Viime tiistaina kisasimme Muuramessa toko-kokeessa. Päivitys laahaa perässä, sillä otimme äkkilähdön Puttaalle ja ehdin vasta nyt syvällisemmin perehtymään siihen miten koe meni. Tuomarina toimi Mauri Pehkonen ja osallistujia luokassamme oli kymmenen. Me starttasimme numerolla yhdeksän, liikkeissä normi järjestys ruudusta poikki, mutta paikallaolot tehtiin viimeiseksi.
Seuraaminen: 8,5 - Tuntui tosi hyvälle ja suurta irtoamistakaan ei tapahtunut, vaan Ruu piti paikan hyvin. Osa perusasennoista edelleen hitaita. Kokonaisuutena tuntui paremmalta kuin edellisessä kokeessa.
Zeta: 9 - I-S-M. Ehkä ne stopit on vähän parantuneet! Jee! Vielä ne voisi olla nopeammat, mutta suunta on rohkaiseva. Tyytyväinen olen.
Luoksetulo: 8,5 - Seisominen ihan hyvä, maahanmeno hidas. Perussetti. Kokonaisvauhti oli hidas mikä harmitti eniten, vaikka tulikin laukalla kaikki välit. Ennakoi siis stoppeja aika lailla, se huomioitava treeneissä paremmin.
Ruutu: 9 - Tässäkin vauhti oli laiska! Merkille nippa nappa laukalla ja ei sinne ruutuunkaan nyt mitenkään innosta puhkuen juostu. Sivulletulokin oli kenties epävarma? Hmm...
Ohjattu: 9 - Nyt oli parempi merkki ja siisti nouto.
Metsku: 10
Tunnari: 9 - Ei varmistellut yhtään, oma nousi heti! Jee! Pistevähennys hitaasta palautuksesta, vaikka tuli laukalla.
Kaukot: 9 - S-I-M-I-S-M. Omalla mittakaavalla kympin kaukot, tekniikka piti hienosti! Tuomarin mukaan peruutteli tai jotain?!
Paikkaistuminen: 10 - Nyt ei ollut silminnäkijöitä joten tuomaria on uskottava. Ei ilmeisesti teputellut.
Paikkamakuu: 10
Yhteensä siis EVL1 292,5p, KP ja sij. 2/10.
Ei huonoa työskentelyä ollenkaan Pikkumustalta. Nyt on neljältä eri tuomarilta haettu ykköstulos KP:n kera, joten ehkä me jotain osataan. Ennen koetta oma mieli oli melko murheellinen perhesyistä johtuen ja harkitsin jopa kokeen jättämistä kokonaan väliin, mutta päädyin sitten kuitenkin osallistumaan vaikkakin hieman ristiriitaisissa fiiliksissä. Ihmettelen vieläkin miten hyvin sain itseni kasattua ja keskityttyä kokeeseen. Kehässä olin aika rauhallinen eikä jännitys pulpahtanut valloilleen missään vaiheessa. Tunteet kyllä purkautui kotimatkalla, mutta silloin se olikin jo sallittua.
Hienoista tuloksista huolimatta emme ole lähdössä sm karkeloihin henkseleitä paukutellen. Ne on ihan eri tason karkelot ja siellä kisaamme itseämme vastaan. Mittaamme taitomme siellä ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen mikä onnistuu. Ja se mikä ei onnistu niin harjoitellaan kuntoon. Olen iloinen, että minulla on koira, jonka kanssa harrastaa ja kisailla. Minua ei jännitä osallistua isoihin kokeisiin huippujen kanssa. Minua jännittää se, että Ruu juoksee ennen koetta lasinsiruihin tai törmää kyykäärmeeseen kohtalokkain seurauksin ja osallistumisemme oli sitten siinä.
Kaksi viikkoa kokeeseen. Erityishuomion alle:
- vauhtipalautuksia
- merkin taakse AINA kun mahdollista ihmisiä, koiria yms. häiriötä
- vaaditaan nopeutta perusasentoihin joka tilanteessa
- jäävien ja luoksarin stoppien treenausta
- zetan kävelytreeniä
- tunnaria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti