sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Terveystiedot ajantasalle

Ohhoh, viime päivityksestä onkin jo aikaa ja näin vuoden loppua kohti on kiirettä pitänyt niin paljon, ettei ole ollut mitään saumoja istua koneelle. Ajattelin, että nyt on hyvä päivittää terveystiedot molempien tyttöjen osalta.

Ruun kanssa on vietetty nyt 2kk pelkkää saikkua. Lokakuun lopussa on edelliset treenit olleet ja sen jälkeenhän alkoi välitön ontuminen. Ei olla nomeiltu eikä tokoiltu yhtään, koira ei ole päässyt riekkumaan lainkaan, vaan on opetellut liikkumaan ravilla ja rauhassa. Saikulla ei tosin olla pelkästään huilattu, tai koira ehkä, mutta joka tapauksessa olen tehnyt aivan julmetusti töitä sen eteen, että jumit on saatu auki ja tilanne on nyt jo lähes ok. Oikean etujalan liikeradat ja liikkuvuudet on palautuneet, haukkaria saa venyttää jo melkein täydellisesti ilman minkäänlaisia reaktioita. Samoin takajalkojen lihaskireydet on jo lähes poistuneet, vasemman takajalan takareisi-pakaralihasten osastossa on vielä vähän kireyttä. Nyt on alettu sitten lihashuoltamisen lisäksi jumppaamaan ahkerasti ja se tuntui olevan se viimeinen silaus sille, että haukkariongelmakin ratkesi. Kuntouttaminen on ollut suorastaan helvetin työlästä, mutta nyt se kantaa hedelmää.

Paljon on vielä töitä tehtäväkin. 2kk onnettoman kevyttä liikuntaa on tehnyt sen, että muutenkin solakasta noutajasta on lähtenyt lihaksia. Sen lisäksi se pudottaa karvaansa juoksujen takia, jota tässä vaiheessa ovat muuten jo ohitse. Juoksut alkoivat muistaakseni marraskuun viimeisellä viikolla. Eli vähän reppanan näköinen on Ruu tällä hetkellä. Nyt aletaan hakemaan sitä perus fysiikkaa takaisin pidentämällä lenkkejä ja nostamalla vauhtia, vahvistetaan ja jumpataan säännöllisesti ja tavoitteellisesti sekä etu- että takapään syviä lihaksia kuntoon ja huolehditaan liikkuvuuksista ja lihashuollosta. Huh, iso on työmaa, mutta olen niin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Kannatti malttaa pitää kunnollinen tauko treeneistä, haukkari-ongelmat on kyllä niin v-maisia, että mieluummin hoitaa asian kerralla ja kunnolla pois. Tokon aloittamiseen on nyt lupa. =)

Sitten Piips. Heti kun tuli pysyvät lumet ja pakkaset, alkoi näkymään sitä perinteistä levon jälkeistä ontumista/jäykkyyttä. Liukkaus, epätasainen lumialusta ja lumen pöppöröisyys kuormittavat selvästi enemmän Iitun nivelrikkoisia niveliä ja sen kyllä näkee. Tilannettahan ei helpota yhtään se, että Piips RAKASTAA lunta ja talvea. Energiaa ja toiminnanhalua olisi vaikka muille jakaa ja sen takia se vauhtikin tuntuu kasvavan ja sen myötä sitten ne oireet. Iitulle hain carthrophen-kuurin ja katsotaan kuinka pitkälle se auttaa. Luulen, että joudumme joka tapauksessa turvautumaan myös kipulääkkeisiin talven aikana. Pakon sanelemana on hillitty ison koiran vauhtia, jonka ansiosta myös levon jälkeinen kankeus on vähentynyt. Iitunkin kanssa tehdään säännöllisesti jumppaa erityisesti heikkoon takapäähän ja huolletaan paremmin jatkuvasti ylikuormittuvaa etupäätä. Kevät pelottaa jo etukäteen, se on aina ollut kaikkein vaikeinta aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti