maanantai 4. toukokuuta 2015

Mato-koira Tampereella

Viikolla treenattiin kerran Haukkuvaarassa, peilin kanssa perusasentoja ja jäävia, joissa vaadin nopeutta. Peilin kanssa helppoa, kun näkee koiran, mutta yksin treenattuna ilman peiliä on sula mahdottomuus. Voi huoh. Miksei tätä ole voinut opettaa jo ihan alussa???

Keskiviikkona treenattiin koulun kentällä Tiinan ja Piikan kanssa vesi/räntäsateessa. Fiilis oli hyvä, koira oli hauskan riehakas ja ehdittiin tehdä kiertojen kautta muutama luoksetulon stoppi yksinämme ja Ruu tekikin tosi hienosti! Olen seisomista tehnyt peruuttamisen kanssa eikä se ainakaan huonontavasti ole vaikuttanut stoppiin. Sitten kun Tiina tuli, nousi noutajan kierrokset ihan pilviin, kun Ruun mielestä kentälle saapui aivan ventovieraita pelottavia tyyppejä. Suurista kierroksista huolimatta teki Ruu hienon liikkuroidun tunnarin, poimi heti oman kun kohdalle osui.

Olin tehnyt kaukaloon valmiiksi ruudun häiriömerkkeineen. Tiina ja Piika toimi häiriönä tosi lähellä ja kyllähän Ruu häiriötä ottikin. Olisin tosin voinut valmistella koiran paremmin, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Merkille ampui lujaa, mutta ruutuun ei ekalla uskaltanut vaan teki epämääräisen lähdön etuviistoon ja palasi sitten merkille. Toisella yrittämällä uskalsi ruutuun, mutta ennakoi maahanmenon. Tätä hiottiin muutama kerta, että malttoi jäädä seisomaan. Pari kertaa myös sivulle kutsuminen.

Sitten ohjattua niin, että ruutu jäi taustalle. Ensin palkka merkiltä, sitten haetutin vasemman. Ruu oli tosi fiksoitunut ruudun suuntaan ja merkille meno unohtui siinä matkalla. Hups, Uusinnalla onnistui. Sitten päätin haetuttaa vielä oikeankin kapulan, sillä noutaja oli niin ruudun suuntaan menossa, että halusin tsekata lähteekö oikeaan suuntaan. Harhautui keskimmäiselle, eli kyllä se ruudun suunta veti kovasti puoleensa. Oikean kapulan takana makasi Piika paikallaolossa, joten uskon senkin vaikuttaneen jotain. Uusinnalla onnistui hienosti.

Lopuksi katsottiin vielä zetan kävelyä. Vauhti oli Tiinan mielestä hyvä, käännöksetkin saatiin jollain lailla pelittämään ja itse sain ahaa-elämyksiä vartalon käytöstä koiran apuna. Ruu otti aika paljon Tiinan liikkuroinnista häiriötä, vaikka stoppeja tehtiin tosi vähän. Istuminen oli liikkuroituna hitaampaa kuin ilman liikkurointia. En halunnut sillä kertaa alkaa nillittämään stopeista, kävely ja käännökset riittivät sillä kertaa.

Torstaina pakkasin auton kyytiin Vauhtipojan ja noutajan ja suuntasimme tällä kokoonpanolla Tampereelle Marikan luokse. Yritin ilmoittautua Ikaalisiin kokeeseen, mutta kas kummaa, ei mahduttu mukaan. Mutta ajatuksena oli tehdä hyvät treenit paikan päällä vierailla kentillä.

Perjantaina mentiin hiekka/nurmikentälle, paitsi nurmikenttä oli niin surkeassa kunnossa, että nipin napin sain tehtyä ruudun nurmen puolella. Ensin simppeli tasamaanouto, josta ilman palkkaa ruutua tekemään. Marika jäi vankkureiden kanssa merkin taakse melko lähelle ja Ruu lähti ampumaan kaukana hiekkakentällä näkyvää merkkiä kohti?!? Just. Toisella uskalsi oikealle merkille. Ennen kuin lähetin ruutuun, Marika kutsui Viuhtin tulemaan luokse ruudun suunnasta ja minä lähetin tämän jälkeen Ruun ruutua kohti. Ja Pikkumusta väistää sivuun ja haksahtaa häiriömerkkiin. Oijoi joi... Uusinnalla sama, mutta häiriömerkiltä menee hetken pohdittuaan omatoimisesti ruutuun. Kehun ja otetaan vielä uusiksi. Ja nyt uskaltaa painaa suoraan ruutuun. Olipahan vaikea!

Sitten ohjattu, Viuhti haettavan kapulan takana. Ei ongelmia nyt, vasen haettiin.

Sitten tunnari, toisella yrittämällä uskalsi poimia heti oman. Ihan jees. Lopuksi hinkattiin nopeita perusasentoja seuraamisessa. Marika liikkuroi ja sanoi aina kun pystyi palkkaamaan. Seuraaminen tuntui hyvältä noin muuten, loppua kohti alkoi myös perusasennot nopeutua. Ja ihan treenien aluksi tehtiin lyhyt paikkamakuu, joka tosi hieno.

Perjantaina lenkkeiltiin vielä illalla läheiselle nurmikentälle. Tein ruudun, jossa Viuhti teki luoksetulon ruudun takana, taustalla. Ruu katsoi kyllä, mutta uskalsi heti ekalla ruutuun asti. Jes! Tunnari, en muista otti heti ekalla toistolla oman vai tehtiinko kahdesti? Mutta ihan jees joka tapauksessa. Alettiin tehdä vielä luoksetuloa liikkuroituna, kun paikalle pölähti neljä 7-9v tyttöä pyörien kanssa. Ja jäivät tietysti katselemaan treeniä. Tulivat oma-aloitteisesti seisomaan ihan ruudun taakse, jos ei ruutunauhan päälle niin maksimissaan 5cm päähän. Ja minä tein lennosta ruudun. Ja niin Ruu sinne uskalsi, ihan mahtavaa! Samaan häiriöön tein kaukoja, pyysin tyttöjä asettumaan Ruun ympärille ja tästäkin huolimatta S-M-S-I meni upeasti!

Kiitoksena häiriöstä tytöt saivat silittää Pikkumustaa, joka oli heistä kovin suloinen ja kiva. Ruun tapa kiemurrella ja pyöriä silitysten aikana sai aikaan naurua ja yksi tytöistä nimesikin Ruun mato-koiraksi. :)

Lauantaina Ruu pääsi ennen lähtöä uimaan sisäuimalaan. Noutaja ui kovin pylly alhaalla ja hirmuisella vauhdilla. Laitettiin uimaliivit ja asento parani huomattavasti, lelu suussa uinti rauhoitti vauhtiakin. Oli väsynyttä koiraa kotimatkalla, jonka aikana sain puhelun, että oltaisiin päästy Keuruulle kokeeseen sunnuntaille. Ilmoittautumishetkellä varakoirien lista oli kuulemma pitkä ja mitään mahdollisuuksia päästä mukaan ei ollut, joten olin jo hylännyt moisen mahdollisuuden. Olisin halunnut osallistua, voi että olisinkin, mutta en saanut järkättyä Vauhtipojan asioita nyt riittävän hyvin, joten jäätiin rannalle ruikuttamaan ja luovuttiin paikasta. Nyyh.

Kokeen sijaan mentiin illalla vielä treenaamaan koulun kentälle, Hansun ja Palman kanssa. Hurmaava nuori noutajaneiti, ilmiömäinen keskittymään hommiin...olen kateudesta vihreä. Noh, ohjattu alkuun, Hansu ja Palma liikkuivat taustalla häiriönä. Ruu teki hienosti, ensin oikea ja sitten vasen. Koska "vihollinen" oli siellä takana, Ruusta oikein näki, että kapula kiireesti mukaan ja äkkiä karkuun takaisin. Oli kyllä super hieno!

Tunnari sen sijaan oli vaikeaakin vaikeampi. Ruu selvästi merkkaa oman, mutta varmistelee enemmän ja vähemmän muita kapuloita. Tehtiin varmaan 4-5 toistoa ja joka kerta piti varmistella, viimeisellä poimi jo oman, mutta pudotti ja alkoi varmistella. Krrääh! Alkoi hieman kiristää pipoa, joten Pikkumusta joutui jäähylle, että ohjaajakin pääsi puhaltamaan eikä purkamaan kiukkua koiraan. Positiivista kuitenkin, että jokaisella kerralla kuitenkin loppu viimein se oma nousi. Jäähyn jälkeen yksi täydellinen toisto, oma nousi heti. Super palkka! Kapulat jäivät tässä paljon lähemmäs minua kuin aiemmissa toistoissa...vaikutustako?

Lopuksi tein muutamia luoksetulon stoppeja.

Hyviä ja tärkeitä treenejä, mutta samalla tuli huomattua miten paljon näitä pitäisi treenata ja miten vähän on aikaa. Aina sama juttu. Eli kyllä saa olla super tyytyväinen jos päästään Sm karkeloihin mukaan ja jos siellä edes jokin onnistuisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti