Käytiin Ruun kanssa kaksistaan tuolla mettässä treenaamassa ja koitin pitää ajatuksen mukana hommassa. Ehkä siihen sen takia hurahtikin reipas kolme tuntinen... Kun ensin käyt rakentamassa treenin, sitten lämppäät koiran ja vasta sitten treenaamaan. Ja oliko pakko rakentaa treenipisteet kilometrin päähän toisistaan? Noh, eihän siinä...hiki tuli myös ohjaajalle...
Ensin tehtiin vesiohjaus. Paikka sama, missä Marikan kanssa tehtiin viimeksi markkeerauksia. Targetille kaksi damia ja tämän lisäksi häiriötargetti, joka tyhjä. Ajatuksena siis yliuittaa tuon lahden poukaman ylitse ja jos sattuisi menemään vikaan niin oppisi kuuntelemaan. Mutta kun menin sitten vastarannalle lähettääkseni koiran töihin huomasin, että oikea targetti ei näy ollenkaan, mutta häiriötargetti loisti sitäkin selkeämmin rannassa...n. 15m päässä oikeasta paikasta. Miksen tajunnut, että se on kenties liian lähellä??? Nyt jos koira menisi sinne, se todennäköisesti saisi äkkiä vainun dameista joka tapauksessa ja tarkoituksen mukainen opetus jäisi saamatta... Kyllä taas onnittelin itseäni tästä selkeästä ja hyvin rakennetusta treenistä.
Lähetyksessä Ruu mielestäni katselikin häiriötargettia, joten poikkeuksellisesti osoitin sinne selkeästi ja sanoin rauhassa "ei". Sitten käänsin rintamasuunnan kohti oikeaa targettia, jos se rintamasuunta nyt siitä juuri muuttui... Lähetin koiran ja se ui oikein mallikkaasti suoraan piittaamatta häiriötargetista lainkaan!!! Kurssi meni koko ajan viiva suoraan, mutta n. 3-5m oikeasta kohdasta vasemmalle. Yritin hieman ennen rantaa ohjeistaa ja ohjata koiraa, mutta me ei edelleenkään osata vesiohjauksia. Sain Ruun siis uimaan itseäni kohti takaisin tai vasemmalle. MUTTA, sain sen kuitenkin käännytetyksi kohti sen alkuperäistä suuntaa, joten annoin mennä rantaan saakka. Tuuli tuli vasemmalta, joten se ei saanut dameista hajua, vaan lähti rantaa vasemmalle etsimään. Pillitin ja ohjasin oikealle, Ruu otti sen hyvin, mutta ranta oli sen verran hankala, että ajautui syvemmälle rantaan. Pillitin ja ohjasin uudestaan, jonka avulla sain koiran damille. Jei! Toinen lähetys meni lähemmäs oikeaa paikkaa, mutta edelleen vasemmalle ja jälleen ohjasin koiran oikealle. Tällä kertaa ohjeet upposi heti ja dami nousi. Vaikka yritin taas saada koiran epäonnistumaan, niin Ruu hanskasi homman upeasti! Sillä on ihanasti noussut luotto edetä, nyt pitäisi vaan päästä enemmän lumpeiden ja muiden vedessä olevien esteiden sekaan, uskon niiden olevan vaikeita. Kivaa on myös se, että ohjaus toimii joten kuten maalla...pitäisi vaan saada tehtyä samaa jotenkin vedessä...
Ohjauksen jälkeen talsittiin lähihakualueelle, samaisen lammen rannalla, mutta toisella puolella ja ihan toisessa päädyssä. Uusi paikka kokonaan. Alueesta tein tosi pienen, minkähän kokoisia ne yleensä on? Yhteensä neljä pikkudamia alueelle, kaksi rantaan ja kaksi "metsän" puolelle. Tarkoituksena siis ihan vain harjoitella lähihakua ja siihen liittyvää pillikäskyä ja muita vihjeitä, ettei lähdetä etsimään laajalta alueelta. Ja koira toimi tosi kuuliaisesti! Kolme damia löytyi nopeasti, yksi metsän puolella oleva sitten vaikeammin. Metsän puoleen kuului korkeaa suopursukasvustoa ja pikku penger, joka muuttui tiheähköksi metsäksi. Välillä Ruu ajautui alueelta näkymättömiin, joten pillitin sen takaisin ja opastin lennosta etsimään uudestaan alueelta. Tuuli tuli takaviistosta vasemmalta, joten damin löytäminen oli senkin vuoksi vaikeaa. Dami löytyi heti, kun Ruu osui oikein sen kohdalle ja sai hajun. Tällä "rastilla" Ruu kuunteli pilliä tosi kuuliaisesti, hienoa! =)
Sitten marssittiin aivan toisaalle ns kuivalle maalle, jonne olin tehnyt vaikean hakuruudun. Alueella 7 damia, mutta damit laitoin nyt kaikki aika kauas. Tarkoituksena nyt opettaa koira etenemään ruudussa ja uskomaan etsintään. Alue oli etualalta ja vasemmalta helpohkoa kangasmetsää, mutta muuttui melko pian tiheäksi ja puskaiseksi muuttuneeksi istutusalueeksi. Tuuli tuli oikealta/edestä, mutta vaikeampikulkuinen alue oli niin tiheää, että tuuli oli varmasti vaikea siellä. Ruu juoksenteli alkuun paljon etualalla ja tuhlasi siinä parhaimmat voimansa. Kesti jonkin aikaa ennen kuin hakeutui vaikeammalle alueelle, mutta toi sieltä oikealla takana olevan damin. Sen jälkeen oikealta toisen reunimmaisen ja sen jälkeen yhden keskeltä. Kerran jouduin puuttumaan menoon, kun harhautui pitkälle takaviistoon pois alueelta, mutta uutta etsi-käskyä ei tarvinnut antaa. Ennen kuin annoin Ruun lopettaa, halusin siltä yhden damin vasemmalta "kaukaa". Joten koira vain uudestaan töihin kolmannen damin jälkeen. Ruu kulkikin kivasti alueella ja hakeutui kauemmaksikin, mutta sitten yllättäen se kohta juoksi reilua vauhtia tyhjänä luokseni ja jäi siihen seisomaan. Kun hetkeen ei tapahtunut mitään, otin parin askelta kohti ja Ruu lähti siitä omatoimisesti takaisin hommiin. Ja ei mennyt kauaa, kun se osui lähimmälle vasemmalla olevalle damille, joka sijaitsi siis helpomman maaston alueella.
Lopuksi vielä metsälinja, jossa uusin lähdön kahdesti, kun Ruu lähti selkeästi vinoon oikealle. Kolmas oli onnistuneempi, sieltä siis vain yksi dami ylös.
Hakuruutua pitää treenata enemmän ja siinä selvästi on laitettava lähimmätkin damit selvästi kauemmaksi. Ruu on jämähtänyt etualalle ja kulkee siinä sinnikkäästi ristiin rastiin, vaikkei löydä mitään. Usko etsiä kauempaa on hukassa. Lisäksi pienellä Lapasellani on tapana huolehtia minustakin ja se tulee selvästi takaisin vain tarkistaakseen, että olen vielä paikalla. Eli hakutreeniä lisää!
---
Kotipihassa on otettu tokoa nyt parina päivänä lyhyesti. Ruu on juoksujen jälkeen ollut minusta vähän "apaattinen" ja kovin huomion kipeä, mutta onneksi kotipihassa löytyy sitä iloakin tehdä hommia.
Toivon, että ruudussa on saatu joku ajatus ainakin vähän eteenpäin, sillä tein läheltä lähetyksiä niin, että annoin koiran tarjota oikeaa paikkaa ruudussa. Mielestäni Ruu ei jollain tapaa ole tajunnut vielä homman ideaa. Laitoin ekana päivänä uudet ruutumerkit ja Ruu sortui ekalla yrittämällä jälleen ihmettelemään merkkejä ja nauhaa ja seisoi lopulta toisen takamerkin takana, ennen kuin siirtyi alustalle. Tein paikan hakemista ilman lätkää, joka tuntui olevan liian vaikea, joten otin lätkän käyttöön. Toisena päivänä ajatusta oli työstetty ja homma sujui myös ilman lätkää aikas hienosti! Jospa se tästä. Jotenkin hassua opettaa Pikkumustaa...se ei vaikuta ihan niin välkyltä kuin isosiskonsa Piips, joka oppi nopeasti ruudun lätkän avulla ja loppupelissä sille oli se ja sama, onko ruudussa lätkää vai ei. Ruu taas...ehkä pohtii asiaa liikaa...tai sitten se ei pohdi sitä ollenkaan...en ole oikein vielä selvillä asiasta...=D
Luoksarinstopit on sujuneet kierron kautta! Ihan muutama onnistunut toisto tehty näistä!
Hyppynoutoa testattu metallilla pari kertaa, vähän leppoisa meno, mutta muuten pelittää. Otin sitten metskunoutoa niin, että heti kapulan poimittuaan lähden juoksemaan karkuun ja vaihdetaan kapula leluun. Eli vauhtinoutoja ihan kunnon vauhdilla. Tänään tein tunnarinpalautukseen saman tempun, kaksi toistoa. Molemmilla itse kapulan etsintä hienoa.
Kaukoja pitäisi muistaa jumpata enemmän! Homma on sujunut ja Ruu osaa, joten se on jäänyt sitten sen osaamisen varjoon. Mutta ei niistä vaihdoista tule varmoja, jos ei treenaa!
Istumista on tehty tarjoamisen ja naksuttelun kautta. Ei liikkeenomaisesti ollenkaan. Arvatkaa, kauanko kesti ennen kuin Ruu tarjosi minulle niinkin yksinkertaista asiaa kuin istumista! Kaikkea muuta kyllä ennen sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti