sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kaksi koetta 16h sisään

Harmitti, kun ei päästy Ojangon kahden päivän karsintoihin. Harmitti, ettei mahduttu yhteen oman kylän kokeeseen. Sitten aloin selata koekalenteria sillä silmällä, että olisiko siellä kokeita tarjolla niin, että olisi mahdollista suorittaa ne peräkkäisinä päivinä. Ainoa mahdollisuus järkevien ajomatkojen päässä osui huhtikuun loppupuolelle. Tarjolla oli perjantai-iltana koe Mikkelissä ja lauantaina koe Pieksämäellä. Saatiin molempiin paikat, jes! Omat kahden päivän karsintakokeet oli tulossa.




Ajattelin, että iltakoe on napakasti vedetty tiivis pikkukoe, joka päättyisi viimeistään kympiltä illalla. Noh, kävi sitten niin, että erikoisvoittajaluokka vasta starttasi illalla klo 22.00. Viisi koirakkoa, tuomarina Riikka Pulliainen. Me suoritimme viimeisinä, siis numerolla viisi.

Paikalla istuminen: 9 - Perinteiset etutassun siirrot kohti piiloa. Hohhoijaa. Vaikka kuinka treeneissä menen tiukkaan kulmaan ja pitkälle piiloon, ei tämä virhe nouse esiin.
Makuu + luokse: 9½ - Oli sellainen sievä sipsuttelu makuu asentoon, ei hyvä ollenkaan. Luokse tulo ravilla sillä perinteisellä ilmeellä "äiti kukaan muu ei ole vielä lähtenyt rivistä...ihanko varmasti saan tulla täältä...".

Sitten odottelua ja lämmittelyä. Ihan sairaan hyvä meno. Peileistä näin, että jäävät toimi kuin unelma. Aivan mahtavaa menoa. Koekehässä oli aika paljon kumirouhetta tekonurmella ja päätin tästä syystä vaihtaa maahanmenon käskyä, ettei tarvitse sitten ällötä pään maahan laittamista. Toimi super hyvin ennen kehää.

Zeta: 0 - Järjestys M - S - I.  Ruu ensin istui maahanmenon!?! Seisominen ok ja sitten seisoi istumisen. Siis hä? Miten meni noin niinku omasta mielestä? Treeneissä on toiminut ihan sairaan hyvin. En voi tajuta.
Luoksetulo: 8½ - Ihan kelvollinen suoritus. Ok vauhti ja ok stopit. Hyvin siihen nähden, että pelkäsin ettei mene ollenkaan maihin...
Seuraaminen: 9 - Tuntui super mahtavalta! Hyvä fiilis.
Ruutu: 8 - Ympyrään lähti suoraan mutta jäi vajaaksi, taas. Ympyrään vasta toisella lisäkäskyllä... Loppu kai ihan ok.

Toinen setti

Ohjattu: 9½ - Tämä oli kyllä aika hieno ja hyvä!
Tunnari: 8½ - Hyvin kapuloille, hyvää haistelua. Näin, että paikansi oman, mutta oli vähän silleen, että ei se tää voi olla, kun haisee nännikumille... Jatkoi haistelua ja sitten oli ilme sellainen, että ei täällä ole... Kävi viereisellä merkillä ja palasi haistelemaan ja sitten pystyi poimimaan oman.
Kaukot: 9½ - Järjestystä en enää muista. Mutta S-I vaihdossa liikahti pienesti toinen takajalka ja olisiko ollut S-M vaihdossa toinen takajalka. Ai ai...

Pieni odotus ja hässäkkä tehtiin vielä omana liikkeenään.

Hässäkkä: 10 - Ja kyllä se minunkin mielestä oli ihan ansaittu. Upea, suora kierto. Hyvä maahan. Poiminta ja hyppy hyvät. Luovutusta en niin nähnyt, mutta ilmeisen kelvollinen ainakain. Hienoin hässäkkä Ruulta tähän mennessä!

Yhteensä 262p ja EVL1, tällä ylsimme sijalle 2/5.

Tässä kokeessa sattui pari hassua asiaa, mutta kokonaisuus kantoi ja fiilis oli hyvä. Hyvin jaksettiin, vaikka meidän normaali nukkumaanmenoaika on aina kympiltä illalla. Kotimatkalle päästiin lähtemään klo 23.45. Kotona koiran pieni jaloittelu, venyttelyt ja huolto, oma suihku ja iltapesut. Peiton alla 01.30. Aikaa nukkua 5h, jonka aikana sain herätä viidesti. Klo 06.10 en enää jaksanut edes yrittää unta, enkä tiedä jäikö yöunet tuntien vai minuuttien varaan.

No mutta siitä sitten reippaasti heräämään ja puoli kahdeksalta auton nokka kohti Pieksämäkeä, koska tottakai lauantain koe alkaa erikoisvoittajaluokalla klo 9.00. Tietenkin. Vähän Ruu oli sen näköinen, että "et oo tosissas", mutta mielellään se kuitenkin mukaan lähti.

Kokeessa mukana kolme koirakkoa, tuomarina Tommi Varis. Sivuhuomautuksena sellainen, että kaikki osallistujat noutajia, kolme eri noutajarotua. :)

Me suoritimme numerolla kaksi ja aloitettiin ryhmäliikkeillä.

Paikalla istuminen: 10 - Piilo oli nyt suorassa linjassa riviin ja ilmeisesti oli istunut kuin tatti. Siltä se asento kyllä näyttikin.
Makuu + luoksetulo: 8 - Hyvä paikalla istuminen kostautui ja tatti-asennosta ei meinannut mennä maahan. Yksikään viiksikarva ei edes värähtänyt ekalla käskyllä, mutta toisella putosi onneksi hyvin ja reippaasti. Luoksekin tuli reippaasti ja sillä kompensoi kaksoiskäskyn virhettä.

Sitten ekaan yksilökehään.

Luoksetulo: 8½ - Edellisen kokeen uusinta. Ihan kelvollinen suoritus.
Zeta: 6½ - Järjestys I - M - S.  Istumisen Ruu seisoi, TAAS. Muut jäävät ok, mutta ennakoi seuraamisiin lähtöjä.
Seuraaminen: 9 - Tosi hyvä menoa oli tämäkin. Voisin kuvitella, että meidän perusasennot olisi menneet eteenpäin? Kaksi koetta ja ysit molemmista...
Ruutu: 8 - Ja taas eteni hyvin suoraan eteenmenossa, mutta usko ei riitä loppuun asti. Tällä kertaa yhdellä korjauksella juuri ja juuri ympyrän sisälle. Loppu ok. Maahanmenot on olleet minusta parempia tällä uudella käskyllä.
Ohjattu: 9½ - Ihan super hyvä oli. Vähän napakampi stoppi olisi voinut merkillä olla. Tuomari vähensi ilmeisesti pitkästä käsimerkistä.

Toka setti meni näin

Tunnari: 8½ - "Töni" vääriä kapuloita. Muita virheitä en muista...
Kaukot: 9 - Nyt pelitti normaalisti ja kympin tekniikka. Tuomari sakotti käsimerkkien pituuksista...? Täytyypä ottaa nämä nyt kaikissa liikkeissä tarkkailun alle. Hyvää palautetta, vaikkei niistä jokainen ehkä sakota pisteitä. Mutta on niissä varaa napakkuuteen, jos sitä halutaan.
Hässäkkä: 9 - Todella hyvä!

Yhteensä 274½p EVL1 ja tämä riitti tällä kertaa sijalle 1/3.


En tiedä oltaisiinko ensimmäisellä suorituksella päästy finaaliin, mutta joka tapauksessa toinen koe heti perään toimi super hyvin ja super hyvällä fiiliksellä! Ruu oli skarppi ja hyvällä mielellä. Hyvin pelitti meidän ruoka- ja muut huoltotoimenpiteet. Siitä kun startattiin auto kohti Mikkeliä ja päätettiin koe Pieksämäellä ehti kulua vain 16h aikaa. Aika tehokasta, vaikka ei ehkä tarkoituksenmukaista... :D

Nyt jatketaan treeniä ja ilmot äsämmeihin on tehty. Siellä sitten kokeessa seuraavan kerran. Hyvällä mielellä, vailla paineita mistään. Tehdään hommia yhdessä. Tuntuu niin super hyvältä olla ja harrastaan Ruun kanssa tällä hetkellä. <3



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Potilaat toipuvat ja täydellistä just nyt

Spooky kävi 1,5 vkoa sitten sterkattavana. Kaikki sujui hyvin ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että mouru-ajasta ilmeni pieniä viitteitä, joten ajoitus osui erittäin hyvään hetkeen. Kisu oli oikein rauhallinen ja leppoisa saman illan ajan, mutta jo seuraavana aamuna se oli valmis tosi toimiin omasta mielestään. Viikon sitä "kidutin", kun en laskenut vapaalle jalalle, jotta haava saisi parantua kunnolla. Spooky ei oikein tästä tykännyt ja koko ajan se muuttui ilkeämmäksi ja kiukkuisemmaksi. Nyt, kun se on saanut taas kulkea, on rauha laskeutunut taloon.




Ruukin on toipunut ontumasta hyvin. Jalka on kestänyt jo kovaakin rasitusta ja liikeradat on täysin puhtaat ja aristamattomat. Treenit on jatkuneet ja koeilmot lähteneet. Huhtikuun lopussa on seuraava toko-koe. Treenit, silloin kun hallille on päästy, on sujuneet tosi tosi kivasti. Eteenmenoon olen tehnyt vähän uusia kokeiluja, ruudun maahanmenoon on työstetty uutta käskyä ja seuraamisen perusasentoja naksuteltu nopeammiksi. Sitten pitäisi työstää vielä ohjatun merkille + eteenmenon pysähdystä. Noutojen luovutuksia olen vähän alkanut ottamaan taas ilman takaa kiertämistä, mutta tiedä häntä sitten, että kumpi sujuisi sukkelammin. Ruudun luoksetuloa Ruu on tehnyt aikaisempaan verrattuna noin niinkuin kaksataa lasissa ja sujahtaa hirmuisen lujaa tiiviisti vierelle. Käytännössä ilman, että olen juuri tehnyt asialle mitään. Ihme juttu, mutta kyllä kelpaa. 


Olisiko meidän uudella lelulla vaikutusta treenivauhtiin? Ei ehkä, kun monesta asiasta tulee karkkia palkaksi. Mutta tää nännikumi on ihana! Eikä ole kaupunkikoirien versio, vaan ihan aito, kaikilla aromeilla varustettuna. Ehkä sen suosio piileekin juuri siinä?


"Peikkometsä" on meidän varhaisimpien treenien maastoa ja toimi toipilasajan lenkkeilypaikkana, kun täällä on helppo kulkea ja tassut pitää. En ehkä kestäisi, jos tämä metsä joskus hakattaisiin maan tasalle. Saisi vaan olla vähän isompi metsä.

Jokunen viikko sitten meille (minulle) tarjoutui mahdollisuus koiranpennun ottamiseen. Ensin se oli vähän niin kuin vitsi ja totesinkin, että "sehän söisi Ruun". Mutta sitten tuli hyvällä tavalla tiukkaakin suostuttelua/painostusta sekä sen sellaista asian käsittelyä. Huomasin, että jopa harkitsin asiaa. Ja samalla huomasin, ettei pennun ja sen ottamisen ajatteleminen satu enää sydämeen. Ajatukset on aikaisemmin olleet niin kielteisiä ja ehdottomia, ei todellakaan vielä. Mutta nyt se voisi ehkä olla mahdollista.

Mutta sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei ajankohta ole vielä sopiva. Arki tahtoo olla aika kiireistä tällä hetkellä, ja treeniajan löytäminen yhdellekin koiralle on välillä suorastaan työlästä. En kyllä tiedä, että muodostuuko arjesta seuraavan kolmen - viiden - kymmenen vuoden aikana yhtään sen rauhallisempaa? Joten ei se ehkä ole se päälimmäisin syy. Oikeasti ajattelen, että meillä on Ruun kanssa kaikki nyt niin hyvin kuin vain voi olla, etten halua muuttaa sitä millään. Ruu kyllä varmasti pitäisi koiraseurasta, mutta toisaalta se on niin minun koira, että mielestäni ansaitsee toistaiseksi kaiken huomioni. Varsinkin, kun tuntuu, että se on joutunut elämään niin isojen varjojen alla niin pitkään.

Olen miettinyt, että saanko enää koskaan näin kilttiä, helppoa ja varmaa koiraa itselleni kuin Ruu on? Tiedättekö, että on ihan sama, ollaanko sorsa parven keskellä, kymmenen karkuun lähtevän jäniksen edessä tai Tokion metroasemalla, sillä Ruu vain on. Siinä minun vierelläni, minun kanssani. Minun ei tarvitse kuin pyytää, eikä usein edes sitäkään. Niin vahvasti Ruu haluaa olla minun koirani. Ja tällä hetkellä se saa sitä ollakin.