimineensa marjoja...
Pari edellistä päivää sen sijaan on treenattu ja urheiltu. Birgitan kanssa tokoiltiin perjantaina koulun pihalla. Olin paikalla ajoissa ja ensin, touhusin pieniä juttuja Ruun kanssa ja kun Birgitta tuli kentän laidalle, Ruu pönötti paikkaistumisessa. Yhden yksittäisen ihmisen ilmestyminen on aina vähän tiukka paikka, niin se oli nytkin, vaikka henkilö periaatteessa oli tuttu. Ruu murisi paikoiltaan, mutta pysyi ja malttoi olla. En päästänyt Pikkumustaa tervehtimään tulijaa, vaan päätin katsoa, miten se pystyy työskentelemään tuohtuneessa vireessä.
Siis ensin ruutu liikkuroidusti. Hyvin löysi, meinasi mennä vähän pitkäksi, mutta korjasi alustalle ja siihen maihin. Palkkasin koiran ohi kävellessäni sen ruutuun makuulle. Sivulle tuli vauhdikkaasti, kesti hyvin Birgitta-tuomarin kohti kävelyn, kun tarkisti koiran olevan ruudussa. Oli vissiin kiire tulla sieltä mamman luokse...=D Häiriömerkkejä taas paljon takana ja toisella sivulla kenttää.
Perään tunnari, jonka sekin Ruu suoritti mielenkuohuista huolimatta hienosti! Hyvä ja varma haistelu, palautuskin laukalla! Tällä kertaa otin luovutuksen kanssa ja siitä kunnon palkkaus leluun. Hienoa!
Sitten ohjattua noutoa. Eka kapula merkin kanssa samaan linjaan, kahdella siirrolla kisamatkaan. Ruutu jäi taustalle, vaikka Ruu sitä kovasti katseli, ei aiheuttanut harharetkiä lainkaan! Molemmat suunnat meni tosi hienosti. Lopuksi muutama merkille meno heitetyistä kapuloista huolimatta. Hyvä oli!
Yhtäaikaa koirahäiriössä tehtiin kaukoja. Kentälle tuli myös äiti kahden pienen lapsen kanssa, mutta yllättävän vähän Ruu otti näistä huolia tekemiseen. Tekniikkavirheitä tuli, mutta paljon meni myös oikein.
Ruudun kokeilin tehdä evl-tyyliin kertaalleen, ruutu jäi merkistä vasemmalle. Merkki hyvä, mutta Birgitta koirineen ruudun taustalla tuntui olevan liikaa ja ekalla jouduin auttamaan enemmän, että sain koiran ruutuun. Toisella taustalla istui vain bc-Veki, mutta silti häiriö oli kova. Eli jatkossa pitää ehdottomasti tehdä paljon toistoja niin, että ruudun takana ja sivuilla tapahtuu jotain tai on ihmisiä/koiria.
Lopuksi lyhyet paikallaolot, istuminen ja makuu. Istumisessa oli ihan lopussa kääntynyt katsomaan taakseen, jolloin toinen etutassu oli liikahtanut. Makuu reipas 2min, se hyvä.
Treenien päätteeksi käytiin kevyellä kimppalenkillä. Illalla tehtiin Ruun kanssa sitten fillarointilenkki ja matkalla heittelin sille dameja veteen, jolloin tuli uintiakin.
---
Eilen treenattiin hakua fillarilenkin yhteydessä. Hakualueen katkaisi etuosasta iso oja. Ollaan aiemminkin tehty samassa paikassa, ei kuitenkaan tänä vuonna kertaakaan. Ojan tälle puolelle kaksi damia, kuusi damia toiselle puolelle. Muu maasto helppoa kangasmetsää eikä alue mahdottoman kokoinen ollut. Alku sujui tosi hyvin, Ruu oli innokas ja vauhdikas, dameja palautui ripeästi. Toi yhden damin ojan tältä puolelta ja neljä toiselta puolelta, joihin kuului myös toinen kauimmaisista dameista. Tämän jälkeen sitten tapahtui jotain. Ruu löysi pidemmän etsinnän jälkeen toisen etudameista ja sen jälkeen sillä varmaan katkesi ajatus ja hetken päästä tuli väsymys lämpimässä kelissä. Ei irronnut enää oikeastaan ollenkaan toiselle puolelle, pyöri etualalla ja siinä ojassa, kunnes siltä loppui usko kokonaan ja alkoi kysellä apuja. Menin lähemmäksi ojan reunaa, mutta viimein kutsuin koiran pois ja lähetin sen selkeästi etsimään. Tällä lähetyksellä palautui melko nopeasti ja helposti toinen puuttuvista dameista ja se oli se toinen kauimmaisista. Lähetin hakemaan vielä viimeistäkin, mutta Ruu jäi taas pyörimään ojaan. Juoksenteli siinä aikansa, pohti omiaan, kunnes eteni toiselle puolelle ja tuntui hirmu helposti löytävän sen viimeisenkin damin. Eli löysi nopeasti, kun vain viitsi etsiä. Mikähän ajatushukka sille tuli tuossa yhdessä vaiheessa? Kun on jo löytänyt pari kauempaakin, ei osaakaan enää hakeutua sinne etsimään?
Haun päälle uitiin vielä vähäsen ja sitten hölkättiin kotiin. Ruu saa kyllä totaalisen kuntokuurin nyt kesän ja syksyn aikana ja se pidetään sitten tiukasti yllä myös talvella. Tällä kunnolla ei ole asiaa mihinkään kokeisiin. Kävin yksi päivä vakoilemassa ja opiskelemassa avoimen luokan B-koetta. Eipä meillä vielä taidotkaan olisi kyseiseen kokeeseen riittäneet, mutta ei ehkä ihan kaukanakaan enää olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti