sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua ja onnea vuodelle 2013!

Vaivumme nyt hetkeksi Joulun viettoon ja vuoden vaihtoon. Toivottavasti joululoma ei mene kokonaan kovilla pakkasilla, että pääsisi hyödyntämään vapaa-aikaa ja valoisuutta! Aaton vietämme täällä Jyväskylässä ja Joulupäivänä matkaamme koko sakki Puttaalle. Siellä viivytään sitten rauhassa jokunen päivä.

Oikein ihanaa Joulua kaikille! =)


Mitä muuta kuuluu? (korjauspäivityksiä)

**Oli ihan pakko tulla oikaisemaan Ruun tavoite-osiota, kun olen selittänyt sinne ihan puuta heinää.

----

Koska ei olla treenattu niin en ole näköjään jaksanut turhia jaaritella tännekään. Kaksi kuukautta on hurahtanut yhdessä hetkessä ja mitä lähemmäs Joulua on tultu, sitä vähemmän on ollut aikaa edes päivitellä blogia. Viimeiset kaksi viikkoa on töissä ollut sellaista haipakkaa, ettei tosikaan. Nyt on ollut ihanaa aloittaa ansaittu joululoma, meillä on kaikki kotona lomilla Joulun, välipäivät ja vuodenvaihteen. Ihanaa ihanaa!!!

Alkaisi olla jo intoa tuonne treenikentällekin. Ruu on toipunut hirmuisen hyvin ja siitäkin alkaa jo huomaamaan, että kaipaisi vähän hommia. Olen 2min treenin tehnyt kotipihassa ja koira pomppi melkein yli...niin innoissaan ja onnellinen se oli. =) Meillä olisi muuten ollut mahdollisuus pyrkiä Kennelliiton Nuorten koirien tokorinkiin, jonka näyttökoe olisi ollut tässä joulukuussa. Alunperin olin niin suunnitellutkin, mutta sitten tuli tämä ontuma ja saikku. Sitten aloin pohtia, miksi hakea muutenkaan? Onko meidän tavoitteet maajoukkuetasoiset ja Suomen huipulla asti? Päädyin sitten siihen, että saadaan harrastettua sen verran mitä halutaan ihan perinteisin menetelminkin, jolloin homma ei mene sitten ainakaan liian vakavaksi. Ja tuskin meitä olisi joukkoon valittukaan. TVA-tittelin osalta lupaan homman hoitaa kotiin, onhan se kuitenkin meidän tavoite, mutta se saadaanko titteliä virallisesti koskaan en voi täysin luvata, se on näyttelytuomareista kiinni. ;)

Kissatrio elää tätä nykyä vahvasti sisäkissoina. Nyt kun on ollut tiukkaa pakkasta, ei pienet katit meinaa tareta ollenkaan. Miuku varsinkin on todella onneton alle -20 pakkasessa. Mitälie rotuja Miukussa on, sen turkki on paljon hentoisempi ja "hampumpi" kuin Tikruilla, joilla on tiivis ja paksunoloinen karva. Sisällä oleminen alkaa vain ahdistaa eniten juuri Neiti Näpsää. Tuhmuuksia ahkeroidaan harva se päivä ja sähinää kuullaan melkein yhtä paljon. Muutaman kerran on käynyt nolosti, kun Miuku on päättänyt lähteä asenteella ulos ja n. 2min päästä alkaa kuulua raapimisääniä oven takaa, kun kissa palaa jo takaisin. =D Noloa...


Voisin lopuksi vähän kertailla tämän vuoden tavoitteita ja niiden toteutumista ja asetetaan samalla ensi vuodelle tavoitteet.

Aloitetaan vanhemman oikeudella Iitun tavoitteista:

"Vuoden 2012 ainoa tavoite meillä Iitun kanssa on terveys. Mahdollisimman terveenä, hyvä kuntoisena ja iloisena pysyminen. Tavoitteelliset harrastukset olen haudannut jo aikaa sitten, vaikka Iitulla olisi ollut kyllä vielä annettavaa toko-kentillä. Mikäli ylitämme tavoitteemme reilusti ja Piips on sitä mieltä, että tehdään!...niin ehkä sitten. Ai niin! Tulevan vuoden yhtenä tavoitteena voisi Iitulle sopia uuden eläke-lajimme käytäntöön otto: Sienikoira Piips!"

Edellinen on kopsattu vanhasta blogista. Polvioperaatiosta tuli marraskuun puolivälissä vuosi täyteen. Leikkauksesta toivuttiin hyvin, mutta sitten tuli paha notkahdus ja tilanne näytti jo melkein sille pahimmalle mahdolliselle. Se olikin kauheaa aikaa, mutta niin vain Iitun kanssa taisteltiin ja päästiin tilanteessa voiton puolelle. Harrastuksiin ei ole palattu ja sinne emme varmasti enää koskaan palaakaan. Surullista, mutta Piips on aateloitu nyt virallisesti kotikoiraksi ja kivasti se on sitä virkaa pystynyt toimittamaankin. Niin kuin jokaisen koiran pitäisi pystyäkin.

Sienikoira projekti eteni hyvin, mutta sen verran tuo terveys notkahti, että tämänkin harjoitteleminen meni jäihin ja käytännön opetus jäi vajaaksi. Sisällä homma siis sujui jo kuin vettä vain, mutta en sitten nähnyt järkeväksi viedä koiraa niihin maastoihin, joissa sieniä olisi ollut. Mutta sisätreenin ansiosta Piips kuitenkin todisti loppusyksystä pystyvänsä aidosti löytämään minulle kanttarelleja! Hieno koira! =)

Vuoden 2013 tavoitteena on edelleen terveenä ja iloisena pysyminen. En muuta toivo, kuin että iso koirani jaksaisi ja pystyisi sitä kotikoiran virkaa toimittamaan.

Sitten Ruun tavoitteet vanhasta blogista: 
"Vuodelle 2012 asetan Ruun kanssa tavoitteeksi ALO1-tuloksen toko-puolella ja prkl vieköön pitää sen AVO1 tuloksenkin tulla! Voi voi liikkeille vahvaa pohjaa! Nome puolellakin voisimme johonkin kisaan osallistua...? Ehkä... Riippuu mitä kasvattaja sanoo..."

**
Ruun kanssa saavutettiin paljon enemmän kuin olin osannut tavoitteiksi asettaa. Aiemmin rustasin, että olisimme alokasluokasta napanneet koularin...joku äärimmäisen outo takalukko iskenyt sillä kirjoitushetkellä, eli ei me mitään koularia alokkaasta haettu, ainoastaan mielettömän hieno uran aloitus Kuopion SM-kisoista ja sieltä SM hopeaa! SM mitali kyllä lämmittää isona ekstrana mieltä. =) Alokkaasta jatkettiin suorillaan avoimeen luokkaan, jossa päästiin hyvään vauhtiin kahdella upealla AVO1 tuloksella. Ensimmäinen ykkösistä tuli Keski-Suomen piirinmestaruuskokeessa, jossa Ruu voitti oman luokkansa ja joukkuekisassa sijoituimme vielä kolmansiksi! Toinen ykkösistä tuli taas labradorikerhon toko-mestaruuskokeessa, jossa Ruu myöskin voitti luokkansa ja oli kokeen "Iloinen tottelevainen labradori". =) Koularia ei ehditty hakea yllättävän sairastauon takia, mutta eipä se alkuperäisenä tavoitteena ollutkaan. ;) Ja koska ohjaaja ei vaan kykene treenaamaan montaa asiaa yhtä aikaa, voittajaluokan liikkeet eivät ole saaneet vahvaa pohjaa. Tästä noottia allekirjoittaneelle. Ekstrana suoritimme BH kokeen ja saimme sillä itsemme yhdyskuntakelpoisiksi.

NOME puolella ylitettiin kaikki tavoitteet. Starttasimme loppujen lopuksi kolmessa kisassa, kahdessa B-kokeessa ja yhdessä WT-kokeessa hienoin tuloksin. NOME B:stä ALO1 ja ALO2 tulokset ja WT-kokeesta ALO2 tulos. En voisi tyytyväisempi uran aloitukseen olla. =)

Vuodelle 2013 toivotaan ykkösasiana terveyttä. Ei haavereita, eikä muita takapakkeja. Ollaan siis ahkeria huoltotoimissa! Tokossa TK2 ja VOI1 tulos, tavoitellaan sitä TK3 koularia. Onnistuisikohan ohjaajan treenailla sitä EVL-luokkaakin edes sinnepäin? NOMEn puolella ei ole mitään asiaa vielä kisaamaan avoimeen luokkaan, joten keskitytään treenaamaan fysiikkaa ja tottakai on taitoja kasvatettava ja paljon. Käydään terveystarkissa tsekkaamassa, että paikat on ok (lähinnä polvien tilanne) ja jatketaan sen jälkeen treenaamista hyvillä mielin. Ensi talvena lisää fysiikkaa ja ehkä 2014 sitten kisaamaan.     

Terveystiedot ajantasalle

Ohhoh, viime päivityksestä onkin jo aikaa ja näin vuoden loppua kohti on kiirettä pitänyt niin paljon, ettei ole ollut mitään saumoja istua koneelle. Ajattelin, että nyt on hyvä päivittää terveystiedot molempien tyttöjen osalta.

Ruun kanssa on vietetty nyt 2kk pelkkää saikkua. Lokakuun lopussa on edelliset treenit olleet ja sen jälkeenhän alkoi välitön ontuminen. Ei olla nomeiltu eikä tokoiltu yhtään, koira ei ole päässyt riekkumaan lainkaan, vaan on opetellut liikkumaan ravilla ja rauhassa. Saikulla ei tosin olla pelkästään huilattu, tai koira ehkä, mutta joka tapauksessa olen tehnyt aivan julmetusti töitä sen eteen, että jumit on saatu auki ja tilanne on nyt jo lähes ok. Oikean etujalan liikeradat ja liikkuvuudet on palautuneet, haukkaria saa venyttää jo melkein täydellisesti ilman minkäänlaisia reaktioita. Samoin takajalkojen lihaskireydet on jo lähes poistuneet, vasemman takajalan takareisi-pakaralihasten osastossa on vielä vähän kireyttä. Nyt on alettu sitten lihashuoltamisen lisäksi jumppaamaan ahkerasti ja se tuntui olevan se viimeinen silaus sille, että haukkariongelmakin ratkesi. Kuntouttaminen on ollut suorastaan helvetin työlästä, mutta nyt se kantaa hedelmää.

Paljon on vielä töitä tehtäväkin. 2kk onnettoman kevyttä liikuntaa on tehnyt sen, että muutenkin solakasta noutajasta on lähtenyt lihaksia. Sen lisäksi se pudottaa karvaansa juoksujen takia, jota tässä vaiheessa ovat muuten jo ohitse. Juoksut alkoivat muistaakseni marraskuun viimeisellä viikolla. Eli vähän reppanan näköinen on Ruu tällä hetkellä. Nyt aletaan hakemaan sitä perus fysiikkaa takaisin pidentämällä lenkkejä ja nostamalla vauhtia, vahvistetaan ja jumpataan säännöllisesti ja tavoitteellisesti sekä etu- että takapään syviä lihaksia kuntoon ja huolehditaan liikkuvuuksista ja lihashuollosta. Huh, iso on työmaa, mutta olen niin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Kannatti malttaa pitää kunnollinen tauko treeneistä, haukkari-ongelmat on kyllä niin v-maisia, että mieluummin hoitaa asian kerralla ja kunnolla pois. Tokon aloittamiseen on nyt lupa. =)

Sitten Piips. Heti kun tuli pysyvät lumet ja pakkaset, alkoi näkymään sitä perinteistä levon jälkeistä ontumista/jäykkyyttä. Liukkaus, epätasainen lumialusta ja lumen pöppöröisyys kuormittavat selvästi enemmän Iitun nivelrikkoisia niveliä ja sen kyllä näkee. Tilannettahan ei helpota yhtään se, että Piips RAKASTAA lunta ja talvea. Energiaa ja toiminnanhalua olisi vaikka muille jakaa ja sen takia se vauhtikin tuntuu kasvavan ja sen myötä sitten ne oireet. Iitulle hain carthrophen-kuurin ja katsotaan kuinka pitkälle se auttaa. Luulen, että joudumme joka tapauksessa turvautumaan myös kipulääkkeisiin talven aikana. Pakon sanelemana on hillitty ison koiran vauhtia, jonka ansiosta myös levon jälkeinen kankeus on vähentynyt. Iitunkin kanssa tehdään säännöllisesti jumppaa erityisesti heikkoon takapäähän ja huolletaan paremmin jatkuvasti ylikuormittuvaa etupäätä. Kevät pelottaa jo etukäteen, se on aina ollut kaikkein vaikeinta aikaa.