perjantai 25. maaliskuuta 2016

Eka koitos uusilla säännöillä

Kisattiin tänään ekaa kertaa EVL:n uusilla säännöillä Muuramen seudun kennelkerhon järjestämässä kokeessa, tuomarina Marko Puranen ja mukana kaksi tuomariharjoittelijaa. Koepaikkana toimi Haukkuvaaran halli Jyväskylässä, eli saatiin todella iso "kotikenttä" etu. Näin talvisaikaan ollaan nyt pari kuukautta treenattu samassa hallissa. Mukana seitsemän koirakkoa, liikkeet jaettu neljään eri settiin ja me starttasimme numerolla kuusi. Liikeselitykset ovat omasta päästä, tuomarin kommentteja tai vähennysperusteita en tiedä.

Eka setti;

Paikalla istuminen: 10 - Omaan silmään näytti, että olisi kerran tassua liikauttanut...
Makuu + luoksetulo: 9½ - Tosi pätevä, olisi inasen nopeammin voinut mennä maahan. Nytkin oli kyllä hyvä, kun R on tässä liikkeessä ollut sitä mieltä, että maahanmeno on tooosi outo juttu. Luokse tuli ihan kivalla vauhdilla, sekin on niin kummallista, että kesken makuun kutsutaankin liikkeelle.

Toka setti;

Seuruu: 8 - Ihan jees menoa. Hitaita perusasentoja, alussa edisti vähäsen.
Luoksetulo: 8½ - Stopit toimi kivasti, vauhti olisi voinut koko liikkeessä olla vähän reippaampi, varsinkin vikalla pätkällä.
Zeta: 8 - S -I - M, istuminen oli todella huono, meinasi jäädä seisomaan, maahanmenossakin pystyy kyllä parempaan.
Ohjattu: 9 -  Luovutus hidas, merkillä olisi voinut ehkä hiukan skarpimmin pysähtyä.



Kolmas setti;

Ruutu: 9 - Merkitön merkki onnistui, JEE! Tosin annoin pysähdyskäskyn kaksi laukka-askelta liian aikaisin, koira jäi aivan ympyrän etureunaan. Mutta oli sisällä, joten kaikki lasketaan. Ruutun juoksu ja stopit laiskat, loppu ok.
Tunnari: 9 - Palautusvauhti voisi olla loppuun asti nopeampi, luovutus hidas.
Kaukot: 9 - Tekniikka ihan kymppi. Puolikkaan olisin vähentänyt itse alun maahanmenosta, joten en tiedä mistä toinen puolikas meni.



Neljäs setti:

Härpäke (kierto,nouto,hyppy): 8½ - Kiersi, kivaa! Stoppina seisominen ja ihan kelvollinen sellainen, luovutus jälleen hidas.



Yhteensä 281p, EVL1 tulos ja sij. 1/7.

Se oli sellainen tasapaksu suoritus. Oma ajatusmaailma ja fiilis oli vähän epävarma ja hukassa oleva, johtunee siitä, että rutiinia uusiin liikkeisiin ei vielä ole. Sitä jännittää ja hätäilee ajatuksissaan, jolloin keskittyminen kärsii.

Mutta olen todella tyytyväinen Pikkumustaan, pieneen noutajaan, joka yritti parhaansa. Meillä on "kunnollista" treeniä alla nippa nappa se 2kk, tammikuu oli ihan karmea ja siitä puolet en suurin piirtein puhunut koko koiralle ja etäisyyttä otin ihan reilusti. Jos puhuinkin, niin usein tuli äksyiltyä. Tuntuu pahalta muistella tuota aikaa, mutta Iitun poismeno otti todella koville. Tuosta on päästy paljon eteenpäin ja tästä on hyvä jatkaa. Jospa meidät nähtäisiin kesän kotikentän SM-kokeessa. Yhdessä, yhtenä joukkueena.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Pentubuumia ilmassa ja Maissi matkalla suureen maailmaan

Jos ei mieti kuraa, rapaa, märkää, loskaa tai jäätä, niin on ihanaa miten aurinko paistaa ja kevät alkaa hiljalleen kurkkimaan kulman takaa. Tänä keväänä tuntuu olevan melkoinen pentubuumi menossa, kun ollaan viikon sisällä tavattu kolme eri koiranpentua. Pieniä, suloisia ja niin mussukoita.

Esittelen teille näistä yhden pupsin, joka tulee kyllä näkymään meidän jengin matkassa tulevaisuudessa vierailevana tähtenä.
Hän on Maissi.

ps. Luulin aina, että keltaisesta labradorista saa niin paljon helpommin kivoja kuvia aikaiseksi, mutta näillä taidoilla ja vehkeillä saan korostuneen keltaisen/ruskean koiran kuviin. Pahoittelen, Maissi ei ole ihan niin ruskea kuin joissain kuvissa näkyisi olevan...


"Onpas jännää...ihan vieras piha ja tääl on vähä melskettäkin. Mua vähän väsyttääkin vielä, ku oon matkustanu jonkun tunteroisen autossa. Vielä on kuulemma matkaa jäljellä, tää mesta oli vaan välipysäkki, niinku jaloittelua ja silleen. Mä hiivin alkuun vähän varovaisemmin ja olen tarkkana."



"On vähä jännää, käyn hakee vähä silityksii ja kerään samalla rohkeutta. Mamma osaa olla tosi kannustava."



"Täälläki on tälläsii lyhyempiä tyyppejä, mä oon nähny niitä ennenkin ja ne on ollu tosi kivoja! Mä niin tykkään ku saan silityksiä..."



"Äläs mee mihkään, leikitään! Oot kivakivakiva!"



"Mut hetkinen, mitäs tuol on?"



"Ooh, lisää näitä pieniä kavereita! Kivakivakiva, oot ihanaihanaihana!"



"Mä en sit ymmärrä miks en sais pussailla pieniä kavereita? Noh, eipä mitään, mä juoksen nyt tonne! Eikä mua jännitäkään enää yhtään! Noi isommat ihmiset kyl tuntu jännittävän jäänkö liukurin alle vai en..."



"Kattokaas ny, ei ollu lähelläkään! Mä vaan katoin vierestä ku toi pieni kaveri laski mäkeä. Näytti muute tosi hauskalta jutulta! Mäki haluun! Meen kertoo heti mammalle!"



"Äitiäitiäiti, mäki haluun laskee liukurilla!"



"Mä tapasin myös tommosen mustan isomman koiran. Muistutti vähä niitä kotiolojen muita koiria. Vaikutti tosi kivalta tädiltä, mut sit se vaan yhtäkkiä niinku sekos!"





"Ei vitsi, kyl rallin juokseminen olis iha jees, mut emmä kyl ton kaa vielä...ihan seko tyyppi. Mä meen tänne penkalle."



"Hihii, olipas kivaa tutkailla tuolla, mut mamma kutsuu mua. Täältä tullaan!"



"Siis häh, nyt se mamma menee karkuun mua. Mitä se oikein selittää mulle...?"



"Aí söpöstellä pitäis? Kameralle? Mitähä seki tarkottaa? Emmä vaan tajuu..."



Kiitos Marika kun pysähdyitte matkalla näytille. Maissi oli varsin suloinen tapaus. Tsemppiä pienelle suureen maailmaan!

Niinhän ne koiranpennut on aina suloisia. Mutta vaikka pupseja onkin tullut nähtyä, ei pentukuume vaivaa mieltä yhtään. Ei ole vielä pennun paikka auki tässä huushollissa. Ei vielä.

Ruulle voisi toisaalta seura tehdä hyvää. Pikkumusta tuntuu olevan aika yksinäinen. Pentuakin sieti ihan iholle ja näytti siltä, että hetken tutustumisen jälkeen olisi kyllä voinut pötköttää Maissin vieressä. Ja kun on lenkeillä nähty koirakavereita, ei paljoa ole tarvinnut, että mopo lähtee käsistä. Tiina sai pari kuvaa talletettua, kun tuossa käytiin pikku lenkki porukalla heittämässä. Onneksi on koiraystäviä olemassa, meistä saa lenkkiseuraa ja hoitokoiria saa tulla kylään.