tiistai 23. heinäkuuta 2019

Muorin versio Easysta

Meille kotiutui toi koiranpentu 1,5kk sitten, niinku mamma on jo teille kertonutkin. Mä en aluks ehkä tajunnu oliks se koira vai kissa, kun se oli niinku noita meidän kissojakin pienempi otus, mutta kyllä se hais vahvasti koiralle. Ihme rääpäle ja mä en sen suuremmin välittänyt koko tapauksesta.
Se kyl sitkeesti vaan tunki iholle ja eihän siinä sit auttanu ku antaa sen tulla viereen. Mitäpä se haittaskaan, kun mäkin tykkään kuiteski seurasta, läheisyydestä ja lämmöstä, ni sehän kävi oikeestaan paremmin kuin hyvin sit pötkötellä vierekkäin.

No sit se tunkeminen alko olla jo parin päivän kuluttua aika tiivistä ja samalla se alko roikkua turvassakin kiinni joka ikinen hetki. Ja jos mä satuin kantaa jotain lelua, ni se tarttu siihenki sit heti kiinni ja alko kiskomaan sitä itselleen. No sekään ei sinänsä haitannu, ku sehän oli aikas kivaa pikku leikkiä ja kyllä mä tykkään leikkiä.

No sit se pieni ja viaton vetoleikki alko äityä vähän isommaksi, kun toi penska siis alko hyppiä silmille ihan koko ajan. Ja vaatimalla vaati juoksemista, hippaa ja painia. No sekään ei sinänsä haitannu, ku tykkään mä hippaa juosta. Se on ihan kivaa puuhaa ja ei siihen niin kovin montaa sopivaa kaveriakaan mulla taida olla.


Näin lähtee hippa ja hepulit käyntiin! Näistä mä tykkään!
 


Ja painistakin tykkään...



Mut sit en oikein tiiä missä kohtaa tapahtu ja mitä, mut toi pentu alko oikeesti hyppimään koko ajan kovemmin ja kovemmin silmille ja päälle. Ja vaatii käytännössä koko ajan kauheeta vouhotusta ja painimista ja juoksemista. Mä yritän sanoa, että vähän rauhallisemmin ja silleen, mut ei se kuuntele. 



Se käy vaan kahta kauheammin päälle...





Ja huutaa mulle takaisin, että painitaan kovempaa!!!



Ja vieläkin kovempaa! Ja kovempaa!



No sit mun ei auta oikein muuta kuin lähteä karkuun. Ja sithän se on sitä mieltä, että jes, hippaa!!!



Ette tiiä miten terävät naskalitkin tuolla on! Vaikka mä ulahtaisin selvästi, että nyt meni vähän överiksi ja muhun sattu, ni se tulee vaan päälle. Mä en pääse sitä karkuun, kun se vaan tulee ja tulee ja tulee päälle!



No sit mä yritin karaistua ja sanoa jo vähän takaisinkin, että nyt riittää!



Huusinkin sille, että NYT HILJEMPAA!



Ja murisin ja näytin hampaitakin pahasti!



Ja saatoin jopa tönäistäkin vähän, että viesti menis paremmin perille.



Mut ei... Mikään ei tuntunu auttavan. Se vaan tulee ja hyökkää päälle!



Hyppii silmille ja kuonolle ihan jatkuvasti ja koko ajan kovemmin.



Törmäilee holtittomasti päälle...



Eikä jätä rauhaan, ei millään...



Mä en ehkä kestä tota enää kauaa!



Onneks mamma laittaa ton hulluudelle stopin aika nopeesti, kun ei se vaan usko mua. Sit hetken aikaa me voidaan taas painia sovussa ja sopivasti. Mut aika nopeesti tolla pennulla menee överit ja sama tarina toistuu uudestaan ja uudestaan.



Sillon kun toi ei pure naskaleillaan liian lujaa eikä hypi silmille, se on aikas hauska otus ja kaveri. Kyllä mä siitä kaikesta huolimatta tykkään.


Easy kasvaa

Easy 10vkoa

Easy kasvaa ja arki rullaa. Helppo penska se on edelleen, ei voi moittia. Easy ei häslää oikeastaan yhtään mitään eikä edelleenkään puremalla pure. Pojat saavat sen villiintyymään joskus niin, että pennulta menee sekaisin mikä on lelu ja mikä on paidan helma tai ovatko kädet puremisen kohde. Näissä tapauksissa ei aina tiedä kieltääkö pentua vai lapsia? Se on ainakin varmaa, että pentu tottelee paremmin...


Easy 12vkoa


Tuhmuudet rajoittuvat kaiken mahdollisen roskan, tikkujen, käpyjen, kivien ja muun ulkoa löytyvän luvattomuuden syöntiin. Jotka toisaalta ovat normaalia toimintaa pennulta, että voiko sitäkään tuhmuudeksi laskea? 


Ruu ja Easy 10vkoa

Arkeen on saatu hyvä rytmi ja tietyt rutiinit, joista voi kohtuu helposti myös poiketa. Eli liian orjallisesti ei tarvitse päiväohjelmaa pyörittää. Sisäsiisteys on ajatuksen alla eikä enää tarvitse joka 10min välein raahata pentua ulos. Joku yksittäinen pissavahinko on vielä sattunut, mutta ihan hyvällä prosentilla saadaan asiat hoidettua ulos. Kakkavahinkoja ei ole sisälle tullut kertaakaan. 


Easy 12vkoa

Easylle tuli 12 viikkoakin mittariin, jonka ansiosta saatiin hakea ensimmäiset rokotukset. Eläinlääkärireissu itsessään sujui erinomaisen hyvin ja helposti, kun sinne viimein päästiin. Jouduin ottamaan lapset mukaan ja ennen lähtöä en löytänyt rekisteripapereita mistään. Siinä kiireessä ja stressissä jouduin lopulta soittamaan klinikalle, voidaanko tulla ilman papereita, kun en kerta kaikkiaan löytänyt niitä. Saatiin lupa, kiitos mikrosirun ja koiranetin, ja kauhealla kaasulla matkaan. Ja ne paperitkin lopulta löytyivät, kun sai rauhassa etsiä.


Easy 12vkoa. Olisiko painoa ollut jotain päälle 9kg.

Kissojen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Minni-kissa ei välitä pennusta oikeastaan mitään ja lähtee pois jos Easy tunkee iholle. Iines-kissa taas yrittää läpsiä tassulla ja paheksuu lähemmän tuttavuuden tekemistä, mutta eihän pentu pehmeää tassua usko. Ja lopulta Iines ottaa hatkat ja paheksuu etäämmältä tai korkeammalta.


Easy 12vkoa

Ruu-muori on Easyn suuri idoli ja fanituksen kohde. Varsinaisia ongelmia ei näidenkään välillä ole, mutta itse näen pieneksi ongelmaksi sen, ettei Ruu sano pennulle mistään mitään. Easy saa viedä luut, ruuat, lelut ym. ja Muori tyytyy tähän. Minä yritän parhaani mukaan pitää Muorin puolia ja vahvistaa isomman koiran asemaa ja osaa laumassa, mutta liekö millään mitään väliä. Ruu kuitenkin tykkää selvästi pennusta, nukkuvat paljon vierekkäin ja pennun tulon myötä Ruulle on kelvannut taas luiden kaluaminen. Se ei syönyt yksinään kuin äärimmäisen herkullisia puristeluita, nyt kaluaa innoissaan ja mielellään niitäkin, mitkä jäivät aiemmin syömättä. Ja selvästi tykkää myös leikkiä pennun kanssa. Leikit vaan alkavat olla niin vauhdikkaita, että on tosissaan toppuuteltava menoa. Kun homma menee överiksi, niin naskalihampaat saavat Ruun vinkumaan tuon tuostakin ja sille ei tule loppua ellen minä tee siitä loppua. Muori kun ei sano tästäkään asiasta mitään.


Muori ja Easy 11vkoa

Easyn kanssa on tehty joka päivä pieniä toko-juttuja, luopumista ja malttia muun treenin yhteydessä, peltojälkeä sekä pillityksiä. Kantamistakin harjoiteltu ja siitä kehuttu silloin, kun pennun ei tee mieli järsiä kohdetta. RUOKA on TÄRKEÄÄ ja toimii erinomaisena palkkana. Tässä yhtenä päivänä Easy sai ensimmäistä kertaa nakkia treeneissä ja voi herranenaika kun pentu meni täpinöihinsä. Nenä on tarkka ja jos haistaa jonkun pudonneen karkin, niin se sitten kans etsitään ennen kuin pystyy kuulemaan tai näkemään mitään. Leluilla leikkii myös mielellään ja pikkuhiljaa pystytään tekemään treenipätkiä molempia palkkoja hyödyntäen. Easy keskittyy hyvin treeneissä ja varsinkin ruokapalkan kanssa saa käytännössä jakamattoman huomion. 


Easy 12vkoa

Tässä muutama päivä taaksepäin sulatin naakan, että tiedän miten pentu suhtautuu ja toimii riistan kanssa. Easy sai löytää linnun metsästä itse ja jukra, kun se olikin jännittävää. Haisteli lintua varovaisesti ja tuumaili asiaa. Pienellä kannustuksella otti linnun kantoon aika pinnallisella etuhammas otteella. Jo ennen kuin päästiin metsän puolelta pihaan Easy korjasi otetta vähän paremmaksi ja piti siivestä kiinni. Pihassa kahmi koko lintua paremmin suuhunsa ja sen jälkeen otti sen aina hyvin suuhun. Riista oli selvästi tärkeää ja siihen suhtauduttiin aika kiihkeästi. Kantoi ja esitteli sitä minulle erittäin mielellään, mutta selvästi herkässä oli myös se, että lähtisikö riekkumaan tämän aarteen kanssa. 


Easy 12vkoa ja naakka

Yhtään heittoja linnun kanssa en tehnyt, vaan pentu sai sen poimia omatoimisesti maasta. Luovutus oli vähän nihkeä, kun eihän tästä aarteesta olisi millään halunnut päästää irti...
Mutta on se nyt pienesti kehuttava 12 viikon ikäistä pentua, kun pystyin pyytämään sen istumaan ja odottamaan hetken paikoillaan, että sain napattua siitä kuvan kameralla. Kameran säätöjä tosin ei ollut vara alkaa tuhrailemaan, koska pelkäsin, että pentu pudottaa riistan ja alkaa syömään sitä. Tai jotain muuta vastaavaa. Mutta hienosti Easy kantoi ja piti lintua. Pätevä pieni noutajan alku.


Easy 12vkoa

Joka päivä Easy kasvaa ja joka päivä tykkään siitä enemmän. Tekisi niin mieli jo osallistua taippareihin, raato-kokeisiin, toko-kokeisiin ja treenata enemmän ja vaativammin ja ja ja...
Mutta vielä vaan keskitytään kasvamiseen ja minä yritän olla pilaamatta hyvää alkua kaikelle mahdolliselle.


Easy 12vkoa


Easyn luonteesta en ole ihan vielä selvillä. Helppuden, innon ja touhuamisen seassa on ripaus mielenkiintoista itsenäisyyttä. On jännää seurata millainen tyyppi tästä loppujen lopuksi kasvaa.


Easy 12vkoa


Easy 12vkoa

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Ruu 9v!

Ruu täytti hiljattain 9v ja viimeistään nyt pennun tulon myötä siitä tuli virallisesti Muori-koira.


Kuva: Taru Sinervä

Ruu on voinut pitkään tosi hyvin ja terveysmurheet ovat toistaiseksi voitettu. Rasitusta on kestänyt hyvin ja odottelemme innolla syksyä, jos vain mitenkään päästäisiin metsästämään. Haaveilin myös raato-kokeista, mutta tulin siihen lopputulokseen, että se ei ehkä kuitenkaan kannata. Ei vaikka kuinka  haluaisi. Kokeiden fyysisyys on niin hurjaa, että todennäköisesti jalka taas kipeytyisi ja sitten minulla ei enää olisi Muori-koiraa, jonka kanssa viettää aktiivistä muori-ikää. Niin paljon en tulosten perässä ole, että niille terveys uhrattaisiin.





WT-koe puoli pohditutti myös, mutta siellä meidän pitäisi jo ottaa osaa voittajaluokkaan. Otimme osaa Easyn kennelleirille, jossa Ruun kanssa päästiin Valkosen Esan AVO-VOI ryhmään koulutettaviksi. Ja vaikka Muori esitti hetkittäin jopa hyvää osaamista, niin kyllä se VOI-luokka on liian kaukana. Pitäisi treenata hurjan paljon ja kun aika ei kaikkeen riitä, niin tyydymme treenailemaan nome-juttuja mielenvirkeydeksi ilman stressiä ja paineita mistään.


Kuva: Taru Sinervä

Muorin eläkelajeiksi on valikoitunut se peltojälki ja rally-toko. Nyt kesällä panostetaan mahdollisimman paljon jälkeen, jossa ongelmana on esineiden ilmaisun epävarmuus, varsinkin kun kyse on vieraan tekemästä jäljestä ja vieraista esineistä. Itse jälki sujuu sillai tosi kivasti ja motivaatio siihen on iso. Kulmatyöskentelystä Ruu ei ole toisinaan kuullut mitään ja mietityttää, tuleeko siitä ikinä koevalmista jäljestäjää. Rally-toko on sitten selvästi talvilaji ja seuraavana häämöttää voittajaluokka. Sitten joskus jos ohjaajan aivot kykenee voi-radan suorittamaan ilman "eiku"-sanoja.


Ruu tekee Marikan kanssa rallya. Kyllä se Muori tästäkin lajista tykkää.

Ikä ei vielä ihan hirveästi Muori-koirasta onneksi näy, ainakaan huonolla tavalla. Itse yrittää muistaa, että vanhempi koira saattaa tarvita lepoa ja palautumista enemmän kuin ennen. 


´

Onnea rakas Ruu! Olet aivan ihana Muori-koira <3<3<3