lauantai 23. toukokuuta 2015

Neljäs EVL1

Viime tiistaina kisasimme Muuramessa toko-kokeessa. Päivitys laahaa perässä, sillä otimme äkkilähdön Puttaalle ja ehdin vasta nyt syvällisemmin perehtymään siihen miten koe meni. Tuomarina toimi Mauri Pehkonen ja osallistujia luokassamme oli kymmenen. Me starttasimme numerolla yhdeksän, liikkeissä normi järjestys ruudusta poikki, mutta paikallaolot tehtiin viimeiseksi.

Seuraaminen: 8,5 - Tuntui tosi hyvälle ja suurta irtoamistakaan ei tapahtunut, vaan Ruu piti paikan hyvin. Osa perusasennoista edelleen hitaita. Kokonaisuutena tuntui paremmalta kuin edellisessä kokeessa.
Zeta: 9 - I-S-M. Ehkä ne stopit on vähän parantuneet! Jee! Vielä ne voisi olla nopeammat, mutta suunta on rohkaiseva. Tyytyväinen olen.
Luoksetulo: 8,5 - Seisominen ihan hyvä, maahanmeno hidas. Perussetti. Kokonaisvauhti oli hidas mikä harmitti eniten, vaikka tulikin laukalla kaikki välit. Ennakoi siis stoppeja aika lailla, se huomioitava treeneissä paremmin.
Ruutu: 9 - Tässäkin vauhti oli laiska! Merkille nippa nappa laukalla ja ei sinne ruutuunkaan nyt mitenkään innosta puhkuen juostu. Sivulletulokin oli kenties epävarma? Hmm...

Ohjattu: 9 - Nyt oli parempi merkki ja siisti nouto.
Metsku: 10
Tunnari: 9 - Ei varmistellut yhtään, oma nousi heti! Jee! Pistevähennys hitaasta palautuksesta, vaikka tuli laukalla.
Kaukot: 9 - S-I-M-I-S-M. Omalla mittakaavalla kympin kaukot, tekniikka piti hienosti! Tuomarin mukaan peruutteli tai jotain?!

Paikkaistuminen: 10 - Nyt ei ollut silminnäkijöitä joten tuomaria on uskottava. Ei ilmeisesti teputellut.
Paikkamakuu: 10

Yhteensä siis EVL1 292,5p, KP ja sij. 2/10.

Ei huonoa työskentelyä ollenkaan Pikkumustalta. Nyt on neljältä eri tuomarilta haettu ykköstulos KP:n kera, joten ehkä me jotain osataan. Ennen koetta oma mieli oli melko murheellinen perhesyistä johtuen ja harkitsin jopa kokeen jättämistä kokonaan väliin, mutta päädyin sitten kuitenkin osallistumaan vaikkakin hieman ristiriitaisissa fiiliksissä. Ihmettelen vieläkin miten hyvin sain itseni kasattua ja keskityttyä kokeeseen. Kehässä olin aika rauhallinen eikä jännitys pulpahtanut valloilleen missään vaiheessa. Tunteet kyllä purkautui kotimatkalla, mutta silloin se olikin jo sallittua.

Hienoista tuloksista huolimatta emme ole lähdössä sm karkeloihin henkseleitä paukutellen. Ne on ihan eri tason karkelot ja siellä kisaamme itseämme vastaan. Mittaamme taitomme siellä ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen mikä onnistuu. Ja se mikä ei onnistu niin harjoitellaan kuntoon. Olen iloinen, että minulla on koira, jonka kanssa harrastaa ja kisailla. Minua ei jännitä osallistua isoihin kokeisiin huippujen kanssa. Minua jännittää se, että Ruu juoksee ennen koetta lasinsiruihin tai törmää kyykäärmeeseen kohtalokkain seurauksin ja osallistumisemme oli sitten siinä.

Kaksi viikkoa kokeeseen. Erityishuomion alle:

- vauhtipalautuksia
- merkin taakse AINA kun mahdollista ihmisiä, koiria yms. häiriötä
- vaaditaan nopeutta perusasentoihin joka tilanteessa
- jäävien ja luoksarin stoppien treenausta
- zetan kävelytreeniä
- tunnaria


maanantai 18. toukokuuta 2015

EVL1 mutta ei tarpeeksi Hyvä

Melkein on päivitykset ajan tasalla...

Viime torstaina käväistiin Pieksämäellä toko-kokeessa, Erkki Shemeikan tuomaroitavana. Luokkamme alkoi aamulla yhdeksältä ja mukana oli 13 koirakkoa. Meidän numero oli  11. Mikä yllättävintä ja hauskinta, liikkeiden järjestys oli sotkettu ja ne tehtiin kaikki yhteen putkeen! Nyt pääsi Pieksämäki yllättämään, mutta positiivisella tavalla!

Ensin kuitenkin ryhmäliikkeet

Paikkaistuminen: 8,5 - Oli teputellut aika paljonkin etutassuilla. Mur...
Paikkamakuu: 10

Sitten yksilöliikkeet siinä järjestyksessä kuin ne tehtiin

Tunnari: 10 - Ihan hyvä, taisi oman haistamisen jälkeen haistaa vielä viereistä ennen kuin poimi. Mutta ei pahaa varmistelua.

Metallihyppy: 9 - En tiedä vähennyksen syytä, hidas perusasento luovutuksessa?

Ruutu: 10 - Sivulle tuli rumasti vauhdilla. Muuten ihan jees.

Kaukot: 10 - I-S-M-S-I-M. Ei edennyt, mutta ei ollut meidän oman tason mukainen kymppi. Liikautti vasenta takajalkaa S-M vaihdossa ja vastaavasti oikeaa takajalkaa S-I vaihdossa.

Zeta: 10 - I-S-M. Kröhöm...että meidän jäävillä kymppi? Videolta katsoin, että ne on parantuneet, mistä olen tosi iloinen! Mutta itse olin ihan pihalla tämän liikkeen aikana, ei tuntunut hyvälle ja ihme, että Ruu teki kaikki jäävät oikein. Nousi myös viiveellä maasta seuraamiseen, jokin sähellys siinä oli.

Luoksetulo: 8 - Seisominen oli hyvä, se on parantunut! Mutta maahanmeno oli hidas...voi huoh.

Seuraaminen: 9 - Tuntui edistävän välillä, perusasennot vielä suurimmalta osin hitaita. Täyskäännökset oikealle ei toimi vielä hyvin, irtoaa niissä.

Ohjattunouto: 10 - Ruutu jäi vasemmalle häiriöksi ja me saimme hakea vasemman kapulan. Hyvin onnistui, onneksi!

Yhteensä siis EVL1 301,5p, KP ja luokkavoitto!

Eihän se tuomarointi tiukunta mahdollista ollut, mutta oikein hyvä ja tasainen suoritus meiltä kuitenkin. Mutta harmittamaan jäi oma sählääminen ja se etten keskittynyt kunnolla. Ennen koetta ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan, vasta kun mentiin kehään niin sitten tuli jännitys ja unohdin keskittyä niihin asioihin, joita haluaisin meidän suorituksessa parantaa. Kehä pyöri joutuisasti ja annoin kiireen tarttua. Ei oltu samalla viivalla Ruun kanssa kunnolla ja ihmeellisesti me tuo saatiin vedettyä noinkin hyvin läpi.

Eli parannettavaa jäi, eniten ohjaajalle. Suuren työn alle nuo perusasennot, ne tökkii kyllä muuallakin kuin seuraamisen yhteydessä. Varsinkin ruudun ja ohjatun lähtöpaikat pitäisi saada kunnolla hallintaan, nopea perusasento ja merkin tsekkaus ja sitten molemmat tiedetään mitä tehdään. Nyt mulla menee aikaa saada Ruu vierelle perusasenoon, ei ehditä tsekkailla merkkiä kun liike jo alkaa ja sitten tulee ahdistus jne. Näihi mun nimenomaan piti kokeessa keskittyä ja vituiksihan se meni.

Huomenna on seuraava koe ja samalla viimeinen ennen SM-koetusta. Erityishuomioon huomiselle siis liikkeiden välit ja keskittyminen.

Perjantaina ajettiin sitten Puttaalle kera Ruun, Vauhtipojan ja Nooran. Yövyttiin mummin helmoissa ja lauantaina piipahdettiin Nooran ja noutajan kanssa Lestijärvellä näytelmissä. VP jäi mummin hellään hoivaan ja hyvä niin, sillä näyttelypaikka oli järven rannalla ja keli ei kyllä mikään lämmin ollut. Tuomarina oli Raimo Louhio ja labbiksia oli mukana paaaaaaljon.

Arvostelu kuului näin:

"Runsaat 4v. narttu, joka edustaa hyvää "metsästystyyppiä". Kevytluustoinen koira, jolla pitkä kevyehkö pää. Hyvä kaula. Liikkuessa takakorkea selkälinja. Melko matala rintakehä. Raajoissa hyvät kulmaukset ja hyvät liikkeet. Turkki niskasta häntään voimakkaasti laineilla, lähes kiharalla. Alusvilla puuttuu."
 
 
Ja arvosanaksi siis jälleen T. Voi höh. Tuolla arvostelulla olisi pitänyt melkein se H jo ansaita. Varsinkin kun kaikki käyttikset tuntuivat saavan sen H:n, vaikka mukana näkyi peitsaavia koiria ja yksi aliravittukin yksilö. Eli ei tarvitse lihottaa omaa koiraa näytelmiin seuraavaa kertaa ajatellen... Mutta eipä tämä edelleenkään kuoleman vakava asia ole. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Kiitos Nooralle Ruun esittämisestä, Pikkumusta esiintyi kanssasi niin kauniisti ja hienosti! Ensi kerralla kehään sitten heti karvanlähdön loputtua... ;)
 
Mutta ei mennyt käynti kokonaan hukkaan, sillä paikalla sai erinomaista häiriötä tokoa silmällä pitäen. Tunnari sujui upeasti! Merkille menoa otin teltta- ja ihmistaustalla, hyvin meni! Seuraamisessa kontakti piti, vaikka yksi setä yritti kesken seuruun kutsua koiraa mukaansa ja en ole varma ylettikö jopa koskemaankin. Kaukoissa sen sijaan oli murheita, M-S sijaan Ruu nousi istumaan....kovin oli huolia, mutta hyvää häiriötä ja kokemusta!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Mato-koira Tampereella

Viikolla treenattiin kerran Haukkuvaarassa, peilin kanssa perusasentoja ja jäävia, joissa vaadin nopeutta. Peilin kanssa helppoa, kun näkee koiran, mutta yksin treenattuna ilman peiliä on sula mahdottomuus. Voi huoh. Miksei tätä ole voinut opettaa jo ihan alussa???

Keskiviikkona treenattiin koulun kentällä Tiinan ja Piikan kanssa vesi/räntäsateessa. Fiilis oli hyvä, koira oli hauskan riehakas ja ehdittiin tehdä kiertojen kautta muutama luoksetulon stoppi yksinämme ja Ruu tekikin tosi hienosti! Olen seisomista tehnyt peruuttamisen kanssa eikä se ainakaan huonontavasti ole vaikuttanut stoppiin. Sitten kun Tiina tuli, nousi noutajan kierrokset ihan pilviin, kun Ruun mielestä kentälle saapui aivan ventovieraita pelottavia tyyppejä. Suurista kierroksista huolimatta teki Ruu hienon liikkuroidun tunnarin, poimi heti oman kun kohdalle osui.

Olin tehnyt kaukaloon valmiiksi ruudun häiriömerkkeineen. Tiina ja Piika toimi häiriönä tosi lähellä ja kyllähän Ruu häiriötä ottikin. Olisin tosin voinut valmistella koiran paremmin, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Merkille ampui lujaa, mutta ruutuun ei ekalla uskaltanut vaan teki epämääräisen lähdön etuviistoon ja palasi sitten merkille. Toisella yrittämällä uskalsi ruutuun, mutta ennakoi maahanmenon. Tätä hiottiin muutama kerta, että malttoi jäädä seisomaan. Pari kertaa myös sivulle kutsuminen.

Sitten ohjattua niin, että ruutu jäi taustalle. Ensin palkka merkiltä, sitten haetutin vasemman. Ruu oli tosi fiksoitunut ruudun suuntaan ja merkille meno unohtui siinä matkalla. Hups, Uusinnalla onnistui. Sitten päätin haetuttaa vielä oikeankin kapulan, sillä noutaja oli niin ruudun suuntaan menossa, että halusin tsekata lähteekö oikeaan suuntaan. Harhautui keskimmäiselle, eli kyllä se ruudun suunta veti kovasti puoleensa. Oikean kapulan takana makasi Piika paikallaolossa, joten uskon senkin vaikuttaneen jotain. Uusinnalla onnistui hienosti.

Lopuksi katsottiin vielä zetan kävelyä. Vauhti oli Tiinan mielestä hyvä, käännöksetkin saatiin jollain lailla pelittämään ja itse sain ahaa-elämyksiä vartalon käytöstä koiran apuna. Ruu otti aika paljon Tiinan liikkuroinnista häiriötä, vaikka stoppeja tehtiin tosi vähän. Istuminen oli liikkuroituna hitaampaa kuin ilman liikkurointia. En halunnut sillä kertaa alkaa nillittämään stopeista, kävely ja käännökset riittivät sillä kertaa.

Torstaina pakkasin auton kyytiin Vauhtipojan ja noutajan ja suuntasimme tällä kokoonpanolla Tampereelle Marikan luokse. Yritin ilmoittautua Ikaalisiin kokeeseen, mutta kas kummaa, ei mahduttu mukaan. Mutta ajatuksena oli tehdä hyvät treenit paikan päällä vierailla kentillä.

Perjantaina mentiin hiekka/nurmikentälle, paitsi nurmikenttä oli niin surkeassa kunnossa, että nipin napin sain tehtyä ruudun nurmen puolella. Ensin simppeli tasamaanouto, josta ilman palkkaa ruutua tekemään. Marika jäi vankkureiden kanssa merkin taakse melko lähelle ja Ruu lähti ampumaan kaukana hiekkakentällä näkyvää merkkiä kohti?!? Just. Toisella uskalsi oikealle merkille. Ennen kuin lähetin ruutuun, Marika kutsui Viuhtin tulemaan luokse ruudun suunnasta ja minä lähetin tämän jälkeen Ruun ruutua kohti. Ja Pikkumusta väistää sivuun ja haksahtaa häiriömerkkiin. Oijoi joi... Uusinnalla sama, mutta häiriömerkiltä menee hetken pohdittuaan omatoimisesti ruutuun. Kehun ja otetaan vielä uusiksi. Ja nyt uskaltaa painaa suoraan ruutuun. Olipahan vaikea!

Sitten ohjattu, Viuhti haettavan kapulan takana. Ei ongelmia nyt, vasen haettiin.

Sitten tunnari, toisella yrittämällä uskalsi poimia heti oman. Ihan jees. Lopuksi hinkattiin nopeita perusasentoja seuraamisessa. Marika liikkuroi ja sanoi aina kun pystyi palkkaamaan. Seuraaminen tuntui hyvältä noin muuten, loppua kohti alkoi myös perusasennot nopeutua. Ja ihan treenien aluksi tehtiin lyhyt paikkamakuu, joka tosi hieno.

Perjantaina lenkkeiltiin vielä illalla läheiselle nurmikentälle. Tein ruudun, jossa Viuhti teki luoksetulon ruudun takana, taustalla. Ruu katsoi kyllä, mutta uskalsi heti ekalla ruutuun asti. Jes! Tunnari, en muista otti heti ekalla toistolla oman vai tehtiinko kahdesti? Mutta ihan jees joka tapauksessa. Alettiin tehdä vielä luoksetuloa liikkuroituna, kun paikalle pölähti neljä 7-9v tyttöä pyörien kanssa. Ja jäivät tietysti katselemaan treeniä. Tulivat oma-aloitteisesti seisomaan ihan ruudun taakse, jos ei ruutunauhan päälle niin maksimissaan 5cm päähän. Ja minä tein lennosta ruudun. Ja niin Ruu sinne uskalsi, ihan mahtavaa! Samaan häiriöön tein kaukoja, pyysin tyttöjä asettumaan Ruun ympärille ja tästäkin huolimatta S-M-S-I meni upeasti!

Kiitoksena häiriöstä tytöt saivat silittää Pikkumustaa, joka oli heistä kovin suloinen ja kiva. Ruun tapa kiemurrella ja pyöriä silitysten aikana sai aikaan naurua ja yksi tytöistä nimesikin Ruun mato-koiraksi. :)

Lauantaina Ruu pääsi ennen lähtöä uimaan sisäuimalaan. Noutaja ui kovin pylly alhaalla ja hirmuisella vauhdilla. Laitettiin uimaliivit ja asento parani huomattavasti, lelu suussa uinti rauhoitti vauhtiakin. Oli väsynyttä koiraa kotimatkalla, jonka aikana sain puhelun, että oltaisiin päästy Keuruulle kokeeseen sunnuntaille. Ilmoittautumishetkellä varakoirien lista oli kuulemma pitkä ja mitään mahdollisuuksia päästä mukaan ei ollut, joten olin jo hylännyt moisen mahdollisuuden. Olisin halunnut osallistua, voi että olisinkin, mutta en saanut järkättyä Vauhtipojan asioita nyt riittävän hyvin, joten jäätiin rannalle ruikuttamaan ja luovuttiin paikasta. Nyyh.

Kokeen sijaan mentiin illalla vielä treenaamaan koulun kentälle, Hansun ja Palman kanssa. Hurmaava nuori noutajaneiti, ilmiömäinen keskittymään hommiin...olen kateudesta vihreä. Noh, ohjattu alkuun, Hansu ja Palma liikkuivat taustalla häiriönä. Ruu teki hienosti, ensin oikea ja sitten vasen. Koska "vihollinen" oli siellä takana, Ruusta oikein näki, että kapula kiireesti mukaan ja äkkiä karkuun takaisin. Oli kyllä super hieno!

Tunnari sen sijaan oli vaikeaakin vaikeampi. Ruu selvästi merkkaa oman, mutta varmistelee enemmän ja vähemmän muita kapuloita. Tehtiin varmaan 4-5 toistoa ja joka kerta piti varmistella, viimeisellä poimi jo oman, mutta pudotti ja alkoi varmistella. Krrääh! Alkoi hieman kiristää pipoa, joten Pikkumusta joutui jäähylle, että ohjaajakin pääsi puhaltamaan eikä purkamaan kiukkua koiraan. Positiivista kuitenkin, että jokaisella kerralla kuitenkin loppu viimein se oma nousi. Jäähyn jälkeen yksi täydellinen toisto, oma nousi heti. Super palkka! Kapulat jäivät tässä paljon lähemmäs minua kuin aiemmissa toistoissa...vaikutustako?

Lopuksi tein muutamia luoksetulon stoppeja.

Hyviä ja tärkeitä treenejä, mutta samalla tuli huomattua miten paljon näitä pitäisi treenata ja miten vähän on aikaa. Aina sama juttu. Eli kyllä saa olla super tyytyväinen jos päästään Sm karkeloihin mukaan ja jos siellä edes jokin onnistuisi.