keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vauva-arkea, hoitokoiraa, sorsanmetsästystä ja mitähän muuta

Hupsista miten aika rientää. Jos aiemminkin on ollut kiire ja ei ehtinyt aina blogia päivittämään niin nyt se uhkaa olla jo mahdotonta. Mutta nyt on ehkä parhain "tekosyy" ikinä, vauva-arki. Ja kun pieni mies nukkuu nykyään päiväunensa melkoisen huonosti, on turha kuvitella treenaavansa mitään samanaikaisesti. Ja sitten kun pääsisi treenaamaan on koira oirehtinut vanhaa ongelmaa lihaksistosta, joten on pitänyt sitten huoltaa ja hoitaa sitä ja jättää treenit väliin ettei homma pääse karkaamaan käsistä. Ja tämä treenaamattomuus sotki sitten sen viimeisenkin kisatavoitteen (tokon osalta) tälle syksylle ja jouduimme jättämään piirin kisat väliin. Harmittaa tosi paljon. Noh, ei sille mitään mahda. Kisoja tärkeämpää mulle on koiran terveys, se tulee ensin ja sen jälkeen kaikki muu. Jos täytyy pitää pieni breikki niin sehän pidetään jos sillä välttää ontuvan koiran ja kipulääkekuurin.

Tokon tilanne tällä hetkellä on se, että voi-luokan liikkeet on suht kasassa, mutta olen onnistunut tunaroimaan ruutu-liikkeen oikein urakalla ja joutunut aloittamaan homman alusta. Hyvä minä! Pikkumusta asettaa ohjaajalle aika lailla koulutushaasteita ja on hetkiä, kun kaipaan entistäkin enemmän isoa koiraani, joka joko on niin hemmetin älykäs tai totaalisen typerä, että on oppinut kaiken paljon helpommin. =D Huoh. Mutta myönnetään, että elämässä pitää olla haasteita!

Nome-puolella taas on nähty valoa tunnelin päässä. Muutamat edelliset treenit on sujuneet todella todella hyvin ja Pikkumusta on siellä keskittynyt jo paremmin. Helpotin siis hommia todella paljon ja se alkaa tuottaa tulosta. Ruu on markkeerannut muutamia jo vaikeampiakin heittoja upeasti, joten ehkä se tästä. Itselleni pisteet siitä, että olen pitänyt kiinni uudesta päätöksestäni tehdä treeneistä riittävän lyhyet ja lopetan silloin, kun menee todella hienosti. Silloin tekee mieli ahnehtia, mutta en ole sortunut siihen. ;)

Enemmän vain tekisi mieli päästä treenaamaan. Raatojen kanssakaan ei olla päästy vielä ollenkaan tekemisiin. Hyvä yritys oli sorsametsällä, mutta valitettavasti jäimme ilman saalista. =( Vähän oli lintuja ja ne harvat eivät tulleet riittävän lähelle. Sen illan opetus olikin, että aina ei välttämättä tapahdu mitään. Hieman meinasi Ruu alkuvaiheessa ilmaista kyllästymisensä, mutta se onneksi jäi hyvin pieneksi. Sitten tuo pötkötteli veneessä ja otti rennosti, kun ei kerran hommia tarvinnut tehdä. Ruu oli muuten ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä ja matkusti siinä niin kuin olisi tehnyt sitä ennenkin. =)

Se treeneistä. Ruun paras kaveri Viuhti oli meillä suurin piirtein viikon hoidossa reilu viikko sitten. Hyvin sitä pärjäsi vauvan ja kolmen koiran kanssa, no problem. Koirat tulee niin hyvin juttuun ja mustat aktivoivat kivasti toisiaan ja siinä sivussa Iituakin, niin mikäs siinä. Opetin Viuhtille vähän tarjoamista naksun kanssa ja huokaisin helpotuksesta huomatessani, että oma noutajani ei ole ainoa tyhmä noutaja tässä maailmassa! ;D

Sitten on reissattu Puttaallakin, vietetty ristiäisiä ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Tarkoitus olisi päästä seuraavaksi kanalintu-jahtiin, toivottavasti saisi sieltä sitä tuntumaa metsästykseen. Nyt missaamme tilaisuuden nähdä Ruun sisaruksia, sillä emme pääse osallistumaan kasvattajan järkkäämään vesiohjauskoulutukseen, joka olisi sekin ollut meille omiaan. Melkein jo oltiin lähdössä, olisin ottanut mummin matkaan hoitotädiksi, mutta viime yönä alkoi pieni mies sitten oirehtia flunssan alkeita, joten se oli sitten viimeinen sinetti sille, ettei päästä matkaan. =( Harmittaa tosi paljon, kaikki muut b-pennut olisi olleet paikalla. =(

Tähän loppuun vielä muutama kuva hoitokoira päiviltä sekä muutama vanhempikin kuva. Syksyn säät on ainakin olleet kohdillaan, ihana aurinko ja tyhmät mustat koirat, joita on edelleen vaikea kuvata.











Pihalla kanssamme seikkaili tällä kertaa Neiti Näpsä...


...joka kameran havaitessaan on aina yhtä "iloisen" näköinen...


Sitten Piips jokunen viikko takaperin, kun kaikki pyöri uuden vauvatulokkaan ympärillä. =)



Ja loppukevennyksenä noutaja, joka noutaa minulle kesäkurpitsan palan sen sijaan että söisi sen...=D